Off Topic: Red vs. Purple

Nyt tulee ihan jotain muuta asiaa kuin treeniä. Varasin ajan kampaajalleni ensi viikoksi ja en nyt osaa päättää. Punaista vai violettia? Violettia vai punaista?

En siis ole koko päätäni värjäämässä sentään, mutta jotain näiden tyylien väliltä ajattelin (ilman etutukkaa!):

Kuva täältä

Kuva täältä

Kampaajani kanssa keskustelimme, että se väri varmaan valikoituu vasta siinä vaiheessa, kun hius on vaalennettu. Eli tarkoitus on siis vaalentaa latvoja, ja niihin sitten se väri laittaa. Riippuu vaaleuden asteesta, mikä värisävy siihen tarttuu parhaiten ja mikä näyttää parhaimmalta. Minullahan on ollut sekä punaista että violettia aiemminkin. Ihan kokopunapäänä viihdyin useammankin vuoden ja sitten myöhemmin värjättiin osa hiuksista mustaksi. Siitäpä näytettä allaolevassa ekassa kuvassa, joka on otettu meidän häistä vuonna 2009. Myöhemmin sitten halusin vaihtaa tummempaan ja laitettiin violetteja raitoja mustalle pohjalle, esimerkkiä näkyy tuossa tokassa kuvassa.

 

         

Sittenpä vaihdoinkin ihan kokomustaan ja tässä oon viihtynyt hyvin. Nyt kuitenkin tuntuu, että ois kiva taas vaihteeksi kokeilla jotain piristystä. Ja saahan sen mustan sit takaisin jos tuntuu siltä. Vaikka se päätös tosiaan tehdään varmaan sit vasta kampaajalla, niin ois kiva jos mulla ois edes jonkinlainen näkemys siitä, kumpaan mieluummin kallistuisin... Mielipiteitä otetaan vastaan, jos jollain on asiaan jotain sanottavaa :) Niin, ja nuo molemmat hiustyylini ovat saman luottokampaajani käsialaa, jonka näkemykseen aion taas luottaa!

Getting Rid of Fat!

Eilinen alakropan treeni tuntuu jaloissa, tuli sit vissiin jotain tehtyä oikein! Ainakin askelkyykyissä oli enemmän painoa ja toistoja kuin viimeksi. Pohkeet ovat nyt erityisen arat, testasin eilen niille uutta liikettä. Eli seisoin korokkeella yhdellä jalalla (toinen jalka siis vaan roikkui ilmassa) niin, että päkiä oli siinä reunalla. Treenattavan jalan puoleisessa kädessä oli käsipaino. Siinä sitten nousin sillä jalalla varpaille ja venytin kantaa alas vuoronperään, seinästä piti kyllä pitää kiinni. Kyllä tuntui! Ja tuntuu. Muuten alakropan treeni meni suht samoja ratoja kuin viimeksi, enemmän käytin tällä kertaa painopakkalaitteita. Ja lopussa kolme sarjaa kahvakuulaswingejä. Intervallin tein tällä kertaa sellaisessa porraslaitteessa. Siinä saa valita, meneekö "portaita" pitkin (ja tietty vastuksen) vai "juokseeko". Minä vaihtelin noita ja vastuksia myös, ja kyllä sillä sai loputkin hiet irtoomaan ihan kiitettävästi. Ja reisissä ja pakaroissa tuntui!

Aamulla heräsin 6 jälkeen ja lähdin puolen tunnin aamuaerobiselle juoksumatolle. Ois kyllä riittänyt paukkuja enempäänkin, mutta pitää säästellä jalkoja iltaan, jolloin on pumpin vuoro. Ja kun tuo eilinenkin treeni pikkuisen painaa... Tarkoitus on pyrkiä pitämään nuo aamuvedot suht lyhkäisinä, korkeintaan 45 minuuttisina. Mie haluun päästä eroon tästä ylimääräisestä rasvasta ja ehkäpä nuo treeninjälkeiset intervallit ja aamuaerobiset auttais? 

Kuvalähde

Nyt pitäs taas irrottautua täältä blogimaailmasta ja keskittyä opiskeluun. Ulkona onkin tänään ihan kivasti pakkasta. Olisko se talvi jo tullut?

Ready To Go!

Tänä aamuna heräsin ihan normaaliin aikaan ja väsymys oli tipotiessään. Lepo teki terää! Painokin oli taas pudonnut 200g, eli vieläkin lähempänä sitä tavoitetta nyt! Nojoo, eihän noihin pitäisi kiinnittää huomiota, mutta kyllä se jokainen alaspäin suuntautuva sata grammaa vaan tuntuu niin hyvältä! Vielä ei siis kalorimäärän pieni nostaminen näy painossa. mutta ei kai sitä tällä aikavälillä vielä näkisikään. 

Kuten edellisen postaukseni kommenteissa hehkutin, nukun yleensä ti-ke -välisen yön parhaiten koko viikon aikana. Se johtuu ilmeisesti tiistai-illan balancesta, ja tosiaan tänä aamuna oli hyvin levännyt olo. Aamun tunnit olen saanut ihan hyvin hyödynnettyä opiskeluun ja nyt oliskin lounaan aika ja sitten sulattelun jälkeen salille! Nyt on taas virtaa, toivottavasti se sitten näkyy ja tuntuu salillakin! :)

Tuossapa lounas ja lounaslukemista (jota on kyllä luettu jo useampaankin otteeseen ;D). Moni taitaa syödä aamulla tällaisen annoksen, mutta minä syön sen yleensä lounaaksi. En tiedä, teenkö siinä väärin tai jotain, mutta kyllähän tuossa on kuitenkin hyviä hiilareita ja proteiinia. Lisään tuohon myös ruokalusikallisen rypsiöljyä silloin, kun päivän rasvansaannista uhkaa muuten tulla liian alhainen. Tänään ei varmaan tarvitse, kun tuo raejuusto ei ole rasvatonta ja päivälliseksi aion tehdä jauheliha-kidneypapukastiketta. Aamuisin minä syön täysjyväruisleipää (+ margariini, leikkele, juusto, kurkku) ja proteiinijogurttia, johon on lisätty 5g pellavansiemenrouhetta. Sekä iiison kupin kahvia. Moni varmaan ärähtää tuosta leivästä, mutta minä en ainakaan toistaiseksi ole valmis luopumaan siitä. Niin kauan kun tämä toimii näin, se on ihan ok.

My Body, Maybe In Balance Again :)

Ihanan rentoutunut, levännyt ja "venynyt" olo. Balance teki taas niin hyvää minulle. Ja varsinkin tänään. Siihen "lintu"-asentoon en kyllä pääse varmaan ikinä... Mutta ei se haittaa! Loppurentoutuksen aikana matkustelin taas jonnekin vuosisatojen ja -tuhansien taakse. Minä ja minun mielikuvitus! :)

Kuva: BODYBALANCE - Les Mills

Rest Is Easy?

Lainaan nyt Annaa, joka kirjoitti eilen blogissaan: Jos sitä tahdonlujuutta kysytään siinä, että jaksaa haastaa itseään viemällä kroppansa aivan äärirajoille, niin kyllä sitä tässä päin vastaisessakin tilanteessa tarvitaan! Aivan totta! Kun mieli tahtois mennä täysillä, ei haluaisi jarrutella, mutta kyllä se on niin, että välillä täytyy hidastaa ja antaa kropalle aikaa palautua.

Minun kroppani ilmeisesti ilmaisi asian asettumalla vastahankaan tänä aamuna. Olin jo illalla laittanut valmiiksi kamat, jotta voin lähteä heti klo 7 jälkeen juoksumatolle. Eilinenhän minulla oli lepoa ja ajattelin, että kyllähän sitä sillä pärjää. Siis ajattelin mielessäni. Kroppa ei ollut ihan samaa mieltä. Aamulla oli herätys, en yksinkertaisesti saanut silmiä auki. En jaksanut mennä edes vessaan, vaikka olisi pitänyt! Tämä oli ihan erilaista kuin se viime perjantain olo, jolloin kyse oli vain tahdonvoimasta. Kyllä, olen todellakin oppinut tuntemaan kehoni sen verran hyvin, että tiedän milloin se kaipaa lepoa oikeasti ja milloin on kyse viitsimisestä. Heräsin lopulta vasta klo 8:30 kun mieheni oli valmistautumassa töihinlähtöön. Silti tuntui vieläkin, etten vaan jaksa nousta ja miehenikin ihmetteli, että miten minä vielä sängyssä rötkötän, ei ole yhtään minun tapaistani. Kerroin, että tuntuu että voisin maata täällä koko päivän. Mies mutisi, että se vois tehdäkin sulle ihan hyvää. "Syöt aamupalan ja meet takaisin sänkyyn vaikka lukemaan", kuului ohjeistus. "Joo, opiskelukirjoja, niin varmasti nukahdan!". No makoilin vielä peiton alla ja nousin vasta klo 9:30 aamupalalle, mikä on kyllä kamalan myöhäinen aika sillekin. Kyllähän minua harmittaa, etten päässytkään juoksumatolle, mutta vain vähän, koska tiedän toimineeni oikein. Toisaalta olen ihan ylpeä siitä, etten noussut väkisin ja lähtenyt repimään. Siitä ei olisi tullut mitään eikä siitä olisi ainakaan voinut seurata mitään hyvää. Tarkoitus on sitten mennä illalla balanceen, kehonhuoltotunti on varmaan ihan paikallaan tässä tilanteessa.

Toinen vaivakin on tullut viikonlopun jälkeen: vasen hartia-olkaseutu. Minulla on jo usean vuoden ajan ollut vasemman lavan alapuolella sellainen kipupiste, joka välillä vetää koko vasemman puolen juntturaan. Nyt se äityi sunnuntaina yhden käden kulmasoutuja tehdessä, kun tunsin kipua siellä. Kun kotona venyttelin, kipu tuntui taas ja tuli tunne, että jotain on jäänyt jonnekin väliin. Nyt koko lavan alue on ihan kosketusarka ja kipuilua on jonkin verran myös olkapäässä. Toivottavasti ei ole mitään tulehdustilaa siellä. Onneksi varasin muutama viikko sitten ajan kuntoneuvolan fysioterapeutille kun ajattelin, että nyt vihdoin tuolle kipupisteelle pitää tehdä jotain, ennenkuin treenissä pahennan sitä. Toivottavasti en nyt ole jo tehnyt sitä... Viikon päästä on tuo käyntiaika.

Viitaten vielä eiliseen kaloripohdiskeluuni... Tein sellaisen muutoksen, että menen lepopäivät nollakaloreilla, eli pyrin syömään koko peruskulutuksen verran, ja sen -250 kcalin vajeen lykkään aina vain liikuntaa sisältäviin päiviin. Katotaan nyt toimiiko tuo ja pysyykö nälkä paremmin loitolla. Ja mitä painolle tapahtuu?

About Calories Vol. 1 : Eating

En nyt saa keskityttyä esseen kirjoittamiseen... Joten otanpa vauhtia kirjoittamalla aiheesta, joka on mietityttänyt minua paljonkin viime aikoina. Ja jos tätä sattuu lukemaan joku, jolla olisi tietoa/vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin, ottaisin kiitollisena vastaan kaikki tiedot, henkilökohtaiset kokemukset ja mielipiteet.

Olen siis käyttänyt monen vuoden ajan Kalorilaskuria, ja tuskin olisin kyennyt tällaiseen painonpudotukseen ilman sitä. Pitkään menin 500-700 kcal -vajeilla, kun oli vielä paljon pudotettavaa. Tällä hetkellä minulla on tavoitevaje -250 kcal/pv. Nyt tuo tarkoittaa Kalorilaskurin mukaan, että vajeen pitääkseni minun täytyy syödä 1398 kcal/vrk, jos en liiku ja päiväaktiivisuuteni on hyvin kevyt (istumatyö tai oleilua). Ilman tuota 250 kcal vajetta peruskulutukseni on Kalorilaskurin mukaan tällä hetkellä siis 1648 kcal/vrk. Tämä on siis laskettu pituuden, painon, iän ja sukupuolen sekä päivän aktiivisuuden mukaan. Tässä oli siis esimerkki päivästä, jolloin en tee mitään kummallista, olen kotona opiskelemassa enkä käy salilla tai lenkillä.

Viime "superviikon" aikana loppuviikosta minua vaivasi melkein jatkuva nälkä. Silloin liikuntaa siis tuli jokaiselle päivälle, ja syömäni kalorit pyörivät 1600-1800 kcal välillä. Yhtenä päivänä tuli melkein 2000 kcal, kun kävin ulkona syömässä. Tuo nälkä vaivaa edelleen. Ja on sitä ollut tässä syksyn aikana aiemminkin. Se ei ole sellaista "tekispä mieli mussuttaa jotain hyvää" vaan sellaista oikeaa nälkää, joka tuntuu (ja kuuluu!) vatsassa. Edes sitä kolmea tuntia ei pysy nälkä poissa. Syömässäni ruuassa oli viime viikolla keskimäärin seuraavat arvot: P: 134g (32%), H: 145g (34%), R: 64g (34%). Alkuviikosta proteiinia olisi pitänyt syödä enemmän ja hiilareita vähemmän. Loppuviikosta taas hiilareita olisi saanut lisätä. Rasva on ollut ihan OK koko viikon. Keskimääräinen kalorivaje oli -249kcal/vrk, eli ei todellakaan liian alas mennyt tuokaan. Mietinkin, olisiko kyse siitä, kun ei ollut yhtään lepopäivää, kroppa on sitten enemmän kuitenkin polttanut kaloreita kun joka päivä on ollut liikuntaa? Ja että silloin ei pitäisi niinkään uskoa tuota Kalorilaskuria, vaan juurikin sitä omaa tuntemusta. Sitä vaan haluaisi, että laskurissa ne rivit näyttäisivät mahdollisimman siisteiltä vihreiltä ;).

Muutenkin ehkä nyt kun sitä painoa ei enää ole kymmeniä kiloja pudotettavana ja lihasmassaa saisi tulla lisää, pitäisikö minun jotenkin muuttaa tuota tavoiteruokavaliotani? Siis kalorimääriltään? Olen kyllä jotain muutoksia jo tehnyt, esimerkiksi ruokavalioksi vaihtanut laihduttajan ruokavaliosta kuntoilijan ruokavalioon, jossa tavoitteena on saada proteiinia 2g/kg päivässä. Luulisi, että kun olen vuosikaudet punninnut ruokani ja laskenut kaloreita, ei ongelmia olisi. Mutta nyt tuntuu, että jokin ei ehkä ihan täsmää. Itsepäisyyteni vaan pitää kiinni edelleen siitä "pitää pudottaa painoa" -mantrasta.

Kun sitä ylipainoa oli reippaasti, sai silti syödä päivässä aika paljon kaloreita, varsinkin jos liikkui. Ja silloinhan liikkuessakin ne kalorit paloivat ihan eri tahtiin. Myös tässä kalorit ja liikunta -aiheessa minulla on pari pulmaa, mutta niistä kirjoitan jonain muuna päivänä, ettei tule ihan liian sekava ja pitkä tästä postauksesta. Vaikka taisi siitä jo nyt tulla!

Millaisia kalorimääriä te muut syötte päivässä vai lasketteko niitä ollenkaan? Kaikki kokemukset olisivat siis tervetulleita! :)

Juicing for Weight Loss

EDIT: Löytyipä tuossa aiheesta surffatessani ihan mielenkiintoinen artikkeli. Tuolta löytyy myös yhdenlainen suuntaa-antava laskukaava peruskulutuksen (dieetin aikana) laskemiselle. Sen mukaan minä tosiaan saisin syödä enemmän mitä nyt. Lisäksi monessa lähteessä kehotetaan syömään vähintään sen peruskulutuksen verran, mitä minä en nyt kevyinä päivinä tee.

600 grams

Pakko tulla heti raportoimaan: aamupaino 67,6 kg! Nyt siis enää 600 grammaa erottaa minut normaalipainosta. BMI on nyt 25.1. Superviikko teki siis tehtävänsä! Ensimmäisen kerran vaaka siis näyttää alle 68, ilmeisesti se pieni marmatus aiheesta auttoi! ;D

Nyt vaan täytyy pitää tästä kiinni! Minulle nimittäin käy usein niin, että kun saan uudet enkat, sitten se paino taas lähteekin nousuun ja taas kestää että pääsen takaisin siihen ja sen alle. Nyt ei saa käydä niin! Jospa se, että kerroin siitä täällä, auttaa säilyttämään tuon painon. Ja mielellään sitten pudottamaan lisääkin. Normaalipaino, täältä tullaan!

Reipasta viikkoa kaikille! Ja hei, enää muutama päivä joulukuuhun! :)

My Super Week - Completed!

Jes. Joskus saa olla ihan luvan kanssa tyytyväinen itseensä. Okei, eihän se ole ennenkuulumatonta, että liikkuu monta päivää putkeen ilman lepoja, mutta näin monen päivän putki on mulle aika erikoinen. Tosin eihän se ole suositeltavaakaan, mutta kyllä minusta on ihan kohdallaan joskus niitä rajojaan koetella. Eli siis superviikkoni tavoitteena oli, että liikuntaa tulee joka päivälle. Ja niin kävi! Ehdottomasti vaikein oli perjantai, mutta eilinen ja varsinkin tämä päivä menivät ihan mukavasti. Kun niin moni muukin on viime aikoina postannut pukkaripeilikuvia, niin pitäähän minunkin! :D

Eilen siis oli alakroppapäivä.

Rrreippaana salille!

Aluksi lämmittelin kepin kanssa 10 minuuttia (kyykkyjä ja askelkyykkyjä sekä keskivartaloa). Muuten ohjelma näytti tältä:
1. Jalkaprässi yksi jalka kerrallaan paineilmalaitteessa, 3 sarjaa toistot 12, 10, 8
2. Normikyykky tangon kanssa 2 x 12 + leveä kyykky 1 x 12
3. Askelkyykky tangon kanssa (17,5 kg) 3 x 10
4. Polven koukistus istuen paineilmalaitteessa, 3 sarjaa toistot 12, 10 ,8
5. Polven ojennus paineilmalaitteessa, 3 sarjaa toistot 12, 8, 6
6. Pohjenousut tangon kanssa (10 kg) 3 x 12
7. Alaselkä selkäpenkissä 2 x 12
8. Kyljet/vinot vatsat 12 kg kahvakuulalla sivutaivutukset 3 x 10
9. Vinot vatsat matolla kepin kanssa taakse puolelta toiselle kiertäen 3 x 20
Lopuksi 20 minuutin intervalli crossarilla, kotona 15 minuutin venyttelyt.

Ei enää niin reippaana salin jälkeen, vaniljaheran vuoro!

 Tänään sitten seurasi yläkropan vuoro.

Viimeinen päivä superviikkoa, nyt mennään vaikka taistellen!

 Aluksi lämpöä taas 10 minuutin keppijumpalla.
1. Ylätalja rinnalle 30 kg x 10, 8, 35 kg x 6
2. Yhden käden kulmasoutu 12 kg:n kahvakuulalla, molemmat puolet 3 x 8
3. Hartiapunnerrus 6 kg:n käsipainoilla 3 x 8
4. Punnerrus!! Naisten tyylillä 3 x 10
5. Vinopenkkipunnerrus 8 kg:n käsipainoilla 3 x 6
6. Ranskalainen punnerrus tangolla, 10 kg ja kapea penkkipunnerrus vuorotellen, maaten 2 sarjaa 12 toistolla, 1 sarja 10 toistolla
7. Hauiskääntö tangolla, 10 kg 3 x 10
8. Ojentajapunnerrus niskan taakse 6 kg:n kahvakuulalla, seisten 12, 10, 8
9. Yhden käden hauiskääntö istuen 7 kg:n käsipainolla molemmat kädet 3 x 8
10. Viparit kädet koukussa 5 kilon käsipainoilla 3 x 8 ja suorin käsin vuorotellen 2 x 8
11. Suorat vatsat 8 kg:n kuulaa apuna käyttäen istumaannousu 2 x 20
Lopuksi 20 minuutin weight loss -intervalli crossarilla.

Hah, I did it! Väsynyt ja hikinen, nyt äkkiä kotiin syömään!

Erityiskiitokset Annielle vinkistäsi ottaa punnerrukset mukaan yläkroppapäivään!! Kyllä tuntui hyvältä, vaikka tuskaa teki. Ja nuo jää kyllä nyt ohjelmaan toistaiseksi! :) Kyllä minä pumpissa miesten tyylilläkin jaksan muutaman tehdä, mutta nyt en ottanut riskiä, että kaikki voimat menee... Meinas jo mennä noinkin, oli meinaan vaikeaa saada punnerrusten jälkeen nuo vinopenkkipunnerrukset läpi!

Viikko oli siis kokonaisuudessaan tässä:
Ma: Bodypump
Ti: Juoksumatto 45 min.
Ke: Yläkroppa salilla + intervalli crossarilla
To: Tunnin kävelylenkki päivällä + bodypump illalla
Pe: Juoksumatto 35 min.
La: Alakroppa salilla + intervalli crossarilla
Su: Yläkroppa salilla + weight loss -intervalli crossarilla

Mutta nyt on loistofiilis ja huomenna lepo!

Something Sweet

Nyt seuraa söpöstelyherkuttelupostaus. Sain eilen mieheni kotiin työmatkalta, ja se on aina yhtä ihanaa! Vaikka niitä matkoja ei ole (onneksi) usein, on silti kiva saada toinen aina kotiin. Toki muutaman päivän erossaolo tekee välillä ihan hyvääkin.

Ja tulihan niitä tuliaisiakin <3

Moet & Chandon Imperial Champagne Twin Set
Tummaa 70% suklaata
Luxemburgilaisia käsintehtyjä tryffeleitä

Tänä aamuna tryffelipaketti näyttää tältä: vielä on puolet jäljellä! :)

Googlen kuvahaku

Moet & Chandon Imperial - vibrant * generous * alluring
Tätä maistellaan sitten kun aihetta on, toivottavasti pian jos/kun saan opinnot valmiiksi! :)

Keitettiin illalla kahvia, mehelle espressoa ja minulle latte macchiatoa ja nautiskeltiin hyvästä suklaasta. On muuten loistolaite tämä Dolce Gusto, jonka saimme viime jouluna lahjaksi veljeltäni!

Kuva: Prisma

Olipa mukava huomata, että minähän osaan herkutella kohtuudella, jopa suklaan kohdalla! Suklaasta jäi tosiaan vielä puolet jäljelle, vaikka joskus olen tuollaisia tryffeleitäkin vetänyt rasiallisen yhdeltä istumalta. Miten paljon enemmän nautintoa siitä saa, kun maistelee kunnolla ja hitaasti eikä mussuta kaikkea mahdollisimman äkkiä. Ja sitten kärsi huonosta olosta sekä henkisesti että fyysisesti. Ja mikä parasta: tuon herkkuhetken voi ottaa uusiksi kun niitä kerran jäljellä on eivätkä silti edes päivän kalorit mene plussalle. Toivottavasti muistan tämän myös sitten kun ostan seuraavan kerran lempisuklaatani Geisha Darkia! Joulusta puhumattakaan...

Leppoisaa lauantaita!

Haunting Sixty-Eight And the Power of Will

Painonpudotuksessa on aina välillä sellainen vaihe, että se paino ei vaan putoa alle jonkun tietyn luvun. Mitä vähemmän painaa, sitä enemmän noita on ja sitä pidempään ne tuntuvat kestävän. Kesällä ja alkusyksystä tuo luku oli minulla 70 kg, ja voi vitsi mitkä riemunkiljahdukset pääsi sinä aamuna, kun paino alkoi viimeinkin kutosella! Nyt tuo jumiluku on 68. Aamupaino oli tänään 68,3 kg. Alkuviikosta se huiteli jopa reippaasti 69:n yläpuolella, joten suunta on nyt tietysti parempi. Mutta olisi se kiva, kun se nytkähtäisi edes yhtenä aamuna alle 68:n. Ja siitä olisi sitten se yksi kilogramma seuraavaan tavoitteeseeni, eli 67 kiloon, jolloin BMI olisi alle 25.

Eilen kävin päivällä tunnin kävelylenkillä ja illalla suunnistin pumppiin. Jee, uskalsin lisätä kyykkyihin lisää painoa ja ihan hyvin jaksoin, vaikka ne lopun kellarit olivatkin yhtä tuskaa. Yhtään ei silti jäänyt väliin. Nyt kun tangossa oli se 17,5 kg, niin jokohan kohta uskaltautuisin siihen 20 kiloon! Kokeilla tietysti voi. Illalla päätin, että aamulla heti sängystä ylös ja juoksumatolle.

Aamu alkoikin sitten takkuisesti. Makasin sängyssä ja väsytti niin armottomasti. En olisi millään jaksanut nousta. Kävin henkien taistoa mielessäni, että lähdenkö vai enkö lähde. Tuntui, että kropasta on veto pois. Mutta kun minä olin illalla päättänyt! Lisäksi mielessä oli tälle viikolle suunnittelemani superviikko, ja nyt ollaan jo perjantaissa. En voi luovuttaa nyt! Ja kysehän on vain 30 minuutista! Tein kompromissin, että lähden yrittämään. En ole mikään luovuttaja, joka ei edes yritä. Kyllä siellä juoksumatolla sitten huomaa, että onko kroppa oikeasti niin väsynyt, että parempi antaa lepoa vai onko kyse sittenkin tahdonvoimasta. Pääseehän sieltä pois jos tuntuu liian pahalta ja onpahan edes yrittänyt parhaansa.

Meiltä kävelee salille vain muutaman minuutin, mutta vähän pahaenteiseltä tuntui, kun maha alkoi jo kurista ja kova näläntunne iski. Hitsi kun jäin vatuloimaan sitä lähtöä liian pitkäksi aikaa ja ehti sitten se nälkä tulla. Ekat 10 minuuttia tuntuivatkin vähän tahmeilta, mutta ei kuitenkaan niin, että olisin halunnut luovuttaa. Ja sitten se fiilis paranikin ja kaikki huonot fiilikset ja nälkäkin olivat tipotiessään! Jes, minä jaksan sittenkin! Tarkoituksena oli siis puolen tunnin veto, mutta se venyikin 35 minuuttiin. Kyllä oli voittajafiilis sen jälkeen. Kyllä vaniljahera maistui pukkarissa ja oikein tuntui, miten väsynyt kroppa alkoi taas voimistua. Kotona nautin runsaan aamiaisen ja siitä oli hyvä aloittaa tämä päivä.

Tämä on just se, minkä takia tätä teen. Ei minun tarvitse verrata omia tuloksiani ja saavutuksiani muihin. Minun on taisteltava ensisijaisesti itseäni vastaan. Ei ole parempaa tunnetta kuin se, että voittaa omat epäilyksensä, heikkoutensa ja pessimistisyytensä. Ja minä olen oikeasti tosi pessimisti. Minulla on ollut aina huono itsekuri ja itsetunto. Mutta nyt kun olen tajunnut sen, että se on ihan itsestä kiinni, mihin suuntaan se kehitys menee, myös itsetuntoni on noussut. Tämä koskee elämän muitakin osa-alueita. I'll survive!

I want to lose fat and get some muscle!

Kun minulla nyt on tämä painojumivaihe, ajattelin kokeilla Erican vinkkejä ja lisätä aerobista liikuntaa salitreenin päälle. Eli pari aamuaerobista viikkoon ja lisäksi salitreenin päälle 20 min. intervallityyppistä liikuntaa. Jospa se rasva lähtisi noilla sulamaan!

Tänään minulla oli yläkroppapäivä, seuraavin liikkein:

aluksi n. 10 minuuttia keppijumppaa rintarangan avaamiseksi ja liikkuvuuden parantamiseksi (toimii samalla alkulämmittelynä)

1. Ylätalja myötäotteella eteen 25 kg x 12, 30 kg x 8,  30 kg x 10
2. Hartiapunnerrus istuen, käsipainot 6 kg/käsi 3x10
3. Yhden käden kulmasoutu 10 kg kahvakuulalla 3x 8 molemmat puolet
4. Penkkipunnerrus vinopenkissä, käsipainoilla 8 kg/käsi 3x8
5. Rintapunnerrus paineilmalaitteessa 3x8
6. Ojentaja taljassa köydellä 20 kg 3x10
7. Ojentajapunnerrus 6 kg:n kahvakuulalla niskan taakse, seisten 3x10
8. Hauiskäännöt seisten käsipainoilla 6 kg/käsi
9. Vipunostot käsipainoilla 5kg/käsi, molemmat kädet sivuille yhtäaikaisesti 90 asteen kulmassa 8x, jonka jälkeen suorin käsin eteen (vaihtaen) 8x. Näitä 2 sarjaa.
10. Suorat vatsat 8kg kahvakuulan kanssa, istumaannousu 3x20

lopuksi 20 minuuttia crosstrainerilla intervallina ja hyvin lyhyet venyttelyt. Saa kommentoida! Olen kuitenkin vielä aika untuvikko tässä salitreenissä, vaikka olen yrittänyt perehtyä näihin juttuihin. Tänä syksynä on kyllä tulostakin tullut, joten hukkaan ei ole mennyt.

KASVA, HABA, KASSSVA! ;D

Naked Truth

Hiljattain on blogimaailmassa levinnyt Veeran Tyyliä metsästämässä -blogissaan aloittama haaste Naked Truth. Suora lainaus blogista:

Mitä jos hyväksyttäisiin sekä oma, että kanssaihmisten epätäydellisyys.

Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos.

Mahtavaa! Moni muotibloggaaja on lähtenyt tähän mukaan. Myös monessa treeniblogissa on tapana julkaista kuvia itsestään. Tosin treenibloggaajat ovat mielestäni enemmän tätä naturellipuolta, koska tavoitteena ei yleensä olekaan esitellä päivän meikkiä tai asua vaan ennemminkin sitä treeni-ilmettä ja kehitystä. Moni treenibloggaaja onkin tavattoman rohkea, kun julkaisee ennen ja jälkeen -kuvia sekä muutoskuvia koko kehityksensä ajalta. Ja moni uskaltaa tehdä sen ihan vain bikinit tai alusvaatteet päällä. Itse en tuohon pystyisi laihtumisen jäljiltä roikkuvine nahkoineni...

Treenibloggaajille siis ei välttämättä ole vierasta esiintyä blogikuvissa ilman meikkiä ja hikisenä hiukset sekaisin, ja se on ihanaa! Itse olen meikkaaja-tyyppiä enkä yleensä lähde mihinkään ilman "sotamaalausta". Toki sali on poikkeus, jos menen kotoa suoraan, harvoin silloin meikkaan. Minulle on kuitenkin aika iso kynnys julkaista itsestäni kuva täysin ilman meikkiä ja siksi tartuinkin haasteeseen. Vaikka olen vielä tuore tapaus täällä treeniblogien keskuudessa eikä minusta ole kuin pari kuvaa, joissa naama näkyy, niin julkaisen silti. Eipähän kellekään jää epäselväksi silmäpussini ja ryppyni, tyvikasvuni ja näppylät naamassa :D. Itse en muuten edes harrasta photoshoppaamista ja se valitettavasti näkyy kaikissa kuvissa. Pitäisi opetella ihan siksi, että kuvien laatua saisi parannettua. En silti lähtisi sille linjalle, että alkaisin kroppaani tai naamaani muokkaamaan. Lähinnä kontrasteja ja tarkkuuksia jne.

Mutta tässä se kuva, jossa on kyllä jotenkin hyvin hassu ilme! :D

Chocoholist's Super Week

Aamulla kello oli soimassa tasan 7:00 ja olin salilla juoksumatolla klo 7:30. Hölkkäsin hien pintaan keskivauhdilla 7,8 km/h, matkaa kertyi 6 km ajassa 45 min. Pienet jalkavenymiset sitten päälle ja herat huiviin. Tyhjällä vatsalla siis menin.

Nyt lisää aerobista viikkoon, paino jumii ja pomppii nyt siihen malliin, että jotain on tehtävä. No, viime viikkohan minulla oli aika löysä, joten tällä viikolla kirin ja meinaan pitää superviikon, joka saa sisältää korkeintaan yhden lepopäivän. Turvotusta on, ei ole ruokahommelit viime päivinä menneet niinkuin pitää. Se näkyy myös vaa'alla epämieluisasti. Eli itseäni saan syyttää! Ja tänäänkin olen menossa ulos syömään ystävän kanssa... Muutaman viikon olen ollut vähäisemmillä hiilareilla ja enemmällä proteiinilla enkä ole lipsunut, mutta viime päivinä ote on hieman lipsunut. Argh. Ja minun kroppani on just sellainen, että heti kaikki muutokset pamahtavat kroppaan turvotuksena eikä vatsakaan sitten pelitä kunnolla. Lähestyvä joulu ei helpota asiaa. Kaupat notkuvat kaikkia suklaaherkkuja, ja minähän olen melkoinen suklaaholisti. Mieheni on nyt työmatkalla Keski-Euroopassa, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, sieltä on tulossa suussasulavia tuliaisia just for the beloved wife! <3 Ou nou.

Tähän väliin kuva tummalla suklaalla kuorrutetusta valkosuklaa-mustikkajuustokakusta, jonka tein isänpäiväksi isälleni ja appiukolle (ja sydänpikkuleivätkin näkyvät kuvassa). Ja tulihan tuota itsekin syötyä. Oli hyvää...

Mutta siis, superviikko. Eilenhän kävin pumppailemassa ja tänään oli aamuaerobisen vuoro. Huomenna on suunnitelmissa yläkroppa salilla. Torstaina joko alakroppa tai pumppi. Loppuviikko on vielä auki, pidänkö sen yhden lepopäivän ja mitä sitten teen minäkin päivänä. Tiistai-iltaisin ohjelmassa on nyt muutaman viikon ajan ollut bodybalance, mutta tänään se jää väliin, koska olen menossa sinne, niin, syömään.

Stronger (What Doesn't Kill You)

Kolmen lötvypäivän (=ei liikuntaa) jälkeen teki niiin hyvää mennä tänään pumppiin! Olin nyt viidettä kertaa pumpissa pitkän tauon jälkeen. Vaihdoin salia tänä syksynä ja edellisellä salilla olin viimeksi käynyt pumpissa joskus... viime syksynä? Aika hyvinhän nuo perusjutut on muistissa. Ilokseni olen huomannut, että nyt voin tehdä vähän isommilla painoilla kuin aiemmin. Silti haluaisin pian nostaa niitä, varsinkin kyykkyihin. Selkäänkin olisi helpompi nostaa, mutta tässä ohjelmassa (Les Mills 83) on niin paljon ylös asti pystypunnerruksia ja nopealla tahdilla. Itse asiassa viime viikon torstaina nostin painoja (se oli siis 4. kerta pumpissa pitkän tauon jälkeen) selkä-, ojentaja- ja hauisbiiseissä. Tänään palasin noissakin vielä takapakkia, koska viimeksi en jaksanut tehdä niitä kunnolla. Ilkeänköhän tässä noita tämän hetken painoja kertoa. No, miksen?

Lämmittely: 10 kg (tangossa yhteensä)
Kyykky: 15 kg
Rinta: 10 kg
Selkä: 12,5 kg
Ojentaja: 7,5 kg + lopussa 5 kg:n kiekolla
Hauis: 7,5 kg
Askelkyykky: 10 kg
Olkapäät: viparit ja mac raiset 2,5 kg:n kiekko molemmissa käsissä, pystypunnerrukset 5 kg

Viime viikolla testasin selkää 15 kg:lla sekä ojentajia ja hauiksia 10 kg:lla. Ei se älyttömästi puutu, että noilla voisin tehdä, varsinkin ojentajat. Ojentajabiisi vaan tulee heti selän jälkeen, ja tässä ohjelmassa selkäbiisi on käsillekin aika rankka ylösnostoineen. Hababiisinä on Kelly Clarksonin Stronger (What Doesn't Kill You) ja se on kyllä siihen ihan huippu! Viimeksi kun tein sillä kympillä, sain lisäpotkua tuosta biisistä vaikka tuntui, että käsivarret irtoaa kohta ihan varmasti. Irvistykseni lienee ollut näkemisen arvoinen ;D. Kyykyissä kyllä pitäisi alkaa hilata vähän lisää painoa, että kehittyisin. Oon liian laiska alakroppaa treenatessa, sama koskee saliakin. Tekisin mieluummin aina yläkroppaa sinne läkähdyksiin asti ja nautin poltteesta käsivarsissa, rinnassa ja olkapäissä/hartioissa. Mitä tulee jalkoihin, tarvitsisin satikutia.

Tuimalla ilmeellä pumpin jälkeen: jalat töihin! Ehkäpä menen kiusaamaan niitä aamulla juoksumatolle..?

Blogs n' Books

Olen alkanut vasta viime aikoina kunnolla lukea treeniblogeja, ja niiden innoittamana sain ajatuksen myös oman blogin aloittamisesta. Blogia kirjoittamalla ja toisten blogeja seuraamalla huomaa kehityksen, varsinkin jos ei ole aiemmin pahemmin merkkaillut edistymisiään mihinkään. Minä merkkaan syömiset ja painon Kalorilaskuriin ja treenailuja HeiaHeiaan, mutta haluan kirjoittaa myös fiiliksistä ja seurata omaa menoa tätä kautta. Sekä myös toisten samanhenkisten blogien seuraaminen on antoisaa. Voi hihkua mukana toisten onnistumisissa ja toisaalta olla tsemppaamassa silloin, kun sitä tarvitaan. Bloggaamisen vuorovaikutuksellisuus onkin mielestäni yksi sen parhaista puolista! Samalla saa myös tietoa treenaamisesta ja syömisestä, treenivaatteista ja kaikesta sen sellaisesta, you know! Aina täytyy kuitenkin pitää mielessä, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Myös kuvat muutoksista ja kehittymisestä ovat hyvin inspiroivia: kiitos kaikille teille, jotka niitä blogeissanne julkaisette! :)

Luetteko te, tai selailetteko edes, kirjoja aiheesta? Minä olen muutenkin kirjojen ystävä, joten myös tämän alan kirjoja on tullut paljon kahlattua. Tässä pari tämän hetken suosikkiani:

Sundell, Jan: Hanki lihasta, polta rasvaa (2012)

Tämä kirja on ollut lainassa kirjastosta jo muutaman uusintakerran verran. :) En raaski vielä palauttaa, siihen nimittäin on hyvä aina palata tarkistamaan jotain juttuja. Haluaisin kyllä ihan omaksi! Tämänhetkisen saliohjelmani olen koonnut kirjan ohjeiden perustalle. Kun kirjailija itse on sisätautien erikoislääkäri ja kokenut kehonrakentaja, on uskottavuus aika kohdillaan. Tässä linkki myös Lihastohtorin blogissa Sundellin artikkeliin Lihasvoimaharjoittelu on ihmelääkettä. Kannattaa tsekata sekin!

Delavier, Frederic: Lihaskuntoharjoittelun perusteet (2013)

Tämän kirjan 3. painos julkaistaan ensi vuonna, itselläni on siis lainassa (taas useamman uusintakerran ajan ollut :D) vuoden 2006 painos. Kirjassa on hyvin tarkoin ja havainnollisin piirroskuvin käyty läpi koko kroppa ja mihin lihakseen ja millä tavalla mikäkin liike vaikuttaa. Paljon tietoa anatomiasta ja mielestäni tämä on hyvä tietopaketti jokaselle treenaajalle tasosta riippumatta. Kun uusi painos ilmestyy, meinaan ostaa ihan omaan hyllyyn.

Delavier, Frederic: Belle Ligne (2004)

Delavierin kirja naisille suunnattuun treeniin. Tästä pidän myös ja on oivallinen tietopaketti nimenomaan meille naisille. Luulen kuitenkin, että tähän talouteen hankitaan tuo toinen Delavierin kirja, koska taloudessa asuu myös treenaava mies ;).

Onko teillä jotain kirjasuosikkeja liittyen liikuntaan ja/tai ruokavalioon?

Perfect body?

Satuin nettisurffailussani Jutta Gustafsbergin Iltasanomiin kirjoittaman blogin tämänpäiväiseen artikkeliin Ihannevartalo. Kannattaa käydä lukemassa, siinä voi sitten pohtia, minkälainen on oma ihannevartalo ja mihin itse kuuluu tällä hetkellä. Postauksessa on kuvasarja erilaisista vartaloista.

Minä luulisin olevani nyt jossain 4 ja 5 välillä. Siihen vielä päälle ne ylimääräiset nahat, jotka ikävästi roikkuvat vatsassa, käsivarsissa ja pepussa. Ihailen kyllä kroppaa 9, mutta itse en ehkä haluaisi olla ihan tuollainen. Kroppa 8 taas on mielestäni liian laiha, mutta muuten ok. Ehkä vartalo nro 3 on lähinnä sitä, mitä itse haluaisin olla. Kolmosen pehmeyttä ja kasin urheilullisuutta yhdistellen? Millainen on sinun mielestäsi täydellinen vartalo? Tässä on vartalo, joka on minun mielestäni melko lähellä täydellisyyttä:

Kuvalähde

En tietenkään kuvittele, että pääsisin lähellekään tuota tavoitetta, mutta ainahan sitä saa haaveilla! ;)

Palatakseni vielä noihin erilaisiin vartalotyyppeihin. Isoimpina aikoinani olin tyyppiä 6 ja vielä vähän päälle. Vartalotyyppi numero 7 oli (onneksi) vielä kaukana pahimpinakin aikoinani. En minä ollut onnellinen niin lihavana, vaikka muille saatoin niin väittääkin. Itsetuntoni oli pohjamudissa. Olin aina väsynyt. Kunto oli järkyttävän huono ja niin edelleen. Vaateostokset olivat painajaisiani. En voinut pukeutua niinkuin halusin, vaan mitä minulle mahtui päälle. Yleisesti vaatekokoni oli 52. Nyt se on yleensä 38. Rakastan nykyään vaateshoppailua, sitä pitää vaan rajottaa, ettei kaikki rahat mene vaatteisiin! :D Varsinkin treenivaatteita olisin ostamassa koko ajan lisää, jos kukkaro antaisi myöten. Onhan siinä vieläkin sellaista uutuudenviehätystä, kun saan ostaa sellaisia vaatteita kun haluan.

Kotoinen sunnuntaiposeeraus:

Freya goes fit? in a nutshell

Heippa!
Tervetuloa blogiini sinä, joka jostain kumman syystä tänne olet eksynyt! :)

Olen 33-v nainen, jonka elämä on viimeiset 5 vuotta pyörinyt enemmän ja vähemmän painonpudotuksen ympärillä. Nyt on tilanne se, että kiloja on jäänyt matkan varrelle tämän aamun mittauksen mukaan 41,7. Käyn vaa'alla yleensä joka aamu. Paino saa edelleen pudota, mutta tavoitteenani on, että samalla saan lihasta lisää. Ja sitä on tullutkin varsinkin viime aikoina, kun olen aloittanut tavoitteellisemman treenauksen ja katsonut tarkemmin kokonaisvaltaista ruokavaliotakin. Blogi hakee vielä muotoaan, joten muutoksia ulkoasuun jne. saattaa olla tulossa vielä. Tai sitten ei. We'll see.

Tämä blogi tulee kertomaan siis minun tiestäni kohti fitimpää vartaloa. Matkalla on varmasti ilon ja onnistumisen hetkiä, mutta myös epäonnistumisen ja turhautumisen tunteet tähän liittyen tulen varmasti purkamaan tänne. Kirjoitan itselleni muistiin asioita ja varmaan kuviakin tulee olemaan. Mutta olisi mukava myös saada lukijoita, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia ja neuvoja. Jos aihe kiinnostaa, niin tervetuloa vaan matkaan mukaan! Haluaisin myös olla tsemppaamassa heitä, jotka ovat aloittamassa painonpudotusta tai hakevat inspiraatiota siihen. Hei, jos minä olen onnistunut, niin varmasti onnistut sinäkin! Tässä kuvat minusta vuonna 2005 ja tällä viikolla. Muutosta on tapahtunut, ja kyllä se on varmasti mahdollista ihan jokaiselle!

Freya vuonna 2012

Freya vuonna 2005