Week 13 / Sister Power!

Vähän purkua viime viikosta.Jos tähän ensimmäiseksi sitten treenit:

Ma: -

Ti: Salilla rinta-hauikset-ojentajat-keskikroppaa 1h 40min

Ke: BodyCombat 1h

To: Salilla jalat-pakarat 1h 15 min. + Crosstrainer 25 min. + Venyttely 50 min.

Pe: Salilla olkapäät-selkä 1h 31min

La: -

Su: Juoksumatto 34 min. (5 km), Crosstrainer 30min. (intervalli)

 

Keskiviikkona oli meidän salilla ekaa kertaa uusi combat-ohjelma. Mullehan tuo oli vasta kolmas kerta lajiaan, joten hyvä oli mennä ensimmäiselle kerralle mukaan kun liikkeet käytiin läpi tarkemmin. Ja ai että mie tykkäsin! Eihän se tekniikka vielä hallussa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Siellä saa kyllä niin hyvin purettua stressiä ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet, ja hiki lentää ja syke nousee. Ja mikä vielä on positiivista, siinä tekee samalla hyvän aerobisen treenin.

 

Torstaina olin tekemässä jalkatreeniä pitkästä aikaa yksin. En sitten uskaltautunut hackiin, kun en ihan varma ollut, saanko sitä lopussa laitettua oikeaan asentoon. Mutta eipä siinä mitään, teinkin sitten smith-kyykyissä enkat! Ja muuten prässissäkin, nyt oli viimeisessä sarjassa kiekkoja 120 kilon edestä. SJMV jäi sitten 5 kg kevyemmäksi kuin edellisellä kerralla, kun alkoi jaloissa tuntua. Ja enempi niissä käsissä...

 

Tästä päästäänkin sitten perjantaihin ja siihen, että kokeilin ekaa kertaa vetoremmejä. Tai siis yhtä, koska kokeilin sitä yhden käden kulmasoudussa käsipainolla. Siskon kanssa oli kimppatreenit, kun sisko on nyt pääsiäispyhiä kotikaupungissa viettämässä. Hän neuvoikin mulle noita vetoremmien käyttöä ja nyt ne pitää kyllä itselle tilata, kun tehdään Fitnesstukkuun seuraavan kerran tilaus. Aiemmin oon tehnyt yhden käden soudut 12,5 kilon puntilla, mutta pitkään on jo tuntunut, että jaksaisin isommallakin, mutta puristusvoima ei riitä. Remmin kanssa tein sitten 15 kilon puntilla ja ihan hyvin jaksoin tehdä. Siskon kanssa oli muutenkin huipputreeni, kun se uskaltaa sanoa suoraan  eikä pääästä vähällä :D Smithissä kun tein punnerruksia, pyysin häntä viimeisiin toistoihin avuksi. No, hänpä sitten tulikin "avuksi" painamalla sitä tankoa alaspäin! Kyllä siinä pääsi aikamoiset irvistykset, ähinät ja puhinat. Lopuksi toki sitten auttoi, että sain viimeisetkin toistot ylös. Vipareita tehtiin yhdessä ja uskalsin ottaa siinäkin nyt isommat käsipainot ja ihan hyvinhän noillakin (7 kg) jaksoin, vaikka viimeiset pari toistoa jäi ehkä pikkuisen liian alas.

Viikonlopun aikana on tullut kyllä herkuteltua pääsiäisherkkuja. Lauantai-iltana käytiin Fransmannissa syömässä ihan pitkän kaavan mukaan miehen siskon ja hänen miehensä kanssa. Superähkyhän siitä seurasi, ja sitä kävin sitten eilen sulattelemassa juoksumatolla ja crossarilla. Yllättävän kevyesti jaksoin, vaikka oletus oli, että se ois kauheen rankkaa. Ehkä sitä energiaa sitten oli ainakin tarpeeksi pohjalla! ;D

 

Sitten hyppäys jo tämän viikon puolelle ja tämänpäiväiseen treeniin. Ja niin, nythän onkin jo huhtikuu! Mutta siis, tänään vielä päästiin siskon kanssa yhdessä salille, vuorossa rinta ja kädet. Nyt halusin kokeilla vapaalla tangolla penkkiä. Surkeat painothan mulla oli, jaksoin tehdä ite puhtaasti 10 toistoa 25 kilolla ja siskon avustuksella 30 kilolla. Tasapaino ei oikein pitänyt ja tässä oli ongelmana vasemman puolen heikkous. Tätä siis vaan treenaamaan, aluksi tuota tekniikkaa ja pienemmällä painolla ja vastineeksi vaikka sitten enemmän toistoja. Vaikka kuinka nolottais vaan ne pikkupainot...Oli kyllä taas huipputreeni ja tuntuma oli sellainen "yhhyh" :D Takkikin puristi käsivarsista treenin jälkeen!

 

Oonkin nyt aatellut, että voisin vähän kattoo uusiks noita treeniohjelmia. Ainakin tästä käsipäivästä vähennän liikkeitä ja yritän kasvattaa painoja. Tämä nykyinen on vähän liian pitkä treeni kun ajattelee, että on rinta ja oikkarit samassa. Nyt vaan ajatus entistä enemmän sinne lihaskasvun suuntaan eikä enää mitään tekosyitä miksei voisi kokeilla isompaa painoa. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa ja voi palata pienempään painoon. Mutta mitään et saavuta jos et edes yritä! Kyllä miun itsetunnon se vaan pitää kestää!

So true!