Voimaa yhteistreeneistä!

Ohops. Kylläpäs tuo miun edellinen postaus oli jotenkin melko negatiivissävytteinen. Heh, ihan kuin kehonkuvan muutoksesta aiheutuvat henkiset muutokset ois pelkästään negatiivisia. No, oikeastihan asia ei tietenkään ole niin. Tottakai pääosin laihtumisen aiheuttamat psyykkiset vaikutukset ovat olleet ihan positiivisia ainakin miulla. On helpompi olla fyysisesti, joten vaikuttaahan se henkiseenkin oloon. Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen kropan sisällä on sama, näytti se vaaka sitten kolme- tai kaksinumeroisia lukuja. Ja usein sille on syy, miksi paino on päässyt kertymään niin suureksi ja se syy on monesti siellä henkisellä puolella. Tämä on hyvä muistaa niiden, jotka vaahtoavat, että "eikun vaan takapuoli ylös sieltä sohvalta ja liikkeelle". Ei se ole niin helppoa, ei todellakaan. Ja kun sen suurimman painonpudotustyön on tehnyt, siitä se kova työ vasta alkaa. Se painonhallinta, joka kestää läpi elämän. Kokonaistilanne on kuitenkin plussan puolella, todellakin!

Sunnuntaina reippaana joulumarkkinoille lähdössä. Luntakin tuli! :)

Mutta nyt miun piti kirjoittaa siitä, miten treeni vaikuttaa miun mieleen. Varsinkin treeni, jonka pääsee tekemään yhdessä. Mie oon viime aikoina useimmiten treenannut ihan yksin. Aiemmin eniten oon treenannut Pian kanssa, mutta kun miun tämä treenivuosi on mennyt niin penkin alle, niin eihän niistä yhteistreeneistäkään ole tullut sitten oikein mitään. Toista se oli vielä viime vuonna... Kaikkein kivointa on tehdä samaa treeniä ja mie en pysty tekemään bunkkeritreeniä enää, vaikka niin siitä tykkäsinkin. Se on vaan ihan liian rankka miun yläkropalle. Tänä vuonna on ollut myös pitkiä kausia, jolloin en ole voinut treenata ollenkaan, joten kimppatreenitkin ovat siis jääneet.


Pian kanssa treenin jälkeen viime tammikuussa <3


Mutta eiköhän me vielä yhdessäkin salille päästä! Nyt viimeisten viikkojen aikana oon sitten saanut toisen treenikamun. Nimittäin miun oman miehen! <3 Me ei olla oikeestaan ikinä treenattu yhdessä, sillä hän käy toisella salilla. Sellaisella työpaikkaan liittyvällä, joka tulee hänelle ylivoimaisesti niin edulliseksi, ettei kannata lähteä mihinkään kuntosalijäsenyyksiin mukaan. Nyt kuitenkin mieheni otti Viilinkiin saldokortin, jolla pääsee yksittäisiä kertoja treenaamaan miun kanssa :) Nyt on pari kertaa tehty jalkatreenit yhdessä ja eilen treenattiin selkää. Ja oon ollut niin onnellinen näistä treeneistä! Miun sali-itsetunto on ollut ihan pohjamudissa ja nämä kimppatreenit on kyllä auttaneet vähän kohottamaan sitä. Kun mukana on ihminen, joka oikeasti näkee miusta mitä mie jaksan ja uskaltaa sanoa suoraan, niin tekeehän se hyvää. Oon lisäksi saanut sellaisia vinkkejä, jotka on auttaneet parantamaan treenejä yksinkin. Jalkatreeneissä miun mies heti sanoi, että teen liian pienillä painoilla. Uskalsin sitten hänen tukemanaan lisätä niitä ja kun toinen tsemppasi vieressä ja vakuutti auttavansa jos tarvitsee, niin kyllähän ne raskaammatkin painot nousivat :)

Jopa miun ikuinen inhokki hack-kyykky on nyt alkanut tuntua sopivammalta kun oon saanut sellaisia neuvoja, jotka auttaa sen tekemisessä. Enhän mie sitä edelleenkään rakasta, mutta kävin tänään sitä tekemässä jopa yksin, kun kävin aamutreenillä jumppaamassa jalat. Ja eilinen selkätreeni meni perille. Oon aina valittanut, että miulle se selkä on kaikkein vaikein. Sinne on vaikein saada tuntumaa jo treenin aikana ja hyvin harvoin se tuntuu missään seuraavana päivänä. Eilisen treenin jälkeen miun latsit ja takaolkapäät tuntui siltä, kun niitä ois murjottu jollain lihanuijalla ;D Ja tänään koko selkä on kyllä ollut yhtä tuntumaa! Saunanpesu menikin palauttelusta, kun siinä jynssätessä tuntui lihaksissa niin. Ja onhan se tietysti muutenkin kivaa, kun oman rakkaan kanssa pääsee tekemään yhdessä jotain sellaista, mistä kumpikin tykkää ja josta kumpikin tietää jotain. Kyllä miekin osasin jotain vinkkejä miun miehelle nimittäin kertoa. Kotona oli sitten kiva kerrata yhteistä treeniä. Kun yleensä se menee niin, että kumpikin vaan kertaa omaansa ja kuuntelee mitä toinen on tehnyt. Kiva on tietää, että näitä treenejä miehen kanssa on tulossa jatkossakin <3

Yhteistreenit tekee siis mielelle hyvää. Kun toinen on tukemassa, tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä, niin auttaahan se! Mutta kyllä se treenaaminen ylipäänsä auttaa kohottamaan mieltä. Se on huomattu tämän vuoden aikana, kun kroppa ei ole kestänyt kunnon treenejä ja taukojakin on tullut. Tällä hetkellä oon siis melko tyytymätön kroppaani, koska tulokset on menneet alaspäin ja paino ylöspäin. Tänä aamuna suutuin oikeasti itselleni kunnolla, sillä paino oli noussut lyhyessä ajassa kolme kiloa. Täytyy vaan muistuttaa itselleen, että osittain se johtuu tästä hormonilääkityksestä mikä miulla nyt on päällä. Se turvottaa ja aiheuttaa painonnousua. Mutta tottakai on tässä omaa syytäkin.

Tänä aamuna salilla ei paljon naurattanut
kun katsoin peiliin. Aamun vaakalukemakin
sapetti.

Kyllä se vaan silti auttoi, kun menin sinne salille vetämään treenin. Ja osasin olla jopa ihan ylpeä itsestäni kun sain sinne prässiinkin enemmän painoa kuin pitkään aikaan. Kun uskalsin yrittää. Kun tiesin, että ei ole pakko tehdä ihan äärimmäisyyksiin vaan se riittää, että itse tietää tehneensä niin kovaa kuin nyt pystyy. Mie kilpailen vain ja ainoastaan oman itseni kanssa, en kenenkään muun. Ja nää ulkoiset seikat nyt vaan on tällä hetkellä mitä on. Voin mie silti mennä salille ja tehdä hyvän treenin. Se jos mikä auttaa nyt näihin heilahteleviin hormonihirviömielialoihin :D Kun muistan nyt vaan päällimmäisenä pitää oman jaksamisen. Niin henkisen kuin fyysisenkin.

Treeninjälkeisessä peilikuvassa vähän iloisempana :)

Treenin jälkeen olikin sitten ihan älyttömän hyvä mieli ja olo. Ja tämä on se syy, miksi mie treenaan. Että saisin hyvää oloa. Tottakai myös tulokset merkkaa ja haluan pysyä kunnossa ja kehittyä. Ulkonäön muokkaaminen treenillä on miulle myös tärkeää, mutta kyllä nyt taas viimeistään tänään oon taas oivaltanut sen, miten tärkeää se on nimenomaan miun mielelle. Treenasinpa sitten joko yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa. :)

Tarvitseeko salilla olla mikään silmänilo?

Ekaks pakko kertoa: tänään miulle tuli niin hyvä mieli! Olin lähdössä salilta, kun pukkarissa nuori nainen tervehti minnuu iloisesti ja kertoi lukevansa blogiani. Hänestä blogini on "ihana". Olin just tänään aatellut, että pitäis päivittää pitkästä aikaa taas. On ollu niin paljon kaikkea muuta taas, että bloggaaminen on jäänyt takavasemmalle. Nyt sitten sain uutta puhtia tähän, kun siis oikeasti joku tätä lukee ja jopa käy katsomassa, että oonko kirjoittanut. Kiitos siulle vielä, olit päivänpiristys! <3

 

Tästä aiheesta oon halunnut kirjoittaa jo aikapäiviä sitten, mutta vasta nyt siis oli kunnolla aikaa istua alas kirjoittamaan.

Tuommoinen ilmestys siellä pukkarissa minnuu peilistä katsoi treenin jälkeen tänään. Laitoin tuon instagramiinkin tekstillä "Hah! Kuka on keksinyt että treenaaminen on seksikästä?!? Pyh! Tältä näyttää 35 vee akka treenin jälkeen! :D". Minnuu on niin alkanut ärsyttää kaikki kiiltokuvamainen treeni/fitness -hypetys. Nojoo, ei kaikki näytä noin rumalta kuin mie treenin jälkeen, mutta sellainen ylenmääräinen ihmeellinen keikistely on miusta vaan jotenkin niin hölmöä salilla. Kun sinne yleensä mennään treenaamaan eikä näyttämään mahdollisimman seksikkäältä. Onhan tästäkin aiheesta jonkin verran kohistu viime aikoina. Jokainen saa toki mennä salille just sellaisena kuin haluaa (kunhan ei ihan alasti mene). En siis tässä ota kantaa kenenkään salipukeutumiseen tai muuhun habitukseen. Lähinnä siis ärsyttää median luoma kuva, että salilla pitäisi näyttää siltä kuin olisi menossa johonkin alusvaatemainoskuvaukseen. Tiiättehän ne kuvat, joissa joku julkkis pitelee punttia huulet töröllään, silmät sirrillään, hiukset auki hulmuten takamus pitkällä tissit ojossa. Yleensä meikkikerrosta naamassa sen verran, että jos siellä oikeesti hikoilis, kyllä huokoset tukkeutuis alta aikayksikön. Mutta kun eihän ne niissä kuvissa tietenkään hikoile. Sehän ois epämiellyttävän näköistä! Kyllä miekin joskus aikaisemmin laitoin edes vähän meikkiä salille, mutta nykyään en enää oikein jaksa. Jos en ole muuten meikannut (=kotipäivä), niin en sitä kyllä tee pelkästään salin takia. Toisaalta, en kyllä pese poiskaan, jos oon esim. töiden jälkeen salille menossa. Tiiän etten ole siellä todellakaan mikään silmänilo (muutenkin tuppaan treenatessa näyttämään vähän sellaiselta "elä tuu lähelle"), mutta tarviiko miun? Ei miusta. Treenivaatteista myönnän olevani tarkempi. Jos treenivaatteet tuntuu epämukavilta, kyllä se vaikuttaa negatiivisesti koko treeniin. Mitäs mieltä muut ootte tästä? Onko väliä miltä näyttää salilla?


Nomut treenikenkien ja -sukkien kuuluu olla sävy sävyyn!



Salille aikaisin aamulla

Töihin iltapäivällä vähän huolitellumpana ;)

Treenirintamalle kuuluu muuten tällä hetkellä hyvää. Oon nyt vakiinnuttanut sellaisen 3x/vko -ohjelman, jota tää miun kroppa tuntuu kestävän. Ei tällä mitään lihasta kasvateta, mutta jos nyt kuitenkin edes vähän kiinteytyisi ja rasva palaisi. Koko kropan ja yläkropan treeneihiin oon ottanut loppuun vielä sellaisen 20-30 minuutin crossari-spurtin. Tarkoituksena on ollut tehdä sitä intervallina, mutta vaikka miten yritän, en saa oikein sykkeitä laskemaan tarpeeksi alas. Aika korkeilla sykkeillä siis menty. Lisäksi pyrin joka viikko kävelemään ainakin kerran pois töistä (6km). Jos ei onnistu, niin sitten käyn muuten sen yksi tai kaksi kävelylenkkiä viikossa.

Viime viikon treenit

Syömiset on miun suurin haaste tällä hetkellä taas. Viikot menee ihan hyvin, mutta viikonloput on olleet yhtä suurta repsahdusta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin on noita viikollakin sattunut. Tää joulunalusaika on miulle aina hirmuinen koetinkivi, kun on niin paljon kaikkea herkkua saatavilla. Nyt ei vaan ole itsekuri kestänyt ja kyllä on tullut syötyä suklaata ja kakkua ja vaikka sun mitä herkkua.

Mies toi työmatkalta tuliaisia <3 Godiva piti säästää jouluksi...

...ja kuinkas kävikään? Viikon se kesti avaamattomana... Mutta oli niiiin hyvää!

Joku tasapaino tähän nyt pitäis saada. Miun toivo on nyt keväässä, yleensä se syömisten hallinta on helpompaa kunhan on joulunpyhät lusittu. Miehelle valittelin viikonloppuna, että en varmaan pääse enää ikinä siihen parhaaseen kuntoon, missä olin toissa keväänä. Silloin siis oli paino alimmillaan ja siinä, mihin nyt pyrin. Silloinhan en tietenkään ollu siihen tyytyväinen. Mies totesi miun valituksiin sitten, että ja mihin se siun "paras" kunto sitten johti?. Niin. Osittain niitä peruja tämä vallitseva tilannekin on. Kun vedin itseni liian tiukille vähän joka alueella. Ääripäätyyppi mikä ääripäätyyppi! On tässä vielä paljon opittavaa, vaikka noita ikänumeroita alkaa olla jo mittarissa aika liuta! :D

Treenisuunnitelmia

Aijjaiiii!!! Nyt sattuu! Joo, oon takas salilla! Tai siis olin eilen. No onhan tuosta edellisestä treenistä aikaa 6 viikkoa, joten ei se ihme ole, että jumahti. Leikkauksestakin on vasta kolme viikkoa, mutta kyllä mie omasta mielestäni voin ihan hyvin aloittaa treenit jo nyt. Miun mahassa on kolme pientä haavaa, jotka vielä vähän kiristää. Varsinkin napahaava tuntuu välillä ilkeältä, kun housut painaa siihen. Eikä vatsalihasten jännittäminen onnistu vielä silleen kunnolla. Mutta sain tehtyä mielestäni ihan yllättävänkin hyvän treenin eilen, vaikka kunto olikin umpisurkea. Kun on monta viikkoa ollut totaalisesti ilman mitään liikuntaa ja suunnilleen puolet oli melkeinpä vaan makaamista tuon kuuden viikon aikana, niin kyllähän se yleiskunto laskee.


Maattiin Taran kanssa miun vanhempien sohvalla sunnuntainakin ja otettiin
rennosti vaan. Ja syötiin isänpäiväkakkua!

Mutta jos nyt ajatellaan positiivisesti, niin eikös se mene niin, että kun taas vauhtiin pääsee, niin sen kunnon pitäisi noustakin suht nopeasti sille tasolle kuin ennen huilia? Anyway, nyt mennään sitten hyvinvointi edellä ja muut tavoitteet vasta sen jälkeen. Miulla on oikeastaan kolme asiaa, mihin nyt pitää erityisesti kiinnittää huomiota. Ekaksi tietysti tämä leikkauksenjälkeisyys. Se on kuitenkin sellainen varmasti ohimenevä asia ja siihen auttaa vain aika. Toiseksi tämä miun jo vuoden kestänyt murheenkryynini, eli oikea käsi ja olkapää. Jännittää todellakin, miten niiden kanssa käy. Kolmanneksi, vasen polvi. Miultahan on leikattu reilu 5 vuotta sitten siitä osa kierukkaa pois, kun se hajosi tapaturmaisesti. Ihan hyvin se on toiminut nyt muutaman vuoden, kunnes silloin kuusi viikkoa sitten se alkoi oireilla. Combat-tunnin jälkeen sitä alkoi sattua ja seuraavan viikon aikana se oli tosi jäykkä. Ei oikein taipunut kunnolla. En tuntenut tuolla tunnilla mitään erityistä, että olisi sattunut, mutta jotainhan siellä kävi. No, on se nyt jo parempi, mutta esimerkiksi juosta en voi enkä istua polvillani jalkojen päällä. Näillä siis mennään nyt ja tarkoitus oli aloittaa treenit varovasti. Kipeeksihän siitä silti meni, kun oli niin pitkä tauko.

Salikorttikin pääsi kuvaan! :)

Ajattelin aloittaa 2-jakoisella ohjelmalla niin, että teen treenin kolmesti viikossa. Viikon eka treeni on koko kropalle ja tarkoitus on tehdä se kiertoharjoitteluna (3 kierrosta). Ylläolevassa kuvassa näkyy eilinen. Ja eipä siis ihme, että jalat on kipeinä! Punnerruksia tein kuitenkin 3x20, koska eilen punnerrushaasteessa kuului tehdä 60 punnerrusta. Onneksi salilla oli sen verran rauhallista, että pystyin ihan hyvin tekemään treenin kiertona. Oli se vaan rankkaa! Ja vaikka oli vain yksi selkä-, rinta- ja olkaliike, niin jokainen niistäkin on nyt kipeinä! ;D Kyykkyyn laitoin vahingossa ekaksi liikaa painoa, joten siksikin on jalat niin jumissa varmaan. Kaksijakoisuus näkyy sitten viikon 2. ja 3. treenissä, jotka jaan ylä- ja alakropalle. En kyllä tiedä, onnistuuko alakropan treeni tällä viikolla, kun oon niin jumissa. Muutenkin täytyy miettiä, että onko tuo koko kropan treeni liian rankka jaloille, koska mie en oo oikeestaan koskaan voinut tehdä jalkoja kahdesti viikossa. Muistin sen juuri tänään kun mietin, että mites mie ne jalat voin edes tehdä tällä viikolla! ;D Ehkä tuosta vois jättää kyykyn ja pohkeet pois ja tehdä vaikka jotain pakaroita. Pohjat tälle treeniohjelmalle oon ottanut tuosta kuvassakin näkyvästä Jan Sundellin kirjasta "Hanki lihasta, polta rasvaa". On muuten hyvä kirja, löytyy omasta hyllystä! Muokkaan sitten treenejä sen mukaan, miltä tuntuu. Tällä hetkellä en edes haaveile mistään lihaksenkasvattamisesta (tai siis haaveilen kyllä, mutta se ei oo nyt prioriteetti), vaan tarkoitus on kohottaa kuntoa, polttaa rasvaa ja ylipäänsä päästä taas kiinni normaaliin treenirytmiin ilman, että koko ajan joutuu pitämään taukoja kun kroppa ei kestä. Jos siinä sivussa vähän tarttuu lihasmassaa, niin sehän on vain plussaa! ;) Kiertoharjoittelun otin tähän mukaan siksi, että siinä tulee mukaan myös aerobisempaa treeniä. Tänään jää kyllä punnerruksetkin tekemättä, kun vasen kiertäjäkalvosin tuntuu ottaneen kykkästä eilisestä.

Näyttääkö/kuulostaako tämä kerrankin järkevältä? Torstaina olisi tarkoitus käydä tekemässä viikon toinen treeni, joka nyt väistämättä taitaa olla sitten se yläkroppa. Alakroppa jää viikonlopulle, jos onnistuu ollenkaan!


Aina voi tehdä jotain muuta???

Nyt on draivi päällä. Hinku ois päästä salille treenaamaan kunnolla, mutta pakko jarrutella tämän käsi-hartiaseudun takia. Oon nyt käynyt viikon aikana kaksi kertaa siellä fysioterapeutilla teippauttamassa tämän hartian ja tänään oli toisen fysioterapian vuoro. Miulla on myös selkä juminut nyt, kun tuota oikean olkapään asentoa korjataan. Pari yötä on senkin takia mennyt huonosti, kun sattuu selkään. Tänään sitten vähän myös käsiteltiin tuota alaselkää ja kyllä se tuntui auttavan. Uusia teippejä ei nyt laitettu, kun miun iho nyt punoittaa ja on vähän röpelöinen tuosta teippien kohdalta. Kutiseekin vähän. Saa nyt rauhoittua ja varmaan maanantaina laitetaan taas teippiin. Onneksi tällä hetkellä oon niin kiinni tässä liikunnanhimossa, että nyt kelpaa muukin liikunta kuin pelkkä salitreeni. Vaikka kyllähän se sali ois se mitä mieluiten tekisin, mut kun pitää himmata niin pitää himmata.

Lenkille lauantaiaamuna

Kyllähän mie olen jo pitkään miettinyt sitä (ja kirjoittanutkin siitä), miten paljon voi kroppaan vaikuttaa päänsisällä tapahtuvat jutut. Siitä olikin puhetta fysioterapeutin kanssa ja kyllä mie vähän yllätyinkin siitä, miten paljon ne oikeasti voikin vaikuttaa. Oonkin aika varma siitä, että miun tämänhetkinen tilanne on osittain siitä johtuvaa. Kun ei ole henkinen hyvinvointi ollut parasta mahdollista, niin se vaikuttaa kehoonkin. Miun kohdalla varmaankin suoraan ja epäsuoraan. Epäsuoraan siksi, kun miulla on vaan tapana purkaa oloja siihen turhankin kovaan treeniin ja sitten ei kroppa kestä. Tänään sain itseni pakotetuksi lepopäivän viettoon, vaikka hirveesti teki mieli lähteä juoksemaan töiden jälkeen. Nyt kuitenkin järki voitti, kun kuulostelin jalkoja, jotka kuitenkin kaipaavat lepopäivää maanantaisen jalkatreenin ja eilisen combatin jäljiltä. Ja kun sitä pyöräilyä nyt tulee vielä päälle. Juoksulenkin sijaan oon sitten ottanut iisisti ja laittanut ruokaa. Oon myös suunnitellut tulevaa viikonloppua, josta tulee varmasti mahtava! Ollaan menossa mökkeilemään miun kolmen rakkaan ystävän kanssa. Siitä tuleekin sitten muutama treenitön päivä vähän niinkuin pakosti, ja se tulee varmasti tosi hyvään paikkaan. Ystäväterapia on parasta terapiaa <3

Jännä muuten huomata, miten mie tosiaan aina palaan tähän samaan teemaan kropan ja mielen symbioosista. Viimeksi kirjoitin helmikuussa ennen kuin se blogijumi iski. Silloin olinkin ihan pihalla, että mitä miun pitäis tälle kropalleni tehdä. Kun sitä painoa oli tullut läskinä ja sitten lisäksi vielä turvotuksina. Silti halusin jatkaa lihaksenkasvatusta. Nyt on taas kelkka kääntynyt olosuhteuden pakosta ja fokus on siinä, että saisin tätä rasvaa pois. Vaikka oma tahto sanoo, että kovaa treeniä ja lihakset kasvuun, niin järki ja peilikuva sanoo, että nyt ei voi tehdä sitä treeniä niin kuin haluis. Ja treenimotivaatio pitäs saada pysymään yllä samalla.

Minua on suorastaan välillä ärsyttänyt, kun ihmiset sanoo, että et vaan nyt tee salia vaan keskityt aerobisiin juttuihin. Ensinnäkin: kyllähän mie voin vetää jalkatreenit täysillä. Lukuunottamatta sellaisia, joissa tulee hartioille painoa (sattuu olkapäähän). Massaliikkeistä pois jää siis kyykyt. Mutta prässikin on oikein hyvä ja siinä onkin alkanut tulla taas vähän kehitystä. Kohta ollaan jo takas viime kevään prässipainoissa :) En voi myöskään SJMV:a tehdä, kun se rasittaa koko kättä liikaa. Sitten vaan kunnon pakaraliikkeet taljassa. Kyllä niilläkin saa kunnon tuntumaa aikaan, uskokaa pois, kun vaan laittaa tarpeeksi painoa. Mutta niin, että jaksaa viedä sen liikkeen kunnolla alusta loppuun asti. Toiseksi: voin tehdä yläkroppaakin, vaikka se onkin nyt aika haasteellista. Pitää vaan nyt oikeesti yrittää malttaa tehdä vain se, mikä ei tunnu vielä pahalta ja yrittää olla hermostumatta salilla pikkupainojen kanssa. Ja kolmanneksi: kyllä, voin todellakin tehdä muutakin kuin salia. Esim. oon alkanut taas tykätä juoksusta ja haluun kehittyä siinäkin. Myös combat on taas tullut viikko-ohjelmaani jäädäkseen. Mutta: salitreeni nyt vaan sattuu olemaan miulle se laji, josta eniten nautin. Siitä on tullut miulle rakas harrastus eikä sitä voi korvata millään juoksulenkeillä tai muulla. Mie vaan rakastan sitä tunnetta, kun jaksaa nostaa vähän enemmän kuin edellisellä kerralla. Ja tuntee lihaksessa sen mielettömän poltteen. Ja niin, näkee myös peilissä sen muutoksen. Jos joku kokee intohimokseen vaikkapa juoksun tai jalkapallon, niin ei se hänellekään varmasti helppo paikka ole, jos ei pysty tekemään sitä kunnolla loukkaantumisen tai jonkun muun syyn takia. Kyllä miusta sama pätee salitreeniinkin, mutta jotenkin tuntuu, että ihmiset ei sitä oikein tajua. Salin siis voi korvata aina jollain muulla. Ei se ihan niin mene. Ja siksi ärsyttää kun sanotaan: ainahan sie voit tehdä jotain muuta. Mutta terveys ensin. Niin on pakko ajatella, vaikka kuinka kirpaisee.

Mitä kuuluu? Mikä kunto?

Ihan ensin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni <3 Ihan oikeasti sen jälkeen tuntui, kuin olisi kivi pudonnut sydämeltä. Helpotti suoltaa tuo kaikki ulos yhdessä postauksessa. Sain itekin vähän taas perspektiiviä siihen, että mitä hittoo oikeesti on tapahtunut tässä viime vuosien aikana. Kyynelsilmin luin ihania, kannustavia kommenttejanne ja miulle tuli niistä niin hyvä mieli. KIITOS! :)

Vielä en kirjoita sitä toista osiota, vaan nyt haluan purkaa tämän hetken treenikuntoa, ja kuntoa muutenkin. Mitenhän monta asioiden purkauspostausta miulla onkaan vielä tulossa! :D

Tämän päivän "kunto"

Kuten kuvakin kertoo, ja vielä enemmän muutama tämän viikon maanantaina otettu treenikuva, joita seuraa alempana, kunto ei ole todellakaan mikään hyvä. Miun paino pomppasi tässä viimeisen puolen vuoden aikana sellaiset 10 kiloa ylöspäin. Ja ei, se ei todellakaan ole lihasta, vaan sitä ihteään. L-ä-s-k-i-ä. Ja kuten tuosta kuvasta myös näkyy, oikea yläraaja ei edelleenkään voi hyvin. Niin. Kun se käsi alkoi syksyllä oireilla, on treenit ja syömiset menneet vähän niin ja näin. Tykkäsin ihan hirveästi tehdä Bunkkeritreeniä, mutta ei tuolla kipuilevalla kädellä sitä voinut enää jatkaa. Pitkään olin hukassa. En tiennyt, mitä nyt voin tehdä ja mitä en. Kevyt treenaus ei vaan innosta. Sitten se salillemeno jäi usein tekemättä kokonaan. Makea maistui. Lohtusyömistä pahimmillaan. Vaatteet alkoi kiristää. Peilistä katsoi, ja katsoo edelleen, henkilö joka ei miellytä silmääni.

Tiistai-aamuna töissä peilistä katsoi läpimärkä
työmatkapyöräilijä

Olen kuitenkin nyt aloittanut muutaman viikon ajan käydä kolme kertaa salilla sellaisella ohjelmalla, joka ei kauheasti aiheuta kipuja. Selkä-olkapääpäivä on haastavin. Samoin rinta. Oon aloittanut myös työmatkapyöräilyn, ja kun kuljen sen 6 km/suunta tällä hetkellä 17-18 minuutissa, niin se ei ole todellakaan mitään sunnuntaipyöräilyä. Ihan tietoisesti pyrin maksimoimaan senkin liikunnan hyödyn kalorinkulutukselle suotuisaksi. Ulkolenkit voin taas ottaa ohjelmaan, kun miun pahin siitepölyaika alkaa olla lopuillaan eivätkä kadutkaan enää pölise. Combattiin menen kun pääsen. Nyt on ensisijainen tavoite rasvanpoltossa, ja siksi pidän tällä hetkellä n. 400 kcalin vajetta viikolla. Viikonloppuna sallin yhden päivän, jolloin saa mennä yli. Nimittäin miulla on melkein koko ajan nälkä ja miusta siis yksi "tankkauspäivä" on siksikin paikallaan. Kadonneet lihaksethan minnuu myös harmittaa niin vietävästi!

Nuo kaksi rintaliikettä on tällä hetkellä ainoat, mitä voin kivun rajoissa tehdä. Kaikki työntävät on poissa pelistä. Kipu tuntuu hauiksen yläosassa, mutta mikä mielenkiintoista, hauisliikkeissä sitä ei juurikaan tunnu.

Ja mie oon nyt niin turhautunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen, että soitin viime viikolla yksityiselle fysioterapiaklinikalle ja varasin ajan OMT-fysioterapeutilta. OMT on lyhenne sanoista ortopedinen manuaalinen terapia. Kävin keskiviikkona ensimmäisen kerran siellä ja tutkimusten jälkeen sain kuulla, että miulla on yläkropan lihaskalvot kireällä (tai jotenkin niin se meni). Oikea olkapää on myös liikaa eteenpäin suuntautunut, mikä ei miulle sinänsä mikään uusi tieto ollut. Kyllä se lihaskalvojen käsittely teki kipeää, vaikken mie tainnut siellä pahemmin ulistakaan. Miulla on korkea kipukynnys ja aika paljon saa sattua, että älähdän. Lopuksi fysioterapeutti teippasi miun hartian asentoa korjaavasti, ja tänään kävin siellä vaihdattamassa uuden teippauksen. Lisäksi sain pari harjoitetta, mitä pitää tehdä. Seuraava fysioterapia onkin sitten jo ensi keskiviikkona, eli ainakin kerran vielä sinne menen. Fyssari kyllä oli luottavainen sen suhteen, että tää miun käsi pitäis saada kuntoon. Ja pakko sanoa, että heti ekan kerran jälkeen lihasjännitys väheni huomattavasti ja hartia rentoutui.

Torstai-aamu muutaman tunnin yöunen
ja jalkareenin jälkeen. Tämmönen teippaus.

Sain luvan tänään mennä treenaamaan selkää ja olkapäitä, mutta ohje oli, että kevyesti. No mie menin, kevyesti. Ja tulin vaan vihaisena kotiin. Ei se oo vaan niin helppoo heilutella semmosia painoja, joilla ei tule tuntumaa. Kun treenatessa ei tule edes hiki. Samalla kuitenkin tein huomioita tämän käden tuntemuksista ja kirjoitin ne treenivihkoonkin ylös. Ajattelin ottaa sen mukaan keskiviikkona, jos niistä olis jotain hyötyä hoidon kannalta. Mie nimittäin huomasin, että oikea olkavarsi ei edes ota vastaan sitä treeniä oikeastaan ollenkaan. Ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Paitsi väsymys. Siinä missä vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa kuitenkin edes jotain tuntuu sillä pienelläkin puntilla, niin oikeassa ei juuri mitään. Vain voimattomuutta. Ja sitten siinä hauiksen yläpäässä sitä kipua välillä. Isommilla painoilla juntatessa en oikeastaan tätä huomiota edes tehnyt. Nyt oikein kunnolla kuuntelin ja tarkkailin, mitä siellä lihaksissa tapahtuu ja tulos oli, että oikea oli ihan saamaton. Se hyöty tästä kevyestä treenistä tietysti oli, vaikka päällimmäiseksi jäi ärsytys ja turhautuminen.

Mutta nyt loppuu tämänkertainen purkaus, pitänee yrittää mennä nukkumaan, jotta  jaksaa huomenaamulla nousta lenkille ennen töihinmenoa. Viikonloppuja!

Kehon ja mielen hyvinvoinnin merkitystä ei tule väheksyä

Ihminen on kokonaisvaltainen kapistus. Kun kehossa ei ole kaikki kohdallaan, heijastuu se myös mieleen ja päinvastoin. Keho ja mieli luovat sen kombinaation, jonka summa ihminen on. Ei enempää eikä vähempää. Kumpaakaan osapuolta ei tule laiminlyödä, koska se kostautuu myös toiselle osapuolelle. Kun keho voi hyvin, voi mielikin paremmin. Näinhän se on.

Eilen mieli oli korkealla kahden rakkaan ystävän kanssa
vietetyn tyttöjen illan ansiosta <3

Miulla on tällä viikolla humpsahtanut sellaiset nelisen kiloa nesteitä kropasta. Vielä tiistaina olin epätoivoinen, kun kesken combatin aloin tuntea, kuinka vatsa pullistuu. Se paisui aikamoiseksi palloksi, ja kyllä lopputunnin polvennostot, hypyt ja potkut tuottivat suuria vaikeuksia kun maha vaan hölskyi. Kotona miehen silmät olivat tippua päästä, kun näytin mahaani hänelle. Olin siis lopettanut kolmen viikon lääkekuurit edellisenä päivänä, mutta eihän ne lääkeaineet hetkessä kropasta poistu. Silti aika mielenkiintoista, että ylivoimaisesti se pahin turvotuskohtaus tuli lääkkeiden lopettamista seuraavana päivänä. Sitten onkin ollut päivä päivältä helpompi olo ja eilen aamulla salilla näytin tältä:

Kyllä varsinkin tuosta sivuprofiilista huomaa, että maha ei pullota enää yhtä pahasti kuin edellisen postauksen vastaavassa kuvassa. Samoin kasvot eivät näytä yhtä turpeilta. Hehhee, kyllähän tuossa on tuota muhkuraa ja kumpua vaikka muille jakaa, mutta jotenkin nyt tuntuu helpommalta lähteä sitä läskiä polttamaan salillekin, kun ei ole niin nesteinen, raskas ja turvonnut olo, mitä viimeiset viikot on olleet. Väistämättä tällä fyysisen olon paranemisella on ollut positiivinen vaikutus mieleenkin ja tieto siitä, että pääsee taas treenaamaan kunnolla, kohottaa mielialaa entisestään. Eilinen jalkatreeni teki kyllä nannaa kropalle ja itsetunnolle, kun se meni paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Tämän viikon ajan siis totuttelin kroppaa taas treeneihin tekemällä 3-jakoista omaa ohjelmaa, johon sisällytin oikeastaan vain sellaisia liikkeitä, joista eniten tykkään. Paitsi jalkapäivän leveä prässi - kapea prässi -supersarjat oli sellaiset, ettei siitä voi kukaan järjellinen tykätä ;). Tekipähän selvää jälkeä ainakin ja tänään tietää tehneensä :)

Niin, mitäs seuraavaksi? Edessä olisi paluu bunkkeritreenien pariin. Huomenna se siis (taas) alkaa, aloitan kevyen viikon treenillä. Tämä siksi, että tulisi pehmeämpi lasku enkä ala heti tällä kädellä riuhtoa täysillä. Minnuu kyllä suoraan sanottuna jännittää ja pelottaa, että miten tulee käymään. Kestäkö käsi? Onko se kohta taas samassa jamassa kuin ennen lääkekuureja? Mites kyynärpää ja olkavarsi, jotka on alkaneet oireilla myös? Pitää vaan toivoa, että kaikki menee hyvin ja nämä tulehdukset sun muut olis menneen talven lumia. Oon nyt aika löysässä kunnossa ja oon myös miettinyt, että pitäskö mieluummin tehdä painonpudottajan ohjelmaa.

20.2.2014

Kuitenkin nyt miusta tuntuu, että miulle on parasta tehdä sitä mitä mie haluan. Ja se mitä mie haluan on kova treeni, jonka tarkoituksena on kasvattaa lihasta. Mie vaan nautin kaikkein eniten sentyyppisestä treenaamisesta. Eli en aloita nyt mitään painonpudotus-saliohjelmaa, vaikka niin miun varmaan kaikkien oppikirjojen mukaan kuuluisi tehdä. Koska en halua tehdä niin. Kyllähän se rasva palaa pakosti tuolla kovalla treenilläkin, vai onko joku muka joskus väittänyt muuta? ;D Nyt avainasemassa on kuitenkin se, mitä ja miten mie syön. Kun haluan tehdä lihasta kasvattavaa treeniohjelmaa, täytyy myös syödä tarpeeksi, että se lihas saa rakennusaineita. Samalla kuitenkin haluaisin, että rasva kropassa vähenee, eli en saa syödä yli tarpeen.

Kertokaas mielipiteenne ratkaisusta, jonka oon nyt tähän kehittänyt: 0-linja. Eli en pidä ollenkaan kalorivajetta, vaan syön sen mikä menee peruskulutukseen. Myös niinä päivinä, jolloin en treenaa. Mutta sitten treenipäivinäkin syön vain sen peruskulutuksen verran enkä siis syö lisäkaloreita paikkaamaan liikunnan tuomaa vajetta. Tähän tosin poikkeuksena sellaiset päivät, jolloin liikunta on sen verran raskasta/kovaa, että kaloreita kuluu yli 500. Silloin voisi syödä parisataa kaloria vielä sen peruskulutuksen päälle. No, tätä nyt ainakin aion kokeilla, katotaan miten tällä pärjäillään.

Tällaisin miettein kohti uutta viikkoa! :)

Sohvaperuna rapakunnossa

Motivaatiota ei ole ollut täällä päässä nimeksikään viimeisen parin viikon aikana. No miksei? No siks, kun mie oon vähän semmonen, että "kaikki tai ei mitään" ja "jos tehdään, niin tehdään kunnolla tai sit ei ollenkaan". Oonhan mie yrittänyt muuttaa tuota ajattelua, mutta ei se vaan oikein ole onnistunut. Sitten mie valitan, kun paino vaan nousee... Ja lihakset lähtee. Ja itteenikin ärsyttää, kun vaan valitan tästä asiasta, mutta en tee sit asialle mitään. Voin vaan kuvitella, miten se valitus sit muita ärsyttää!! Tässä pieni oma analyysi, miksi näin on:

Tekosyyt sohvaperunoinnille:
- ei kiinnosta, kun en voi tehdä kokonaista treeniä
- salilla vaan alkaa ketuttaa, kun näkee miten muut vetää täysillä ja ite ei pysty
- en mie jaksa
- ihan sama olla tekemättä mitään
- oon niin läskissä kunnossa, että en kohta ilkee enää mennä sinne
- pelkkä aerobinen ei vois vähempää kiinnostaa

Oikeita syitä sohvaperunoinnille:
- kädelle lepoa
- lääkekuurin aikana ei ole ollut "ihan oma olo"
- lääkekuurin aiheuttama tukala turvotus
- lääkekuurin aiheuttama? väsymys
- lääkekuurin aiheuttamat? mahakivut

Eilen kävin kyläilemässä Pian luona, ja hitsit kun tuli taas palo kunnon reenille, kun juteltiin tietysti niistäkin. Ja tällä hetkellä mie olen kuitenkin jo pikkuisen toiveikas: tarkoitus olis ensi viikolla aloittaa taas treenit. En vielä bunkkeritreeniä tee, vaan ajattelin jos tekisin 3 kertaa ens viikolla, eli 3-jakoisen. Varovasti yläkropan kanssa. Sitten seuraavalla viikolla on bunkkerissa Piallakin vuorossa kevyt treeniviikko, joten se ois miulle varmaan sopiva paikka hypätä kelkkaan mukaan. Vähän niin kuin pehmeä lasku taas kunnon treenin pariin. Pitäkää miulle nyt peukkuja, että miun käsi ei tule taas kipeeksi! Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina.

Eilen kuitenkin iloisella mielellä!

Wannabe-viikinki ;)

Jeah, tähän asti pääsin aamupäivällä, mutta sit tuli kiire töihin ja piti jättää loppupostauksen kirjoittaminen nyt illaksi. Kun nyt vaan sais kiinni siitä, mitä miun piti kirjoittaa :D

Noniin. Tiistaina mie testasin käden kestävyyttä tekemällä lumityöt. Laitoin varalta oikeaan käteen nyrkkeilysiteen tukemaan rannetta. Ei se käsi siitä kyllä mennytkään kipeäksi. Rohkaisevaa! Eilen illalla pikkuisen kyllä juili kyynärvartta. Tänään kiskoin itseni puoliväkisin aamulla jalka-vatsatreenille.

Treenisuunnitelma

No eihän se menny ku Strömsössä. Prässissä en jaksanut kuin 3 sarjaa. Okei, nuo on superit, mutta kyllä 2 viikkoa sitten meni neljä. Eikä tässä vielä kaikki. Laitoin aloituspainoksi 90 kg (lämppäsarjojen jälkeen siis) kuten silloin 2 viikkoa sitten, mutta siihen ne jäivätkin! En ois millään pystynyt viemään sarjoja loppuun, jos oisin laittanut yhtään enempää painoa. Ja se vika sarjakin siis jäi tekemättä. Olin kyllä kauhean turhautunut. Mutta ei sille nyt vaan mitään voinut. Muuten treeni meni ihan ookoo, paitsi kun tuli vatsojen vuoro. Ei menny kovin hohdokkaasti sekään. Mie oon rapakunnossa.

Ja se näkyy ja tuntuu:

Tämän aamun "kunto".

Okei, on tuossa sitä paljon puhumaani turvotustakin vielä jäljellä. Mutta tänä aamuna en ollut kuitenkaan enää ihan niin turvoksissa kuin viime päivinä muuten. Painokin oli tullut alaspäin puoli kiloa eilisestä. Mieskin hihkaisi aamulla, että "et oo enää niin turvonnu!". Kiitti :) Mutta kyllä sitä on edelleen, ja varsinkin tässä taas päivän aikana on kertynyt ja nyt maha taas pullottaa. Viime sunnuntai oli kyllä kaiken huippu. Kuvitelkaa tuohon sivuprofiiliin vielä sellainen muutaman kuukauden raskausmaha, niin alkaa olla jo lähellä sunnuntain tilannetta. Kyllä tuossa silti sitä kertynyttä fläsääkin on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyi olkoon.

Miun maha taitaa oikeasti olla jo aika surkeana tuosta Arcoxiasta (tulehduskipulääke). Nyt viime päivinä on ollut pahoinvointiaaltoja ja mahakipuja eikä mahan toimintakaan ole ollut todellakaan normaalia. Jos mie vielä joskus joudun jollekin vastaavalle lääkekuurille, niin aion kyllä mainita, että voisko saada jonkun muun kuin Arcoxian. Kyllä mie jo odotan, että pääsen siitä eroon!

Loppuun vielä heitän vähän häiriintyneen(?) kuvan miun teippausvirityksestä, jonka laitoin kyynärpän ja käsivarren tueksi töihin lähtiessä:

Morooo!

Tarkoitus tuossa on siis suojata ja tukea kyynärpään sivunastoja (vaimitänenytoli), koska lähinnä niissä rasitus aina tuntuu. Eli just niissä kohdissa, joiden kiputiloista puhutaan tenniskyynärpäänä (ulkopuolen nasta) ja golfkyynärpäänä (sisäpuolen nasta). Miulla tuo sisäpuoli tuntuu menevät enemmän kipeäksi. Myös peukalonhankaa teippailin ja töissä lisäksi vielä rannetuki, jota oon kyllä oppinut tässä inhoamaan.

Aika hyvä viikonloppu

Helmikuu. Ihanaa, kun aina niin pitkältä tuntuva tammikuu on ohi! Helmikuu tuntuu aina jotenkin jo sellaiselta, että se talven pimein vaihe on selätetty ja kohti kevättä mennään. Aurinkoisina pakkaspäivinäkin jo tuntee, kuinka se aurinko vähän lämmittää :)

Nyt miun helmikuu on kyllä vähän synkempi, kun näillä näkymin tämä on tältä erää viimeinen työkuukausi. Oon nyt saanut olla yhtäjaksoisesti töissä syksystä asti (ja syksylläkin oli vain 1,5 viikon työttömyysjakso), mutta nyt en ole ainakaan tietoinen, että työt jatkuisivat. Se lannistaa tietysti tunnelmia. Kyllähän tämä ainainen pätkätyöläisyys on oikeasti ihan sieltä ja syvältä, kun ikinä ei tiedä tulevaisuutta kuin korkeintaan muutaman kuukauden eteenpäin, jos sitäkään. Mutta näinä aikoina pitänee olla kiitollinen, että edes näitä pätkiä on. Olisi vaan niiiiin mahtavaa saada se vakituinen pesti tässä työssä, joka on miulle tosi tärkeä ja rakas. Reilut 7 vuotta pätkätöitä alkaa jo turhauttaa...

Työpöytä perjantaina. Poliittisten järjestelmien luokan perkausta

Oon yrittänyt miettiä positiivisia asioita siitä, kun/jos joudun työttömäksi. No, sitten pääsee salille niin usein ja milloin vaan huvittaa! Jos vaan käsi sallii. Sitten on aikaa tehdä ne tuhat ja yksi rästihommaa kotona, mitä oon aina vaan siirtänyt ja siirtänyt. Saan nukkua aamulla pitkään, jos haluan. Miulla on aikaa lukea niin paljon kuin haluan. On aikaa bloggailla niin paljon kuin haluan. Mutta silti, vaikka listaan nämä kaikki, ei se silti korvaa sitä, että saisin olla töissä. Oon mielestäni viime vuoden aikana kehittynyt ammatillisesti ja oppinut paljon uutta. Työtehtävät on olleet vaihtelevia ja oon saanut roppa kaupalla itseluottamusta omasta ammatillisesta osaamisesta. Lisäksi miulla on maailman parhaat työkaverit <3 Ja tottakai taloudellinen tilannekin huolestuttaa, onhan se nyt ihan eri asia, jos taloudessa on kaksi palkansaajaa kuin että toinen elää ansiosidonnaisella.

Mutta se nyt siitä. Piti vaan saada tämä huoli kirjoitettua ulos.

Miepä kävin perjantaina salilla! Sain oikein hyvän jalkatreenin aikaiseksi, ja päälle vielä vatsoja. Hyvin onnistui prässäilykin, kun kohteliaat herrasmiehet auttoivat minnuu raskaimpien painokiekkojen kanssa :) Kyllähän mie sitten ne pienemmät sain ihan itekin laitettua yhdellä kädellä. Mietinkin, että kyllä tässä miun vasen käsi vahvistuu, kun vaan sillä nostelen painoja! Oli muuten aika ätäkkä alku treenille, kun tein superina leveän ja kapean prässin 4*8. Siihen päälle superit reiden ojentaja- ja koukistajalaitteissa. Sitten tein pitkästä aikaa pakarapotkuja taljassa ja loppuun kiusasin pohkeita smithissä. Vatsat hoitelin vartalonkiertolaitteessa ja lantionnostoilla. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi tehnyt pakarapotkuja. Jossain vaiheessa olin aivan täysin kyllästynyt tuohon liikkeeseen, mutta nyt pitkästä aikaa tehtynä se tuntuma oli melkoinen. Ei miun takapuoli oo ollut pitkään aikaan näin kipee! Tokihan nuo prässisuperitkin teki tehtävänsä. Reenikuvia ei nyt ole, kun yksin olin veivaamassa...

Eilen koittikin kauan odottamani päivä, nimittäin meillä oli treffit joensuulaisten treenibloggareiden kanssa! Mukana olivat Marilii, Pia, Henna-Riikka ja Tiina <3 Tämä oli jo toinen tapaaminen, mutta mie en päässyt ekalla kerralla mukaan. Pia ja Mariliihan ovat miulle jo tuttuja ennestäänkin, tosin Mariliita en ollut nähnyt sitten meidän ihanien pikkujoulujen. Mutta Henna-Riikan ja Tiinan tapasin ensimmäistä kertaa, ja vallan ihastuttavia persoonia molemmat! Aivan mahtavaa, kun oon päässyt tutustumaan samanhenkisten salimimmien kanssa, joiden seurassa ei tarvii miettiä, voinko mie nyt treeneistä puhua, ja voidaan vertailla kokemuksia ja vaikkapa nauraa salikommelluksille. Upeaa!

Tiina, Marilii, Henna-Riikka ja Pia :)

Täytetty sämpylä ja cappuccino maistuivat nälkäiselle

Marilii toi mukanaan tekemäänsä raakasuklaata ja mie maistoin yhden sellaisen. Ai vitsi kun oli oikeesti niin mahdottoman hyvää! Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi itsekin jossain välissä kokeilla, vieläkin on testaamatta joululahjaksi saamamme raakasuklaan valmistuspaketti.

Kävin eilen myös kirjakaupassa, ja mie harvoin pääsen sieltä poistumaan tyhjin käsin. Eilen mukaan tarttui tällainen:

Aalto, Riku ym.: Treenaa terve ja timmi vatsa

Oon jonkin verran tuota selaillut ja kaupassakin siihen kiinnitin huomiota siksi, kun siinä ei todellakaan ole mitään "näin saat pyykkilautavatsan kahdessa viikossa" -shaibaa, vaan ihan oikeasti treeniliikkeiden lisäksi kiinnitetään huomiota oikeanlaiseen ravintoon ja vatsan hyvinvointiin muutenkin. Miulla kun on ollut vähän yhtä jos toista vatsavaivaa viime aikoina. No, nyt tietysti nuo vahvat lääkkeet varmasti osaltaan vaikuttavat asiaan. Kuten siihen, että miun paino on noussut tällä viikolla 1,5 kg! Ja voin rehellsiesti sanoa, että se ei millään voi johtua syömisestä, sillä ne on olleet taas liiankin alakantissa. Käyttämäni tulehduskipulääkkeen yleisissä haittavaikutuksissa mainitaan nesteen kertyminen kehoon, joten oletan painonnousun olevan nyt sitä... Tai ainakin toivon niin. Syömisestä en voi yksinkertaisesti nipistää enää yhtään.

Hmmm... mitäs vielä, että tästä postauksesta tulis varsinainen sillisalaatti... Ainiin, kävinhän mie tänään combatissakin! En olekaan käynyt pariin kuukauteen ja viimeistään siellä kyllä nyt huomasin, miten surkealla tolalla miun aerobinen kunto on. Sydän laukkas tuhatta ja sataa. Huippusyke oli hurjat 194 (miun enkat) ja pari kertaa tuntui, että happi yksinkertaisesti loppuu. Mutta ah, että oli ihanaa pitkästä aikaa! Ihanankamalaa. Huomenaamulla mie aattelin mennä salille. Vielä pitää suunnitella vähän, mitä mie siellä voin tehdä, mutta jospa mie jotain saan aikaiseksi.

Jos teillä on jotain vinkkejä, miten voin treenata muutakin kuin jalkoja ja vatsoja ilman, että tarviis käsiä, niin ottaisin mielelläni niitä vastaan :)

Itku lyhyestä ilosta

Kyllä sitä maanantaina odotti koko päivän! Jes, töiden jälkeen vihdoin kunnon treenien pariin! Oltiin Pian kanssa molemmat salilla ihan täpinöissämme, hirvee draivi oli päällä heti alussa. Noo, kyllähän se penkki heti kuitenkin näytti kaapin paikan, ei mennyt miulla viimeisessä sarjassa vielä se 35 kiloa... Tai siis kolme toistoa sain itse, kahdessa viimeisessä tarvitsin apuja. Oikea puoli ei oikein pysynyt mukana.

Tässä mennään 32,5 kilolla...

Viimeistään vinopenkki tangolla palautti maan pinnalle. "Pikkuisen" tuli yliarvioitua treeni-innon ollessa huipussaan omat voimat ja liikaa painoa tankoon. No, miulla meni sitten tuo liike vähän niin kuin pudotussarjan muodossa ;)

Ehkä vois olla tuo selkänoja alempana?
Taisi mennä liikaa käsille.

Kyllähän sen jo nyt treenin edetessä huomas, että ei tuo oikea käsi tule mukana niin kuin sen pitäisi. Supereissa (ristitalja + punnerrukset) oli jo vaikeuksia viimeisissä taljatoistoissa kun tuntui, että se käsi ei vaan tule sieltä alas. Varsinaista kipua ei tuntunut, mutta voima ei ollut vasemman käden tasolla. Yleensähän se menee miulla just toisinpäin. Noooo, silti vaan eteenpäin ja reeni loppuun. Olkapäiden superit (pystysoutu + viparit) sai jo ekan sarjan jälkeen olkapäät hapoille :D Oli taas se ihanankamala tunne. Arnoldeissa huomasin taas, että oikea käsi jää jälkeen.

Takavipareista vinopenkissä ois muutama kuvakin, mutta ei jessus, en todellakaan laita niistä tänne yhtäkään. Mie ihan masennuin kun katsoin niitä. Siis miun selkäläskit, ihan kamalat :( Nyt aloin ajatella, että pitäskö miun oikeesti vaan mennä salille niissä isoissa teeppareissa. Mutta kun en mie osaa. Mie haluun, että treenivaatteet on suht ihonmyötäiset. Vaikkei tällä kropalla nyt vissiin voiskaan...

Vitsit, miten sitä nyt kaiholla katteleekin viime kesän (pose)kuvia! Mie haluun samaan kuntoon!



25.6.2013



 

2.7.2013

Myääääh! No, treenin jälkeen kuitenkin mentiin vielä balanceen ja kyllä se vaan taas teki hyvää.

Illalla sitten kun menin suihkuun, huomasin että miun vasemman jalan rakkolaastari oli rullalla. Ilmankos se oli ihan hirveen kipee, kävely oli jo salilla sellasta nilkuttamista. No, sitten vetäisin sen laastarin irti ja kappas, kun koko rakko lähti mukana! Auuuuuuutttsss! Aika iso rakko se olikin ja nyt ihan vereslihalla... Eiku vaan Bepanthenia yöksi ja aamulla iso normilaastari siihen päälle.

Ja sit ne itkut. Eilen miulla oli vihdoin se lääkäri tämän käden takia. Kyllähän mie jo osasin aavistella, että ei se mitenkään hyvä tilanne voi olla. Diagnoosi oli pitkittynyt tulehdustila, lisäksi hartiat täysin jumissa. Nonni. Tässä sitä nyt ollaan. Hyvästi treenit muutamaksi viikoksi :( Just kun taas ois se draivi päällä. Sain aikamoisen lääkearsenaalinkin. Tulehduskipulääkettä (Arcoxia) 3 viikon kuuri. Ensimmäinen viikko 120mg/vrk, kaksi seuraavaa 90mg/vrk. Vatsansuojalääke Somac 20mg/vrk. Lihasrelaksantti Dolan iltaisin. Lisäksi yöksi kunnon kerros Mobilatia, ja käteen side. Töissä rannetukipakko nyt tuo 3 viikkoa. Ei saa nostella ja kannella raskaita juttuja, kurottelutkin minimiin. Kun tämä tulehdustila kädessä on ollut jo pitkään, ei se kuulemma ihan muutamassa päivässä paranekaan. Siksi pitkät kuurit ja suht vahvat lääkkeet kuulemma. Lääkäri ei suoraan sanonut, että ei saa mennä salille. Pian kanssa eilen sitten tekstittelin ja tulin järkiini, että ei siis todellakaan salitreenejäkään. Eikös ne aika painavia juttuja kuitenkin ole mitä siellä salilla nostellaan?

Apteekkiostoksia :/

Otin ensimmäisen kipulääkkeen heti eilen töihin päästyäni, ja noin tunnin päästä siitä alkoi huippailu. Oli koko päivän pikkuisen pihalla ja olo oli jotenkin omituinen. (Lähi)muisti pätki ja jouduin tarkistelemaan asioita. Huimausta. Kotimatkalla bussissa tuli paha olo. Soitin kotona äidille ja hän sanoi, että ei ollut voinut käyttää tuota Arcoxiaa, kun huimailu ei ollut mennyt ohi muutamassa päivässä. Toivottavasti miulla menee, ostin nimittäin koko 3 viikon satsin jo kerralla (tyhmä mie!). Illalla Dolan teki vähän pöhnäisen olon ja uni tuli heleposti. Nyt aamulla on ollut vähän pölkky olo myös, onneksi on iltavuoro.

Käpälä paketissa nukkumaan

Okei. Kyllähän mie voin tehdä esim. jalkoja ja vatsoja ja aerobista. Paitsi että jos tämä pää ei toimi niin kuin pitäisi ja välillä huippailee, ei varmaan kannata sekään. Lisäksi on nuo jalkarakot. Ostin kyllä eilen apteekista sellaisia sidoksia, jolla oon nyt niitä paikkaillut. Jos nyt ne edes paranis nopeesti, että pääsis aerobiselle. Jalkareeneissäkin tietty esim. SJMV ja askelkyykyt painoilla on poissuljettu. Eikä voi tehdä vatsoja taljasa tai vartalonkiertoja painokiekon kanssa. Mutta onhan niitä liikkeitä muitakin, pitää vaan varioida. Ja combattiin menen sunnuntaina, oli mikä oli. Paitsi jos vielä huippaa.

Urheilija (tai edes kuntoilija) ei tervettä päivää näe?

Ajatuksia kevyestä viikosta

No on taas reilu viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta! Tarkoitus oli alkuviikosta kirjoittaa (olin ihan aikarakosenkin siihen varannut!), mutta sitten miun läppäriin iski joku mörkö ja se meni ihan sekaisin. Yksi ilta meni sitten siihen, kun tein miun mies teki sille täysimittaisen jonkun systeemin, ja nyt taas toimii. Huomaa, it-insinöörin vaimona kun ei ite tarvii huolehtia mistään asiaankuuluvista ongelmista, niin sitten niistä ei oikein tiedäkään mitään :D Aina vaan voi sanoa "tähän nyt tuli joku, voitko kattoo ja tehdä sille jotain?" Oisin ihan pulassa ilman miun miestä <3

Mutta asiaan. Tämä viikko on ollut salitreenihistoriani ensimmäinen kevyt-viikko. Ja tällähän ei nyt tarkoiteta lepoviikkoa, salitonta viikkoa tms., vaan oikeasti kevyttä salitreeniviikkoa. Bunkkeritreenin edistyneen ohjelman neljän viikon sykliin kuuluu aina kolme kovaa ja yksi kevyt viikko. Tässä treenissä kevyt viikko ei meinaa kevyempiä painoja, vaan lyhempiä sarjoja. Tehdään siis sama treeni kuin muillakin viikoilla, mutta toistot pudotetaan puoleen I viikon toistoista, mutta painot siis samoina kuin I viikolla. Viime sunnuntai-iltana pidettiin Pian kanssa vähän etäpalaveria, että mites toimitaan maksimien kanssa. Päätettiin, että tehdään puolet siitä maksimimäärästä, miulla se tarkoitti useimmassa maksimi-sarjassa kuutta toistoa.

Kaverin kanssa on hyvä pähkäillä <3 Kuva
viime viikon perjantailta, Pian kamerasta

Miulla nyt ensimmäisen kuukauden aikana tuo kevyt-viikko seurasi jo kahden kovan jälkeen, kun aloitin tämän ohjelman viikkoa myöhemmin kuin Pia, mutta kun on ihan kiva mennä tasatahtiin näitä viikkoja, niin päätin sitten startata kakkosviikosta. Nyt aion käydä läpi ajatuksiani tästä ensimmäisestä kevyestä viikosta, ja jutusta saattaa tulla pitkä. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana :D

Maanantaina oli siis rinta-olkapää -päivä. Aaaah, kun miulla ei ole penkki mennyt ihan mielen mukaan viime aikoina, niin oli jotenkin helpottavaa tehdä se nyt kevyesti, kun ihan varmasti pääsi siihen mihin pitikin :D Muuten ottikin yllättävän koville! Miusta tuntui, että pitäs lukea otsassa, että MIULLA ON KEVYT-VIIKKO. Tosi lapsellista, tiedän, mutta ekana päivänä jotenkin vaivasi se, että tekee niin vähän toistoja sellasilla painoilla, joilla normaalisti tekee puolet enemmän. Ehkä se oli vaan jotain alkunoloutta. Varsinkin vinopenkki Smithissä aiheutti syvää turhautumista. Just kun alkoi päästä siihen tunteeseen, että jes, nyt alkaa pikkuisen tuntua, niin se piti lopettaa siihen. Kävin illalla vielä balancessa pitkästä aikaa, ja ai että teki hyvää! Ja pahaakin... Nimittäin hitsi että oon taas ihan hirveen jäykkä. Ihanaa ois päästä balanceen aina kerran viikossa, mutta ei vaan aina käy aikatauluihin. Nyt onneksi pääsen ensi maanantainakin!

Tiistain selkä-vatsapäivä tuntui vielä enemmän suunnilleen läpimenolta, kun aikaa kului vain 48 minuuttia. No, sehän on viikon lyhkäisin reeni muutenkin, mutta että alle tunti! Huomaan, että nämä kevyet viikot siis tulee tarpeeseen, kun muuten tässä ohjelmassa ei mistään treenistä taida selvitä alle 1,5 tuntiin. Tai ehkä hikiseen just selkä-vatsa -päivänä. Tosin tunnustan, että tein selkätreenissä sellaisen jutun mitä kevyellä viikolla ei IKINÄ saisi tehdä. Nimittäin lisäsin painoja. Eli kulmasoudussa käsipainoilla pudotussarjassa aloitin 15 kilon punteilla, kun aiemmin on ollut käytössä 12,5 kilon puntit. Tuntui vaan siltä, että nyt on hyvä kokeilla, kun on vain 5 toistoa. Wrong! Siis hyvinhän se meni, mutta näin ei siis pitäisi toimia kevyellä viikolla. Sainkin Pialta ripitykset, kun tunntustin asian keskiviikon piloxing-tunnilla ;D

Keskiviikkoisin on miun cardio-päivä, ja viime viikon tapaan kuittasin sen piloxingilla. Kyllä miusta ihan hyvä aerobinen treeni, kun 50 minuuttiin palaa sellaiset 500 kcalia. Puheltiin Pian kanssa tunnin jälkeen, että nyt tuosta tunnista sai jo enemmän irti kuin ekalla kerralla. Kun tiesi jo mitä odottaa, ei ollut samanlaista sähellytä askelsarjojenkaan kanssa. Kyllä mie tykkään tästä. Ehkä siksi, kun se on niin erilaista kuin mihin oon tottunut. Kunnon tyttömeininkiä ;D Lupa ketkutella ja pitää kivaa! Harmikseni en ensi viikolla tuonne pääse keskiviikon iltavuoron takia. Nyt tuli ohjaajalta lopuksi se piloxingin vähän nolostuttava slogan "Sleek, sexy, powerful", mutta ei se tuossa lopussa haitannut. Kunhan ei tule kesken tunnin ja kunhan sitä ei tarvii ite alkaa siellä hokemaan!

Torstaiaamuna olikin sitten vuorossa jalat ja kädet. Ehkä mie latasin prässiin vähän liikaa painoa kun miettii, että kyseessä oli kevyt treeni. Pikkuisen taas oikea nivunen kipeytyi (tätä tapahtuu silloin tällöin prässin yhteydessä). Muuten treeni meni helposti. Varsinkin siinä vaiheessa, kun alkoi käsi-osio, se oli jo vähän semmoista, että olis jo ohi kun ei oikein tunnu missään. Vähän semmoinen "mitä mie täällä oikein teen?" -fiilis. Kevyeen treeniin totuttelu vie siis oman aikansa, että tottuu ajatukseen, ettei sen tarvitse eikä pidäkään tuntua niinkuin normiviikoilla.

Sulakaa muhkurat, sulakaaa!

Eilen olikin vihdoin vuorossa viikon viimeinen treeni, ja ensimmäinen yhteistreeni Pian kanssa. Eli tästä treenistä jopa muutama kuva luvassa ;) Meidän tämä treeni eroaa siinä, että Pia treenaa (ohjelmanmukaisesti) leuanvetoa, mutta mie vielä ainakin toistaiseksi korvaan sen ylätaljaliikkeellä vastaotteella. Tämä siis miun käsiongelman vuoksi kuin myös siksi, että haluan vielä vahvistaa yläkropan lihaksia ennen leuanvetotreenien aloittamista.

Kyllähän tuohon sai enemmän asennetta mukaan, kun yhdessä oltiin vääntämässä. Vaikka eipä paljon kumpikaan ylimääräistä tsemppiä liikkeisiin tarvinnutkaan :)

Hyiiii, mikä kaksari!

 

 

No, lankkuilu on sentään rankkaa kevyenäkin vaihtoehtona. Silti siitä nyt selvisi hyvinkin helposti, kun ei tarvinnut olla kuin puoli minuuttia kerrallaan (3x). Ilmeet silti melkoisen vakavat:

Eipä paljon naurata!

Huomaan muuten tuosta kuvasta, että miun asento on vähän liian matala. Eli enemmän jämäkkyyttä vatsalihaksiin ensi perjantaina!

Kyllä vaan tekee taas gutaa aloittaa maanantaina uusi treeniviikko, kun tietää, että saa vetää täysillä loppuun asti! Ihan jännä nähdä, vaikuttaako tämä kevyt viikko sitten ens viikolla treenituloksiin millään lailla. Tänään pidän lepoa, ja huomenna on viikon toka cardio-päivä. Tosin sekin menee varmaan kevyesti kävelylenkin muodossa. On vielä kesken talvijuoksutossujen sisäänajo. Ei ole ulkoliikunta oikein näillä pakkasilla (eilen aamulla täällä -27!) kiinnostanut. Nyt viikonloppuna on onneksi lauhaa ja huomenna siis ylös, ulos ja lenkille!

Piloxing ja kauhugalleria

Eilen oli keskiviikko, eli miun cardio-päivä. Meidän salilla alkoi eilen piloxing, jota päätettiin mennä Pian kanssa yhdessä kokeilemaan. Miulla ei ollut oikeastaan suurempia odotuksia tunnin suhteen, ajattelin vaan, että sillä varmaan kuittaa tuon aerobisen treenin. Piloxing tulee sanoista pilates ja boxing. Näistä voimme siis fiksuina päätellä, että tunti yhdistelee pilatesta ja nyrkkeilyä. Lisäksi tunti sisältää tanssia. Lisää infoa esim. täältä.

Kuva: piloxing.com

Tunti oli positiivinen yllätys. Kyllähän minuu kieltämättä aluksi nauratti se lanteiden ketkutus ja "nyrkkeily", jossa ei tekniikoista tietoakaan. Ja ne musiikit oli jotain kamalaa... MUTTA tunti oli tosi hauska! Ja hauskalla en tarkoita todellakaan helppoa. Kyllä hiki lensi ja varsinkin jalkalihakset oli kovilla. Meinasin vaan alkaa nauraa siinä kohtaa, kun tehtiin jotain plieitä baletista. Siinä meikäläinen, jäykkä salimuija, yrittää leikkiä balettitanssijaa. Siitä oli sirous ja sulokkuus kaukana! ;D Parasta antia tunnissa oli liikkuvuus- ja tasapainoharjoitteet. Ja se, kun se vaan oli kivaa, vaikka vähän hassua. Salipuurtaminen on kuitenkin aina vähän totisempaa touhua, joten kyllä tuollainen yksi hauskanpitotunti viikossa tekisi tosi hyvää. Monipuolisuudellaan tunti kyllä varmaan päihitti kaikki jumppatunnit, millä oon aiemmin ollut. Siinä sai päästä varpaisiin kroppa heilutusta, venytystä, kestävyysharjoitusta sun muuta. Ne tanssiliikkeet oli miulle vaikeimpia. Vielä pelkkä jalkatyöskentely sujui ihan hyvin, mutta heti kun piti ottaa mukaan kädet ja hypyt, niin miulla meni pasmat ihan sekaisin ;)

Tänä aamuna sitten taas palattiin maan pinnalle, kun edessä oli treeniviikon pisin ja samalla rankin treeni: jalat ja kädet. Nyt on siis viikko III menossa ja treeni näytti tältä:

1. Prässi 4*10
2. Askelkyykky penkille, kp 3*12/jalka
3. SJMV 2*8
4. Reidenkoukistus (S) 3*12
5. Reidenojennus (S) 3*12
6. Pohkeet Smithissä 3*15
7. Hauikset Scott-penkissä tangolla 4*12
8. Hauis taljassa vasaraotteella, köysi 3*6
9. Ranskalainen punnerrus 3*6
10. Ojentajapunnerrus taljassa, köysi 3*8

Aikaa meillä Pian kansa meni tänään 2 h 10 min. Onhan tuo kieltämättä pitkä treeni, mutta toisaalta jalat ja kädet on niin eri treeni, että ne jopa sopii samalle päivälle. Siis ei silloin tuo treenin pituus niin haittaa. Kunhan pitää huolen, että alla on tarpeeksi energiaa. Pian kanssa oli myös puhetta, että tätä ei todellakaan jaksaisi lähteä illalla vääntämään. Paras hetki tälle treenille on kyllä aamulla.

Nyt seuraa sitä kauhugalleriaa... Mie aina järkytyn, kun näen Pian ottamia kuvia miun treeneistä. Siis millaisia mörköirvistyksiä! Muutenkin näytän taas siltä, että liekö peiliin vilkaissutkaan ennen treeneille lähtemistä. Mutta enpä mie sinne salille menekään koreilemaan, vaan treenaamaan. En todellakaan iske meikkejä naamaan, jos oon menossa salille. Poikkeuksena tietty, jos ne meikit on jo valmiiksi naamassa, jos oon menossa salille esim. töiden jälkeen. En pahimpia irvistyskuvia tähän edes kehtaa laittaa, paitsi yhden hauistaljakuvan. Siinä on ilme, jolla on vaan pakko kaikkia kiusata ;)

Naama punaisena... Onneks ei ilme näy ;)

Kahdella paidalla sai ainakin hien virtaamaan!

Phuh!

Kiusataan pohkeita

Sitten haboja

Mörkö Kauhugalleriasta, päivää!

Vielä jaksaa...

Viimeisiä viedään.

Mie tein myös päätöksen, että tästä lähtien mie venyttelen joka ikisen treenin jälkeen. Ilmoitin asiasta tänään Piallekin. Ja venyttelyt tehtiinkin tänään jaloille tuossa ennen käsitreenin alkua. Päätin vahvasti, että salilta ei poistuta ennen venyttelyä. Olkoonkin pikaiset vaan, mutta jonkunlaiset palauttavat venyt pitää tästä lähtien tehdä. Joka ikinen kerta.

Mietittekö te, miltä salilla näytätte? Pitääkö edes vähän laittautua vai voiko mennä ihan "suoraan sängystä"? Tai yritättekö hillitä rankassa treenissä ilmeitänne, ettei pääsisi niitä kammottavimpia irvistyksiä?