(Epä)tasapainossa?

Hähä, sain kuin sainkin treenattua rintaa ja selkää maanantaina. Lauantaina treenibloggaritreffeillä nimittäin, olikohan se Henna-Riikka joka ehdotti, että voisin kokeilla rintaa ja yläselkää peck deckillä. Jännää, ettei se ollut miulle itelle tullut mieleen. Niinpä tein maanantaina alkajaisiksi 5 sarjaa 12 toistolla ensin rinnalle ja sitten yläselälle, ja kyllähän tuolla kunnon tuntuman sain aikaiseksi. Tosin kyllä se vähän siinä kädessä tuntui, kun meidän peck deckissä ei ole mitään "tukia" kyynärvarsille, vaan pelkät kahvat. Selkätreeniä jatkoin vielä tekemällä selkäpenkkiä ja sitten kohdistin lopputreenin vinoille vatsoille. Lopuksi tein keppijumppaa ja voin kertoa, että silläkin tuntuman saa. Miulla oli eilen habat jopa vähän kipeät! No joo, ei ne lihakset kasva pelkkää keppiä heiluttelemalla, mutta sentään joku tuntuma lihaksessa säilyy, ettei pääse ihan kokonaan veltostumaan.

Reeni tehty puolikätisenäkin

Seuraavan kerran menen salille vasta perjantaiaamuna. Eilen nimittäin menin töiden jälkeen miun vanhempien luo ja olin siellä yötä. Miulla on tänään ja huomenna vapaata töistä. Illalla katsottiin äidin kanssa Julie & Julia, ja se oli kyllä tosi kiva leffa! Sitä ei vaan kannata katsoa nälkäisenä, mieluiten kannattaa varata herkkuja ihan suosiolla mukaan.

Kuva: IMDb

Ja meillähän oli herkkuja! Oli karkkia ja sipsejä. Tällä kertaa miulla oli ihan oma lupa siihen ja eipähän tuosta sen kummempia syyllisyyksiäkään sitten tarvinnut tuntea. Jotkut kieltäytyy herkuista kokonaan, mutta mie en edes halua. Tänään äiti teki Runebergin päivän kunniaksi tietysti Runebergin torttuja ja olipa kerrassaan maukkaita!

Miulle on ihan sama, mitä joku ajattelee siitä, että on tullut herkkuja vedettyä (viitaten edellisen postauksen anonyymikommentoijaan). Kun mie ite tiedän, että viime ajat oon mennyt niin kuin on pitänyt, ja jopa liiankin tiukilla, niin se riittää miulle. Ei minnuu kiinnosta, jos joku toinen on huolestunut siitä, meneekö tuo torttu miun vyötärölle. Oon kiinnostunut vain siitä, että ite tiedän totuuden omista syömisistä ja oon tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni.

Tänään nukuinkin aamulla aika pitkään ja oon ottanut päiväunetkin. Kun on ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään, oon tajunnut, miten väsynyt mie oikeasti oon. Äidillekin sanoin, että tuntuu etten oikein pysy hereillä jos istun paikalleni. Äitistä oli vaan hyvä, että heillä ollessa sitten maltoin nukkua päikkärit ja levätä.

Välillä on hyvä ottaa vaikka päivänokoset. Tara <3

Oliko ihan pakko tulla herättämään?!?

Oon tässä pohdiskellut vähän omia tavoitteitani ja elämääni. Miulla tämä treenaaminen ja onnistumisenhalu liittyy aika paljon myös asiaan, joka on hallinnut elämääni viimeiset vuodet. Vaikeaan ja tuskalliseen asiaan, jonka eteen on kyllä tehty enemmän kuin tarpeeksi. Se asia vaan on niin tärkeä, ettei sitä oikein voi selittää. Eikä sitä oikein ulkopuolinen voi ymmärtääkään. Siksi miulle myös laihtumisesta ja sittemmin lihaksikkaasta vartalosta on alkanut tulla vähän liikaakin melkeinpä pakkomielteinen tavoite. Haluan onnistua edes jossain tärkeässä asiassa. Haluan että jossain, jonkun asian tavoittelemisessa miulla edes olisi langat omissa käsissäni. Koska siinä toisessa, isommassa asiassa, ei ole.

Siksi miulle on niin hirveää, jos paino nousee. Siksi repsahdukset on miulle niin suuria epäonnistumisia. Esimerkiksi se taannoinen hiilarihimorepsahdus. Silloin vaan koen itseni niin epäonnistuneeksi, ettei langat sittenkään pysyneet omissa käsissäni. Eli miulle ei tuossakaan repsahduksessa pahinta ollut se, minkä verran söin vaan se, että ylipäänsä repsahdin. Sama se on treenaamisenkin kanssa. Koen itseni nyt epäonnistuneeksi, kun en voi treenata niin kuin haluaisin. Samalla tiedostan, että tämä käsi voisi olla jo kunnossa, jos olisin silloin syksyllä alun alkaen malttanut pitää tälle kunnon lepotauon. Mutta kun ei. Sittenhän se kostautuu ja seurauksena voi olla pidempikin tauko tai pahempi vamma. Mutta kun me ihmiset ei olla mitään koneita, jotka toimitaan nappia painamalla. Eikä ne koneetkaan toimi pidemmän päälle ilman hoivaa ja huoltoa. Tähän loppuun vielä mielestäni erittäin osuva lainaus Kristian Ekströmin (Tammi 2014) kirjasta Simply Well - neljä askelta terveyteen:

Epätasapainotilaa voisi kuvata miehekkäällä autoiluesimerkillä. Ajettuasi autolla liian kovaa (liiallinen stressi) osuu yksi renkaista katukivetykseen ja puhkeaa. Auto (kehosi) kulkee vielä tämänkin jälkeen, mutta ei yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Päätät kuitenkin jatkaa matkaa ja ennen pitkää seuraava rengas puhkeaa. Jatkat sitkeästi matkaa vanteet kipinöiden. Lopulta kaikki renkaat ovat puhki, vanteet ovat kuluneet loppuun ja autosi makaa pohjasta kiinni kadussa. Moottori käy vielä, mutta et pääse eteenpäin vaikka kuinka painaisit kaasua. Ennen pitkää sinulta loppuu bensa ja autosi hyytyy totaalisesti. Ensimmäinen rengasrikko ei vielä muuttanut radikaalisti auton kulkua, mutta kun rasituksia alkoi kasaantua enemmän, olivat seuraukset kohtalokkaat. Jos olet kaukana tasapainotilasta, saattavat stressitekijät lisätä esimerkiksi kipuhermojen aktivoitumista, tulehdusta sekä vähentää paranemista edistävän kasvuhormonin määrää. Tällöin kärsit kivusta enemmän ja pidempään kuin normaalitilassa, eikä hoito tai lääke anna samaa tulosta kuin se vähemmän stressaantuneessa tilassa antaisi.

Siinäpä pohdittavaa. Nyt mie menen huoltamaan omaa "koneistoani" nukkumalla ja aamulla painelen ensitöikseni ISLOlle hierontaan. Pikkuisen jännittää! :)