keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Voimaa yhteistreeneistä!

Ohops. Kylläpäs tuo miun edellinen postaus oli jotenkin melko negatiivissävytteinen. Heh, ihan kuin kehonkuvan muutoksesta aiheutuvat henkiset muutokset ois pelkästään negatiivisia. No, oikeastihan asia ei tietenkään ole niin. Tottakai pääosin laihtumisen aiheuttamat psyykkiset vaikutukset ovat olleet ihan positiivisia ainakin miulla. On helpompi olla fyysisesti, joten vaikuttaahan se henkiseenkin oloon. Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen kropan sisällä on sama, näytti se vaaka sitten kolme- tai kaksinumeroisia lukuja. Ja usein sille on syy, miksi paino on päässyt kertymään niin suureksi ja se syy on monesti siellä henkisellä puolella. Tämä on hyvä muistaa niiden, jotka vaahtoavat, että "eikun vaan takapuoli ylös sieltä sohvalta ja liikkeelle". Ei se ole niin helppoa, ei todellakaan. Ja kun sen suurimman painonpudotustyön on tehnyt, siitä se kova työ vasta alkaa. Se painonhallinta, joka kestää läpi elämän. Kokonaistilanne on kuitenkin plussan puolella, todellakin!

Sunnuntaina reippaana joulumarkkinoille lähdössä. Luntakin tuli! :)
Mutta nyt miun piti kirjoittaa siitä, miten treeni vaikuttaa miun mieleen. Varsinkin treeni, jonka pääsee tekemään yhdessä. Mie oon viime aikoina useimmiten treenannut ihan yksin. Aiemmin eniten oon treenannut Pian kanssa, mutta kun miun tämä treenivuosi on mennyt niin penkin alle, niin eihän niistä yhteistreeneistäkään ole tullut sitten oikein mitään. Toista se oli vielä viime vuonna... Kaikkein kivointa on tehdä samaa treeniä ja mie en pysty tekemään bunkkeritreeniä enää, vaikka niin siitä tykkäsinkin. Se on vaan ihan liian rankka miun yläkropalle. Tänä vuonna on ollut myös pitkiä kausia, jolloin en ole voinut treenata ollenkaan, joten kimppatreenitkin ovat siis jääneet.

Pian kanssa treenin jälkeen viime tammikuussa <3


Mutta eiköhän me vielä yhdessäkin salille päästä! Nyt viimeisten viikkojen aikana oon sitten saanut toisen treenikamun. Nimittäin miun oman miehen! <3 Me ei olla oikeestaan ikinä treenattu yhdessä, sillä hän käy toisella salilla. Sellaisella työpaikkaan liittyvällä, joka tulee hänelle ylivoimaisesti niin edulliseksi, ettei kannata lähteä mihinkään kuntosalijäsenyyksiin mukaan. Nyt kuitenkin mieheni otti Viilinkiin saldokortin, jolla pääsee yksittäisiä kertoja treenaamaan miun kanssa :) Nyt on pari kertaa tehty jalkatreenit yhdessä ja eilen treenattiin selkää. Ja oon ollut niin onnellinen näistä treeneistä! Miun sali-itsetunto on ollut ihan pohjamudissa ja nämä kimppatreenit on kyllä auttaneet vähän kohottamaan sitä. Kun mukana on ihminen, joka oikeasti näkee miusta mitä mie jaksan ja uskaltaa sanoa suoraan, niin tekeehän se hyvää. Oon lisäksi saanut sellaisia vinkkejä, jotka on auttaneet parantamaan treenejä yksinkin. Jalkatreeneissä miun mies heti sanoi, että teen liian pienillä painoilla. Uskalsin sitten hänen tukemanaan lisätä niitä ja kun toinen tsemppasi vieressä ja vakuutti auttavansa jos tarvitsee, niin kyllähän ne raskaammatkin painot nousivat :)


Jopa miun ikuinen inhokki hack-kyykky on nyt alkanut tuntua sopivammalta kun oon saanut sellaisia neuvoja, jotka auttaa sen tekemisessä. Enhän mie sitä edelleenkään rakasta, mutta kävin tänään sitä tekemässä jopa yksin, kun kävin aamutreenillä jumppaamassa jalat. Ja eilinen selkätreeni meni perille. Oon aina valittanut, että miulle se selkä on kaikkein vaikein. Sinne on vaikein saada tuntumaa jo treenin aikana ja hyvin harvoin se tuntuu missään seuraavana päivänä. Eilisen treenin jälkeen miun latsit ja takaolkapäät tuntui siltä, kun niitä ois murjottu jollain lihanuijalla ;D Ja tänään koko selkä on kyllä ollut yhtä tuntumaa! Saunanpesu menikin palauttelusta, kun siinä jynssätessä tuntui lihaksissa niin. Ja onhan se tietysti muutenkin kivaa, kun oman rakkaan kanssa pääsee tekemään yhdessä jotain sellaista, mistä kumpikin tykkää ja josta kumpikin tietää jotain. Kyllä miekin osasin jotain vinkkejä miun miehelle nimittäin kertoa. Kotona oli sitten kiva kerrata yhteistä treeniä. Kun yleensä se menee niin, että kumpikin vaan kertaa omaansa ja kuuntelee mitä toinen on tehnyt. Kiva on tietää, että näitä treenejä miehen kanssa on tulossa jatkossakin <3

Yhteistreenit tekee siis mielelle hyvää. Kun toinen on tukemassa, tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä, niin auttaahan se! Mutta kyllä se treenaaminen ylipäänsä auttaa kohottamaan mieltä. Se on huomattu tämän vuoden aikana, kun kroppa ei ole kestänyt kunnon treenejä ja taukojakin on tullut. Tällä hetkellä oon siis melko tyytymätön kroppaani, koska tulokset on menneet alaspäin ja paino ylöspäin. Tänä aamuna suutuin oikeasti itselleni kunnolla, sillä paino oli noussut lyhyessä ajassa kolme kiloa. Täytyy vaan muistuttaa itselleen, että osittain se johtuu tästä hormonilääkityksestä mikä miulla nyt on päällä. Se turvottaa ja aiheuttaa painonnousua. Mutta tottakai on tässä omaa syytäkin.

Tänä aamuna salilla ei paljon naurattanut
kun katsoin peiliin. Aamun vaakalukemakin
sapetti.
Kyllä se vaan silti auttoi, kun menin sinne salille vetämään treenin. Ja osasin olla jopa ihan ylpeä itsestäni kun sain sinne prässiinkin enemmän painoa kuin pitkään aikaan. Kun uskalsin yrittää. Kun tiesin, että ei ole pakko tehdä ihan äärimmäisyyksiin vaan se riittää, että itse tietää tehneensä niin kovaa kuin nyt pystyy. Mie kilpailen vain ja ainoastaan oman itseni kanssa, en kenenkään muun. Ja nää ulkoiset seikat nyt vaan on tällä hetkellä mitä on. Voin mie silti mennä salille ja tehdä hyvän treenin. Se jos mikä auttaa nyt näihin heilahteleviin hormonihirviömielialoihin :D Kun muistan nyt vaan päällimmäisenä pitää oman jaksamisen. Niin henkisen kuin fyysisenkin.

Treeninjälkeisessä peilikuvassa vähän iloisempana :)

Treenin jälkeen olikin sitten ihan älyttömän hyvä mieli ja olo. Ja tämä on se syy, miksi mie treenaan. Että saisin hyvää oloa. Tottakai myös tulokset merkkaa ja haluan pysyä kunnossa ja kehittyä. Ulkonäön muokkaaminen treenillä on miulle myös tärkeää, mutta kyllä nyt taas viimeistään tänään oon taas oivaltanut sen, miten tärkeää se on nimenomaan miun mielelle. Treenasinpa sitten joko yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa. :)

9 kommenttia:

  1. No sepä se. Siksi mäkin treenaan. Mulle noi ulkonäköjutut on kyllä niin sivuseikka, mutta mieli tarvitsee sitä hikoilua. :) Yhteistreenit on kyllä kivoja myös, vaikka 99%:sti treenaankin yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulle tää on kuitenkin silleen uusi juttu, että kun oon ollut suurimman osan elämästäni sohvaperuna, niin vaati se oman aikansa, että kroppa ja mieli tottui siihen säännölliseen liikkumiseen. Mutta onkohan se niin, että kun on kerran koukussa, on aina koukussa? Toivottavasti! Silti treenaamaan lähteminen ei oo miulle vieläkään mikään ihan itsestäänselvyys, vaan kyllä joskus saa itteensä siihen kannustaa ihan kunnolla. Hyvä keino siihen on just tuo, että miten hyvää se tekee mielelle! :)

      Poista
  2. Puntteilun sivutuotteena mullekin tulee hyvä olo omassa kropassa. Mitä väliä jos sieltä ja tuolta vähän höllyy, kun tietää itse että siellä alla on vahvat lihakset joita ei tavallisilta sauvakävelijöiltä löydy. Vähän ehkä näin mahtipontisesti ilmaistuna :D

    Ihan mahtavaa, että pystyt miehen kanssa yhdessä treenaamaan! Mua alkaa vaan tavattomasti ärsyttämään vaikka mies ihan hyvää hyvyyttään tsemppaisi vieressä, joten treenaan mielelläni kyllä saman katon alla, mutta erikseen. En tiedä onko tämä ärsytys vain oman miehen kohdalla, vai tulisiko sama efekti kaverin tai PT:n kanssa, tarttis varmaan kokeilla joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana kommentti, Mari A.! <3 Voi kun ihailen tuota siun asennetta! Olis kyllä mahtavaa, jos itsekin voisin ajatella noin omalla kohdalla, ettei niillä höllyvillä olis niin väliä. Kyllä niiden ajattelu ja niistä harmittelu vie ihan liikaa miun henkistä energiaa :/

      Mie joskus aikanaan en oikein tykännyt kans siitä jos joku vieressä tsemppaa mutta on se kyllä muuttunut! Mulla oli aika iso kynnys aluksi lähteä yhteistreeneihin yhtään kenenkään kanssa, mutta sitten kun siihen lähti, niin huomasin äkkiä miten paljon siitä saa silloin, kun treenikaveri on sellainen, joka haluaa treenata "samalla tasolla". Tarkoitan tuolla sitä, ettei sali ole mikään juoruilupaikka vaan kun treenataan, niin keskitytään siihen ja höpöttelyt jätetään pukkariin. Tai kotiin kun ollaan miehen kanssa treenillä ;)

      Poista
  3. Hienoa :-) Joskus on kiva treenata ihan yksin, omissa ajatuksissaan, musat korvilla. Mutta kyllä tykkään suuresti treenata myös tuon oman ukon kanssa, se kun tsemppaa, auttaa ja saa ylittämään omia "rajoja".
    Minulle myös tuo punttien heiluttelu on niin hyvää mielen ja oman jaksamisen hoitoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo miulle myös tuo yksin treenaaminen on kyllä tärkeää, just musat korvilla ja keskittyen vaan siihen omaan suoritukseen. Mie kyllä näytänkin aina sillon vähän sellaiselta "pysykää kaukana" -tyypiltä, vaikka ei olis tarkoituskaan ;) Välillä on sit kiva treenata yhdessä!

      Poista
  4. Musta yhteistreenit oman miehen kanssa on siitä just kivoja, et niistä voi sitten puhua treenin jälkeen ja pohtia, et missä on kehitettävää ja sillain :)

    Kyllä meidän pitää päästä nyt pian yhdessä treenaamaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Aika hyvin tuo oma mies kuitenkin tuntee ja tietää kaikki vahvuudet ja heikkoudet!

      No kyllä todellakin pitää! <3

      Poista
  5. oo onnillen kaikesta mitä sulla on!(ne kertyneet +3kgkin on loppujen lopuks vaan sitä "pinnallista"eleilyy) edim ihan ekaks työ kaikki ketkä pääsette harkkailemaan miehinne kaa voitte kiittää heitä ja muistuttaa itseännekin miten onnillisessa asemassa ootte kun teillä on ees mahdollisuus et teillä on joku jonka kaa treenta! tsempit vaan sinne freyjalle ja tiedän(oon lukenut täältä blogistas)että ei oo ollut aina helppoo sullakaan elämässä ja mylskin treenaamisessa!:) hyvät joukut kaikille!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...