torstai 13. helmikuuta 2014

Sohvaperuna rapakunnossa

Motivaatiota ei ole ollut täällä päässä nimeksikään viimeisen parin viikon aikana. No miksei? No siks, kun mie oon vähän semmonen, että "kaikki tai ei mitään" ja "jos tehdään, niin tehdään kunnolla tai sit ei ollenkaan". Oonhan mie yrittänyt muuttaa tuota ajattelua, mutta ei se vaan oikein ole onnistunut. Sitten mie valitan, kun paino vaan nousee... Ja lihakset lähtee. Ja itteenikin ärsyttää, kun vaan valitan tästä asiasta, mutta en tee sit asialle mitään. Voin vaan kuvitella, miten se valitus sit muita ärsyttää!! Tässä pieni oma analyysi, miksi näin on:

Tekosyyt sohvaperunoinnille:
- ei kiinnosta, kun en voi tehdä kokonaista treeniä
- salilla vaan alkaa ketuttaa, kun näkee miten muut vetää täysillä ja ite ei pysty
- en mie jaksa
- ihan sama olla tekemättä mitään
- oon niin läskissä kunnossa, että en kohta ilkee enää mennä sinne
- pelkkä aerobinen ei vois vähempää kiinnostaa

Oikeita syitä sohvaperunoinnille:
- kädelle lepoa
- lääkekuurin aikana ei ole ollut "ihan oma olo"
- lääkekuurin aiheuttama tukala turvotus
- lääkekuurin aiheuttama? väsymys
- lääkekuurin aiheuttamat? mahakivut

Eilen kävin kyläilemässä Pian luona, ja hitsit kun tuli taas palo kunnon reenille, kun juteltiin tietysti niistäkin. Ja tällä hetkellä mie olen kuitenkin jo pikkuisen toiveikas: tarkoitus olis ensi viikolla aloittaa taas treenit. En vielä bunkkeritreeniä tee, vaan ajattelin jos tekisin 3 kertaa ens viikolla, eli 3-jakoisen. Varovasti yläkropan kanssa. Sitten seuraavalla viikolla on bunkkerissa Piallakin vuorossa kevyt treeniviikko, joten se ois miulle varmaan sopiva paikka hypätä kelkkaan mukaan. Vähän niin kuin pehmeä lasku taas kunnon treenin pariin. Pitäkää miulle nyt peukkuja, että miun käsi ei tule taas kipeeksi! Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina.

Eilen kuitenkin iloisella mielellä!


Wannabe-viikinki ;)
Jeah, tähän asti pääsin aamupäivällä, mutta sit tuli kiire töihin ja piti jättää loppupostauksen kirjoittaminen nyt illaksi. Kun nyt vaan sais kiinni siitä, mitä miun piti kirjoittaa :D

Noniin. Tiistaina mie testasin käden kestävyyttä tekemällä lumityöt. Laitoin varalta oikeaan käteen nyrkkeilysiteen tukemaan rannetta. Ei se käsi siitä kyllä mennytkään kipeäksi. Rohkaisevaa! Eilen illalla pikkuisen kyllä juili kyynärvartta. Tänään kiskoin itseni puoliväkisin aamulla jalka-vatsatreenille.

Treenisuunnitelma
No eihän se menny ku Strömsössä. Prässissä en jaksanut kuin 3 sarjaa. Okei, nuo on superit, mutta kyllä 2 viikkoa sitten meni neljä. Eikä tässä vielä kaikki. Laitoin aloituspainoksi 90 kg (lämppäsarjojen jälkeen siis) kuten silloin 2 viikkoa sitten, mutta siihen ne jäivätkin! En ois millään pystynyt viemään sarjoja loppuun, jos oisin laittanut yhtään enempää painoa. Ja se vika sarjakin siis jäi tekemättä. Olin kyllä kauhean turhautunut. Mutta ei sille nyt vaan mitään voinut. Muuten treeni meni ihan ookoo, paitsi kun tuli vatsojen vuoro. Ei menny kovin hohdokkaasti sekään. Mie oon rapakunnossa.

Ja se näkyy ja tuntuu:

Tämän aamun "kunto".
Okei, on tuossa sitä paljon puhumaani turvotustakin vielä jäljellä. Mutta tänä aamuna en ollut kuitenkaan enää ihan niin turvoksissa kuin viime päivinä muuten. Painokin oli tullut alaspäin puoli kiloa eilisestä. Mieskin hihkaisi aamulla, että "et oo enää niin turvonnu!". Kiitti :) Mutta kyllä sitä on edelleen, ja varsinkin tässä taas päivän aikana on kertynyt ja nyt maha taas pullottaa. Viime sunnuntai oli kyllä kaiken huippu. Kuvitelkaa tuohon sivuprofiiliin vielä sellainen muutaman kuukauden raskausmaha, niin alkaa olla jo lähellä sunnuntain tilannetta. Kyllä tuossa silti sitä kertynyttä fläsääkin on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyi olkoon.

Miun maha taitaa oikeasti olla jo aika surkeana tuosta Arcoxiasta (tulehduskipulääke). Nyt viime päivinä on ollut pahoinvointiaaltoja ja mahakipuja eikä mahan toimintakaan ole ollut todellakaan normaalia. Jos mie vielä joskus joudun jollekin vastaavalle lääkekuurille, niin aion kyllä mainita, että voisko saada jonkun muun kuin Arcoxian. Kyllä mie jo odotan, että pääsen siitä eroon!

Loppuun vielä heitän vähän häiriintyneen(?) kuvan miun teippausvirityksestä, jonka laitoin kyynärpän ja käsivarren tueksi töihin lähtiessä:

Morooo!
Tarkoitus tuossa on siis suojata ja tukea kyynärpään sivunastoja (vaimitänenytoli), koska lähinnä niissä rasitus aina tuntuu. Eli just niissä kohdissa, joiden kiputiloista puhutaan tenniskyynärpäänä (ulkopuolen nasta) ja golfkyynärpäänä (sisäpuolen nasta). Miulla tuo sisäpuoli tuntuu menevät enemmän kipeäksi. Myös peukalonhankaa teippailin ja töissä lisäksi vielä rannetuki, jota oon kyllä oppinut tässä inhoamaan.

4 kommenttia:

  1. Miten pitkään siulla vielä jatkuu lääkitys? Uskon että ärsyttää. Mieki oon niin paljon kaikki tai ei mitään, et jos ei pysty kunnolla tekemään nii menee vaa hermo.
    hihi ihana kyllä tuo pipa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaina otan viimeisen lääkkeen. Kolmen viikon kuuri siis on.

      Kiitos! Miekin tykkään siitä, ostin Tallinnasta pari vuotta sitten. Jostain syystä oon unohtanut käyttää sitä, kunnes eilen taas löysin sen. Ja heti päähän! :D

      Poista
  2. Toivottavasti pääsisit ens viikola treenille <3

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti pääset pian kunnolla treenaamaan :*

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...