tag:blogger.com,1999:blog-29021215006762565852024-03-13T04:24:43.830+02:00Freya Goes Fit?Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.comBlogger209125tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-1824512213006320322014-12-17T20:58:00.000+02:002014-12-17T20:58:29.032+02:00Voimaa yhteistreeneistä!Ohops. Kylläpäs tuo miun edellinen postaus oli jotenkin melko negatiivissävytteinen. Heh, ihan kuin kehonkuvan muutoksesta aiheutuvat henkiset muutokset ois pelkästään negatiivisia. No, oikeastihan asia ei tietenkään ole niin. Tottakai pääosin laihtumisen aiheuttamat psyykkiset vaikutukset ovat olleet ihan positiivisia ainakin miulla. On helpompi olla fyysisesti, joten vaikuttaahan se henkiseenkin oloon. Täytyy kuitenkin muistaa, että <em>ihminen kropan sisällä on sama</em>, näytti se vaaka sitten kolme- tai kaksinumeroisia lukuja. Ja usein sille on syy, miksi paino on päässyt kertymään niin suureksi ja se syy on monesti siellä henkisellä puolella. Tämä on hyvä muistaa niiden, jotka vaahtoavat, että "eikun vaan takapuoli ylös sieltä sohvalta ja liikkeelle". Ei se ole niin helppoa, ei todellakaan. Ja kun sen suurimman painonpudotustyön on tehnyt, siitä se kova työ vasta alkaa. Se painonhallinta, joka kestää läpi elämän. Kokonaistilanne on kuitenkin plussan puolella, todellakin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Rci3LyNtdDc/VJHEfSmhdPI/AAAAAAAAJ2M/dMOhJOPggRk/s1600/10831699_1519673224980977_1381939095_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Rci3LyNtdDc/VJHEfSmhdPI/AAAAAAAAJ2M/dMOhJOPggRk/s1600/10831699_1519673224980977_1381939095_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sunnuntaina reippaana joulumarkkinoille lähdössä. Luntakin tuli! :)</td></tr>
</tbody></table>
Mutta nyt miun piti kirjoittaa siitä, <strong>miten treeni vaikuttaa <em>miun </em>mieleen</strong>. Varsinkin treeni, jonka pääsee tekemään yhdessä. Mie oon viime aikoina useimmiten treenannut ihan yksin. Aiemmin eniten oon treenannut <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa, mutta kun miun tämä treenivuosi on mennyt niin penkin alle, niin eihän niistä yhteistreeneistäkään ole tullut sitten oikein mitään. Toista se oli vielä viime vuonna... Kaikkein kivointa on tehdä samaa treeniä ja mie en pysty tekemään bunkkeritreeniä enää, vaikka niin siitä tykkäsinkin. Se on vaan ihan liian rankka miun yläkropalle. Tänä vuonna on ollut myös pitkiä kausia, jolloin en ole voinut treenata ollenkaan, joten kimppatreenitkin ovat siis jääneet.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-frDrmMb5eGY/VJHGUgC5cTI/AAAAAAAAJ2Y/6KzdtjikP4w/s1600/MINJAF~1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-frDrmMb5eGY/VJHGUgC5cTI/AAAAAAAAJ2Y/6KzdtjikP4w/s1600/MINJAF%7E1.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pian kanssa treenin jälkeen viime tammikuussa <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Mutta eiköhän me vielä yhdessäkin salille päästä! Nyt viimeisten viikkojen aikana oon sitten saanut toisen treenikamun. Nimittäin miun oman miehen! <3 Me ei olla oikeestaan ikinä treenattu yhdessä, sillä hän käy toisella salilla. Sellaisella työpaikkaan liittyvällä, joka tulee hänelle ylivoimaisesti niin edulliseksi, ettei kannata lähteä mihinkään kuntosalijäsenyyksiin mukaan. Nyt kuitenkin mieheni otti Viilinkiin saldokortin, jolla pääsee yksittäisiä kertoja treenaamaan miun kanssa :) Nyt on pari kertaa tehty jalkatreenit yhdessä ja eilen treenattiin selkää. Ja oon ollut niin onnellinen näistä treeneistä! Miun sali-itsetunto on ollut ihan pohjamudissa ja nämä kimppatreenit on kyllä auttaneet vähän kohottamaan sitä. Kun mukana on ihminen, joka oikeasti näkee miusta mitä mie jaksan ja uskaltaa sanoa suoraan, niin tekeehän se hyvää. Oon lisäksi saanut sellaisia vinkkejä, jotka on auttaneet parantamaan treenejä yksinkin. Jalkatreeneissä miun mies heti sanoi, että teen liian pienillä painoilla. Uskalsin sitten hänen tukemanaan lisätä niitä ja kun toinen tsemppasi vieressä ja vakuutti auttavansa jos tarvitsee, niin kyllähän ne raskaammatkin painot nousivat :) <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-t3jsA1qI_Ok/VJHCv-LU0lI/AAAAAAAAJ18/FVpJzohSCoE/s1600/20141217_080302.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-t3jsA1qI_Ok/VJHCv-LU0lI/AAAAAAAAJ18/FVpJzohSCoE/s1600/20141217_080302.jpg" height="640" width="360" /></a></div>
<br />
Jopa miun ikuinen inhokki hack-kyykky on nyt alkanut tuntua sopivammalta kun oon saanut sellaisia neuvoja, jotka auttaa sen tekemisessä. Enhän mie sitä edelleenkään rakasta, mutta kävin tänään sitä tekemässä jopa yksin, kun kävin aamutreenillä jumppaamassa jalat. <em>Ja eilinen selkätreeni meni perille.</em> Oon aina valittanut, että miulle se selkä on kaikkein vaikein. Sinne on vaikein saada tuntumaa jo treenin aikana ja hyvin harvoin se tuntuu missään seuraavana päivänä. Eilisen treenin jälkeen miun latsit ja takaolkapäät tuntui siltä, kun niitä ois murjottu jollain lihanuijalla ;D Ja tänään koko selkä on kyllä ollut yhtä tuntumaa! Saunanpesu menikin palauttelusta, kun siinä jynssätessä tuntui lihaksissa niin. Ja onhan se tietysti muutenkin kivaa, kun oman rakkaan kanssa pääsee tekemään yhdessä jotain sellaista, mistä kumpikin tykkää ja josta kumpikin tietää jotain. Kyllä miekin osasin jotain vinkkejä miun miehelle nimittäin kertoa. Kotona oli sitten kiva kerrata yhteistä treeniä. Kun yleensä se menee niin, että kumpikin vaan kertaa omaansa ja kuuntelee mitä toinen on tehnyt. Kiva on tietää, että näitä treenejä miehen kanssa on tulossa jatkossakin <3<br />
<br />
Yhteistreenit tekee siis mielelle hyvää. Kun toinen on tukemassa, tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä, niin auttaahan se! Mutta kyllä se treenaaminen ylipäänsä auttaa kohottamaan mieltä. Se on huomattu tämän vuoden aikana, kun kroppa ei ole kestänyt kunnon treenejä ja taukojakin on tullut. Tällä hetkellä oon siis melko tyytymätön kroppaani, koska tulokset on menneet alaspäin ja paino ylöspäin. Tänä aamuna suutuin oikeasti itselleni kunnolla, sillä paino oli noussut lyhyessä ajassa kolme kiloa. Täytyy vaan muistuttaa itselleen, että osittain se johtuu tästä hormonilääkityksestä mikä miulla nyt on päällä. Se turvottaa ja aiheuttaa painonnousua. Mutta tottakai on tässä omaa syytäkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/--fDwzrWJw_k/VJHCrbilwYI/AAAAAAAAJ10/Tf82A9oSUYk/s1600/20141217_084352.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/--fDwzrWJw_k/VJHCrbilwYI/AAAAAAAAJ10/Tf82A9oSUYk/s1600/20141217_084352.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänä aamuna salilla ei paljon naurattanut<br />
kun katsoin peiliin. Aamun vaakalukemakin<br />
sapetti.</td></tr>
</tbody></table>
Kyllä se vaan silti auttoi, kun menin sinne salille vetämään treenin. Ja osasin olla jopa ihan ylpeä itsestäni kun sain sinne prässiinkin enemmän painoa kuin pitkään aikaan.<em> Kun uskalsin yrittää</em>. Kun tiesin, että ei ole pakko tehdä ihan äärimmäisyyksiin vaan se riittää, että itse tietää tehneensä niin kovaa kuin nyt pystyy. Mie kilpailen vain ja ainoastaan oman itseni kanssa, en kenenkään muun. Ja nää ulkoiset seikat nyt vaan on tällä hetkellä mitä on. Voin mie silti mennä salille ja tehdä hyvän treenin. Se jos mikä auttaa nyt näihin heilahteleviin hormonihirviömielialoihin :D Kun muistan nyt vaan päällimmäisenä pitää oman jaksamisen. Niin henkisen kuin fyysisenkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-QqDfC8wA-bI/VJHODbp9v4I/AAAAAAAAJ2w/a7d_WXT9gfQ/s1600/10864928_852426514778865_1207433747_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-QqDfC8wA-bI/VJHODbp9v4I/AAAAAAAAJ2w/a7d_WXT9gfQ/s1600/10864928_852426514778865_1207433747_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Treeninjälkeisessä peilikuvassa vähän iloisempana :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Treenin jälkeen olikin sitten ihan älyttömän hyvä mieli ja olo. Ja tämä on se syy, miksi mie treenaan. <em>Että saisin hyvää oloa.</em> Tottakai myös tulokset merkkaa ja haluan pysyä kunnossa ja kehittyä. Ulkonäön muokkaaminen treenillä on miulle myös tärkeää, mutta kyllä nyt taas viimeistään tänään oon taas oivaltanut sen, miten tärkeää se on nimenomaan miun mielelle. Treenasinpa sitten joko yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa. :)Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-3455396754222171692014-12-13T21:59:00.003+02:002014-12-13T22:02:29.765+02:00Toivepostaus : Kehon muutosten vaikutus mieleenIhan nolottaa, että siitä on jo yli vuosi kun pyysin lukijoita kertomaan, oisko jotain toiveita postausaiheista. Oon ollut muutenkin niin kamalan huono bloggaaja viimeisen vuoden aikana ja sitten vielä nuo toiveet on jääneet osaksi toteuttamatta.<span style="color: purple;"> </span><a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: purple;">Pia</span></a> on useamminkin huomauttanut, että en ole vieläkään toteuttanut hänen toivettaan. Oon siitä kovin pahoillani, mutta nyt sen toteutan! Tästä aiheesta taisi useampikin pyytää postausta. Eli <strong>miten pää on pysynyt mukana kehonmuutosprosessissa?</strong><br />
<strong></strong><br />
Tässä pikkukollaasi miusta hoikimmillani ja omasta mielestäni parhaimmillani. Kuvat ovat peräisin loppukeväältä 2013.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-qNjSt3uUspc/VIyEtAndr-I/AAAAAAAAJzM/KpuRg6m3DmM/s1600/Vaatekuvat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-qNjSt3uUspc/VIyEtAndr-I/AAAAAAAAJzM/KpuRg6m3DmM/s1600/Vaatekuvat2.jpg" height="468" width="640" /></a></div>
<br />
Olinko tyytyväinen? En! Rasvaa olisi vielä pitänyt saada pois ja lihasta lisää. Nyt kun katson noita kuvia, niin oisin aika iloinen jos nyt näyttäisin tuolta. Nyt on kuutisen kiloa enemmän, lihasta vähemmän, löllöä löytyy. No, sitten voi katsoa kuvaa about 10 vuoden takaa:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-VrzgR_BDrjo/VIx-XqiwnuI/AAAAAAAAJx0/uMP7S4ClPzA/s1600/PC240011.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-VrzgR_BDrjo/VIx-XqiwnuI/AAAAAAAAJx0/uMP7S4ClPzA/s1600/PC240011.JPG" height="400" width="295" /></a></div>
<br />
Voiii kun oon tuossa niin nuori! Jotain 25 hujakoilla. Mutta näytän niin väsyneeltä. Ja täytyy sanoa, että täytyy olla tyytyväinen kuitenkin tämänhetkiseen olotilaan ja ulkonäköön tähän verrattuna. Vuodet ovat toki tuoneet muutenkin itsevarmuutta lisää, vaikka edelleen itsetuntoni on aika huono. Mutta miten nämä muutokset sitten on vaikuttaneet minuun henkisesti ja miten pää on pysynyt mukana? Oon monelle sanonut, että oikeastaan se fyysisen muutoksen tekeminen on ollut helpompaa kuin psyykkisen. Meni todella pitkään, että vaateostoksilla kannoin sovituskoppiin aivan liian suuria vaatteita. En voinut uskoa, että miulle sopii joku ihan normaalin kokoinen vaate. Joskus kaupungilla kävellessä kun vilkaisin kuvajaistani jostain näyteikkunasta saatoin ihan säikähtää, että "tuoltako mie näytänkin?". Oma kehonkuva ei siis vastannut todellisuutta. Ja sen kanssa painiskelen edelleen. Varsinkin kun tää miun painonpudotus ei oo ollut mitenkään helppo siinä mielessä, että muutama vuosi sitten tultiin takapakkia sellaiset 20 kiloa:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-UKrXqr3HdJE/VIx-ryFBy-I/AAAAAAAAJx8/Gg_wVy7UeCw/s1600/PB280038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-UKrXqr3HdJE/VIx-ryFBy-I/AAAAAAAAJx8/Gg_wVy7UeCw/s1600/PB280038.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
Ylläoleva on otettu aika tarkalleen viisi vuotta sitten. Painoa tuossa on noin 92 kiloa. Olin saanut painon pudotettua vuoden 2009 alkuun noin 73 kiloon. Sitten kesällä kun polvi hajosi, alkoi paino nopeasti nousta ja se nousi sen parikymmentä kiloa. Keväällä 2010 sille sitten tuli stoppi kun päätin, että en halua enää lihoa takaisin 110-kiloiseksi, vaan nyt tehdään taas asialle jotain. Siitä se sitten taas lähti ja parhaimmillaan paino oli siellä 65-67 kilon hujakoilla viime vuoden keväällä (kuvakollaasin kuvissa). Kun ulkonäkö muuttuu melko radikaalisti ja vieläpä useampaan otteeseen muutaman vuoden sisällä, niin onhan se henkinen haaste. Kun on koko ikänsä kuullut painostaan ja ulkonäöstään ja päähän on iskostunut, että oon ruma ja lihava, niin ei sitä ihan helpolla saa muutettua. <em>Mie luulen, että tämä on ihan elämänpituinen prosessi. </em>Luulen, että en tule ikinä olemaan sinut oman ulkonäköni kanssa. Oon paljon työstänyt asiaa tämän syksyn aikana ja oon yrittänyt alkaa opetella hyväksymään itseäni tällaisena. Se on vaan ihan h******n vaikeaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-UgWwoM6Krmc/VIyAVGE5DoI/AAAAAAAAJyc/4e_0i0RzLKc/s1600/08042013038.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-UgWwoM6Krmc/VIyAVGE5DoI/AAAAAAAAJyc/4e_0i0RzLKc/s1600/08042013038.jpg" height="400" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Tässäkin pari kuvaa parhaimmilta ajoilta. Kylläpä näytän väsyneeltä! Tää oli sitä aikaa, kun vaadin itseltäni ihan liikaa. Vaikka kroppa alkoi muuttua mieluisampaan suuntaan, niin kyllä se meni miulle ihan liian rankaksi. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-i2Nbp6_EtHc/UZ5GREYDSOI/AAAAAAAAJm4/AFEZO1TCgYY/s1600/23052013346.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-i2Nbp6_EtHc/UZ5GREYDSOI/AAAAAAAAJm4/AFEZO1TCgYY/s1600/23052013346.jpg" height="320" width="252" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-K8hS886T7Hw/VIyBWzrb25I/AAAAAAAAJyw/GQacEq4Ofxw/s1600/P6090045.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-K8hS886T7Hw/VIyBWzrb25I/AAAAAAAAJyw/GQacEq4Ofxw/s1600/P6090045.JPG" height="400" width="288" /></a></div>
<br />
Painonhallinta on vaikeampaa kuin painonpudotus. Silloin kun ylipanoa oli paljon, se kyllä putosi suhteellisen helposti ja nopeasti kun vähänkin teki asialle jotain. Se tietysti ruokki laihduttamaan lisää, kun tulosta alkoi tulla. Jostain syystä miulle tämä 70 kiloa on sellainen rajapykki, että sen alle on ihan kauhean vaikeaa päästä. Oikeasti, nytkin kun olen yrittänyt tavoitella sitä, oon joutunut elämään liian matalilla kaloreilla ja sitten en jaksa ja se läsähtää koko homma. On hirveän vaikeaa saada edes nykyinen paino pysymään ilman, että joutuu koko ajan tarkkailemaan syömisiään ja liikkumisiaan. Ja se on todella stressaavaa henkisesti. Painonnousun pelosta on tullut melkoinen peikko enkä sietäisi sitä ollenkaan. Pää ei siis ole edelleenkään ihan tilanteen tasalla enkä tiedä onko se koskaan. Ihmiset luulevat, että painonpudotus aiheuttaa mielelle vain positiivisia vaikutuksia, mutta kyllä niitä negatiivisiakin tosiaan tulee. Paineet tuloksissa pysymisestä ja paremmaksi tulemisesta eivät katoa koskaan. Eikä se pelko painonnoususta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-cTfCLlKiwL4/VIx7SrAfdlI/AAAAAAAAJvo/mq8G9ldcMIw/s1600/IMG_20141212_194940.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-cTfCLlKiwL4/VIx7SrAfdlI/AAAAAAAAJvo/mq8G9ldcMIw/s1600/IMG_20141212_194940.jpg" height="640" width="202" /></a></div>
<br />
Ylläoleva kuva on otettu eilen kun olimme lähdössä juhlimaan pikkujoulua ystäviemme kanssa. Itse asiassa tämäkin kuva on aika hyvä esimerkki siitä, että näen itseni vieläkin vielä lihavampana kuin oikeasti olen. Kun tuo kuva eilen otettiin, hämmästyin kun katsoin sitä kamerasta. Luulin näyttäväni siis lihavammalta kuin oikeasti tuossa kuvassa näytän. Joo kyllähän tuo käsi on löllö ja kaksoisleuka jyllää, mutta silti oon vieläkin vähän hämmästynyt kun tätä kuvaa katson. Ja silti samalla tiedän, että painoa olisi pudotettava. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-eUrbmq6o5kM/VIyW9hei2VI/AAAAAAAAJzc/9ggLmadkVfs/s1600/10838673_548013548662471_835675271_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-eUrbmq6o5kM/VIyW9hei2VI/AAAAAAAAJzc/9ggLmadkVfs/s1600/10838673_548013548662471_835675271_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salilla viime viikolla</td></tr>
</tbody></table>
Tässäpä tämänhetkisiä mietteitä aiheesta. En tiiä saiko tästä mitään tolkkua. Nyt on kuitenkin vielä sellainen tilanne, että miun täytyy heittää nämä laihdutusajatukset tällä hetkellä pois mielestä, sillä olemme päättäneet aloittaa vielä viimeisen kerran lapsettomuushoidon, ja se tapahtuu jo lähiviikkoina. Nyt olen jo hormonilääkityksellä sitä varten ja nyt on vaan siedettävä se, että paino voi nousta ja oon tavallista väsyneempi. Ja tällä kertaa en aio kroppaani enää rasittaa liikaa tässä samalla, vaan aika löysällä pidän nyt talutusnuoran. Tämä on todellakin meidän viimeinen mahdollisuus saada lapsi, joten en halua ottaa mitään riskejä sen suhteen.<br />
<br />
Loppuun vielä pakko laittaa kuva miun uudesta tukasta! Kävin taas Heinin luona Helinässä ja sain ihanan lettikampauksenkin uuden värin lisäksi! :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-eW0-3uoCAP8/VIyXCjr8LkI/AAAAAAAAJzk/pTgCgT3hnjs/s1600/10693572_1511653595761026_1028858072_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><strong><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-eW0-3uoCAP8/VIyXCjr8LkI/AAAAAAAAJzk/pTgCgT3hnjs/s1600/10693572_1511653595761026_1028858072_n.jpg" height="400" width="400" /></strong></a></div>
<br />
<strong>Jos on lisäkysymyksiä tähän toivepostauksen aiheeseen liittyen, niin vastaan mielelläni! :)</strong>Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-78715375360319004072014-12-02T20:42:00.000+02:002014-12-02T20:48:27.655+02:00"Onkos täällä kilttejä..." Kiltteyshaaste!Noniin, eilen alkoi miun lempikuukausi. Koko kuukausi joulufiilistelyä ja -valmisteluja. Mikäs sen ihanampaa tällaiselle jouluhullulle kuin mie! ;D <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-V7hyLbll4OI/VH38irE6ypI/AAAAAAAAJuo/T3Qarw0p2pk/s1600/10817869_1397900037168669_787366865_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-V7hyLbll4OI/VH38irE6ypI/AAAAAAAAJuo/T3Qarw0p2pk/s1600/10817869_1397900037168669_787366865_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Lapsille aina sanotaan joulun alla, että pitää olla kiltti. Tontut kurkkii ja vahtii eikä joulupukki tuo lahjoja tuhmille. Tai noin ainakin omassa lapsuudessani meille kerrottiin ;D Ja kyllähän me sitten aina yritettiin olla oikein superkilttejä! Miulla oli lapsena veljen ja siskon kanssa joulukuun ajan joskus seinällä sellainen "kiltteyskäyrä", joka päivittäin nousi tai laski sen mukaan, miten päivä oli mennyt. Noooo, ei siellä tainnut mitään kovin pahoja notkahduksia olla. Miusta se oli kuitenkin sellainen kiva juttu ja kannusti olemaan kiltisti.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-nU2wJPeQ2zs/VH3-wmjkkxI/AAAAAAAAJu4/sfvm_ri7oBQ/s1600/20141202_185648.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-nU2wJPeQ2zs/VH3-wmjkkxI/AAAAAAAAJu4/sfvm_ri7oBQ/s1600/20141202_185648.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tontut hipsivät jo! :D Meidän takkahuoneen tonttukulkue.</td></tr>
</tbody></table>
Viime päivinä oon miettinytkin sitä, kuinka me aina lapsille korostetaan sitä, että miten toisille täytyy olla kiltti eikä ketään saa loukata. Mutta millaista esimerkkiä me lapsille näytetään? Aika kamalaa on ollut viime aikoina seurata esim. somesta sitä haukkumisen määrää, mitä tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno eduskunnassa aiheutti. En halua puolustella suvaitsemattomuutta, mutta miusta ei silti tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin kun ollaan asioista eri mieltä. En itse voi ymmärtää lakia vastustavia enkä ole kuullut yhtään pätevää syytä, miksi lakia ei pitäisi muuttaa tasa-arvoiseksi. Silti ymmärrän sen, että on ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi hyväksyä sitä. Ja miun puolesta jokainen saa ajatella ja elää oman vakaumuksensa mukaan enkä aio osallistua sellaiseen loanheittoon, mitä tästäkin on tullut. Puolin ja toisin. Sillä ei nimittäin voiteta yhtään mitään. Kaukana on joulumieli...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-t-ZWh_NtoBg/VHSh1lK3A_I/AAAAAAAAJuE/3yVimv9bYW0/s1600/10809773_1503132063295150_1788201838_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-t-ZWh_NtoBg/VHSh1lK3A_I/AAAAAAAAJuE/3yVimv9bYW0/s1600/10809773_1503132063295150_1788201838_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauhallista joulukuuta!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Siksi ajattelinkin heittää haasteen joulukuulle: <strong>ollaan kilttejä toisillemme ja itsellemme! </strong>Itse aion yrittää parhaani, vaikka ei se välillä mitenkään helppoa ole. Jo tänä aamuna meinasin sanoa miehelle kipakasti, kun yksi asia ärsytti. Sitten ajattelin, että mitä mie siitä saan? Molemmille huonon aamumielen? Ja kun toinen on taas lähdössä parin päivän työmatkalle, niin ei olisi ollut kiva lähteä töihin huonoissa väleissä. Enkä tällä haasteella tarkoita sitä, että pitäisi muilta niellä mitä tahansa, vaan sellaista ihan yleistä kiltteyttä. Ollaan kohteliaita, ei ilkeillä tahallaan, yritetään asettua toisen asemaan, autetaan mahdollisuuksien mukaan silloin kun toinen tarvitsee apua. <em>Tietysti näin olisi hyvä elää ihan ympäri vuoden.</em> Mutta kun nyt joulukuu on sellainen kuukausi, jolloin lapsilta vaaditaan kiltteyttä, niin miksi me aikuiset ei vaadittaisi itseltämme samaa? Kun joulukalenterista avataan joka päivä yksi luukku, voisi samalla muistuttaa itselleen: "miten voisin olla tänään hyvä sekä muille että itselleni?".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-9gLjwNTkvwo/VH3_VczcRsI/AAAAAAAAJvQ/JvZNVvZM6dw/s1600/10831685_718141438281580_632956747_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9gLjwNTkvwo/VH3_VczcRsI/AAAAAAAAJvQ/JvZNVvZM6dw/s1600/10831685_718141438281580_632956747_n.jpg" height="510" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ei siis pidä unohtaa itseäänkään! Ollaan lempeitä myös itsellemme! Varsinkin me, joille se on vaikeaa. Haaste se on ainakin miulle, että osaisin ottaa rennommin enkä stressaisi niin paljon kaikesta mahdollisesta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-9EmTfMNz5TQ/VH3_K4wG4eI/AAAAAAAAJvI/6wZ5AYop8Yw/s1600/10831829_1581711518716540_1070226456_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-9EmTfMNz5TQ/VH3_K4wG4eI/AAAAAAAAJvI/6wZ5AYop8Yw/s1600/10831829_1581711518716540_1070226456_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Otetaan mallia kissoista! Tara ottaa rennosti <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<strong>Ihanaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille! Kuka nappaa haasteesta kiinni?</strong>Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-87985013645765890952014-11-25T18:45:00.002+02:002014-11-25T18:45:20.816+02:00Tarvitseeko salilla olla mikään silmänilo?<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ekaks pakko kertoa: tänään miulle tuli niin hyvä mieli! Olin lähdössä salilta, kun pukkarissa nuori nainen tervehti minnuu iloisesti ja kertoi lukevansa blogiani. Hänestä blogini on "ihana". Olin just tänään aatellut, että pitäis päivittää pitkästä aikaa taas. On ollu niin paljon kaikkea muuta taas, että bloggaaminen on jäänyt takavasemmalle. Nyt sitten sain uutta puhtia tähän, kun siis oikeasti joku tätä lukee ja jopa käy katsomassa, että oonko kirjoittanut. Kiitos siulle vielä, olit päivänpiristys! <3 </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tästä aiheesta oon halunnut kirjoittaa jo aikapäiviä sitten, mutta vasta nyt siis oli kunnolla aikaa istua alas kirjoittamaan.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-tDUi37gjC98/VHShXX6zxOI/AAAAAAAAJto/Pn0HpwKux6E/s1600/10802407_747123238676090_1539094638_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-tDUi37gjC98/VHShXX6zxOI/AAAAAAAAJto/Pn0HpwKux6E/s1600/10802407_747123238676090_1539094638_n.jpg" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
Tuommoinen ilmestys siellä pukkarissa minnuu peilistä katsoi treenin jälkeen tänään. Laitoin tuon instagramiinkin tekstillä <em>"</em><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"><em>Hah! Kuka on keksinyt että treenaaminen on seksikästä?!? Pyh! Tältä näyttää 35 vee akka treenin jälkeen! :D".</em> Minnuu on niin alkanut ärsyttää kaikki kiiltokuvamainen treeni/fitness -hypetys. Nojoo, ei kaikki näytä noin rumalta kuin mie treenin jälkeen, mutta sellainen ylenmääräinen ihmeellinen keikistely on miusta vaan jotenkin niin hölmöä salilla. Kun sinne yleensä mennään treenaamaan eikä näyttämään mahdollisimman seksikkäältä. Onhan tästäkin aiheesta jonkin verran kohistu viime aikoina. Jokainen saa toki mennä salille just sellaisena kuin haluaa (kunhan ei ihan alasti mene). En siis tässä ota kantaa kenenkään salipukeutumiseen tai muuhun habitukseen. Lähinnä siis ärsyttää <em>median luoma kuva</em>, että salilla pitäisi näyttää siltä kuin olisi menossa johonkin alusvaatemainoskuvaukseen. Tiiättehän ne kuvat, joissa joku julkkis pitelee punttia huulet töröllään, silmät sirrillään, hiukset auki hulmuten takamus pitkällä tissit ojossa. Yleensä meikkikerrosta naamassa sen verran, että jos siellä oikeesti hikoilis, kyllä huokoset tukkeutuis alta aikayksikön. Mutta kun eihän ne niissä kuvissa tietenkään hikoile. Sehän ois epämiellyttävän näköistä! Kyllä miekin joskus aikaisemmin laitoin edes vähän meikkiä salille, mutta nykyään en enää oikein jaksa. Jos en ole muuten meikannut (=kotipäivä), niin en sitä kyllä tee pelkästään salin takia. Toisaalta, en kyllä pese poiskaan, jos oon esim. töiden jälkeen salille menossa. Tiiän etten ole siellä todellakaan mikään silmänilo (muutenkin tuppaan treenatessa näyttämään vähän sellaiselta "elä tuu lähelle"), mutta tarviiko miun? Ei miusta. Treenivaatteista myönnän olevani tarkempi. Jos treenivaatteet tuntuu epämukavilta, kyllä se vaikuttaa negatiivisesti koko treeniin. <strong>Mitäs mieltä muut ootte tästä? Onko väliä miltä näyttää salilla?</strong> </span></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-H6c3bA-4SPc/VHSpYUCZdAI/AAAAAAAAJuY/zzgR6HrEZ6I/s1600/10755838_756622021084590_292300242_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-H6c3bA-4SPc/VHSpYUCZdAI/AAAAAAAAJuY/zzgR6HrEZ6I/s1600/10755838_756622021084590_292300242_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nomut treenikenkien ja -sukkien kuuluu olla sävy sävyyn!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-4U_H08g36tk/VHShmtY8lLI/AAAAAAAAJtw/jz9zJ6p9u7o/s1600/10802578_209035309297033_587017043_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-4U_H08g36tk/VHShmtY8lLI/AAAAAAAAJtw/jz9zJ6p9u7o/s1600/10802578_209035309297033_587017043_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salille aikaisin aamulla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/--lX0p2i1l70/VHSg_dXC8EI/AAAAAAAAJtY/G7P6QORL5bw/s1600/10693722_382999678529961_1483807769_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/--lX0p2i1l70/VHSg_dXC8EI/AAAAAAAAJtY/G7P6QORL5bw/s1600/10693722_382999678529961_1483807769_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Töihin iltapäivällä vähän huolitellumpana ;)</td></tr>
</tbody></table>
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"></span></span><br />
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0">Treenirintamalle kuuluu muuten tällä hetkellä hyvää. Oon nyt vakiinnuttanut sellaisen 3x/vko -ohjelman, jota tää miun kroppa tuntuu kestävän. Ei tällä mitään lihasta kasvateta, mutta jos nyt kuitenkin edes vähän kiinteytyisi ja rasva palaisi. Koko kropan ja yläkropan treeneihiin oon ottanut loppuun vielä sellaisen 20-30 minuutin crossari-spurtin. Tarkoituksena on ollut tehdä sitä intervallina, mutta vaikka miten yritän, en saa oikein sykkeitä laskemaan tarpeeksi alas. Aika korkeilla sykkeillä siis menty. Lisäksi pyrin joka viikko kävelemään ainakin kerran pois töistä (6km). Jos ei onnistu, niin sitten käyn muuten sen yksi tai kaksi kävelylenkkiä viikossa.</span></span><br />
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-7QkWvwazQOU/VHSg1SzZwSI/AAAAAAAAJtQ/Alt4oRh_Aeo/s1600/Instasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-7QkWvwazQOU/VHSg1SzZwSI/AAAAAAAAJtQ/Alt4oRh_Aeo/s1600/Instasta.jpg" height="216" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viime viikon treenit</td></tr>
</tbody></table>
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0">Syömiset on miun suurin haaste tällä hetkellä taas. Viikot menee ihan hyvin, mutta viikonloput on olleet yhtä suurta repsahdusta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin on noita viikollakin sattunut. Tää joulunalusaika on miulle aina hirmuinen koetinkivi, kun on niin paljon kaikkea herkkua saatavilla. Nyt ei vaan ole itsekuri kestänyt ja kyllä on tullut syötyä suklaata ja kakkua ja vaikka sun mitä herkkua.</span></span><br />
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-CGVA9h77BzI/VHShvy4ylOI/AAAAAAAAJt4/b5YKPj6ivCc/s1600/1389909_1532783820292976_499844606_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-CGVA9h77BzI/VHShvy4ylOI/AAAAAAAAJt4/b5YKPj6ivCc/s1600/1389909_1532783820292976_499844606_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mies toi työmatkalta tuliaisia <3 Godiva piti säästää jouluksi...</td></tr>
</tbody></table>
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0"></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-y3vGa87FNt8/VHShD4AzU5I/AAAAAAAAJtg/LsghUhhZgVg/s1600/10784834_325631560974049_978589219_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-y3vGa87FNt8/VHShD4AzU5I/AAAAAAAAJtg/LsghUhhZgVg/s1600/10784834_325631560974049_978589219_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">...ja kuinkas kävikään? Viikon se kesti avaamattomana... Mutta oli niiiin hyvää!</td></tr>
</tbody></table>
<span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1"><span data-reactid=".z.0.0.0.0.0.0.1.0.0.0.0.1.2:1.0">Joku tasapaino tähän nyt pitäis saada. Miun toivo on nyt keväässä, yleensä se syömisten hallinta on helpompaa kunhan on joulunpyhät lusittu. Miehelle valittelin viikonloppuna, että en varmaan pääse enää ikinä siihen parhaaseen kuntoon, missä olin toissa keväänä. Silloin siis oli paino alimmillaan ja siinä, mihin nyt pyrin. Silloinhan en tietenkään ollu siihen tyytyväinen. Mies totesi miun valituksiin sitten, että <em>ja mihin se siun "paras" kunto sitten johti?.</em> Niin. Osittain niitä peruja tämä vallitseva tilannekin on. Kun vedin itseni liian tiukille vähän joka alueella. Ääripäätyyppi mikä ääripäätyyppi! On tässä vielä paljon opittavaa, vaikka noita ikänumeroita alkaa olla jo mittarissa aika liuta! :D</span></span><br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-6273159721346911132014-11-11T18:48:00.001+02:002014-11-11T18:48:30.869+02:00TreenisuunnitelmiaAijjaiiii!!! Nyt sattuu! Joo, oon takas salilla! Tai siis olin eilen. No onhan tuosta edellisestä treenistä aikaa 6 viikkoa, joten ei se ihme ole, että jumahti. Leikkauksestakin on vasta kolme viikkoa, mutta kyllä mie omasta mielestäni voin ihan hyvin aloittaa treenit jo nyt. Miun mahassa on kolme pientä haavaa, jotka vielä vähän kiristää. Varsinkin napahaava tuntuu välillä ilkeältä, kun housut painaa siihen. Eikä vatsalihasten jännittäminen onnistu vielä silleen kunnolla. Mutta sain tehtyä mielestäni ihan yllättävänkin hyvän treenin eilen, vaikka kunto olikin umpisurkea. Kun on monta viikkoa ollut totaalisesti ilman mitään liikuntaa ja suunnilleen puolet oli melkeinpä vaan makaamista tuon kuuden viikon aikana, niin kyllähän se yleiskunto laskee. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-WfYl0Ur0Kiw/VGI0PMFiv0I/AAAAAAAAJsE/YEiqxjXkSvU/s1600/10802492_726309540755415_1394865980_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-WfYl0Ur0Kiw/VGI0PMFiv0I/AAAAAAAAJsE/YEiqxjXkSvU/s400/10802492_726309540755415_1394865980_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maattiin Taran kanssa miun vanhempien sohvalla sunnuntainakin ja otettiin<br />
rennosti vaan. Ja syötiin isänpäiväkakkua!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mutta jos nyt ajatellaan positiivisesti, niin eikös se mene niin, että kun taas vauhtiin pääsee, niin sen kunnon pitäisi noustakin suht nopeasti sille tasolle kuin ennen huilia? Anyway, nyt mennään sitten hyvinvointi edellä ja muut tavoitteet vasta sen jälkeen. Miulla on oikeastaan kolme asiaa, mihin nyt pitää erityisesti kiinnittää huomiota. Ekaksi tietysti tämä leikkauksenjälkeisyys. Se on kuitenkin sellainen varmasti ohimenevä asia ja siihen auttaa vain aika. Toiseksi tämä miun jo vuoden kestänyt murheenkryynini, eli oikea käsi ja olkapää. Jännittää todellakin, miten niiden kanssa käy. Kolmanneksi, vasen polvi. Miultahan on leikattu reilu 5 vuotta sitten siitä osa kierukkaa pois, kun se hajosi tapaturmaisesti. Ihan hyvin se on toiminut nyt muutaman vuoden, kunnes silloin kuusi viikkoa sitten se alkoi oireilla. Combat-tunnin jälkeen sitä alkoi sattua ja seuraavan viikon aikana se oli tosi jäykkä. Ei oikein taipunut kunnolla. En tuntenut tuolla tunnilla mitään erityistä, että olisi sattunut, mutta jotainhan siellä kävi. No, on se nyt jo parempi, mutta esimerkiksi juosta en voi enkä istua polvillani jalkojen päällä. Näillä siis mennään nyt ja tarkoitus oli aloittaa treenit varovasti. Kipeeksihän siitä silti meni, kun oli niin pitkä tauko.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-2kBvR0S0OjU/VGI0nd33TSI/AAAAAAAAJsU/4tTNWCg9sXg/s1600/10808840_385134651641941_723114526_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-2kBvR0S0OjU/VGI0nd33TSI/AAAAAAAAJsU/4tTNWCg9sXg/s400/10808840_385134651641941_723114526_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salikorttikin pääsi kuvaan! :)</td></tr>
</tbody></table>
Ajattelin aloittaa 2-jakoisella ohjelmalla niin, että teen treenin kolmesti viikossa. Viikon eka treeni on koko kropalle ja tarkoitus on tehdä se kiertoharjoitteluna (3 kierrosta). Ylläolevassa kuvassa näkyy eilinen. Ja eipä siis ihme, että jalat on kipeinä! Punnerruksia tein kuitenkin 3x20, koska eilen punnerrushaasteessa kuului tehdä 60 punnerrusta. Onneksi salilla oli sen verran rauhallista, että pystyin ihan hyvin tekemään treenin kiertona. Oli se vaan rankkaa! Ja vaikka oli vain yksi selkä-, rinta- ja olkaliike, niin jokainen niistäkin on nyt kipeinä! ;D Kyykkyyn laitoin vahingossa ekaksi liikaa painoa, joten siksikin on jalat niin jumissa varmaan. Kaksijakoisuus näkyy sitten viikon 2. ja 3. treenissä, jotka jaan ylä- ja alakropalle. En kyllä tiedä, onnistuuko alakropan treeni tällä viikolla, kun oon niin jumissa. Muutenkin täytyy miettiä, että onko tuo koko kropan treeni liian rankka jaloille, koska mie en oo oikeestaan koskaan voinut tehdä jalkoja kahdesti viikossa. Muistin sen juuri tänään kun mietin, että mites mie ne jalat voin edes tehdä tällä viikolla! ;D Ehkä tuosta vois jättää kyykyn ja pohkeet pois ja tehdä vaikka jotain pakaroita. Pohjat tälle treeniohjelmalle oon ottanut tuosta kuvassakin näkyvästä Jan Sundellin kirjasta "Hanki lihasta, polta rasvaa". On muuten hyvä kirja, löytyy omasta hyllystä! Muokkaan sitten treenejä sen mukaan, miltä tuntuu. Tällä hetkellä en edes haaveile mistään lihaksenkasvattamisesta (tai siis haaveilen kyllä, mutta se ei oo nyt prioriteetti), vaan<strong> tarkoitus on kohottaa kuntoa, polttaa rasvaa ja ylipäänsä päästä taas kiinni normaaliin treenirytmiin</strong> ilman, että koko ajan joutuu pitämään taukoja kun kroppa ei kestä. Jos siinä sivussa vähän tarttuu lihasmassaa, niin sehän on vain plussaa! ;) Kiertoharjoittelun otin tähän mukaan siksi, että siinä tulee mukaan myös aerobisempaa treeniä. Tänään jää kyllä punnerruksetkin tekemättä, kun vasen kiertäjäkalvosin tuntuu ottaneen kykkästä eilisestä.<br />
<br />
<strong>Näyttääkö/kuulostaako tämä kerrankin järkevältä?</strong> Torstaina olisi tarkoitus käydä tekemässä viikon toinen treeni, joka nyt väistämättä taitaa olla sitten se yläkroppa. Alakroppa jää viikonlopulle, jos onnistuu ollenkaan!<br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-58754724587355974502014-11-05T21:58:00.001+02:002014-11-05T21:58:20.763+02:00Miltä tuntuu olla oikeasti lihava?Pakko myöntää, että miulla nousee karvat pystyyn aina kun luen/kuulen jossain, että "lihavia ei saa sanoa lihavaksi eikä painosta saa huomauttaa". Oon ajoittain joissakin blogiteksteissä moiseen törmännyt, viimeisimmät vastaiskuna ilmeisesti äskeiselle "fitnesskohulle". Sanottakoon heti alkuun, että en todellakaan puolustele lihavuutta. Ei siinä ole oikeasti mitään hyvää. Mutta ihmiset, jotka väittävät, että lihavat eivät jatkuvasti kuulisi ulkonäöstään <strong>eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat</strong>!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-vjRWCC70UFM/VFp1lOGv3yI/AAAAAAAAJl4/zdG0MeVj3vM/s1600/1517358_727372514012120_810329503_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-vjRWCC70UFM/VFp1lOGv3yI/AAAAAAAAJl4/zdG0MeVj3vM/s1600/1517358_727372514012120_810329503_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">MUR!!</td></tr>
</tbody></table>
Voin kertoa, että itse kärsin edelleen siitä kiusaamisesta, josta kärsin kouluvuosina ylipainon takia. En ollut silloin edes "kunnolla" lihava verrattuna nykyajan lihaviin lapsiin. Silloin pienikin pyöreys merkitsi lihavaa ja siitä kärsin monta vuotta. Ja ei, kyseessä eivät olleet pelkästään koulukiusaajat, vaan kyllä jo terveydenhoitajalla muistettiin mainita asiasta joka ikinen kerta, olin siellä sitten käymässä minkä tahansa asian vuoksi. Hyväähän he varmasti tarkoittavat, mutta aikamoista tuhoa tekivät kasvavan lapsen ja nuoren itsetunnolle. Koulukiusaaminen oli sitten luku erikseen ja tosiaan vieläkin näen painajaisia noista ihmisistä ja niistä tilanteista. Yli 20 vuotta kaiken sen jälkeen! Ne ovat ikuiset arvet sielussa, ne eivät ikinä parane.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-vYY1ATWtNJI/VFp5LUxyCeI/AAAAAAAAJrY/H1qERP1Pjvw/s1600/10607946_1514527362117648_2042120529_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-vYY1ATWtNJI/VFp5LUxyCeI/AAAAAAAAJrY/H1qERP1Pjvw/s1600/10607946_1514527362117648_2042120529_n.jpg" height="400" width="353" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miun #kutsumua-kuva Instasta elokuulta.</td></tr>
</tbody></table>
Kun sitten kaksikymppisenä paino alkoi nousta huomattavasti, kyllä siitä sain kuulla. Siksi ihmettelenkin, miten ihmisillä on sellainen harhaluulo, ettei lihaville muka saisi sanoa mitään? Oon tästä jutellut monen muunkin ylipainoisen kanssa ja kaikki ihmettelevät samaa. Onko se sit sitä, että ne jotka näin luulee, eivät itse ole koskaan olleet ylipainoisia? <em>Taas tässä siis sorrutaan siihen samaan, että kun ei tiedetä omasta kokemuksesta, niin sitten ei tiedetä sitä todellisuutta.</em> Kun menin lääkäriin, olin ensisijaisesti lihava ja sitten vasta ihminen. Vieläkin tuntuu oudolta, kun nykyään lääkärille mennessä kukaan ei ota puheeksi sitä, että "kun on tuota ylipainoa", koska en ilmeisesti heidän mielestään ole enää lihava. Ymmärrän kyllä, että hoitohenkilökunnan tulee tarttua aiheeseen, koska kyse on terveyteen vaikuttavasta asiasta. Mutta onko se pakko tehdä joka ikinen kerta? Jos menet lääkäriin flunssan takia? Miun oman kokemuksen mukaan lihavaa kyllä muistutetaan asiasta joka päivä. Pahinta ovat ne katseet. Kyllä mie sen muistan, miten ihmiset katsoivat. Jossain vaiheessa pelkäsin julkisia paikkoja, koska huomasin ihmisten katseet. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-K9BxXf-6MP4/VFp8Bn74RpI/AAAAAAAAJrw/uYpW4GGI5Yg/s1600/P6120101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-K9BxXf-6MP4/VFp8Bn74RpI/AAAAAAAAJrw/uYpW4GGI5Yg/s1600/P6120101.JPG" height="640" width="194" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">12.6.2007</td></tr>
</tbody></table>
Lihavan identiteetti on ja pysyy. Siitä ei pääse noin vaan eroon. Tämän syksyn aikana oon terapeutin kanssa käynyt läpi näitä asioita. Ihan konkreettisesti on hoidettu sitä kehonkuvan vääristymää, mikä miulla edelleen on. Oon tehnyt suuren työn pudotetuissa kiloissa, mutta vielä suurempi työ miulla on henkisellä puolella. En mie varmaan koskaan pääse eroon lihavan identiteetistä. Kun kävin työhonottotarkastuksessa lääkärillä viime kuussa ja puhuttiin pudottamistani kiloista, lääkäri kysyi, mitä mieltä oon nykyisestä tilanteesta. Kun sanoin, että haluaisin noin 10 kg pois vielä, niin hän kysyi, että "olisitko sitten tyytyväinen?". Mietin sitä ja sanoin, että "en tiedä". Lääkäri viisaasti siihen sitten vastasi, että "niin, onko sitten mikään tarpeeksi omasta mielestäsi?". Ihmiset eivät vaan tajua tätäkään, että usein ex-lihava on aina lihava omassa mielessään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-cLHKN4LqcAM/VFp5XB7q3-I/AAAAAAAAJrg/_YEPb9FdoXc/s1600/10632204_823871640968303_286497704_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-cLHKN4LqcAM/VFp5XB7q3-I/AAAAAAAAJrg/_YEPb9FdoXc/s1600/10632204_823871640968303_286497704_n.jpg" height="400" width="322" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">15.9.2014</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Muutamat miut kauan tunteneet ovat sanoneet, etteivät edes muista enää, että oon joskus ollut "sellainen", jos puhun asiasta. Miun päässä kuitenkin soivat ikuisesti ne inhottavat sanat, mitä jouduin kuulemaan niinä vuosina kun olin vain pyöreä. Mie tunnen ikuisesti nahoissani ne sanat ja katseet, joita kestin silloin kun olin sairaalloisen ylipainoinen nuori nainen. Miulla on myös "muistona" ne ihomakkarat ja venymisarvet, joista en ikinä pääse eroon omin keinoin. Ja mie oon melkeinpä neuroottinen painonnousun kanssa. Juuri niistä syistä, joista oon tässä postauksessa kirjoittanut. Joten älkää enää sanoko, että lihaville ei muka saisi mainita heidän painostaan. Mie ainakin kärsin niistä sanomisista edelleen, ehkä koko loppuelämäni.<br />
<br />
Tässä vielä lukuvinkki. Tää sopii hyvin teille, jotka ette tiedä lihavana elämisestä mitään ja teille, joilla on omaa kokemusta lihavuudesta. Opettavainen fiktiivinen tarina ihan kaikille!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-8aM3vQYlA7Y/VFp1Zkb8I0I/AAAAAAAAJlw/J_ufdoVDxEI/s1600/resize.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-8aM3vQYlA7Y/VFp1Zkb8I0I/AAAAAAAAJlw/J_ufdoVDxEI/s1600/resize.jpg" height="320" width="211" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pekka Hiltunen : Iso (WSOY 2013)</td></tr>
</tbody></table>
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-3156759045493763152014-11-02T18:37:00.000+02:002014-11-02T18:37:06.004+02:00Nössöilyä vai järjenkäyttöä?Vakituisen työsuhteen alkamisen lisäksi huomenna alkaa (taas jälleen kerran) myös kaloreiden kyttääminen. Sairausloman aikana olen mennyt todellakin ihan hälläväliä-tyylillä ja se näkyy ja tuntuu. Ihanaa olisi sanoa, että myös treenit palaavat kuvioihin, mutta en valitettavasti pääse niin sanomaan. Nyt on yleiskunto vielä sen verran huono, ettei salitreeniä voi kuvitellakaan. En halua myöskään alkaa repiä tätä leikattua mahaa liian pian. Kun ne kaikki arvet eivät ole edes näkyvissä. Leikkaushan tapahtui tuolla sisäpuolella, enkä mie voi nähdä, mitä sinne kuuluu. Tunnen vain, ettei vielä todellakaan mitenkään loistavan hyvää. Salitreenissä kuitenkin joutuu ihan missä tahansa liikkeessä pitää keskikroppa jännityksessä, niin se ei onnistu vielä. Tästä kertoo sekin, että joudun jatkuvasti ravaamaan vessassa. Tänään käytiin miehen kanssa kaupungilla ja jo se reissu sai miut aika uuvuksiin. Mitenhän selviän kokonaisesta työpäivästä ja työVIIKOSTA?<br />
<br />
Onko miusta tullut nössö? Oon aina kirjoittanut, että tykkään treenata kovaa. Niin kuin tykkäänkin, siinä nyt ei oo mitään uutta. Mutta kun nyt tuntuu, että koko ajan pitää tarkkailla ja varoa, niin miusta tuntuu, että alan nössöytyä. Tätä oli havaittavissa jo kesällä kun yritin treenata niin, ettei käsi rasitu. Kun fyssari ehdotti miulle erinäisiä juttuja tehtäväksi, niin ekaks aina sanoin, että "uskallankohan mie?". Siis mie, samalla kun tykkään vetää itseni ihan piippuun, oon myös välillä liiankin varovainen varsinkin uusien juttujen kokeilussa. Joskus olin niin paljon itsevarmempi omista kyvyistä ja voimista salilla, mutta nyt se itsevarmuus on aika nollissa. Osaanko/pystynkö/jaksanko?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-RQCh7mN8IR0/VFZVMWdcNpI/AAAAAAAAJj4/pPcClVkZcIY/s1600/10787847_890825860941334_415665775_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-RQCh7mN8IR0/VFZVMWdcNpI/AAAAAAAAJj4/pPcClVkZcIY/s1600/10787847_890825860941334_415665775_n.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sunnuntainössöilyä kotisohvalla Ozzy-mustekala kainalossa.</td></tr>
</tbody></table>
Mistä mie tiedän, milloin oon valmis palaamaan salille? Sitten kun voin taas jännittää vatsalihaksia normaalisti? Kun ei kiertävässä liikkeessä tunnu repivää tunnetta mahassa? En haluaisi mennä sinne liian keskeneräisenä. Tein tämän virheen muutaman kerran kesällä uupumisen aikaan ja jouduin lähtemään salilta itku kurkussa kotiin kun en pystynytkään. Ja mikä tärkeintä: <strong>millaista ohjelmaa mie nyt alkaisin tehdä? </strong>Jotain ajatuksentynkää miulla tuosta on, mutta oikeastaan vain runko. Se sisältö on ihan auki. Sen tiiän, etten voi liian tarkkaan päättää, että teen niin ja näin, vaan ensin pitää kokeilla. Ja sitten muuttaa ohjelmaa, jos se ei sovellu. <em>Ja tämä on miulle se kasvunpaikka</em>. Yleensä kun oon aloittanut tehdä uutta ohjelmaa, oon vaan päättänyt, että nyt teen tätä eikä poikkeuksia. Tästä ajattelutavasta on nyt ihan pakko päästä jos meinaan, että pystyn edes jollain tavalla järkevästi ja <em>pitkäjänteisesti</em> treenata ilman, että kohta ollaan taas tauolla. Kroppa ensin ja pää sitten!<br />
<br />
No, jotain oon jo aloittanut eilen. Otan osaa Tikiksen 21 päivän punnerrushaasteeseen:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-nwTU6bC88Sg/VFZVFjmbwCI/AAAAAAAAJjw/qKZbeIMK3nU/s1600/haaste-1024x765.jpg" height="298" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://www.tikis.fi/punnerrushaaste/" target="_blank"><span style="color: purple;"><strong>21 päivän punnerrushaaste</strong></span></a></td></tr>
</tbody></table>
Mutta tässäkin mie nössöilen. En todellakaan edes kokeillut tehdä yhtään normaalia punnerrusta. Mie oon ollut treenaamatta rintaa melkeinpä kokonaan viimeiset puoli vuotta. Pikkuhiljaa aloin ottaa punnerruksia mukaan tuossa alkusyksystä ennen kuin tuli taas tämä pitkä tauko. Silloin sain maksimissaan 5-6 punnerrusta tehtyä putkeen normaalisti. Loput tein polvet maassa naisten tyylillä. Tuskin nytkään siis saisin aikaiseksi kuin korkeintaan tuon viisi. En sitä kuitenkaan edes kokeillut, koska siinä joutuu jo tuota keskikroppaa niin paljon jännittämään, että eipä oteta riskejä. Ehkä siis nössöilen, ehkä miulla on järki mukana. Ajatelkoon kuka miten haluaa. Mie en ole edes mitenkään vakuuttunut siitä, että onnistun tuossa haasteessa. Ihan tämän olkapään ja käden vuoksi. Siksi jo tästä päivästä alkaen jaoin tuon kahteen osaan. Tein 10 punnerrusta aamulla ja loput 10 teen kunhan tämän postauksen oon saanut loppuun ;) Ylivarovaisuutta? Enpä tiedä, sillä jo eiliset 15 punnerrusta tuntuvat nyt tässä kädessä. Tuntuvathan ne siksikin, kun nyt on oikeesti ollu niin kauan treenaamatta, mutta on tässä vähän muutakin jomotusta ollut tänään. Teen siis päivä kerrallaan tätä ja ihan oman tuntuman mukaan. Kädelle tulee kuitenkin taas rasitusta kun palaan töihin. Kyllähän tää omaan korvaankin kuulostaa ihan järjettömän typerältä, ettei kerralla edes tuota 20 punnerrusta tee ja vieläpä <em>naisten tyylillä</em>, mutta teen nyt näin. Huomiset 25 voin sitten tehdä vaikka lyhyemmällä tauolla jos kädessä siltä tuntuu. <br />
<br />
<strong>Mutta missä kulkee nössöilyn ja järjenkäytön raja? Ei kai miusta oo tulossa tämän kaiken jälkeen ihan liian arka treenaaja, joka ei enää uskalla eikä sitten kehitykään?</strong>Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-26998201030183494552014-11-01T11:34:00.003+02:002014-11-01T11:34:58.050+02:00Eräänlainen lyhyen aikavälin selviytymistarinaPitkästä aikaa täällä. En ole edes ihan varma, että mihin tämä nyt johtaa. On vaan sellainen tunne ollut jo monta päivää, että haluan purkaa näitä ajatuksiani "paperille". On miulla toinenkin blogi, mutta nämä ajatukset nyt ehkä enemmän liippaavat tätä puolta kuin sitä toista. Mutta jos mie nyt ensin vähän valottaisin sitä, että mitä tänne kuuluu. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-mg31vE2ySBg/VFSUr1KExHI/AAAAAAAAJho/RIeHt2WnElQ/s1600/10735495_1564152860481646_1654347401_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-mg31vE2ySBg/VFSUr1KExHI/AAAAAAAAJho/RIeHt2WnElQ/s1600/10735495_1564152860481646_1654347401_n.jpg" height="312" width="320" /></a></div>
<br />
Viimeksi siis oon kirjoittanut kesäkuun alussa. Sen jälkeen elämä onkin ollut melko raskasta. Muutama päivä tuon kirjoituksen jälkeen jäin sairauslomalle, joka kesti kolme viikkoa. Olin henkisesti ja fyysisesti aika loppu. Samaan aikaan alkoivat mahakivut pahentua (niitä oli ollut jo keväästä asti vähitellen lisääntyen) ja tulla muitakin sellaisia oireita, että painelin yksityiselle lääkärille. Sieltä tuli lähete gynen polille ja jo aiemmin epäilty<a href="http://www.endometrioosiyhdistys.fi/fi/tietoaendometrioosista" target="_blank"><strong><span style="color: #674ea7;"> endometrioosi</span></strong></a>-diagnoosi alkoi varmentua. Ne, jotka ovat lukeneet postauksen, jonka kirjoitin äitienpäivänä tietävät, että olen ollut lapsettomuushoidoissa. Koskaan niiden aikana ei kuitenkaan miulla endoa diagnosoitu. Sitä ei nähty edes laparoskopiassa, joka tehtiin kaksi vuotta sitten. Vasta nyt siis se minuun iski. Oisin kyllä pärjännyt ilmankin... Loppujen lopuksi lääkärit tulivat siihen johtopäätökseen, että toinen munasarjani on leikattava pois. Se sopi miullekin. Koko kesän ja syksyn oon joutunut kärsimään pahimmillaan järkyttävistä kivuista, jolloin en oo voinut muuta kuin maata sängyssä. En pystynyt käydä enää lenkeillä tärinäkivun vuoksi. En voinut etukäteen koskaan suunnitella treeniviikkoa, koska ikinä ei voinut tietää, minä päivänä se kipu iskee. Sain vahvoja kipulääkkeitä reseptillä, mutta ei niitä voinut töissä käyttää. Sairastin syksyn aikana kaksi kertaa flunssankin, joka toisella kerralla äityi keuhkoputkentulehdukseksi. Silloin täytyi myös leikkausta siirtää, koska olin kipeänä juuri kun leikkaus piti tehdä. En tiedä, onko tämä sairastelukin osaltaan endon syytä, sillä se on autoimmuunisairaus, jolloin kehon vastustuskyky heikkenee. Nyt ymmärrän myös paremmin sitä, miksi oon ollut niin hemmetin väsynyt. Se kuuluu myös taudinkuvaan.<br />
<br />
Kaikki tämä on ollut ihan älyttömän turhauttavaa! Koko tämä vuosi on siis treenaamisen suhteen mennyt ihan penkin alle. Ensin olkapää ja käsi (jotka tuntuu nyt olevan ok, kun ei ole niitä rasitettu) ja sitten tämä. Aina kun sain taas kunnon treenflown päälle, kroppa alkoi oireilla ja sitten taas taukoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-QHqtv5tO-jY/VFSU4i5LLeI/AAAAAAAAJh4/HUISCI6Cliw/s1600/10684274_310663945788015_2114640292_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-QHqtv5tO-jY/VFSU4i5LLeI/AAAAAAAAJh4/HUISCI6Cliw/s1600/10684274_310663945788015_2114640292_n.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Syyskuun lopulta olkatreenin jälkeen</td></tr>
</tbody></table>
Samalla kroppa on tietysti veltostunut. Rasvaa on tullut ja lihasta lähtenyt. Syömiset on olleet enemmän ja vähemmän hunningolla. <em>Kun ei ole jaksanut panostaa.</em> Viime kuukausina ensimmäinen ajatus aina aamulla on ollut mielessä: kun saisi elää tämän päivän ilman kipuja. Kesän aikana onneksi kuitenkin työmatkat poljin pyörällä, tosin sekin alkoi olla tuskaista syksyyn tultaessa. Kuitenkin sain edes sitä kautta jonkinlaista aerobista kuntoa pidettyä yllä. Nyt sekin on kyllä aika nollassa.<br />
<br />
Se leikkaus on siis nyt tehty. Se oli siis toinen laparoskopiani ja todellakin toivon, että myös viimeinen. Endometrioosi on kuitenkin krooninen sairaus enkä voi tietää, iskeekö se minuun takaisin ja jos iskee niin milloin ja joudunko taas leikkaukseen. Miut leikattiin viime viikon tiistaina ja oon siitä lähtien ollut sairauslomalla. Töihin menen maanantaina ja kyllähän se jännittää, miten se menee. Vielä joka päivä pitää ottaa kipulääkkeitä ja yleiskunto on kyllä melko huono verrattuna normaaliin. En ensi viikolle suunnittelekaan yhtään mitään muita menoja. Nyt jännitän tietysti myös, miten leikkaus on tehonnut. Toivon, ettei kipu enää määritä miun elämää. Tämä jää nähtäväksi tulevien kuukausien aikana.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-cJzjTK0RtXk/VFSU70nSG-I/AAAAAAAAJiA/3UYqIYJkitg/s1600/10375862_1466436886914517_612397874_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-cJzjTK0RtXk/VFSU70nSG-I/AAAAAAAAJiA/3UYqIYJkitg/s1600/10375862_1466436886914517_612397874_n.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Selviytymispakkaus viime viikolta</td></tr>
</tbody></table>
Leikkaus meni niin hyvin kun se nyt voi mennä. En ala tänne sitä sen enempää ruotimaan. Ne, jotka lukevat toista blogiani, voivat lukea siitä sieltä. Sen kuitenkin kerron, että lääkäri oli leikkauksen jälkeen vähän kummissaan, että olen edes kyennyt normaalisti kävelemään ilman merkittäviä kipuja. (No, mikä sitten on merkittävä kipu? Miulla on aika korkea kipukynnys...) Sellainen setti siellä sisuksissa oli ollut. Ei ollut ihme, ettei juoksu onnistunut ja liikunta muutenkin tehnyt kipeää. No, nyt se "setti" on poissa ja kunhan tästä leikkauksen aiheuttamasta epämukavuudesta oon <em>kunnolla</em> toipunut, niin sitten katsotaan mihin kyetään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-FkPqjb3G3w8/VFSVDxc0HRI/AAAAAAAAJiI/4rwje6JErwU/s1600/10175326_768098709925600_1528251370_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-FkPqjb3G3w8/VFSVDxc0HRI/AAAAAAAAJiI/4rwje6JErwU/s1600/10175326_768098709925600_1528251370_n.jpg" height="320" width="251" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän viikon tiistai. Tasan viikko leikkauksesta.<br />
Maha pikkuisen turvoksissa!</td></tr>
</tbody></table>
Joka päivä olo on kuitenkin ollut parempi ja leikkaushaavatkin alkavat parantua. Mahassa on iso musta mustelma ja onhan se arka ja vieläkin vähän turvoksissa. Vähän jännittää, mitkä housut saan ylipäänsä laitettua maanantaina töihin! Ei sinne voi kollareissa mennä ;D No, on miulla yhdet sellaiset joustavat ja vähän isot farkut, jotka saattaa mennä. Oon käynyt tällä viikolla jo kahdesti kävelylenkilläkin. Tosin se toinen lenkki oli ehkä vähän liian rankka, koska siitä seurasi enemmän kipua kuin varmaan pitäisi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-AQqxm55AaZ0/VFSUyrzhLhI/AAAAAAAAJhw/LJktJ6i3fJ8/s1600/10724671_305447352996179_1783714864_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-AQqxm55AaZ0/VFSUyrzhLhI/AAAAAAAAJhw/LJktJ6i3fJ8/s1600/10724671_305447352996179_1783714864_n.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja miehän en luovuta! Kävelylle vaan! :)</td></tr>
</tbody></table>
Kaiken tämän jälkeen miun on ollut pakko alkaa muuttaa ajatteluani. Oonhan mie sitä yrittänyt aiemminkin ja täällä kirjoittanutkin, mutta kun en oo ikinä saanut sitä pidettyä! Siis päätän, että teen sen oman terveyden ja jaksamisen ehdoilla. Oon päättänyt sen niin monesti! Mutta sitten kun sinne salille menee ja into on päällä, niin kun ei malta! Mie oon luonteeltani sellainen jääräpää, että se on aina kaikki tai ei mitään. Niin kuin on nähty. Silloin kun treenit kulkee, myös elämä hymyilee ja syömisetkin on balanssissa. Mutta sitten kun en pysty treenaamaan niin kuin haluaisin, jätän koko leikin sikseen ja ruokahommatkin pettää. Ja valivali, miksihän se paino nousee ja läski tulee takaisin? Kyllä se syypää on siellä peilissä. Ja sitten alkavat ne itsesyytökset. Tähän <em>pitää</em> tulla muutos.<br />
<br />
<strong>Ensinnäkin.</strong> Mie oon 35-vuotias. Vaikka oonkin nyt sata kertaa paremmassa kunnossa kuin 25-vuotiaana, kehoni on <em>silti</em> 35-vuotiaan. <strong>Toiseksi.</strong> Oon aloittanut liikunnan vasta vähän alle 3-kymppisenä, ja silloinkin aika leppeästi. Kovempaa aloin treenata vasta 32-vuotiaana. Se on ihan eri asia kuin jos olisin liikkunut pienestä pitäen tai jos olisin aloittanut 20-vuotiaana. <strong>Kolmanneksi.</strong> Miekin oon yksilö niin kuin kaikki muutkin. Oon kyllä huomannut, että lihas tarttuu miun kroppaan suht hyvin kun treenaan tarpeeksi kovaa. Mutta kestääkö miun fysiikka niin kovaa treeniä kuin mie haluaisin? <em>Tämä on se ydinkysymys.</em> Viimeinen vuosi on osoittanut, että ei taida kestää. Kun pari vuotta meni aika lujaa treenatessa ja samalla oli käynnissä kehossa muitakin rasitteita (lapsettomuushoidot), niin jossainhan se sitten sippaa koko paketti. Tai kun tein liian kovaa treeniä jo valmiiksi kipeällä olkapäällä ja kädellä, niin siitä seurasi sitten pidempiaikainen juttu. En tiedä, onnistuuko penkkaaminen vieläkään. Se jää nähtäväksi sitten kun salille menen. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-sgxvIQx6DWg/VFSVKR9TL6I/AAAAAAAAJiQ/xJj21KSa88s/s1600/10724746_321648871354112_428901634_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-sgxvIQx6DWg/VFSVKR9TL6I/AAAAAAAAJiQ/xJj21KSa88s/s1600/10724746_321648871354112_428901634_n.jpg" height="320" width="184" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">35-vuotias, ei mikään tyttö enää!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<strong>Neljänneksi.</strong> Mitä tai ketä varten mie treenaan? Koskaan en ole edes pienesti haaveillut mistään kisalavoista. Ei ole miun juttu. Ei onnistuisi edes vaikka kuinka saisin rasvat minimiin ja lihakset esille, niin ilman kirurgin veistä en pääse eroon niistä nahkamakkaroista, joita miulla on ympäri kehoa painonpudotuksen jäljiltä. Eikä miun pää kestäisi sellaista muutenkaan. Mielelläni seuraan kyllä muiden kisoja, mutta ikinä en oo ite sinne hinkunut muuten kuin yleisöksi. Enemmän minua kiinnostaisi joku voimanosto, jossa tulos tehdään maksimisuoritusten perusteella sen mukaan paljonko nostat. Mie tiiän, että miulla kuitenkin voimaa on. Joskus nuorenakin, vaikka en siis mitään liikuntaa harrastanut ikinä, sain joskus kuulla, että ootpa vahva. Ehkä tää salitreeni siksi vaan tuntuu omalta lajilta, kun siellä jossain varmaan on se jokin edellytys siihen olemassa. Ikinä miusta ei ole pitkänmatkanjuoksijaksi tai hiihtäjäksi. Eikä tarvii ollakaan. Eikä kaikkien tarvitse tehdä sitä jotain siksi, että ei ole alunperin "sopiva" siihen. Kyllä sitä itseään saa haastettua tarpeeksi myös siinä lajissa, mihin tuntee sopivansa. Se on todettu! :D Mutta kun ei kilpaileminen kiinnosta, niin ei. <em>Mie siis treenaan itseäni varten</em>. Että olisin mahdollisimman terve. Tässäpä se ristiriita onkin. Miun pitää siis saada käännettyä se niin, että treenaan hyvinvoinnin vuoksi enkä niin, että se treeni pilaa hyvinvointini. <br />
<br />
Ulkonäkö on miulle iso juttu tässä myös, sen myönnän ihan auliisti. Kun on ollut vuosia todella ylipainoinen, ei siihen halua enää ikinä takaisin. Siksi jokainen kertynyt kilo on kauhistus. Ei sitä ymmärrä ne, jotka eivät itse ole olleet ylipainoisia. Ja kyllä näen punaista aina kun joku <em>normaalipainoinen</em> ihminen julkaisee kuvansa ja haukkuu itseän läskiksi. Eivät oikeasti tiedä mistään mitään. Treenaaminen on siis myös ulkonäköjuttu miulle. Mie vaan tykkään enemmän sellaisesta lihaksikkaammasta ulkomuodosta naisella(kin) kuin pelkästään hoikasta ilman lihaksia. Ja tottakai siis haluan itekin sitä tavoitella. <br />
<br />
Tällaista siis tänne. Yksi iloinen asia tässä syksyssä on muuten ollut se, että sain vihdoin vakituisen työn! Jatkan samassa paikassa kuin ennenkin, mutta vakituisena työntekijänä! Kahdeksan vuoden pätkätöiden jälkeen tuntuu mahtavalta!! Ja tämä uusi työ alkaa siis juurikin nyt maanantaina ja sekin jännittää. Tulee nimittäin työnkuvaan muutoksia ja uusia haasteita. Mutta tämä on ihan positiivista jännitystä ja innolla olen menossa aloittamaan uutta. Aika pitkälti tämän uuden työn takia olenkin tällä hetkellä kaikesta huolimatta melko positiivisella mielellä. Kun nyt vaan saisin itseni kuntoon, niin aika näyttää, mitä siellä salin puolella sitten tapahtuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-8bC7RO1X7ZM/VFSnpwZ3nZI/AAAAAAAAJio/9MAq4ap7UUw/s1600/10691923_1493794690873003_94624703_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-8bC7RO1X7ZM/VFSnpwZ3nZI/AAAAAAAAJio/9MAq4ap7UUw/s1600/10691923_1493794690873003_94624703_n.jpg" height="320" width="268" /></a></div>
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-17088354427631073572014-06-13T20:51:00.000+03:002014-06-13T20:51:06.890+03:00Tavallisen kuntoilijan uupumusEi ole ollut taas oikein jutunjuurta. No, eipä ole ollut juuri treenejäkään. Nyt kirjoitankin siitä ristiriidasta, mikä voi tavallista kuntoilijaakin kohdata. Siitä, missä menee hyvin- ja pahoinvoinnin raja. Kuinka itsensä tarkkailu ja kaikki siihen liittyvä voi mennä jopa pakkomielteiseksi. Kyllä vain, jopa aikuisella ihmisellä. Kun on tarpeeksi osasia kasassa, siitä voi muodostua myrsky. Ihan pikkuhiljaakin hiipimällä. Sitä ei välttämättä itse edes huomaa ennen kuin se on jo kohdalla. Ja pois ei pääsekään ihan noin vain. Ei tarvitse olla mikään urheilija tai kisalavoja tavoitteleva body/bikini/mikälie fitness -harrastaja. Tähän myrskynsilmään voi joutua myös ihan tavallinen kuntoilija, jos ei osaa pitää varaansa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-09W8G12Usnk/U5smNj7vfsI/AAAAAAAAJgU/pkwmL-lovBw/s1600/060620141799.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-09W8G12Usnk/U5smNj7vfsI/AAAAAAAAJgU/pkwmL-lovBw/s1600/060620141799.jpg" height="400" width="162" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Myrsky saapumassa?</td></tr>
</tbody></table>
Miulla on ollut viime viikkoina vaikeaa. Suurin vaikeus on ollut henkisellä puolella. On paljon asioita, joita olen käynyt läpi, osa niistä liittyen <a href="http://freyagoesfit.blogspot.fi/2014/05/ei-aiti-viela-tanaankaan.html" target="_blank"><strong>äitienpäivänä kirjoittamaani postaukseen</strong></a>. Nämä eivät ole mitään kevyitä asioita eikä niitä pääse karkuun vaikka haluaisi. Enkä voi enkä halua täällä avautua kaikesta siitä, mitä noilta tiimoilta nyt käyn läpi. <br />
<br />
Toinen iso asia on ollut se viime kuukausien aikana tullut läski kroppaan. Miten kovasti taistelin, että siitä pääsee eroon ja sitten sitä alkoi tulla takaisin. No, nyt paino taas laskee, mutta hinta on ollut kova siinäkin. Menihän se överiksi. Taas. Niin liikkumisen kuin syömisenkin puolelta. Viime viikkoina oon kärsinyt jo sellaisista oireista, että ei niitä ole voinut enää sivuuttaa. Jokapäiväistä pahoinvointia, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, keskittymisvaikeuksia, uupumusta, kuukautiskierron häiriöitä. Miun ahdistusta on lisännyt suunnattomasti se, kun en ole päässyt treenaamaan. Kun kropan jokainen solu huutaa kunnon treeniä, mutta tämän käsi-olkapäätilanteen vuoksi se ei oo ollut mahdollista. Se on sitten kostautunut sillä, että oon nipistänyt syömisistä liikaa siihen nähden, miten paljon kuitenkin viikkoon on liikuntaakin tullut. Juoksusta oon taas innostunut ja siinä kehittynytkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-r7eE9Tdj0mc/U5sksrwVOTI/AAAAAAAAJf4/bB3Mw0QfBu4/s1600/10341506_10203368266342432_3910983300053168065_n%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-r7eE9Tdj0mc/U5sksrwVOTI/AAAAAAAAJf4/bB3Mw0QfBu4/s1600/10341506_10203368266342432_3910983300053168065_n%255B1%255D.jpg" height="400" width="373" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pari viikkoa sitten siskon kanssa Kaivopuistossa mäkijuoksutreenejä</td></tr>
</tbody></table>
Siksi onkin niin inhottavaa, kun sekin on nyt jäissä. Fysioterapeutti nimittäin on sitä mieltä, että miun kropassa on ylirasitustila ja nyt pitää levätä ja rentoutua. Combattiin voi mennä kerran viikossa jos olkapää sallii (tällä viikolla ei sallinut). Tämä tila on kaikkien niiden osien summa, joiden myrskynsilmässä mie nyt oon. Ite oon sitä mieltä, että suurin tekijä tässä nyt on ne henkiset stressinaiheet, jotka kuormittaa sitten kroppaakin. Tiistai-illan jälkeen en ole tehnyt mitään liikuntaa työmatkapyöräilyjen lisäksi. Silloin nimittäin tajusin itekin, miten loppu mie oon. Lähdin juoksulenkille, vaikka jo lähtiessä tiesin, että tämä on tosi huono idea. Lenkki oli vain puolen tunnin mittainen (se on tällä hetkellä pisin suositeltu lenkin pituus), mutta se oli yhtä tuskaa alusta loppuun. Koko sen ajan mie vaan pakotin jalkaa toisen eteen, keskityin siihen, että henki kulkee jotenkin, yritin rentouttaa kroppaa, joka oli jäykkä kuin mikä. Ja mielessä takoi, että "pakko juosta, sillä ne läskit lähtee". En sallinut itseni ottaa yhtään kävelyaskelta, vaikka en olisi jaksanut enää. Lenkin jälkeen menin suihkuun ja itkin siellä sitä, että miksi mie teen itselleni näin. Ei ollut siis tietoakaan siitä yleensä lenkin (tai muun liikuntasuorituksen) jälkeisestä euforisesta olosta. Vain paha olo, fyysinen ja henkinen. Nyt oon ollut sitten kolme päivää ilman liikuntaa. Oon määrännyt itselleni lepo- ja rentoutumisviikonlopun. Tosin siivous pitää suorittaa ja aattelin, jos kuitenkin huomenna teen yhden lenkin. Joko juoksu- tai kävelylenkin. MUTTA en tee kumpaakaan väkisin, jos ei siltä tunnu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-NS2GHckeKUc/U5sk32dXRTI/AAAAAAAAJgI/m430GpcZVI0/s1600/030620141782.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-NS2GHckeKUc/U5sk32dXRTI/AAAAAAAAJgI/m430GpcZVI0/s1600/030620141782.jpg" height="323" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ostin itselleni piristykseksi kortin eräänä erityisen huonona päivänä. <br />
Hiirulaisella on sopivasti käsikin paketissa ;)</td></tr>
</tbody></table>
Miun mies on kamalan huolissaan ja sekin stressaa sitten minua. En mie halua aiheuttaa kenellekään huolta. Miun pää ja miun kroppa. Miun niiden kanssa pitäisi selvitäkin. Mutta se on rakkauden toinen puoli: kun toinen voi huonosti, vaikuttaa se väistämättä toiseenkin. Miksi mie sitten teen näin? Kukaan ei varmaan todella tajua sitä, miten paljon mie oikeesti <em>pelkään sitä lihomista</em>. Sitä, että näytän vielä jonain päivänä tältä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-bh1yQsq3UkM/Uc8HyQT7pcI/AAAAAAAACZc/2ptwxsetOfI/s1600/P1240029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-bh1yQsq3UkM/Uc8HyQT7pcI/AAAAAAAACZc/2ptwxsetOfI/s1600/P1240029.JPG" height="400" width="247" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammikuussa 2008</td></tr>
</tbody></table>
Siinä ei paljon järkipuheet auta. Ja miulla on kuitenkin mielessä se tavoite, millainen mie <em>haluaisin</em> olla. Ja se on erittäin kaukana tuosta kuvasta. Ja se on kaukana tämänhetkisestäkin tilanteesta. Miun mies on tosin sitä mieltä, että näen edelleen itseni lihavampana kuin oon. En sitten tiiä, että onko tuo totuus. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-zPnrfnQq3pY/U5skylI22oI/AAAAAAAAJgA/u63_cSbRZYw/s1600/070620141815.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-zPnrfnQq3pY/U5skylI22oI/AAAAAAAAJgA/u63_cSbRZYw/s1600/070620141815.jpg" height="400" width="178" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viikko sitten hääjuhliin lähdössä</td></tr>
</tbody></table>
Nyt en pysty treenaamaan niin, että voisin tavoitella sitä mitä haluaisin olla. En mie halua olla mikään bikini fitness -tyyppi. Ei miellytä miun silmää. Miulla on päässä se mielikuva ja miun pitäs vaan yrittää ajatella, että en mie sitä todennäköisesti tule koskaan saavuttamaan. Onko se tämän kaiken arvoista edes? Kun on paha olla. Mutta miten helvetissä mie saan sen miun pään kääntymään? Ja haluanko edes? Mie luulen, että oisin paljon tasapainoisempi, jos voisin noudattaa sellaista treeniohjelmaa mitä haluan. Vaikka siinäkin miulla on opettelemista, myönnän nyt, että salilla on tullut tehtyä ihan liian malttamattomasti liikaa. Siksikin tää miun kroppa on nyt tässä jamassa kuin se on. <br />
<br />
Nyt miun haaste on ruokailun järkeistäminen. Se on yllättävän hankalaa. Kun viime viikonloppuna tuli häissä syötyä tietysti niin kuin häissä pitää syödä, on tää viikko taas ollut kituuttamista. Osittain siksikin, ettei ole yksinkertaisesti ollut ruokahalua. On jopa alkanut oksettaa ruuan tuoksu. Nyt poden huonoa omaatuntoa jo siitä, että ostin tänään daim-tuutin. Se on miun lempijäätelö ja ajattelin, että sen voin syödä, se varmasti maistuu. Se on edelleen pakastimessa ja miulla on huono omatunto, vaikka en oo sitä edes syönyt vielä. Oon silti päättänyt, että syön sen tänään. Otan sen pakastimesta, kun alan katsoa illan futismatsia (go Espanja!!). Tätäkään ei varmasti ihmiset voi ymmärtää. Miten voi olla yhdestä jätskistä kiinni? No siten, kun mie pelkään, että sitten se lähtee taas lapasesta! Ja ne kilot tulee takaisin. Ja joojoo, tiiän ettei ne yhdestä jätskistä tule, mutta kuten on varmaan tullut jo selväksi, niin tällä hetkellä miulla tää homma vaan ei ole oikein balanssissa.<br />
<br />
Kyllä mie silti uskon, että tää tästä asettuu. Kun saisin vähän rentouduttua. Kun saisin nukuttua kunnolla. Ja kun joskus nämä henkisen stressin aiheet edes vähän helpottaisivat. Ja kun pääsisin taas treenaamaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Xmo6-6hQ5Dc/U5smSQ8V6AI/AAAAAAAAJgc/dv2ZS-yYtEU/s1600/060620141804.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Xmo6-6hQ5Dc/U5smSQ8V6AI/AAAAAAAAJgc/dv2ZS-yYtEU/s1600/060620141804.jpg" height="320" width="264" /></a></div>
<br />
Miksikö tästä kirjoitin? Koska haluan varoittaa muita, että kuunnelkaa oikeasti sitä kehoa ja mieltä, mitä ne sanovat. Varsinkin meidän, joilla sitä ikää on jo hyvän matkaa yli kolmenkymmenen ja ylikin, pitää muistaa, ettei keho palaudu enää samaan malliin kuin kaksikymppisenä. Puhumattakaan vielä meistä, joille liikunta ei ole todellakaan ollut osa elämää nuoresta asti, vaan vasta aikuisiällä aloitettua. Tästä on niin helppo saarnata muille. Luulisi, että miekin oisin jo 7 vuoden saliharrastuksen jälkeen viisaampi, mutta aina sitä vaan astuu samoihin ansoihin. Mutta kun koskaan ei mikään riitä, koskaan ei ole tarpeeksi hyvä.Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-76166671284095046002014-05-21T21:57:00.001+03:002014-05-21T21:57:05.186+03:00Aina voi tehdä jotain muuta???Nyt on draivi päällä. Hinku ois päästä salille treenaamaan kunnolla, mutta pakko jarrutella tämän käsi-hartiaseudun takia. Oon nyt käynyt viikon aikana kaksi kertaa siellä fysioterapeutilla teippauttamassa tämän hartian ja tänään oli toisen fysioterapian vuoro. Miulla on myös selkä juminut nyt, kun tuota oikean olkapään asentoa korjataan. Pari yötä on senkin takia mennyt huonosti, kun sattuu selkään. Tänään sitten vähän myös käsiteltiin tuota alaselkää ja kyllä se tuntui auttavan. Uusia teippejä ei nyt laitettu, kun miun iho nyt punoittaa ja on vähän röpelöinen tuosta teippien kohdalta. Kutiseekin vähän. Saa nyt rauhoittua ja varmaan maanantaina laitetaan taas teippiin. Onneksi tällä hetkellä oon niin kiinni tässä liikunnanhimossa, että nyt kelpaa muukin liikunta kuin pelkkä salitreeni. <span style="font-size: x-small;">Vaikka kyllähän se sali ois se mitä mieluiten tekisin, mut kun pitää himmata niin pitää himmata.</span><br />
<span style="font-size: x-small;"></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Qfj9_8dSbfI/U3iWlF4KRII/AAAAAAAAJbs/WRGGF0dFbE8/s1600/170520141665.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Qfj9_8dSbfI/U3iWlF4KRII/AAAAAAAAJbs/WRGGF0dFbE8/s1600/170520141665.jpg" height="400" width="171" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lenkille lauantaiaamuna</td></tr>
</tbody></table>
Kyllähän mie olen jo pitkään miettinyt sitä (ja kirjoittanutkin siitä), miten paljon voi kroppaan vaikuttaa päänsisällä tapahtuvat jutut. Siitä olikin puhetta fysioterapeutin kanssa ja kyllä mie vähän yllätyinkin siitä, miten <em>paljon</em> ne oikeasti voikin vaikuttaa. Oonkin aika varma siitä, että miun tämänhetkinen tilanne on osittain siitä johtuvaa. Kun ei ole henkinen hyvinvointi ollut parasta mahdollista, niin se vaikuttaa kehoonkin. Miun kohdalla varmaankin suoraan ja epäsuoraan. Epäsuoraan siksi, kun miulla on vaan tapana purkaa oloja siihen turhankin kovaan treeniin ja sitten ei kroppa kestä. Tänään sain itseni pakotetuksi lepopäivän viettoon, vaikka hirveesti teki mieli lähteä juoksemaan töiden jälkeen. Nyt kuitenkin järki voitti, kun kuulostelin jalkoja, jotka kuitenkin kaipaavat lepopäivää maanantaisen jalkatreenin ja eilisen combatin jäljiltä. Ja kun sitä pyöräilyä nyt tulee vielä päälle. Juoksulenkin sijaan oon sitten ottanut iisisti ja laittanut ruokaa. Oon myös suunnitellut tulevaa viikonloppua, josta tulee varmasti mahtava! Ollaan menossa mökkeilemään miun kolmen rakkaan ystävän kanssa. Siitä tuleekin sitten muutama treenitön päivä vähän niinkuin pakosti, ja se tulee varmasti tosi hyvään paikkaan. Ystäväterapia on parasta terapiaa <3<br />
<br />
Jännä muuten huomata, miten mie tosiaan aina palaan tähän samaan teemaan kropan ja mielen symbioosista. Viimeksi kirjoitin helmikuussa ennen kuin se blogijumi iski. Silloin olinkin ihan pihalla, että mitä miun pitäis tälle kropalleni tehdä. Kun sitä painoa oli tullut läskinä ja sitten lisäksi vielä turvotuksina. Silti halusin jatkaa lihaksenkasvatusta. Nyt on taas kelkka kääntynyt olosuhteuden pakosta ja fokus on siinä, että saisin tätä rasvaa pois. Vaikka oma tahto sanoo, että kovaa treeniä ja lihakset kasvuun, niin järki ja peilikuva sanoo, että nyt ei voi tehdä sitä treeniä niin kuin haluis. Ja treenimotivaatio pitäs saada pysymään yllä samalla. <br />
<br />
Minua on suorastaan välillä ärsyttänyt, kun ihmiset sanoo, että et vaan nyt tee salia vaan keskityt aerobisiin juttuihin. <em>Ensinnäkin:</em> kyllähän mie voin vetää jalkatreenit täysillä. Lukuunottamatta sellaisia, joissa tulee hartioille painoa (sattuu olkapäähän). Massaliikkeistä pois jää siis kyykyt. Mutta prässikin on oikein hyvä ja siinä onkin alkanut tulla taas vähän kehitystä. Kohta ollaan jo takas viime kevään prässipainoissa :) En voi myöskään SJMV:a tehdä, kun se rasittaa koko kättä liikaa. Sitten vaan kunnon pakaraliikkeet taljassa. Kyllä niilläkin saa kunnon tuntumaa aikaan, uskokaa pois, kun vaan laittaa tarpeeksi painoa. Mutta niin, että jaksaa viedä sen liikkeen kunnolla alusta loppuun asti. <em>Toiseksi:</em> voin tehdä yläkroppaakin, vaikka se onkin nyt aika haasteellista. Pitää vaan nyt oikeesti yrittää malttaa tehdä vain se, mikä ei tunnu vielä pahalta <span style="font-size: x-small;">ja yrittää olla hermostumatta salilla pikkupainojen kanssa</span>. <em>Ja kolmanneksi:</em> kyllä, voin todellakin tehdä muutakin kuin salia. Esim. oon alkanut taas tykätä juoksusta ja haluun kehittyä siinäkin. Myös combat on taas tullut viikko-ohjelmaani jäädäkseen. Mutta: salitreeni nyt vaan sattuu olemaan miulle se laji, josta eniten nautin. Siitä on tullut miulle rakas harrastus eikä sitä voi korvata millään juoksulenkeillä tai muulla. Mie vaan rakastan sitä tunnetta, kun jaksaa nostaa vähän enemmän kuin edellisellä kerralla. Ja tuntee lihaksessa sen mielettömän poltteen. Ja niin, näkee myös peilissä sen muutoksen. Jos joku kokee intohimokseen vaikkapa juoksun tai jalkapallon, niin ei se hänellekään varmasti helppo paikka ole, jos ei pysty tekemään sitä kunnolla loukkaantumisen tai jonkun muun syyn takia. <em>Kyllä miusta sama pätee salitreeniinkin, mutta jotenkin tuntuu, että ihmiset ei sitä oikein tajua.</em> Salin siis voi korvata aina jollain muulla. Ei se ihan niin mene. Ja siksi ärsyttää kun sanotaan: ainahan sie voit tehdä jotain muuta. Mutta terveys ensin. Niin on pakko ajatella, vaikka kuinka kirpaisee.Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-42323601038706612372014-05-16T22:22:00.000+03:002014-05-16T22:22:26.516+03:00Mitä kuuluu? Mikä kunto?Ihan ensin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni <3 Ihan oikeasti sen jälkeen tuntui, kuin olisi kivi pudonnut sydämeltä. Helpotti suoltaa tuo kaikki ulos yhdessä postauksessa. Sain itekin vähän taas perspektiiviä siihen, että mitä hittoo oikeesti on tapahtunut tässä viime vuosien aikana. Kyynelsilmin luin ihania, kannustavia kommenttejanne ja miulle tuli niistä niin hyvä mieli. KIITOS! :)<br />
<br />
Vielä en kirjoita sitä toista osiota, vaan nyt haluan purkaa tämän hetken treenikuntoa, ja kuntoa muutenkin. Mitenhän monta asioiden purkauspostausta miulla onkaan vielä tulossa! :D <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-9KxjI5nXvmw/U3ZXkjr6gxI/AAAAAAAAJa4/vRR1RZYy1JI/s1600/160520141663.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-9KxjI5nXvmw/U3ZXkjr6gxI/AAAAAAAAJa4/vRR1RZYy1JI/s1600/160520141663.jpg" height="320" width="209" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän päivän "kunto"</td></tr>
</tbody></table>
Kuten kuvakin kertoo, ja vielä enemmän muutama tämän viikon maanantaina otettu treenikuva, joita seuraa alempana, kunto ei ole todellakaan mikään hyvä. Miun paino pomppasi tässä viimeisen puolen vuoden aikana sellaiset 10 kiloa ylöspäin. Ja ei, se ei todellakaan ole lihasta, vaan sitä ihteään. L-ä-s-k-i-ä. Ja kuten tuosta kuvasta myös näkyy, oikea yläraaja ei edelleenkään voi hyvin. Niin. Kun se käsi alkoi syksyllä oireilla, on treenit ja syömiset menneet vähän niin ja näin. Tykkäsin ihan hirveästi tehdä Bunkkeritreeniä, mutta ei tuolla kipuilevalla kädellä sitä voinut enää jatkaa. Pitkään olin hukassa. En tiennyt, mitä nyt voin tehdä ja mitä en. Kevyt treenaus ei vaan innosta. Sitten se salillemeno jäi usein tekemättä kokonaan. Makea maistui. Lohtusyömistä pahimmillaan. Vaatteet alkoi kiristää. Peilistä katsoi, ja katsoo edelleen, henkilö joka ei miellytä silmääni. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-3sO6irI09oc/U3ZWMzq8w4I/AAAAAAAAJao/CBikU8tQtYQ/s1600/130520141655.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-3sO6irI09oc/U3ZWMzq8w4I/AAAAAAAAJao/CBikU8tQtYQ/s1600/130520141655.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tiistai-aamuna töissä peilistä katsoi läpimärkä<br />
työmatkapyöräilijä</td></tr>
</tbody></table>
Olen kuitenkin nyt aloittanut muutaman viikon ajan käydä kolme kertaa salilla sellaisella ohjelmalla, joka ei kauheasti aiheuta kipuja. Selkä-olkapääpäivä on haastavin. Samoin rinta. Oon aloittanut myös työmatkapyöräilyn, ja kun kuljen sen 6 km/suunta tällä hetkellä 17-18 minuutissa, niin se ei ole todellakaan mitään sunnuntaipyöräilyä. Ihan tietoisesti pyrin maksimoimaan senkin liikunnan hyödyn kalorinkulutukselle suotuisaksi. Ulkolenkit voin taas ottaa ohjelmaan, kun miun pahin siitepölyaika alkaa olla lopuillaan eivätkä kadutkaan enää pölise. Combattiin menen kun pääsen. Nyt on ensisijainen tavoite rasvanpoltossa, ja siksi pidän tällä hetkellä n. 400 kcalin vajetta viikolla. Viikonloppuna sallin yhden päivän, jolloin saa mennä yli. Nimittäin miulla on melkein koko ajan nälkä ja miusta siis yksi "tankkauspäivä" on siksikin paikallaan. Kadonneet lihaksethan minnuu myös harmittaa niin vietävästi!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Ml93MdBZbaY/U3ZTKfasVfI/AAAAAAAAJaI/p3ITJ-90oAg/s1600/120520141644.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Ml93MdBZbaY/U3ZTKfasVfI/AAAAAAAAJaI/p3ITJ-90oAg/s1600/120520141644.jpg" height="206" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/--MdQGYVLxsU/U3ZT2T7WiSI/AAAAAAAAJaY/G6LkaRmfNbk/s1600/120520141649.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/--MdQGYVLxsU/U3ZT2T7WiSI/AAAAAAAAJaY/G6LkaRmfNbk/s1600/120520141649.jpg" height="320" width="155" /></a></div>
<br />
Nuo kaksi rintaliikettä on tällä hetkellä ainoat, mitä voin kivun rajoissa tehdä. Kaikki työntävät on poissa pelistä. Kipu tuntuu hauiksen yläosassa, mutta mikä mielenkiintoista, hauisliikkeissä sitä ei juurikaan tunnu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-gkUYQLWWtjE/U3ZUNh0aLoI/AAAAAAAAJag/6Mh2kbFhBOE/s1600/120520141650.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-gkUYQLWWtjE/U3ZUNh0aLoI/AAAAAAAAJag/6Mh2kbFhBOE/s1600/120520141650.jpg" height="320" width="181" /></a></div>
<br />
Ja mie oon nyt niin turhautunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen, että soitin viime viikolla yksityiselle fysioterapiaklinikalle ja varasin ajan OMT-fysioterapeutilta. OMT on lyhenne sanoista ortopedinen manuaalinen terapia. Kävin keskiviikkona ensimmäisen kerran siellä ja tutkimusten jälkeen sain kuulla, että miulla on yläkropan lihaskalvot kireällä (tai jotenkin niin se meni). Oikea olkapää on myös liikaa eteenpäin suuntautunut, mikä ei miulle sinänsä mikään uusi tieto ollut. Kyllä se lihaskalvojen käsittely teki kipeää, vaikken mie tainnut siellä pahemmin ulistakaan. Miulla on korkea kipukynnys ja aika paljon saa sattua, että älähdän. Lopuksi fysioterapeutti teippasi miun hartian asentoa korjaavasti, ja tänään kävin siellä vaihdattamassa uuden teippauksen. Lisäksi sain pari harjoitetta, mitä pitää tehdä. Seuraava fysioterapia onkin sitten jo ensi keskiviikkona, eli ainakin kerran vielä sinne menen. Fyssari kyllä oli luottavainen sen suhteen, että tää miun käsi pitäis saada kuntoon. Ja pakko sanoa, että heti ekan kerran jälkeen lihasjännitys väheni huomattavasti ja hartia rentoutui.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-xn2goNHWkJg/U3ZXBbVZ-PI/AAAAAAAAJaw/PCwfLGyQhCY/s1600/150520141658.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-xn2goNHWkJg/U3ZXBbVZ-PI/AAAAAAAAJaw/PCwfLGyQhCY/s1600/150520141658.jpg" height="320" width="215" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Torstai-aamu muutaman tunnin yöunen<br />
ja jalkareenin jälkeen. Tämmönen teippaus.</td></tr>
</tbody></table>
Sain luvan tänään mennä treenaamaan selkää ja olkapäitä, mutta ohje oli, että kevyesti. No mie menin, kevyesti. Ja tulin vaan vihaisena kotiin. Ei se oo vaan niin helppoo heilutella semmosia painoja, joilla ei tule tuntumaa. Kun treenatessa ei tule edes hiki. Samalla kuitenkin tein huomioita tämän käden tuntemuksista ja kirjoitin ne treenivihkoonkin ylös. Ajattelin ottaa sen mukaan keskiviikkona, jos niistä olis jotain hyötyä hoidon kannalta. Mie nimittäin huomasin, että oikea olkavarsi ei edes ota vastaan sitä treeniä oikeastaan ollenkaan. Ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Paitsi väsymys. Siinä missä vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa kuitenkin edes jotain tuntuu sillä pienelläkin puntilla, niin oikeassa ei juuri mitään. Vain voimattomuutta. Ja sitten siinä hauiksen yläpäässä sitä kipua välillä. Isommilla painoilla juntatessa en oikeastaan tätä huomiota edes tehnyt. Nyt oikein kunnolla kuuntelin ja tarkkailin, mitä siellä lihaksissa tapahtuu ja tulos oli, että oikea oli ihan saamaton. Se hyöty tästä kevyestä treenistä tietysti oli, vaikka päällimmäiseksi jäi ärsytys ja turhautuminen.<br />
<br />
Mutta nyt loppuu tämänkertainen purkaus, pitänee yrittää mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenaamulla nousta lenkille ennen töihinmenoa. Viikonloppuja!<br />
<br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-34280574938311826562014-05-11T19:36:00.000+03:002014-05-11T19:43:44.725+03:00Ei äiti vielä tänäänkään Heipä hei pitkästä aikaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXLb3TaAGJbiUQ-P-pjIEpu7vjV4lpKg_HD8zDTwzuTUzQURxTre-H3Qm-r4uKrhuIlPDr8VVRKyRrvBQb87frTK_L6Wp6qBQGggCI6oarpMn69OTvtjf_Lk87zt_FH-hIt26EC1WBWqye/s1600/210420141602.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXLb3TaAGJbiUQ-P-pjIEpu7vjV4lpKg_HD8zDTwzuTUzQURxTre-H3Qm-r4uKrhuIlPDr8VVRKyRrvBQb87frTK_L6Wp6qBQGggCI6oarpMn69OTvtjf_Lk87zt_FH-hIt26EC1WBWqye/s1600/210420141602.jpg" height="320" width="139" /></a></div>
<br />
Blogijumi on vaivannut jo useamman
kuukauden. Yksi syy sille on ollut asia, josta en ole koskaan
kirjoittanut tähän blogiin. Useasti olen ollut vähällä
kirjoittaa kun on ollut vaikeaa, mutta en ole uskaltanut. Koska oon
täällä omalla naamallani. Mutta tää asia on niin olennainen osa
nykyistä minää ja tää elämäntilanne nyt on ja pysyy, ainakin
toistaiseksi. Ja tämä vaikuttaa niin moneen asiaan. Eikä vähiten
treeneihin, fyysiseen ja varsinkin psyykkiseen oloon. On ollut aika
vaikeaa olla hiljaa täällä blogissa siitä, koska oikeesti oon
todella avoin ihminen enkä tykkää yhtään, jos joudun salailemaan
oikeita fiiliksiäni. Ja selitellä treenitaukoja ja muita, ”kun
oon ollu kipeenä ja kauheen väsynyt”. Tottahan nuokin on olleet,
mutta usein niihin on ollut tietty syy: lapsettomuus ja
lapsettomuushoidot.<br />
<br />
<a href="http://todayimunstoppable.fitfashion.fi/" target="_blank"><strong>Eve</strong></a> kirjoitti eilen, lapsettomien
lauantaina, koskettavan tarinan <a href="http://todayimunstoppable.fitfashion.fi/2014/05/10/ei-kenenkaan-aiti/" target="_blank"><strong>lapsettoman ihmisen kokemuksista</strong></a>.
Kiitos Eve! Tuolla tarinalla rohkaisit minua kertomaan oman tarinani.
Oman kokemukseni. Oon tätä tosiaan miettinyt jo kauan, ja nyt
päätin tulla ”ulos kaapista”. Kuitenkin Facessakin oon tällä
viikolla jakanut muutamia linkkejä aiheesta, niin eiköhän ihmiset
sielläkin tajua... Ajattelin jakaa tämän jutun kahteen osaan. Nyt
kirjoitan niistä omista kokemuksistani lapsettomuuden ja hoitojen
näkökulmasta. Myöhemmin kirjoitan erikseen postauksen siitä,
miksi nää asiat ovat vaikuttaneet treenaukseen, syömisiin,
bloggailuun jne. Tähän liittyy niin paljon. Mutta nyt tämän
päivän juttuun. Tästä tulee pitkä.<br />
<br />
Mentiin naimisiin kesällä <strong>2009</strong>.
Täytin myös tuolloin 30 vuotta. Meille oli selvää, että nyt saa
lapsi tulla. Mie en ole koskaan mitään muuta elämältä niin
paljon halunnut kuin tulla äidiksi. Se on ollut aina se suurin
tavoite ja unelma. Miulla oli kuitenkin jotenkin alusta asti
sellainen tunne, että tää ei tuu olemaan helppoa. En tiedä, mistä
se tunne kumpusi. Meni pari kuukautta, puoli vuotta... Ostettiin
pieni omakotitalo rauhalliselta alueelta. Täällä olisi hyvä
lapsen kasvaa. Raskautta ei kuulunut, joten aloitin kirjastoalan
pätevöitymisopinnot avoimessa yliopistossa. Kävin töissä. Tein
joka kuukausi ovulaatiotestejä ja kaikki näytti menevän niin kuin
pitääkin. Paitsi ettei koskaan kahta viivaa raskaustestissä. Vuosi
yrityksen aloittamisesta kului umpeen ja päätettiin, että nyt
lähdetään tutkimuksiin. Saatiin lähete sairaalan
lapsettomuuspoliklinikalle syksyllä <strong>2010</strong>, ja ensikäynti oli
tammikuussa 2011. Siitä se rumba sitten lähti käyntiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdWz8IdZASpbhgBnVacMm0nDNrYpijI79en5qXJ18JTpESXRwrCP31BVUFBmD8SOsC4dasAGMUz_S_18CCqAEreqc2QSdQ2ymE89y1AjmpjTtGTui1OmtY9b-GqgNxFbSP4DWcBvpXra_v/s1600/Quotes_EmptyArms.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdWz8IdZASpbhgBnVacMm0nDNrYpijI79en5qXJ18JTpESXRwrCP31BVUFBmD8SOsC4dasAGMUz_S_18CCqAEreqc2QSdQ2ymE89y1AjmpjTtGTui1OmtY9b-GqgNxFbSP4DWcBvpXra_v/s1600/Quotes_EmptyArms.jpg" height="240" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<strong>2011:</strong> Ensin meillä ei pitänyt olla
suurempaa ongelmaa, kaikki verikokein otetut hormoniarvotkin olivat
viitteiden sisällä. Päätettiin aloittaa <a href="http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/hedelmoityshoidot/inseminaatio-eli-keinohedelmoity/" target="_blank"><strong>inseminaatiolla</strong></a>. Ei
positiivista tulosta. Seuraava inseminaatio tehtiin lääkkeelliseen
kiertoon. Nada. Samalle keväälle tehtiin vielä yksi inseminaatio,
jonka onnistumiselle lääkäri antoi hurjat 5% mahikset. Negatulos
ei siis ollut kummoinenkaan yllätys. Tuolloin oli jo selvää, että
syksyllä otetaan järeämmät aseet käyttöön, ja aloitetaan
<a href="http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/hedelmoityshoidot/koeputkihedelmoitys-eli-ivf/" target="_blank"><strong>koeputkihoidot</strong></a>. Lähdimmekin ensimmäiseen koeputkihoitoon reippain
mielin. Kyllä se varmasti nyt onnistuu! Meille valittiin
hoitomuodoksi <a href="http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/hedelmoityshoidot/koeputkihedelmoitys-eli-ivf/mikroinjektio-eli-icsi/" target="_blank"><strong>ICSI</strong></a>. Miulle aloitettiin lääkitys. Ensin sammutettiin
oma hormonitoiminta yhdellä pistoksella. Muutaman viikon päästä
aloitin joka ilta pistää itseeni hormonia, jonka piti stimuloida
munasarjojani tuottamaan mahdollisimman monta munasolua. Kasvua
seurattiin ultrakäynneillä. Lääkitystä lisättiin, sillä
munasarjani eivät reagoineet niin hyvin kuin olisi toivottavaa.
Lopulta päästiin kuitenkin punktioon (munasolujen keräys ultraääniohjauksessa) saakka, josta saimme vain
kolme solua. Niistä yksi hedelmöittyi ja alkio siirrettiin
kohtuuni. Kahden viikon päästä tein negatiivisen raskaustestin.<br />
<br />
<strong>2012:</strong> Eikun vaan heti vuodenvaihteen
jälkeen uusi yritys. Nyt heti vaan isommat annokset lääkkeitä.
Sivuvaikutukset alkoivat olla huomattavia: turposin, oli vatsakipuja,
väsyin, itkin, kiukkusin, raivosin. Samalla kävin töissä, tein
opintoja ja laihdutin. Olin ihan varma, että nyt tulee hyvä
”saalis” kun munasarjoja niin kivistää ja on huono olo. Eka
ultra jännitti silti. Järkytys se oli, kun näytti melko huonolta.
En silti ollut varautunut toisen ultran tuomioon: lääkäri päätti
keskeyttää hoidon. Ei ollut mitään järkeä lähteä punktioon
seuraavalla viikolla, koska siellä ei näkynyt kuin pari
potentiaalista solua. Kipu johtui siitä, että lääkkeet kuitenkin
turvottavat munasarjoja, kasvoi niissä munasoluja tai ei. Olin yksin
ultrassa, koska sen piti olla vain rutiinihomma. En voinut lähteä
kuitenkaan bussilla kotiin, koska romahdus oli niin suuri. Oli pakko
soittaa mies hakemaan miut sairaalalta. Se viikonloppu meni sängyn
pohjalla toipuen niin henkisestä kuin fyysisestäkin rasituksesta.
Voi, onneksi en vielä tuolloin tiennyt mitä oli tulossa!
<br />
<br />
Haluttiin mahdollisimman pian lähteä
vielä uuteen yritykseen. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei kaikki
ole niin kuin pitää, koska jättilääkeannoksista huolimatta miun
munasarjat eivät reagoineet lähellekään niin kuin pitäisi.
Päätettiin kokeilla toisenlaista hoitokaavaa ja samalla otettiin
lisää verikokeita. Eräs koe, AMH-testi, sitten kertoi sen syyn,
miksi meille ei sitä pienokaista tule. Tämä testi kertoo, mikä on
munasarjojen ”reservin” tilanne. Eli onko niitä munasoluja
siellä vielä vai joko ovat vähissä. Miun arvo oli ikäiselleni hyvin matala eikä
enää ollut aikaa hukattavaksi. Koska munasoluja on jäljellä vain
vähän, ei niitä lääkkeellisestikään saada sitten sen enempää
”luotua”. Tämä oli iso isku. Kolmekymppisenä munasarjani ovat
tilassa, johon pitäisi olla vielä matkaa jotain 15 vuotta. Mitä
mie oon tehnyt väärin? Oonko voinut aiheuttaa tämän itse
jotenkin? Hirveästi kysymyksiä ja itsesyytöksiä. Lääkärit
kyllä vakuuttelivat, että tämä tilanne on synnynnäinen, enkä
missään nimessä ole tätä itselleni aiheuttanut. En oo tehnyt
mitään väärin enkä ois voinut tehdä mitään toisin. Yritettiin
sitten mahdollisimman positiivisin mielin lähteä seuraavaan
yritykseen. Tällä kertaa en odottanut ultrakäynneillä mitään.
Niihin meneminen oli kuitenkin ihan hirveää piinaa, kun koko ajan
odotin taas tuomiota, että hoito keskeytetään. Toisella
ultrakäynnillä oli kuitenkin selvää, että siellä oli muutama
sen verran hyvännäköinen munarakkula tulossa, että punktio
kannattaa tehdä seuraavalla viikolla. Samassa ultrassa lääkäri
myös huomasi vasemmassa munanjohtimessani nestekertymän. Siitäpä
taas yksi huolenaihe lisää! Päätettiin kuitenkin katsoa tämä
hoitokierros loppuun ja sitten päättää mitä sille
nestekertymälle tehdään. Tämä hoitokierros olikin tulokseltaan
meidän parhaamme: neljä munasolua, joista peräti kolme
hedelmöittyi normaalisti. Kohtuun siirrettiin yksi huippulaatuinen
alkio ja kaksi muuta <a href="http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/hedelmoityshoidot/pakastetun-alkion-siirto-eli-pas/" target="_blank"><strong>pakastettiin</strong></a> myöhempää varten. Muistan
selvästi tuon päivän, se oli juuri pääsiäisen jälkeen. Aurinko
paistoi ja olin niin onnellinen! Meillä on jopa kaksi alkiota
pakkasessa! Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta...<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Parin päivän päästä sairaalan
IVF-labrasta soitettiin. Siellä oli alkioiden pakastuslaitteeseen
tullut pakastusvaiheessa tekninen vika ja meidän kaksi alkiotamme
olivat joutuneet huoneenlämpöön 10 minuutiksi. Tämän vuoksi ne
piti hävittää, koska ne ei olleet enää siirtokelpoisia. Tuo oli
varmaankin elämäni kauhein puhelu. En juurikaan saanut sanaa
suustani, kun miulle kerrottiin, ettei koskaan ole käynyt vastaavaa.
Miksi sitten juuri meidän kohdalla, kun alkioiden saaminen on
muutenkin niin vaikeaa? En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä
miulla oli. Makasin ja itkin. Onneksi miulla oli vapaapäivä. En
tiedä, miten oisin selviytynyt, jos oisin ollut töissä tuona
päivänä. Lääkärit olivat päättäneet, että tästä
onnettomuudesta johtuen saamme yhden ylimääräisen hoitokerran
julkisella puolella, jos tämä siirretty alkio nyt ei vauvaksi asti
kehity. No, ei kehittynyt, vaan digiraskaustesti julisti taas
kylmästi: Ei raskaana. Miun piti käydä vielä tarkastuksessa sen
munanjohtimen nestekertymän takia toukokuussa, ja sillä käynnillä
sain lähetteen laparoskopiaan, jossa vasen munanjohtimeni
poistettaisiin. Laparoskopia oli elokuun lopulla. Olin niin väsynyt
menneiden kuukausien kokemuksista, että päätettiin siirtää
seuraava ICSI-yritys vasta seuraavalle vuodelle.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi15bHbpcTvuH3uh8fDcyPDQqAEcYFqZNxRQdjUP1vX1cuY-r68SgSDiv_FEeN81r-nC6T1Ndzcr23YPQTSRilVj-zm_wfzM3Tejx0NPihW_qHeRWTh3QNpjHdA9xfirsXCc8s9S01_zx3u/s1600/211120131208.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi15bHbpcTvuH3uh8fDcyPDQqAEcYFqZNxRQdjUP1vX1cuY-r68SgSDiv_FEeN81r-nC6T1Ndzcr23YPQTSRilVj-zm_wfzM3Tejx0NPihW_qHeRWTh3QNpjHdA9xfirsXCc8s9S01_zx3u/s1600/211120131208.jpg" height="206" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapsettoman paikka. 2013. Laura Isotalo (toim.)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<strong>2013:</strong> Tämä olisi ollut muuten
viimeinen koeputkihedelmöityksemme, mutta me siis saatiin yksi
ylimääräinen sen pakastuskatastrofin takia. Kaikki meni aika samaa
kaavaa kuin ennenkin: isot lääkeannokset, kivut, turvotukset,
henkiset oireet. Onneksi olin sentään opinnot saanut jo valmiiksi,
mutta töissä kävin. Ja samalla miulla oli se
lihastenkasvatusprojekti kiivaimmillaan, niin kuin voitte tästä
blogistakin lukea. Viime kevät oli siis todella rankka myös siksi,
koska -nyt kun ajattelen- vaadin keholtani ihan liikaa. Mutta näistä
sitten lisää siinä seuraavassa postauksessa. Punktiossa saatiin
kolme solua, joista yksi hedelmöittyi. Kun sairaalalta ei kuulunut
soittoa ennen siirtopäivää, me mentiin sinne suurin toivein.
Päästään sentään siirtoon! Perillä kuitenkin odotti taas uusi
pettymys: meidän alkiomme kehitys oli pysähtynyt juuri sinä
aamuna. Edellisenä päivänäkin se oli ollut jo vähän hidas,
mutta vasta aamulla sitten nuupahtanut lopullisesti. Vielä
päätettiin samalle keväälle tehdä meidän viimeinen yritys.
Lääkkeet taas apteekista ja piikittämään. Edelleenkään
munasarjojen reagointi ei ollut mitään parasta mahdollista, mutta
kuitenkin muutama sielä näytti olevan tulossa. Kaikki punktiot on
ollet miulle vaikeita oikean munasarjani sijainnin vuoksi. Mutta tämä
viimeinen oli pahin. Siinä oli kaksi lääkäriä ja hoitaja, sekä
tietysti mieheni pitelemässä kädestäni kiinni kuten aina.
Kipulääke meni suoneen isommalla annoksella kuin koskaan. Silti
munarakkuloita ei meinattu saada millään tyhjennettyä. Kipu oli
kamalaa. Toimenpiteen jälkeen lääkäri sanoi, että saatiin
muutama munarakkula tyhjennettyä ja toivottavasti edes yksi hyvä
solu saadaan. Tuudittauduin siihen. Kunnes labrahoitaja tuli ja sanoi
”valitettavasti ei löytynyt yhtään solua”. Katsottiin miehen
kanssa toisiamme epäuskoisina: ei yhtään? Tämän kaiken vaivan,
tuskan, toivon, rahanmenon, pettymyksen... kaiken jälkeen. Ei
yhtään? Ja tämä oli viimeinen hoitomme julkisella puolella, enää
ei meille heruisi.</div>
<br />
Tämän jälkeen olin toukokuun vain
kotona ja toivuin. Menin töihin vasta kesäkuun puolella. Kotona olo
ja lepo tekivät hyvää. Treenimäärät alkoivat kasvaa ja tulosta
alkoi tulla. Purin näitä asioita salilla. Vuoteen ei
lapsitoiverintamalla ole nyt tapahtunut mitään. Olemme yrittäneet
toipua rankoista kokemuksista ja elää normaalia elämää niin kuin
muutkin ihmiset. Ei kahden viikon sykleissä. Ei kodin ja sairaalan
väliä kulkien. Ei sen mukaan eläen, monelta taas tänään pitää
pistää mahanahkaan mikäkin piikki. Ei jännitystä, pelkoa ja
pettymystä. Vain elämää.<br />
<br />
En tiedä, tuleeko miusta ikinä äitiä.
Se on edelleen suurin haaveeni. Jotain toivoa on, ollaan tällä
hetkellä asiakkaina eräällä helsinkiläisellä yksityisklinikalla
ja ehkä ensi vuonna tapahtuu jotain, jos tapahtuu. Ennen sitä pitää
säästää. Ja yrittää elää normaalia elämää. Jos sitä on
olemassakaan.<br />
<br />
Miksi kerroin tämän kaiken
TREENIblogissa? Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun asti... Koska
tää on osa miun elämää. Tää on asia, joka on ollut aika isossa
osassa tekemässä miusta sellaisen kuin mie nyt oon. En todellakaan
jaksa hätkähtää pienistä vastoinkäymisistä. Sen sijaan
innostun ja osaan iloita pienistäkin asioista. Silloin täytyy
iloita, kun siihen on vähänkin aihetta. Ja tosiaan miun on ollu
välillä kauheen vaikeaa kirjoittaa tänne, kun en oo voinut kertoa
asioiden oikeaa laitaa. Ehkä tää nyt helpottaa kirjoitusjumia ja
jaksaisin taas treenijuttujakin jakaa. <br />
<br />
Vielä kuitenkin tulee toinen
osa tätä samaa asiaa, näkökulmana siis treenit ja kaikki siihen
liittyvä. En tiiä, ymmärtääkö minua kukaan treeniblogini
lukija. Ei kukaan voikaan, joka ei ole kokenut samaa. Enkä mie
todellakaan hae tällä kirjoituksella huomiota tai sääliä.
Halusin vaan ”tulla kaapista”. Koska tämä asia on tärkeä ja
ansaitsee isompaakin huomiota yhteiskunnassamme. Enkä puhu siis
itsestäni, vaan meistä tahattomasti lapsettomista yleensä. Meitä
on nimittäin aika paljon!<br />
<br />
Oon tänä keväänä kirjoitellut enemmän toiseen blogiini, jonka oon aloittanut syksyllä 2011. Siellä on koko lapsettomuushistoriamme monessa, monessa postauksessa kirjoitettuna. Jos joku haluaa lukea sitä, saa miulta blogin osoitteen. En halua sitä tänne kuitenkaan suoraan linkata, koska siellä on aika rajujakin tekstejä vaikeilta ajoilta. Harkinnan mukaan voin blogin osoitteen kuitenkin antaa.<br />
<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kiitos jos jaksoit lukea <3</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGH6ou3ba0ciUek55ebNLbTFc8E8rcYA04KtageyWSqAKffYbNQKR5AoLtbb_vvL1krlji5gkg9TPqsAbetxEBEexLwxbf7Gh9R8lKxKtsy5Lom4htaQKXh7DuAAZppMwqRk2DGt2bNk20/s1600/100520141639.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGH6ou3ba0ciUek55ebNLbTFc8E8rcYA04KtageyWSqAKffYbNQKR5AoLtbb_vvL1krlji5gkg9TPqsAbetxEBEexLwxbf7Gh9R8lKxKtsy5Lom4htaQKXh7DuAAZppMwqRk2DGt2bNk20/s1600/100520141639.jpg" height="400" width="243" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva eiliseltä lapsettomien lauantailta. Ostin<br />
vaaleanpunaisen ruusukimpun ja sytytin kynttilän<br />
sille omalle muruselle, jota meillä vielä odotetaan</td></tr>
</tbody></table>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com40tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-87810580802873562322014-02-23T19:07:00.001+02:002014-02-23T19:30:12.988+02:00Kehon ja mielen hyvinvoinnin merkitystä ei tule väheksyäIhminen on kokonaisvaltainen kapistus. Kun kehossa ei ole kaikki kohdallaan, heijastuu se myös mieleen ja päinvastoin. Keho ja mieli luovat sen kombinaation, jonka summa ihminen on. Ei enempää eikä vähempää. Kumpaakaan osapuolta ei tule laiminlyödä, koska se kostautuu myös toiselle osapuolelle. Kun keho voi hyvin, voi mielikin paremmin. Näinhän se on.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijiwQrCN81WZvhki0qMrV9K-zvX_ZwjPa-ynnU7bHGVbOMrUdCVimFZhaSCjmG5NuJnHwQiQv1FcJLKMdRFvlTsT5ZesQLHM7SpYJeoFS0XacChG-fLYFL9bcggDO1TeiE0eOw_MU_96I/s1600/220220141566.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijiwQrCN81WZvhki0qMrV9K-zvX_ZwjPa-ynnU7bHGVbOMrUdCVimFZhaSCjmG5NuJnHwQiQv1FcJLKMdRFvlTsT5ZesQLHM7SpYJeoFS0XacChG-fLYFL9bcggDO1TeiE0eOw_MU_96I/s1600/220220141566.jpg" height="400" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eilen mieli oli korkealla kahden rakkaan ystävän kanssa<br />
vietetyn tyttöjen illan ansiosta <3</td></tr>
</tbody></table>
Miulla on tällä viikolla humpsahtanut sellaiset nelisen kiloa nesteitä kropasta. Vielä tiistaina olin epätoivoinen, kun kesken combatin aloin tuntea, kuinka vatsa pullistuu. Se paisui aikamoiseksi palloksi, ja kyllä lopputunnin polvennostot, hypyt ja potkut tuottivat suuria vaikeuksia kun maha vaan hölskyi. Kotona miehen silmät olivat tippua päästä, kun näytin mahaani hänelle. Olin siis lopettanut kolmen viikon lääkekuurit edellisenä päivänä, mutta eihän ne lääkeaineet hetkessä kropasta poistu. Silti aika mielenkiintoista, että ylivoimaisesti se pahin turvotuskohtaus tuli lääkkeiden lopettamista seuraavana päivänä. Sitten onkin ollut päivä päivältä helpompi olo ja eilen aamulla salilla näytin tältä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-0kMmxCFlr1E/UwogLJKYtbI/AAAAAAAAJYY/95-mk73YPEk/s1600/Poset20141.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-0kMmxCFlr1E/UwogLJKYtbI/AAAAAAAAJYY/95-mk73YPEk/s1600/Poset20141.jpg" height="362" width="400" /></a></div>
<br />
Kyllä varsinkin tuosta sivuprofiilista huomaa, että maha ei pullota enää yhtä pahasti kuin edellisen postauksen vastaavassa kuvassa. Samoin kasvot eivät näytä yhtä turpeilta. Hehhee, kyllähän tuossa on tuota muhkuraa ja kumpua vaikka muille jakaa, mutta jotenkin nyt tuntuu helpommalta lähteä sitä läskiä polttamaan salillekin, kun ei ole niin nesteinen, raskas ja turvonnut olo, mitä viimeiset viikot on olleet. Väistämättä tällä fyysisen olon paranemisella on ollut positiivinen vaikutus mieleenkin ja tieto siitä, että <em>pääsee taas treenaamaan kunnolla</em>, kohottaa mielialaa entisestään. Eilinen jalkatreeni teki kyllä nannaa kropalle ja itsetunnolle, kun se meni paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Tämän viikon ajan siis totuttelin kroppaa taas treeneihin tekemällä 3-jakoista omaa ohjelmaa, johon sisällytin oikeastaan vain sellaisia liikkeitä, joista eniten tykkään. Paitsi jalkapäivän leveä prässi - kapea prässi -supersarjat oli sellaiset, ettei siitä voi kukaan järjellinen tykätä ;). Tekipähän selvää jälkeä ainakin ja tänään tietää tehneensä :)<br />
<br />
Niin, mitäs seuraavaksi? Edessä olisi paluu bunkkeritreenien pariin. Huomenna se siis (taas) alkaa, aloitan kevyen viikon treenillä. Tämä siksi, että tulisi pehmeämpi lasku enkä ala heti tällä kädellä riuhtoa täysillä. Minnuu kyllä suoraan sanottuna jännittää ja pelottaa, että miten tulee käymään. Kestäkö käsi? Onko se kohta taas samassa jamassa kuin ennen lääkekuureja? Mites kyynärpää ja olkavarsi, jotka on alkaneet oireilla myös? Pitää vaan toivoa, että kaikki menee hyvin ja nämä tulehdukset sun muut olis menneen talven lumia. Oon nyt aika löysässä kunnossa ja oon myös miettinyt, että pitäskö mieluummin tehdä painonpudottajan ohjelmaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXyIxkJMGx_VmciY82wMWNvSDHanGg12_iNg2fKweqAMS3z5M7mt0P9HkGNq_M6dXR6iTIRs_ybphyipMKl7Fw14WSavsFapG0mpgtFS3q8ilgSJ6Dgsf05dW8cTwJR-5p-3CRYdjIawV/s1600/200220141557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXyIxkJMGx_VmciY82wMWNvSDHanGg12_iNg2fKweqAMS3z5M7mt0P9HkGNq_M6dXR6iTIRs_ybphyipMKl7Fw14WSavsFapG0mpgtFS3q8ilgSJ6Dgsf05dW8cTwJR-5p-3CRYdjIawV/s1600/200220141557.jpg" height="400" width="350" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">20.2.2014</td></tr>
</tbody></table>
Kuitenkin nyt miusta tuntuu, että miulle on parasta tehdä sitä mitä mie <em>haluan</em>. Ja se mitä mie haluan on kova treeni, jonka tarkoituksena on kasvattaa lihasta. Mie vaan nautin kaikkein eniten sentyyppisestä treenaamisesta. Eli en aloita nyt mitään painonpudotus-saliohjelmaa, vaikka niin miun varmaan kaikkien oppikirjojen mukaan kuuluisi tehdä. Koska en halua tehdä niin. Kyllähän se rasva palaa pakosti tuolla kovalla treenilläkin, vai onko joku muka joskus väittänyt muuta? ;D Nyt avainasemassa on kuitenkin se, mitä ja miten mie syön. Kun haluan tehdä lihasta kasvattavaa treeniohjelmaa, täytyy myös syödä tarpeeksi, että se lihas saa rakennusaineita. Samalla kuitenkin haluaisin, että rasva kropassa vähenee, eli en saa syödä yli tarpeen. <br />
<br />
<em>Kertokaas mielipiteenne ratkaisusta, jonka oon nyt tähän kehittänyt: 0-linja.</em> Eli en pidä ollenkaan kalorivajetta, vaan syön sen mikä menee peruskulutukseen. Myös niinä päivinä, jolloin en treenaa. Mutta sitten treenipäivinäkin syön <em>vain sen peruskulutuksen verran</em> enkä siis syö lisäkaloreita paikkaamaan liikunnan tuomaa vajetta. Tähän tosin poikkeuksena sellaiset päivät, jolloin liikunta on sen verran raskasta/kovaa, että kaloreita kuluu yli 500. Silloin voisi syödä parisataa kaloria vielä sen peruskulutuksen päälle. No, tätä nyt ainakin aion kokeilla, katotaan miten tällä pärjäillään.<br />
<br />
Tällaisin miettein kohti uutta viikkoa! :)Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-29675306783385362552014-02-13T21:23:00.003+02:002014-02-13T21:30:44.834+02:00Sohvaperuna rapakunnossaMotivaatiota ei ole ollut täällä päässä nimeksikään viimeisen parin viikon aikana. No miksei? No siks, kun mie oon vähän semmonen, että "kaikki tai ei mitään" ja "jos tehdään, niin tehdään kunnolla tai sit ei ollenkaan". Oonhan mie yrittänyt muuttaa tuota ajattelua, mutta ei se vaan oikein ole onnistunut. Sitten mie valitan, kun paino vaan nousee... Ja lihakset lähtee. Ja itteenikin ärsyttää, kun vaan valitan tästä asiasta, mutta en tee sit asialle mitään. Voin vaan kuvitella, miten se valitus sit muita ärsyttää!! Tässä pieni oma analyysi, miksi näin on:<br />
<br />
<u>Tekosyyt sohvaperunoinnille:</u><br />
- ei kiinnosta, kun en voi tehdä kokonaista treeniä<br />
- salilla vaan alkaa ketuttaa, kun näkee miten muut vetää täysillä ja ite ei pysty<br />
- en mie jaksa<br />
- ihan sama olla tekemättä mitään<br />
- oon niin läskissä kunnossa, että en kohta ilkee enää mennä sinne<br />
- pelkkä aerobinen ei vois vähempää kiinnostaa<br />
<br />
<u>Oikeita syitä sohvaperunoinnille</u>:<br />
- kädelle lepoa<br />
- lääkekuurin aikana ei ole ollut "ihan oma olo"<br />
- lääkekuurin aiheuttama tukala turvotus<br />
- lääkekuurin aiheuttama? väsymys<br />
- lääkekuurin aiheuttamat? mahakivut<br />
<br />
Eilen kävin kyläilemässä <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> luona, ja hitsit kun tuli taas palo kunnon reenille, kun juteltiin tietysti niistäkin. Ja tällä hetkellä mie olen kuitenkin jo pikkuisen toiveikas: tarkoitus olis ensi viikolla aloittaa taas treenit. En vielä bunkkeritreeniä tee, vaan ajattelin jos tekisin 3 kertaa ens viikolla, eli 3-jakoisen. Varovasti yläkropan kanssa. Sitten seuraavalla viikolla on bunkkerissa Piallakin vuorossa kevyt treeniviikko, joten se ois miulle varmaan sopiva paikka hypätä kelkkaan mukaan. Vähän niin kuin pehmeä lasku taas kunnon treenin pariin. Pitäkää miulle nyt peukkuja, että miun käsi ei tule taas kipeeksi! Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-8n8qMhlgIBE/UvyBBO2jhVI/AAAAAAAAJXA/wL2BVFpObEY/s1600/120220141539.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-8n8qMhlgIBE/UvyBBO2jhVI/AAAAAAAAJXA/wL2BVFpObEY/s1600/120220141539.jpg" height="640" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eilen kuitenkin iloisella mielellä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-kFUYQnLsI1o/UvyBEcYPYdI/AAAAAAAAJXI/d1G7GAZqIhc/s1600/120220141538.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-kFUYQnLsI1o/UvyBEcYPYdI/AAAAAAAAJXI/d1G7GAZqIhc/s1600/120220141538.jpg" height="320" width="262" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Wannabe-viikinki ;)</td></tr>
</tbody></table>
Jeah, tähän asti pääsin aamupäivällä, mutta sit tuli kiire töihin ja piti jättää loppupostauksen kirjoittaminen nyt illaksi. Kun nyt vaan sais kiinni siitä, mitä miun piti kirjoittaa :D<br />
<br />
Noniin. Tiistaina mie testasin käden kestävyyttä tekemällä lumityöt. Laitoin varalta oikeaan käteen nyrkkeilysiteen tukemaan rannetta. Ei se käsi siitä kyllä mennytkään kipeäksi. Rohkaisevaa! Eilen illalla pikkuisen kyllä juili kyynärvartta. Tänään kiskoin itseni puoliväkisin aamulla jalka-vatsatreenille.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-LvpzeOytxis/UvyDnhpTQxI/AAAAAAAAJXc/l9B2V3mRHLE/s1600/130220141541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-LvpzeOytxis/UvyDnhpTQxI/AAAAAAAAJXc/l9B2V3mRHLE/s1600/130220141541.jpg" height="400" width="398" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Treeni<em>suunnitelma</em></td></tr>
</tbody></table>
No eihän se menny ku Strömsössä. Prässissä en jaksanut kuin 3 sarjaa. Okei, nuo on superit, mutta kyllä 2 viikkoa sitten meni neljä. Eikä tässä vielä kaikki. Laitoin aloituspainoksi 90 kg (lämppäsarjojen jälkeen siis) kuten silloin 2 viikkoa sitten, mutta siihen ne jäivätkin! En ois millään pystynyt viemään sarjoja loppuun, jos oisin laittanut yhtään enempää painoa. Ja se vika sarjakin siis jäi tekemättä. Olin kyllä kauhean turhautunut. Mutta ei sille nyt vaan mitään voinut. Muuten treeni meni ihan ookoo, paitsi kun tuli vatsojen vuoro. Ei menny kovin hohdokkaasti sekään. <em>Mie oon rapakunnossa.</em><br />
<em></em><br />
Ja se näkyy ja <em>tuntuu</em>:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-nxt9W0YKk1A/UvyC1aRj4RI/AAAAAAAAJXU/mqQFQpAjhrU/s1600/Poset2014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-nxt9W0YKk1A/UvyC1aRj4RI/AAAAAAAAJXU/mqQFQpAjhrU/s1600/Poset2014.jpg" height="400" width="378" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän aamun "kunto".</td></tr>
</tbody></table>
Okei, on tuossa sitä paljon puhumaani turvotustakin vielä jäljellä. Mutta tänä aamuna en ollut kuitenkaan enää ihan niin turvoksissa kuin viime päivinä muuten. Painokin oli tullut alaspäin puoli kiloa eilisestä. Mieskin hihkaisi aamulla, että "et oo enää niin turvonnu!". Kiitti :) Mutta kyllä sitä on edelleen, ja varsinkin tässä taas päivän aikana on kertynyt ja nyt maha taas pullottaa. Viime sunnuntai oli kyllä kaiken huippu. Kuvitelkaa tuohon sivuprofiiliin vielä sellainen muutaman kuukauden raskausmaha, niin alkaa olla jo lähellä sunnuntain tilannetta. <em>Kyllä tuossa silti sitä kertynyttä fläsääkin on.</em> Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyi olkoon. <br />
<br />
Miun maha taitaa oikeasti olla jo aika surkeana tuosta Arcoxiasta (tulehduskipulääke). Nyt viime päivinä on ollut pahoinvointiaaltoja ja mahakipuja eikä mahan toimintakaan ole ollut todellakaan normaalia. Jos mie vielä joskus joudun jollekin vastaavalle lääkekuurille, niin aion kyllä mainita, että voisko saada jonkun muun kuin Arcoxian. Kyllä mie jo odotan, että pääsen siitä eroon!<br />
<br />
Loppuun vielä heitän vähän häiriintyneen(?) kuvan miun teippausvirityksestä, jonka laitoin kyynärpän ja käsivarren tueksi töihin lähtiessä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/--NNitEHdKxU/Uv0VyzYu0AI/AAAAAAAAJYI/_UKxqr8SFmE/s1600/130220141551.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/--NNitEHdKxU/Uv0VyzYu0AI/AAAAAAAAJYI/_UKxqr8SFmE/s1600/130220141551.jpg" height="322" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Morooo!</td></tr>
</tbody></table>
Tarkoitus tuossa on siis suojata ja tukea kyynärpään sivunastoja (vaimitänenytoli), koska lähinnä niissä rasitus aina tuntuu. Eli just niissä kohdissa, joiden kiputiloista puhutaan tenniskyynärpäänä (ulkopuolen nasta) ja golfkyynärpäänä (sisäpuolen nasta). Miulla tuo sisäpuoli tuntuu menevät enemmän kipeäksi. Myös peukalonhankaa teippailin ja töissä lisäksi vielä rannetuki, jota oon kyllä oppinut tässä inhoamaan.Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-33938506513833072472014-02-05T23:32:00.002+02:002014-02-05T23:32:16.841+02:00(Epä)tasapainossa?Hähä, sain kuin sainkin treenattua rintaa ja selkää maanantaina. Lauantaina treenibloggaritreffeillä nimittäin, olikohan se <a href="http://hennariikantreeniblogi.blogspot.fi/" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">Henna-Riikka</span></strong></a> joka ehdotti, että voisin kokeilla rintaa ja yläselkää peck deckillä. Jännää, ettei se ollut miulle itelle tullut mieleen. Niinpä tein maanantaina alkajaisiksi 5 sarjaa 12 toistolla ensin rinnalle ja sitten yläselälle, ja kyllähän tuolla kunnon tuntuman sain aikaiseksi. Tosin kyllä se vähän siinä kädessä tuntui, kun meidän peck deckissä ei ole mitään "tukia" kyynärvarsille, vaan pelkät kahvat. Selkätreeniä jatkoin vielä tekemällä selkäpenkkiä ja sitten kohdistin lopputreenin vinoille vatsoille. Lopuksi tein keppijumppaa ja voin kertoa, että silläkin tuntuman saa. Miulla oli eilen habat jopa vähän kipeät! No joo, ei ne lihakset kasva pelkkää keppiä heiluttelemalla, mutta sentään joku tuntuma lihaksessa säilyy, ettei pääse ihan kokonaan veltostumaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-UT0yAcqCKjI/UvKYdy6lJII/AAAAAAAAJVw/Z6LZ2Tpm7bc/s1600/030220141527.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-UT0yAcqCKjI/UvKYdy6lJII/AAAAAAAAJVw/Z6LZ2Tpm7bc/s1600/030220141527.jpg" height="400" width="271" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reeni tehty puolikätisenäkin</td></tr>
</tbody></table>
Seuraavan kerran menen salille vasta perjantaiaamuna. Eilen nimittäin menin töiden jälkeen miun vanhempien luo ja olin siellä yötä. Miulla on tänään ja huomenna vapaata töistä. Illalla katsottiin äidin kanssa Julie & Julia, ja se oli kyllä tosi kiva leffa! Sitä ei vaan kannata katsoa nälkäisenä, mieluiten kannattaa varata herkkuja ihan suosiolla mukaan. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR8g3FVzGB9Jdg1wkYAExZgXoPRNooSOsjNKHWAii51do35M6Wj8hjQsprwC8xfvylAgvxELpvIQD4eZsmXpK8dUtQ2HgHTFiztWmA42aCqilysOm-C6PNLm2bBumS6xIHI264YGVqSMtq/s1600/MV5BMzA4NjA2NjI2NV5BMl5BanBnXkFtZTcwOTEzNzI2Mg@@__V1_SX214_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR8g3FVzGB9Jdg1wkYAExZgXoPRNooSOsjNKHWAii51do35M6Wj8hjQsprwC8xfvylAgvxELpvIQD4eZsmXpK8dUtQ2HgHTFiztWmA42aCqilysOm-C6PNLm2bBumS6xIHI264YGVqSMtq/s1600/MV5BMzA4NjA2NjI2NV5BMl5BanBnXkFtZTcwOTEzNzI2Mg@@__V1_SX214_.jpg" height="400" width="269" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://www.imdb.com/title/tt1135503/" target="_blank"><span style="color: #741b47;"><strong>IMDb</strong></span></a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja meillähän oli herkkuja! Oli karkkia ja sipsejä. Tällä kertaa miulla oli ihan oma lupa siihen ja eipähän tuosta sen kummempia syyllisyyksiäkään sitten tarvinnut tuntea. Jotkut kieltäytyy herkuista kokonaan, mutta mie en edes halua. Tänään äiti teki Runebergin päivän kunniaksi tietysti Runebergin torttuja ja olipa kerrassaan maukkaita!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-6HVlLQ2ejA4/UvKdlGwjO3I/AAAAAAAAJWU/m2FZa02grZc/s1600/050220141535.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-6HVlLQ2ejA4/UvKdlGwjO3I/AAAAAAAAJWU/m2FZa02grZc/s1600/050220141535.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
Miulle on ihan sama, mitä joku ajattelee siitä, että on tullut herkkuja vedettyä (viitaten edellisen postauksen anonyymikommentoijaan). Kun mie ite tiedän, että viime ajat oon mennyt niin kuin on pitänyt, ja jopa liiankin tiukilla, niin se riittää miulle. Ei minnuu kiinnosta, jos joku toinen on huolestunut siitä, meneekö tuo torttu miun vyötärölle. Oon kiinnostunut vain siitä, että ite tiedän totuuden omista syömisistä ja oon tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni. <br />
<br />
Tänään nukuinkin aamulla aika pitkään ja oon ottanut päiväunetkin. Kun on ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään, oon tajunnut, miten väsynyt mie oikeasti oon. Äidillekin sanoin, että tuntuu etten oikein pysy hereillä jos istun paikalleni. Äitistä oli vaan hyvä, että heillä ollessa sitten maltoin nukkua päikkärit ja levätä. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-f9Uw5u-Pn_Y/UvKZBHKR1VI/AAAAAAAAJV4/H7-BlBNESgM/s1600/050220141529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-f9Uw5u-Pn_Y/UvKZBHKR1VI/AAAAAAAAJV4/H7-BlBNESgM/s1600/050220141529.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Välillä on hyvä ottaa vaikka päivänokoset. Tara <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-NIBzZerigHY/UvKZsHDhQ_I/AAAAAAAAJWE/gP8lz5mXN2o/s1600/050220141534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-NIBzZerigHY/UvKZsHDhQ_I/AAAAAAAAJWE/gP8lz5mXN2o/s1600/050220141534.jpg" height="640" width="404" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oliko ihan pakko tulla herättämään?!?</td></tr>
</tbody></table>
Oon tässä pohdiskellut vähän omia tavoitteitani ja elämääni. Miulla tämä treenaaminen ja onnistumisenhalu liittyy aika paljon myös asiaan, joka on hallinnut elämääni viimeiset vuodet. Vaikeaan ja tuskalliseen asiaan, jonka eteen on kyllä tehty enemmän kuin tarpeeksi. Se asia vaan on niin tärkeä, ettei sitä oikein voi selittää. Eikä sitä oikein ulkopuolinen voi ymmärtääkään. Siksi miulle myös laihtumisesta ja sittemmin lihaksikkaasta vartalosta on alkanut tulla vähän liikaakin melkeinpä pakkomielteinen tavoite. Haluan onnistua edes jossain tärkeässä asiassa. Haluan että jossain, jonkun asian tavoittelemisessa miulla edes olisi langat omissa käsissäni. Koska siinä toisessa, isommassa asiassa, ei ole. <br />
<br />
Siksi miulle on niin hirveää, jos paino nousee. Siksi repsahdukset on miulle niin suuria epäonnistumisia. Esimerkiksi se <a href="http://freyagoesfit.blogspot.fi/2014/01/ylipainon-taustat-ja-repsahdus.html" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">taannoinen hiilarihimorepsahdus</span></strong></a>. Silloin vaan koen itseni niin epäonnistuneeksi, ettei langat sittenkään pysyneet omissa käsissäni. Eli miulle ei tuossakaan repsahduksessa pahinta ollut se, minkä verran söin vaan se, että ylipäänsä repsahdin. Sama se on treenaamisenkin kanssa. Koen itseni nyt epäonnistuneeksi, kun en voi treenata niin kuin haluaisin. Samalla tiedostan, että tämä käsi voisi olla jo kunnossa, jos olisin silloin syksyllä alun alkaen malttanut pitää tälle kunnon lepotauon. Mutta kun ei. Sittenhän se kostautuu ja seurauksena voi olla pidempikin tauko tai pahempi vamma. Mutta kun me ihmiset ei olla mitään koneita, jotka toimitaan nappia painamalla. Eikä ne koneetkaan toimi pidemmän päälle ilman hoivaa ja huoltoa. Tähän loppuun vielä mielestäni erittäin osuva lainaus <strong><a href="http://www.helsinkikiropraktiikka.fi/Helsinki_Kiropraktiikka/Kiropraktikko_Helsinki_-_Helsinki_Kiropraktiikka.html" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Kristian Ekströmin</span></a></strong> (Tammi 2014) kirjasta <em>Simply Well - neljä askelta terveyteen</em>:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Epätasapainotilaa voisi kuvata miehekkäällä autoiluesimerkillä. Ajettuasi autolla liian kovaa (liiallinen stressi) osuu yksi renkaista katukivetykseen ja puhkeaa. Auto (kehosi) kulkee vielä tämänkin jälkeen, mutta ei yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Päätät kuitenkin jatkaa matkaa ja ennen pitkää seuraava rengas puhkeaa. Jatkat sitkeästi matkaa vanteet kipinöiden. Lopulta kaikki renkaat ovat puhki, vanteet ovat kuluneet loppuun ja autosi makaa pohjasta kiinni kadussa. Moottori käy vielä, mutta et pääse eteenpäin vaikka kuinka painaisit kaasua. Ennen pitkää sinulta loppuu bensa ja autosi hyytyy totaalisesti. Ensimmäinen rengasrikko ei vielä muuttanut radikaalisti auton kulkua, mutta kun rasituksia alkoi kasaantua enemmän, olivat seuraukset kohtalokkaat. Jos olet kaukana tasapainotilasta, saattavat stressitekijät lisätä esimerkiksi kipuhermojen aktivoitumista, tulehdusta sekä vähentää paranemista edistävän kasvuhormonin määrää. Tällöin kärsit kivusta enemmän ja pidempään kuin normaalitilassa, eikä hoito tai lääke anna samaa tulosta kuin se vähemmän stressaantuneessa tilassa antaisi.</blockquote>
<br />
Siinäpä pohdittavaa. Nyt mie menen huoltamaan omaa "koneistoani" nukkumalla ja aamulla painelen ensitöikseni ISLOlle hierontaan. Pikkuisen jännittää! :)<br />
<br />Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-42156243444054508162014-02-02T21:13:00.000+02:002014-02-02T21:13:51.978+02:00Aika hyvä viikonloppuHelmikuu. Ihanaa, kun aina niin pitkältä tuntuva tammikuu on ohi! Helmikuu tuntuu aina jotenkin jo sellaiselta, että se talven pimein vaihe on selätetty ja kohti kevättä mennään. Aurinkoisina pakkaspäivinäkin jo tuntee, kuinka se aurinko vähän lämmittää :) <br />
<br />
Nyt miun helmikuu on kyllä vähän synkempi, kun näillä näkymin tämä on tältä erää viimeinen työkuukausi. Oon nyt saanut olla yhtäjaksoisesti töissä syksystä asti (ja syksylläkin oli vain 1,5 viikon työttömyysjakso), mutta nyt en ole ainakaan tietoinen, että työt jatkuisivat. Se lannistaa tietysti tunnelmia. Kyllähän tämä ainainen pätkätyöläisyys on oikeasti ihan sieltä ja syvältä, kun ikinä ei tiedä tulevaisuutta kuin korkeintaan muutaman kuukauden eteenpäin, jos sitäkään. Mutta näinä aikoina pitänee olla kiitollinen, että edes näitä pätkiä on. Olisi vaan niiiiin mahtavaa saada se vakituinen pesti tässä työssä, joka on miulle tosi tärkeä ja rakas. Reilut 7 vuotta pätkätöitä alkaa jo turhauttaa...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-BkuSAfYcG6s/Uu6K0nHtmzI/AAAAAAAAJVY/VigozhU3Azs/s1600/310120141521.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-BkuSAfYcG6s/Uu6K0nHtmzI/AAAAAAAAJVY/VigozhU3Azs/s1600/310120141521.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Työpöytä perjantaina. Poliittisten järjestelmien luokan perkausta</td></tr>
</tbody></table>
Oon yrittänyt miettiä positiivisia asioita siitä, kun/jos joudun työttömäksi. No, sitten pääsee salille niin usein ja milloin vaan huvittaa!<em> Jos vaan käsi sallii.</em> Sitten on aikaa tehdä ne tuhat ja yksi rästihommaa kotona, mitä oon aina vaan siirtänyt ja siirtänyt. Saan nukkua aamulla pitkään, jos haluan. Miulla on aikaa lukea niin paljon kuin haluan. On aikaa bloggailla niin paljon kuin haluan. Mutta silti, vaikka listaan nämä kaikki, ei se silti korvaa sitä, että saisin olla töissä. Oon mielestäni viime vuoden aikana kehittynyt ammatillisesti ja oppinut paljon uutta. Työtehtävät on olleet vaihtelevia ja oon saanut roppa kaupalla itseluottamusta omasta ammatillisesta osaamisesta. Lisäksi miulla on maailman parhaat työkaverit <3 Ja tottakai taloudellinen tilannekin huolestuttaa, onhan se nyt ihan eri asia, jos taloudessa on kaksi palkansaajaa kuin että toinen elää ansiosidonnaisella. <br />
<br />
Mutta se nyt siitä. Piti vaan saada tämä huoli kirjoitettua ulos. <br />
<br />
Miepä kävin perjantaina salilla! Sain oikein hyvän jalkatreenin aikaiseksi, ja päälle vielä vatsoja. Hyvin onnistui prässäilykin, kun kohteliaat herrasmiehet auttoivat minnuu raskaimpien painokiekkojen kanssa :) Kyllähän mie sitten ne pienemmät sain ihan itekin laitettua yhdellä kädellä. Mietinkin, että kyllä tässä miun vasen käsi vahvistuu, kun vaan sillä nostelen painoja! Oli muuten aika ätäkkä alku treenille, kun tein superina leveän ja kapean prässin 4*8. Siihen päälle superit reiden ojentaja- ja koukistajalaitteissa. Sitten tein pitkästä aikaa pakarapotkuja taljassa ja loppuun kiusasin pohkeita smithissä. Vatsat hoitelin vartalonkiertolaitteessa ja lantionnostoilla. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi tehnyt pakarapotkuja. Jossain vaiheessa olin aivan täysin kyllästynyt tuohon liikkeeseen, mutta nyt pitkästä aikaa tehtynä se tuntuma oli melkoinen. Ei miun takapuoli oo ollut pitkään aikaan näin kipee! Tokihan nuo prässisuperitkin teki tehtävänsä. Reenikuvia ei nyt ole, kun yksin olin veivaamassa...<br />
<br />
Eilen koittikin kauan odottamani päivä, nimittäin meillä oli treffit joensuulaisten treenibloggareiden kanssa! Mukana olivat <a href="http://palanenonnea.fitfashion.fi/" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">Marilii</span></strong></a>, <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">Pia</span></strong></a>, <a href="http://hennariikantreeniblogi.blogspot.fi/" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">Henna-Riikka</span></strong></a> ja <a href="http://fitfatmamatiina.blogspot.fi/" target="_blank"><strong><span style="color: #741b47;">Tiina</span></strong></a> <3 Tämä oli jo toinen tapaaminen, mutta mie en päässyt ekalla kerralla mukaan. Pia ja Mariliihan ovat miulle jo tuttuja ennestäänkin, tosin Mariliita en ollut nähnyt sitten meidän <a href="http://freyagoesfit.blogspot.fi/2013/12/pikkujoulutunnelmaa-ja-viikon-viimeinen.html" target="_blank"><span style="color: #741b47;">ihanien pikkujoulujen</span></a>. Mutta Henna-Riikan ja Tiinan tapasin ensimmäistä kertaa, ja vallan ihastuttavia persoonia molemmat! Aivan mahtavaa, kun oon päässyt tutustumaan samanhenkisten salimimmien kanssa, joiden seurassa ei tarvii miettiä, voinko mie nyt treeneistä puhua, ja voidaan vertailla kokemuksia ja vaikkapa nauraa salikommelluksille. Upeaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-dof6EC4IGI0/Uu0nrkKIWaI/AAAAAAAAJUs/eUoNrxy0zkw/s1600/010220141524.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-dof6EC4IGI0/Uu0nrkKIWaI/AAAAAAAAJUs/eUoNrxy0zkw/s1600/010220141524.jpg" height="201" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tiina, Marilii, Henna-Riikka ja Pia :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-okzrOoB6TiM/Uu6JyrV8DHI/AAAAAAAAJVI/FSFtWIcOwCw/s1600/010220141523.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-okzrOoB6TiM/Uu6JyrV8DHI/AAAAAAAAJVI/FSFtWIcOwCw/s1600/010220141523.jpg" height="192" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täytetty sämpylä ja cappuccino maistuivat nälkäiselle</td></tr>
</tbody></table>
Marilii toi mukanaan tekemäänsä raakasuklaata ja mie maistoin yhden sellaisen. Ai vitsi kun oli oikeesti niin mahdottoman hyvää! Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi itsekin jossain välissä kokeilla, vieläkin on testaamatta joululahjaksi saamamme raakasuklaan valmistuspaketti.<br />
<br />
Kävin eilen myös kirjakaupassa, ja mie harvoin pääsen sieltä poistumaan tyhjin käsin. Eilen mukaan tarttui tällainen:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-EuNok0afh_U/Uu6HiRCARbI/AAAAAAAAJU8/K23bjP6DniQ/s1600/020220141526.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-EuNok0afh_U/Uu6HiRCARbI/AAAAAAAAJU8/K23bjP6DniQ/s1600/020220141526.jpg" height="400" width="293" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aalto, Riku ym.: Treenaa terve ja timmi vatsa</td></tr>
</tbody></table>
Oon jonkin verran tuota selaillut ja kaupassakin siihen kiinnitin huomiota siksi, kun siinä ei todellakaan ole mitään "näin saat pyykkilautavatsan kahdessa viikossa" -shaibaa, vaan ihan oikeasti treeniliikkeiden lisäksi kiinnitetään huomiota oikeanlaiseen ravintoon ja vatsan hyvinvointiin muutenkin. Miulla kun on ollut vähän yhtä jos toista vatsavaivaa viime aikoina. No, nyt tietysti nuo vahvat lääkkeet varmasti osaltaan vaikuttavat asiaan. Kuten siihen, että miun paino on noussut tällä viikolla 1,5 kg! Ja voin rehellsiesti sanoa, että se ei millään voi johtua syömisestä, sillä ne on olleet taas liiankin alakantissa. Käyttämäni tulehduskipulääkkeen yleisissä haittavaikutuksissa mainitaan nesteen kertyminen kehoon, joten oletan painonnousun olevan nyt sitä... Tai ainakin <em>toivon</em> niin. Syömisestä en voi yksinkertaisesti nipistää enää yhtään.<br />
<br />
Hmmm... mitäs vielä, että tästä postauksesta tulis varsinainen sillisalaatti... Ainiin, kävinhän mie tänään combatissakin! En olekaan käynyt pariin kuukauteen ja viimeistään siellä kyllä nyt huomasin, miten surkealla tolalla miun aerobinen kunto on. Sydän laukkas tuhatta ja sataa. Huippusyke oli hurjat 194 (miun enkat) ja pari kertaa tuntui, että happi yksinkertaisesti loppuu. Mutta ah, että oli ihanaa pitkästä aikaa! Ihanankamalaa. Huomenaamulla mie aattelin mennä salille. Vielä pitää suunnitella vähän, mitä mie siellä voin tehdä, mutta jospa mie jotain saan aikaiseksi. <br />
<br />
Jos teillä on jotain vinkkejä, miten voin treenata muutakin kuin jalkoja ja vatsoja ilman, että tarviis käsiä, niin ottaisin mielelläni niitä vastaan :)<br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-33954049677304078402014-01-29T10:07:00.000+02:002014-01-29T10:07:10.918+02:00Itku lyhyestä ilostaKyllä sitä maanantaina odotti koko päivän! Jes, töiden jälkeen vihdoin kunnon treenien pariin! Oltiin <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa molemmat salilla ihan täpinöissämme, hirvee draivi oli päällä heti alussa. Noo, kyllähän se penkki heti kuitenkin näytti kaapin paikan, ei mennyt miulla viimeisessä sarjassa vielä se 35 kiloa... Tai siis kolme toistoa sain itse, kahdessa viimeisessä tarvitsin apuja. Oikea puoli ei oikein pysynyt mukana. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-2MJEM-jrXFw/UuinQ44pjCI/AAAAAAAAJT4/QvEDOYZyj7g/s1600/270120141511.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-2MJEM-jrXFw/UuinQ44pjCI/AAAAAAAAJT4/QvEDOYZyj7g/s1600/270120141511.jpg" height="270" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä mennään 32,5 kilolla...</td></tr>
</tbody></table>
Viimeistään vinopenkki tangolla palautti maan pinnalle. "Pikkuisen" tuli yliarvioitua treeni-innon ollessa huipussaan omat voimat ja liikaa painoa tankoon. No, miulla meni sitten tuo liike vähän niin kuin pudotussarjan muodossa ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-E-UELeGr-2E/UuinjLxHKrI/AAAAAAAAJUA/UXn3P98L4HI/s1600/270120141513.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-E-UELeGr-2E/UuinjLxHKrI/AAAAAAAAJUA/UXn3P98L4HI/s1600/270120141513.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ehkä vois olla tuo selkänoja alempana?<br />
Taisi mennä liikaa käsille.</td></tr>
</tbody></table>
Kyllähän sen jo nyt treenin edetessä huomas, että ei tuo oikea käsi tule mukana niin kuin sen pitäisi. Supereissa (ristitalja + punnerrukset) oli jo vaikeuksia viimeisissä taljatoistoissa kun tuntui, että se käsi ei vaan tule sieltä alas. Varsinaista kipua ei tuntunut, mutta voima ei ollut vasemman käden tasolla. Yleensähän se menee miulla just toisinpäin. Noooo, silti vaan eteenpäin ja reeni loppuun. Olkapäiden superit (pystysoutu + viparit) sai jo ekan sarjan jälkeen olkapäät hapoille :D Oli taas se <em>ihanankamala</em> tunne. Arnoldeissa huomasin taas, että oikea käsi jää jälkeen. <br />
<br />
Takavipareista vinopenkissä ois muutama kuvakin, mutta ei jessus, en todellakaan laita niistä tänne yhtäkään. Mie ihan masennuin kun katsoin niitä. Siis miun selkäläskit, ihan kamalat :( Nyt aloin ajatella, että pitäskö miun oikeesti vaan mennä salille niissä isoissa teeppareissa. Mutta kun en mie osaa. Mie haluun, että treenivaatteet on suht ihonmyötäiset. Vaikkei tällä kropalla nyt vissiin voiskaan... <br />
<br />
Vitsit, miten sitä nyt kaiholla katteleekin viime kesän (pose)kuvia! Mie haluun samaan kuntoon!<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-y_tSfbgEmFo/Ucs7r_da1II/AAAAAAAACWc/BxvM1Bu5a50/s1600/25062013500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-y_tSfbgEmFo/Ucs7r_da1II/AAAAAAAACWc/BxvM1Bu5a50/s1600/25062013500.jpg" height="400" width="317" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">25.6.2013</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-MMoU8CCIGW0/UdLZncusyBI/AAAAAAAACbk/2e3PTWnLyHo/s1600/02072013535.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-MMoU8CCIGW0/UdLZncusyBI/AAAAAAAACbk/2e3PTWnLyHo/s1600/02072013535.jpg" height="400" width="261" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">2.7.2013</td></tr>
</tbody></table>
Myääääh! No, treenin jälkeen kuitenkin mentiin vielä balanceen ja kyllä se vaan taas teki hyvää. <br />
<br />
Illalla sitten kun menin suihkuun, huomasin että miun vasemman jalan rakkolaastari oli rullalla. Ilmankos se oli ihan hirveen kipee, kävely oli jo salilla sellasta nilkuttamista. No, sitten vetäisin sen laastarin irti ja kappas, kun koko rakko lähti mukana! Auuuuuuutttsss! Aika iso rakko se olikin ja nyt ihan vereslihalla... Eiku vaan Bepanthenia yöksi ja aamulla iso normilaastari siihen päälle.<br />
<br />
Ja sit ne itkut. Eilen miulla oli vihdoin se lääkäri tämän käden takia. Kyllähän mie jo osasin aavistella, että ei se mitenkään hyvä tilanne voi olla. Diagnoosi oli pitkittynyt tulehdustila, lisäksi hartiat täysin jumissa. Nonni. Tässä sitä nyt ollaan. Hyvästi treenit muutamaksi viikoksi :( Just kun taas ois se draivi päällä. Sain aikamoisen lääkearsenaalinkin. Tulehduskipulääkettä (Arcoxia) 3 viikon kuuri. Ensimmäinen viikko 120mg/vrk, kaksi seuraavaa 90mg/vrk. Vatsansuojalääke Somac 20mg/vrk. Lihasrelaksantti Dolan iltaisin. Lisäksi yöksi kunnon kerros Mobilatia, ja käteen side. Töissä rannetukipakko nyt tuo 3 viikkoa. Ei saa nostella ja kannella raskaita juttuja, kurottelutkin minimiin. Kun tämä tulehdustila kädessä on ollut jo pitkään, ei se kuulemma ihan muutamassa päivässä paranekaan. Siksi pitkät kuurit ja suht vahvat lääkkeet kuulemma. Lääkäri ei suoraan sanonut, että ei saa mennä salille. Pian kanssa eilen sitten tekstittelin ja tulin järkiini, että ei siis todellakaan salitreenejäkään. Eikös ne aika painavia juttuja kuitenkin ole mitä siellä salilla nostellaan?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/--zpUuwkRaVo/UuioWR69LBI/AAAAAAAAJUQ/8JlmePaVg-U/s1600/290120141520.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/--zpUuwkRaVo/UuioWR69LBI/AAAAAAAAJUQ/8JlmePaVg-U/s1600/290120141520.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Apteekkiostoksia :/</td></tr>
</tbody></table>
Otin ensimmäisen kipulääkkeen heti eilen töihin päästyäni, ja noin tunnin päästä siitä alkoi huippailu. Oli koko päivän pikkuisen pihalla ja olo oli jotenkin omituinen. (Lähi)muisti pätki ja jouduin tarkistelemaan asioita. Huimausta. Kotimatkalla bussissa tuli paha olo. Soitin kotona äidille ja hän sanoi, että ei ollut voinut käyttää tuota Arcoxiaa, kun huimailu ei ollut mennyt ohi muutamassa päivässä. Toivottavasti miulla menee, ostin nimittäin koko 3 viikon satsin jo kerralla (tyhmä mie!). Illalla Dolan teki vähän pöhnäisen olon ja uni tuli heleposti. Nyt aamulla on ollut vähän pölkky olo myös, onneksi on iltavuoro.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Dx8bFyyJeDE/UuioGN0rOhI/AAAAAAAAJUI/3GyrY6mXD04/s1600/280120141518.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Dx8bFyyJeDE/UuioGN0rOhI/AAAAAAAAJUI/3GyrY6mXD04/s1600/280120141518.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Käpälä paketissa nukkumaan</td></tr>
</tbody></table>
Okei. Kyllähän mie voin tehdä esim. jalkoja ja vatsoja ja aerobista. Paitsi että jos tämä pää ei toimi niin kuin pitäisi ja välillä huippailee, ei varmaan kannata sekään. Lisäksi on nuo jalkarakot. Ostin kyllä eilen apteekista sellaisia sidoksia, jolla oon nyt niitä paikkaillut. Jos nyt ne edes paranis nopeesti, että pääsis aerobiselle. Jalkareeneissäkin tietty esim. SJMV ja askelkyykyt painoilla on poissuljettu. Eikä voi tehdä vatsoja taljasa tai vartalonkiertoja painokiekon kanssa. Mutta onhan niitä liikkeitä muitakin, pitää vaan varioida. Ja combattiin menen sunnuntaina, oli mikä oli. Paitsi jos vielä huippaa.<br />
<br />
Urheilija (tai edes kuntoilija) ei tervettä päivää näe?<br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-61184362651489833282014-01-26T21:23:00.001+02:002014-01-26T21:35:39.066+02:00Toivepostaus: RuokavalioIhan ensin haluan kiittää jo kaikkia teitä, jotka ootte kommentoineet miun tämän päivän aiempaa postausta. Tulee sellainen olo, että miusta välitetään, kun ihan oikeasti paneuduitte miun tilanteeseen ja annoitte uusia näkökulmia. Ihania ootte <3 Lisäksi ihmettelen, miten paljon se postaus on päivän aikana kerännyt miun <a href="https://www.facebook.com/FreyaGoesFit?ref=hl" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Facebook-sivulla</span></a> katsojia! Tähänastinen ennätys :) Ilmeisesti siis kannatti aiheesta kirjoittaa, jos ihmiset ovat kokeneet sen tärkeäksi.<br />
<br />
Mutta nyt itse postausaiheeseen. Lupasinkin jo tuossa aiemmassa postauksessa, että tänään bloggaan vielä kuvien kera tämän päivän syömisistä. Oon saanut useitakin kertoja pyyntöjä, että kertoisin enemmän ruokavaliostani. Nyt siis kerron siitä, miten tällä hetkellä syön. Nimittäin tämän päivän ruuat kuvaavat melko hyvin tämänhetkistä jokapäiväistä ruokavaliotani. Työpäivinä miulla on joskus oma ruoka mukana, joskus taas käyn työpaikalla olevassa kahviossa lounaskeitolla tai otan jotain muuta.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-abnW3ADEx2Q/UuVIFhXfgdI/AAAAAAAAJS8/t7oTMzQ0M5w/s1600/260120141501.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-abnW3ADEx2Q/UuVIFhXfgdI/AAAAAAAAJS8/t7oTMzQ0M5w/s1600/260120141501.jpg" height="265" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 8:45</strong> 2 viipaletta ruisleipää, Beceliä, kalkkunaleikettä, juustoa (17%), keitetty <br />
kananmuna, Profeel-jogurtti, pellavansiemenrouhetta, kahvi rasvattomalla maidolla<br />
465 kcal P: 35g H: 43g R: 17g</td></tr>
</tbody></table>
Aamupala, päivän tärkein ateria. Miulle se on sitä kirjaimellisesti. Onneksi olen sellainen, että saan helpostikin syötyä kunnon aamiaisen. En pääse liikkeelle ennen kuin aamupala on syöty. Tällaisena aamupalani on pysynyt jo hyvin pitkään. Tuo kananmuna ja pellavansiemenrouhe astuivat kuvaan varmaan joskus pari vuotta sitten. Samalla jogurtti vaihtui normaalista tuohon Profeeliin, jossa on vähemmän sokeria kuin yleensä jogurteissa. Jos olen menossa aamulla salille, syön tämän sijaan kaurapuuroa raejuustolla ja joskus marjoilla. Kahvikuppi on saatava kitusiin silloinkin. Tämän "normiaamiaisen" kiskaisen sitten yleensä salilta tultuani.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-87XLj6cYvbM/UuVIo3V4CdI/AAAAAAAAJTE/W7uYzWFTZ0c/s1600/260120141503.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-87XLj6cYvbM/UuVIo3V4CdI/AAAAAAAAJTE/W7uYzWFTZ0c/s1600/260120141503.jpg" height="333" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 11:30</strong> Yrttiset uunikasvikset (Findus) jauhelihalla (naudan parempi 10%), raejuustoa<br />
301 kcal P: 31g, H: 18g, R: 12g</td></tr>
</tbody></table>
Tämän päivän lounas on eilisen päivällisen rippeitä. Näyttää ihan koiranruualta, mutta oli hyvää! Me käytetään nykyisin aika usein noita Findusin uunikasviksia (kuten tulette tässäkin pian huomaamaan :D). Ne on vaan niin nopeita ja helppoja, ja miusta niissä on ravintoarvotkin ihan kohdallaan. Samalla tulee niitä kasviksiakin syötyä. Kasviksia ne on pakastetutkin kasvikset, sitä mieltä mie oon!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-KoInjD0CnYA/UuVJAagahUI/AAAAAAAAJTM/Zkz0i8hb8q8/s1600/260120141506.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-KoInjD0CnYA/UuVJAagahUI/AAAAAAAAJTM/Zkz0i8hb8q8/s1600/260120141506.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 14:00</strong> Maitorahkaa ja mansikoita, kahvi rasvattomalla maidolla<br />
207 kcal P: 28g, H: 18g, R: 1g</td></tr>
</tbody></table>
Välipala tunti ennen lenkillelähtöä, kauppareissun jälkeen. Miulla menee yleensä yksi rahkapurkki (250g) päivässä. Työpäivinä se yleensä tulee syötyä kahvitauolla. Se menee ihan sellaisenaankin, tai sitten laitan joukkoon 100g mansikoita tai mustikoita. Miun lenkistä muuten tuli tänäänkin tynkälenkki, kun <a href="http://freyagoesfit.blogspot.fi/2014/01/hyvin-menee-mutta-menkoon.html" target="_blank"><span style="color: #741b47;">uudet talvilenkkarit</span></a> hiertää edelleen :( Ei auttanut, vaikka oli rakkolaastarit jaloissa. Matka jäi 4,6 kilometriin, mutta parempi kai sekin on kuin ei mitään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-kSPqY53xIPY/UuVKANETIBI/AAAAAAAAJTU/f_PUoyMR5D8/s1600/260120141507.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-kSPqY53xIPY/UuVKANETIBI/AAAAAAAAJTU/f_PUoyMR5D8/s1600/260120141507.jpg" height="278" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 17</strong> 1 viipale ruisleipää, raejuustoa, vanilja-karamelliteetä<br />
134 kcal P: 12g, H: 17g, R: 1,7g</td></tr>
</tbody></table>
Hiukopala ennen saunaa :) Ensin oli tarkoitus nauttia lenkin jälkeen vain lämmittävää teetä, mutta kun oli (taas) nälkäinen olo ja saunaanmeno edessä, niin koin järkeväksi syödäkin vähän. Miulla nimittäin tulee saunassa tosi helposti huono olo, sinne en voi kuvitellakaan meneväni vatsa kurnien. Sain muuten vinkin <a href="http://musclefetish.fitfashion.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">MissEvilEveltä</span></a> tuosta Liptonin Vanilla Caramel -teestä. Hän kehui sen makua niin toffeiseksi, että tänään lähti kaupasta tuo kokeiluun! Jo tuoksu oli ihanan herkullinen. Maku jäi odotuksiani laimeammaksi, mutta en ehkä malttanut liottaa pussia tarpeeksi kauan. Lisäksi miulla oli melko paljon tuossa vettä (3,3 dl), joten pienemmässä vesimäärässä varmasti maistuu vielä paremmalta! Ihanan pehmeän samettista tuo tee kyllä on. Suosittelen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-0fkOXie5dok/UuVKSbKn4XI/AAAAAAAAJTc/gBWWRCm2sXw/s1600/260120141508.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-0fkOXie5dok/UuVKSbKn4XI/AAAAAAAAJTc/gBWWRCm2sXw/s1600/260120141508.jpg" height="270" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 18:15</strong> Uunissa paistettu lohifile (150g), Provencen yrttikasvikset (Findus)<br />
480 kcal P: 33g, H: 23g, R: 28g</td></tr>
</tbody></table>
Saunan jälkeen syötiin päivällinen. Uunilohi on yksi miun lemppareista ja kyllä taas maistui! Tästä jäi vielä samanlainen satsi huomisellekin. Hyvä, sillä huomenna ei millään ehtisikään ruokaa laittaa, kun kotona en ehdi kuin käydä syömässä (onneks on siis ruoka valmiina!) töiden jälkeen, ja sitten jo painellaan salille tekemään treenit, jonka jälkeen vielä balanceen ois tarkoitus jäädä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-KwUJDRdQdkc/UuVOK2m6GnI/AAAAAAAAJTo/WM3SnkfdWzo/s1600/260120141509.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-KwUJDRdQdkc/UuVOK2m6GnI/AAAAAAAAJTo/WM3SnkfdWzo/s1600/260120141509.jpg" height="281" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><strong>Klo 21:15</strong> Minttusuklaa Pudding (30g jauhetta, 2dl rasvatonta maitoa)<br />
168 kcl P: 29g, H: 12g R: 0,5g</td></tr>
</tbody></table>
Iltapalaksi nappaan ihan kohta vielä ihanan herkun sunnuntai-illan päätteeksi. Vielä on ollut sellainen olo, että jotain pitäisi syödä (nälkä), joten sheikkasin puddingit jääkaappiin tekeytymään. Heh, toinen on siis miehelle, en meinannut itse kaksin käsin syödä!<br />
<br />
Päivän saldo: 1755 kcal (tavoite 1745 kcal, kun vaje päivän kulutuksesta on -300kcalia). Protskut 169g eli 2,3g/kg (tavoite 148g), hiilarit 131g eli 1,8g/kg (tavoite 157g), rasvat 60g eli 0,8g/kg (tavoite 58g), kuitu 28g.<br />
<br />
Miusta tämä näyttää melko kohtuulliselta, tosin kasviksia pitäisi syödä reippaasti enemmän. Protskut menee hiukan yli ottaen huomioon, ettei tänään ole ollut salitreeniä. Salipäivinä käytän myös lisäravinteita. Treenin aikana miulla on treenijuomana Star Nutritionin Octane ja palkkarissa käytän Star Nutritionin Whey80-herajauhetta 37g sekä huomisesta alkaen Star Nutritionin maltoa 20g. Malto on ollut paussilla kaloreiden takia, mutta nyt otan sen mukaan palkkariin. Jossain vaiheessa sitten vois miettiä taas sitä kreatiinia. Joskus jos oon töistä suoraan menossa salille enkä ehdi siinä välissä syödä muuta, turvaudun protskupatukkaan (Goodlife).<br />
<br />
Mutta nyt jääkaapille, puddingini lienee valmis! :)Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-14281726423069164862014-01-26T11:09:00.000+02:002014-01-26T11:09:24.540+02:00Ylipainon taustat ja repsahdusMie olen miettinyt jo pitkään tästä aiheesta kirjoittamista. Avautumista on estänyt se, että en halua antaa huonoa esimerkkiä mahdollisille sellaisille lukijoille, jotka kamppailevat ylipainon ja/tai syömishäiriön kanssa. Mutta toisaalta, tämä on miun blogi ja sen tarkoitus on olla omien ajatusten purkamispaikka... Joten jätän nyt vastuun lukijalle.<br />
<br />
Miulla ei siis ole koskaan todettu syömishäiriötä. Kuitenkin nuorena (19-20 v.) sairastamani vaikean masennuksen aikana oli myös vaihe, jossa oli bulimisia piirteitä. Se meni kuitenkin pian ohi. Luulen, että tuo vaihe johtui nopeasta lihomisestani. Tässä siis paljastuu samalla pohjimmainen syy yli 40 kg:n ylipainon kertymiselle. Miulla oli raskaat lääkitykset, jotka jo itsessään aiheuttivat lihomista. Lisäksi elämässäni oli noin puolen vuoden jakso, jolloin oli suuri saavutus, jos jaksoin nousta sängystä ylös. Jos jaksoin kävellä muutaman kymmenen metrin matkan postilaatikolle, se teki päivästä jo onnistuneen. Tämä siis muistutukseksi kaikille, ettei se ylipaino johdu aina vain ihmisen laiskuudesta tai huonosta itsekurista. Luulen, että useimmiten takana on jotain paljon syvempää, jota ei vaan kaikille mainosteta. Aikanaan parannuttuani ei se kilojen karistaminen sitten tietenkään käynytkään helposti vaan meni vuosia, ennen kuin tuli piste, jolloin sain kiloista tarpeekseni.<br />
<br />
Mutta siis, tuossa siis hieman taustaa sille, miksi olin niin lihava. Kyllähän mie silloin söinkin suuria määriä ja liikunta oli minimissään. Ruoka ja herkut toimivat lohduntuojina ihan viime aikoihin asti. Ja siitä en ole päässyt eroon kokonaan edelleenkään. Tämän totesin perjantai-iltana.<br />
<br />
<strong>Perjantaina tapahtunutta:</strong> jo salilla valittelin Pialle, että miulla on kauhee nälkä. Ja miulla on ollutkin nyt koko ajan näläntunne, kun oon ollut miinuskaloreilla 7.1. alkaen. Piakin jo miulle ehdotteli, että ehkä kannattaisi lisätä kaloreita. No, mie marmatin, että kun miun paino jumittaa. Ei oo liikkunut juuri mihinkään nyt pariin viikkoon sen ensimmäisen humpsahduksen jälkeen. Ja tiedän säästöliekit sun muut, miulle ei tarvitse niistä muistuttaa. Aika tutuksi on tässä laihdutushistorian aikana tulleet kaikki syyt ja seuraukset. <em>Jotenkin sitä vaan aina itselleen luulottelee, että se ei koske minua.</em> Helposti oon muita neuvomassa, mutta sitten muka samat lainalaisuudet ei koske minua, vaan henkinen ruoska vaan viuhuu. Ja mie en silti ole ollut millään 1300kcalin kitukuurilla, vaan keskimäärin oon syönyt suunnilleen 1700kcalia /vrk. Se ei vaan tunnu riittävän, kun kuitenkin salitreenit vetää veronsa.<br />
<br />
Noniin, takaisin siihen perjantaihin. Olin illan yksin kotona. Päätin, että saan ottaa jääkaapista yhden suklaafudgen.<em> Aaaaa, ihanan makeaa, ihanaa sokeria!</em> Sitten se ei riittänytkään, vaan otin toisen. Sitten muistin, että meillähän on loppiaiselta vielä Marianne-keksejä rasiassa, otanpa vielä yhden niistä. Rasiassa oli viisi keksiä, ja hetkessä ne kaikki olivat hävinneet. Miut valtasi rento, jotenkin tyytyväinen olo. Sokerit vissiin ampaisi pilviin elimistössä. Tuntui, että jos kotona olisi vielä jotain sokeripitoista, voisin syödä vaikka kuinka. Sitten iski syyllisyys ja paha olo. Tuli siis fyysisestikin paha olo, kun yhtäkkiä kehoon paukkasi tuollainen määrä sokeria. Just kun oon ollut itseeni tyytyväinen, oon pysynyt ruodussa, niin pitää tehdä näin! Pelolla jo ajattelin seuraavan aamun punnitusta...<br />
<br />
Lauantaiaamuna yllätyksekseni vaaka näyttikin puolen kilon pudotusta viikon aiempiin lukemiin. Noniin. Ja tänä aamuna oli taas toiset puoli kiloa vähemmän. Miehenikin miulle takoi päähän, että ei se yksi repsahdus mitään tee. Eihän se teekään. Mutta tuon illan jälkeen makeanhimo on nyt taas täällä. Miun ei tehnyt edes mieli mitään makeaa tässä aiemmin, mutta kun sitten sorruin, niin kroppa huutaa lisää. Olenkin tässä pohtinut syitä tilanteeseen:<br />
<br />
<ol>
<li>Sokeririippuvuus</li>
<li>Nälkä, eli kalorit liian matalalla</li>
</ol>
Ensimmäinen toimenpide oli, että eilisestä alkaen vaihdoin kalorilaskuriin vajeeksi -300kcal aiemman 400 tilalle. Tosin eilen vaje jäi vielä reiluun 500:aan. Tänään yritän petrata. Aamullakin heräsin siihen, että on kauhea nälkä. Ja niin on nytkin, vaikka söin kaksi tuntia sitten kunnon aamiaisen. Tänään aion kuitenkin syödä kunnolla, jotta jaksan ensi viikolla, kun taas alkaa kovat treenit. Päätinkin toteuttaa tänään yhden toivepostauksen (jotka ovat harmillisesti jääneet syksyltä roikkumaan, anteeksi), ja kirjoittaa päivän syömisistäni. Eli tänä iltana on luvassa vielä toinen postaus kuvineen tämän päivän ruokavaliosta.<br />
<br />
Toinen toimepide on, että kotiin ei yksinkertaisesti osteta mitään sellaista, josta ei heikkona hetkenä pysty pitämään näppejään erossa. Tämä ei tarkoita, etteikö meille <em>koskaan</em> ostettaisi mitään hyvää. Tottakai ostetaan, totaalikieltäytyminen ei ole edelleenkään miun juttu. Mutta silloin kun ostetaan, sille on annettu lupa ja sitä ei jätetä kaappeihin viereksimään. Toisekseen, onneksi on olemassa esimerkiksi Fastin Puddingit, joilla herkkuhimo talttuu. Lisäksi meillä on raakasuklaan valmistuspaketti, joka odottaa vain valmistamistaan. Niitä voi sitten joskus napata makeannälkään.<br />
<br />
Niin. Tällaisia ajatuksia tänään.Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-83780071303298846772014-01-25T13:56:00.000+02:002014-01-25T14:40:09.149+02:00Ajatuksia kevyestä viikostaNo on taas reilu viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta! Tarkoitus oli alkuviikosta kirjoittaa (olin ihan aikarakosenkin siihen varannut!), mutta sitten miun läppäriin iski joku mörkö ja se meni ihan sekaisin. Yksi ilta meni sitten siihen, kun <strike>tein</strike> miun mies teki sille täysimittaisen <em>jonkun systeemin</em>, ja nyt taas toimii. Huomaa, it-insinöörin vaimona kun ei ite tarvii huolehtia mistään asiaankuuluvista ongelmista, niin sitten niistä ei oikein tiedäkään mitään :D Aina vaan voi sanoa "tähän nyt tuli joku, voitko kattoo ja tehdä sille jotain?" Oisin ihan pulassa ilman miun miestä <3<br />
<br />
Mutta asiaan. Tämä viikko on ollut salitreenihistoriani ensimmäinen kevyt-viikko. Ja tällähän ei nyt tarkoiteta lepoviikkoa, salitonta viikkoa tms., vaan oikeasti kevyttä salitreeniviikkoa. Bunkkeritreenin edistyneen ohjelman neljän viikon sykliin kuuluu aina kolme kovaa ja yksi kevyt viikko. Tässä treenissä kevyt viikko ei meinaa kevyempiä painoja, vaan lyhempiä sarjoja. Tehdään siis sama treeni kuin muillakin viikoilla, mutta toistot pudotetaan puoleen I viikon toistoista, mutta painot siis samoina kuin I viikolla. Viime sunnuntai-iltana pidettiin <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa vähän etäpalaveria, että mites toimitaan maksimien kanssa. Päätettiin, että tehdään puolet siitä maksimimäärästä, miulla se tarkoitti useimmassa maksimi-sarjassa kuutta toistoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxZ6qT2-fujsYl1EzWcxnfl7Kz0N3CoaQA8EYiyHAbZOMvzNEYkH8A-VU6GtsXYz3baKLZ-L4a33ELlJ2-RVbv00_RwGW99NZMSRBxq-a7GCFoDxwb8SiuuLxGw1zmjPghJKOwH3hjiiRI/s1600/MINJAF~1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxZ6qT2-fujsYl1EzWcxnfl7Kz0N3CoaQA8EYiyHAbZOMvzNEYkH8A-VU6GtsXYz3baKLZ-L4a33ELlJ2-RVbv00_RwGW99NZMSRBxq-a7GCFoDxwb8SiuuLxGw1zmjPghJKOwH3hjiiRI/s1600/MINJAF~1.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaverin kanssa on hyvä pähkäillä <3 Kuva<br />
viime viikon perjantailta, Pian kamerasta</td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_812215145"></span><span id="goog_812215146"></span><br />
Miulla nyt ensimmäisen kuukauden aikana tuo kevyt-viikko seurasi jo kahden kovan jälkeen, kun aloitin tämän ohjelman viikkoa myöhemmin kuin Pia, mutta kun on ihan kiva mennä tasatahtiin näitä viikkoja, niin päätin sitten startata kakkosviikosta. Nyt aion käydä läpi ajatuksiani tästä ensimmäisestä kevyestä viikosta, ja jutusta saattaa tulla pitkä. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana :D<br />
<br />
Maanantaina oli siis rinta-olkapää -päivä. Aaaah, kun miulla ei ole penkki mennyt ihan mielen mukaan viime aikoina, niin oli jotenkin helpottavaa tehdä se nyt kevyesti, kun ihan varmasti pääsi siihen mihin pitikin :D Muuten ottikin yllättävän koville! Miusta tuntui, että pitäs lukea otsassa, että MIULLA ON KEVYT-VIIKKO. Tosi lapsellista, tiedän, mutta ekana päivänä jotenkin vaivasi se, että tekee niin vähän toistoja sellasilla painoilla, joilla normaalisti tekee puolet enemmän. Ehkä se oli vaan jotain alkunoloutta. Varsinkin vinopenkki Smithissä aiheutti syvää turhautumista. Just kun alkoi päästä siihen tunteeseen, että jes, nyt alkaa pikkuisen tuntua, niin se piti lopettaa siihen. Kävin illalla vielä balancessa pitkästä aikaa, ja ai että teki hyvää! Ja pahaakin... Nimittäin hitsi että oon taas ihan hirveen jäykkä. Ihanaa ois päästä balanceen aina kerran viikossa, mutta ei vaan aina käy aikatauluihin. Nyt onneksi pääsen ensi maanantainakin!<br />
<br />
Tiistain selkä-vatsapäivä tuntui vielä enemmän suunnilleen läpimenolta, kun aikaa kului vain 48 minuuttia. No, sehän on viikon lyhkäisin reeni muutenkin, mutta että alle tunti! Huomaan, että nämä kevyet viikot siis tulee tarpeeseen, kun muuten tässä ohjelmassa ei mistään treenistä taida selvitä alle 1,5 tuntiin. Tai ehkä hikiseen just selkä-vatsa -päivänä. Tosin tunnustan, että tein selkätreenissä sellaisen jutun mitä kevyellä viikolla ei IKINÄ saisi tehdä. Nimittäin <em>lisäsin</em> painoja. Eli kulmasoudussa käsipainoilla pudotussarjassa aloitin 15 kilon punteilla, kun aiemmin on ollut käytössä 12,5 kilon puntit. Tuntui vaan siltä, että nyt on hyvä kokeilla, kun on vain 5 toistoa. Wrong! Siis hyvinhän se meni, mutta näin ei siis pitäisi toimia kevyellä viikolla. Sainkin Pialta ripitykset, kun tunntustin asian keskiviikon piloxing-tunnilla ;D<br />
<br />
Keskiviikkoisin on miun cardio-päivä, ja viime viikon tapaan kuittasin sen piloxingilla. Kyllä miusta ihan hyvä aerobinen treeni, kun 50 minuuttiin palaa sellaiset 500 kcalia. Puheltiin Pian kanssa tunnin jälkeen, että nyt tuosta tunnista sai jo enemmän irti kuin ekalla kerralla. Kun tiesi jo mitä odottaa, ei ollut samanlaista sähellytä askelsarjojenkaan kanssa. Kyllä mie tykkään tästä. Ehkä siksi, kun se on niin <em>erilaista</em> kuin mihin oon tottunut. Kunnon tyttömeininkiä ;D Lupa ketkutella ja pitää kivaa! Harmikseni en ensi viikolla tuonne pääse keskiviikon iltavuoron takia. Nyt tuli ohjaajalta lopuksi se piloxingin <span style="font-size: x-small;">vähän nolostuttava</span> slogan "Sleek, sexy, powerful", mutta ei se tuossa lopussa haitannut. Kunhan ei tule kesken tunnin ja kunhan sitä ei tarvii ite alkaa siellä hokemaan!<br />
<br />
Torstaiaamuna olikin sitten vuorossa jalat ja kädet. Ehkä mie latasin prässiin vähän liikaa painoa kun miettii, että kyseessä oli kevyt treeni. Pikkuisen taas oikea nivunen kipeytyi (tätä tapahtuu silloin tällöin prässin yhteydessä). Muuten treeni meni helposti. Varsinkin siinä vaiheessa, kun alkoi käsi-osio, se oli jo vähän semmoista, että olis jo ohi kun ei oikein tunnu missään. Vähän semmoinen "mitä mie täällä oikein teen?" -fiilis. <em>Kevyeen treeniin totuttelu vie siis oman aikansa, että tottuu ajatukseen, ettei sen tarvitse eikä pidäkään tuntua niinkuin normiviikoilla</em>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-45_poR5wPsw/UuOVinmN40I/AAAAAAAAJSU/SV4R8mMwlAs/s1600/240120141493.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-45_poR5wPsw/UuOVinmN40I/AAAAAAAAJSU/SV4R8mMwlAs/s1600/240120141493.jpg" height="640" width="392" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sulakaa muhkurat, sulakaaa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Eilen olikin vihdoin vuorossa viikon viimeinen treeni, ja ensimmäinen yhteistreeni Pian kanssa. Eli tästä treenistä jopa muutama kuva luvassa ;) Meidän tämä treeni eroaa siinä, että Pia treenaa (ohjelmanmukaisesti) leuanvetoa, mutta mie vielä ainakin toistaiseksi korvaan sen ylätaljaliikkeellä vastaotteella. Tämä siis miun käsiongelman vuoksi kuin myös siksi, että haluan vielä vahvistaa yläkropan lihaksia ennen leuanvetotreenien aloittamista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-tw18XtTIRXc/UuOSo4WQbRI/AAAAAAAAJR0/sNqtMVkPJCM/s1600/240120141494.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-tw18XtTIRXc/UuOSo4WQbRI/AAAAAAAAJR0/sNqtMVkPJCM/s1600/240120141494.jpg" height="400" width="273" /></a></div>
<br />
Kyllähän tuohon sai enemmän asennetta mukaan, kun yhdessä oltiin vääntämässä. Vaikka eipä paljon kumpikaan ylimääräistä tsemppiä liikkeisiin tarvinnutkaan :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-cwJByJBrBIA/UuOS90ETnHI/AAAAAAAAJR8/9sTrv6WQNxg/s1600/240120141496.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-cwJByJBrBIA/UuOS90ETnHI/AAAAAAAAJR8/9sTrv6WQNxg/s1600/240120141496.jpg" height="400" width="222" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyiiii, mikä kaksari!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-wIvUEiUIOK8/UuOUokwJE9I/AAAAAAAAJSE/cMwFyjkD1aw/s1600/240120141499.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-wIvUEiUIOK8/UuOUokwJE9I/AAAAAAAAJSE/cMwFyjkD1aw/s1600/240120141499.jpg" height="262" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td></tr>
</tbody></table>
No, lankkuilu on sentään rankkaa kevyenäkin vaihtoehtona. Silti siitä nyt selvisi hyvinkin helposti, kun ei tarvinnut olla kuin puoli minuuttia kerrallaan (3x). Ilmeet silti melkoisen vakavat:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-1z9DJRKmNhE/UuOVBubdjVI/AAAAAAAAJSM/CWZ94_McoVk/s1600/1150228_798535203494092_198322453_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-1z9DJRKmNhE/UuOVBubdjVI/AAAAAAAAJSM/CWZ94_McoVk/s1600/1150228_798535203494092_198322453_n.jpg" height="365" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eipä paljon naurata!</td></tr>
</tbody></table>
Huomaan muuten tuosta kuvasta, että miun asento on vähän liian matala. Eli enemmän jämäkkyyttä vatsalihaksiin ensi perjantaina!<br />
<br />
Kyllä vaan tekee taas gutaa aloittaa maanantaina uusi treeniviikko, kun tietää, että saa vetää täysillä loppuun asti! Ihan jännä nähdä, vaikuttaako tämä kevyt viikko sitten ens viikolla treenituloksiin millään lailla. Tänään pidän lepoa, ja huomenna on viikon toka cardio-päivä. Tosin sekin menee varmaan kevyesti kävelylenkin muodossa. On vielä kesken talvijuoksutossujen sisäänajo. Ei ole ulkoliikunta oikein näillä pakkasilla (eilen aamulla täällä -27!) kiinnostanut. Nyt viikonloppuna on onneksi lauhaa ja huomenna siis ylös, ulos ja lenkille!Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-54641147239981809922014-01-16T22:03:00.000+02:002014-01-16T22:03:23.956+02:00Piloxing ja kauhugalleriaEilen oli keskiviikko, eli miun cardio-päivä. Meidän salilla alkoi eilen piloxing, jota päätettiin mennä <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa yhdessä kokeilemaan. Miulla ei ollut oikeastaan suurempia odotuksia tunnin suhteen, ajattelin vaan, että sillä varmaan kuittaa tuon aerobisen treenin. Piloxing tulee sanoista pilates ja boxing. Näistä voimme siis fiksuina päätellä, että tunti yhdistelee pilatesta ja nyrkkeilyä. Lisäksi tunti sisältää tanssia. Lisää infoa esim. <a href="http://piloxing.com/about/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">täältä</span></a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggLufsqrOZ379qWEx0f_myAZU2-fE7Sqrm9LebK8fL9aDR3n3tkV5Lcl6cdHUNwBKYgEk8VGk7zhuaem3sgtKnodmEBxC6rHUpV1WopY-ulqVD8TAtd5cHAOnlak5I5fW7Wc5lbFwXHX5B/s1600/piloxing-sleek-sexy-powerful.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggLufsqrOZ379qWEx0f_myAZU2-fE7Sqrm9LebK8fL9aDR3n3tkV5Lcl6cdHUNwBKYgEk8VGk7zhuaem3sgtKnodmEBxC6rHUpV1WopY-ulqVD8TAtd5cHAOnlak5I5fW7Wc5lbFwXHX5B/s1600/piloxing-sleek-sexy-powerful.jpg" height="316" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://piloxing.com/">piloxing.com</a></td></tr>
</tbody></table>
Tunti oli positiivinen yllätys. Kyllähän minuu kieltämättä aluksi nauratti se lanteiden ketkutus ja "nyrkkeily", jossa ei tekniikoista tietoakaan. Ja ne musiikit oli jotain kamalaa... MUTTA tunti oli tosi hauska! Ja hauskalla en tarkoita todellakaan helppoa. Kyllä hiki lensi ja varsinkin jalkalihakset oli kovilla. Meinasin vaan alkaa nauraa siinä kohtaa, kun tehtiin jotain plieitä baletista. Siinä meikäläinen, jäykkä salimuija, yrittää leikkiä balettitanssijaa. Siitä oli sirous ja sulokkuus kaukana! ;D Parasta antia tunnissa oli liikkuvuus- ja tasapainoharjoitteet. Ja se, kun se vaan oli kivaa, vaikka vähän hassua. Salipuurtaminen on kuitenkin aina vähän totisempaa touhua, joten kyllä tuollainen yksi hauskanpitotunti viikossa tekisi tosi hyvää. Monipuolisuudellaan tunti kyllä varmaan päihitti kaikki jumppatunnit, millä oon aiemmin ollut. Siinä sai päästä varpaisiin kroppa heilutusta, venytystä, kestävyysharjoitusta sun muuta. Ne tanssiliikkeet oli miulle vaikeimpia. Vielä pelkkä jalkatyöskentely sujui ihan hyvin, mutta heti kun piti ottaa mukaan kädet ja hypyt, niin miulla meni pasmat ihan sekaisin ;)<br />
<br />
Tänä aamuna sitten taas palattiin maan pinnalle, kun edessä oli treeniviikon pisin ja samalla rankin treeni: jalat ja kädet. Nyt on siis viikko III menossa ja treeni näytti tältä:<br />
<br />
1. Prässi 4*10<br />
2. Askelkyykky penkille, kp 3*12/jalka<br />
3. SJMV 2*8<br />
4. Reidenkoukistus (S) 3*12<br />
5. Reidenojennus (S) 3*12<br />
6. Pohkeet Smithissä 3*15<br />
7. Hauikset Scott-penkissä tangolla 4*12<br />
8. Hauis taljassa vasaraotteella, köysi 3*6<br />
9. Ranskalainen punnerrus 3*6<br />
10. Ojentajapunnerrus taljassa, köysi 3*8<br />
<br />
Aikaa meillä Pian kansa meni tänään 2 h 10 min. Onhan tuo kieltämättä pitkä treeni, mutta toisaalta jalat ja kädet on niin eri treeni, että ne jopa sopii samalle päivälle. Siis ei silloin tuo treenin pituus niin haittaa. Kunhan pitää huolen, että alla on tarpeeksi energiaa. Pian kanssa oli myös puhetta, että tätä ei todellakaan jaksaisi lähteä illalla vääntämään. Paras hetki tälle treenille on kyllä aamulla.<br />
<br />
Nyt seuraa sitä kauhugalleriaa... Mie aina järkytyn, kun näen Pian ottamia kuvia miun treeneistä. Siis millaisia mörköirvistyksiä! Muutenkin näytän taas siltä, että liekö peiliin vilkaissutkaan ennen treeneille lähtemistä. Mutta enpä mie sinne salille menekään koreilemaan, vaan treenaamaan. En todellakaan iske meikkejä naamaan, jos oon menossa salille. Poikkeuksena tietty, jos ne meikit on jo valmiiksi naamassa, jos oon menossa salille esim. töiden jälkeen. En pahimpia irvistyskuvia tähän edes kehtaa laittaa, paitsi yhden hauistaljakuvan. Siinä on ilme, jolla on vaan pakko kaikkia kiusata ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-1TWqw8Sk-B4/UtgqzcKM65I/AAAAAAAAJQI/ENxT_muU1ik/s1600/160120141458.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-1TWqw8Sk-B4/UtgqzcKM65I/AAAAAAAAJQI/ENxT_muU1ik/s1600/160120141458.jpg" height="400" width="245" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naama punaisena... Onneks ei ilme näy ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-dMsE3lgyxCU/UtgrM7fAI0I/AAAAAAAAJQQ/DLiE5C8Cbj0/s1600/160120141463.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-dMsE3lgyxCU/UtgrM7fAI0I/AAAAAAAAJQQ/DLiE5C8Cbj0/s1600/160120141463.jpg" height="400" width="277" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahdella paidalla sai ainakin hien virtaamaan!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-No9SP1dCjWE/UtgroOEcBQI/AAAAAAAAJQY/ukEtfu5Tttk/s1600/160120141467.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-No9SP1dCjWE/UtgroOEcBQI/AAAAAAAAJQY/ukEtfu5Tttk/s1600/160120141467.jpg" height="400" width="210" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Phuh!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-aE2Xnezz3pk/Utgr7EBbkxI/AAAAAAAAJQg/BnJsfUIjnv4/s1600/160120141468.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-aE2Xnezz3pk/Utgr7EBbkxI/AAAAAAAAJQg/BnJsfUIjnv4/s1600/160120141468.jpg" height="400" width="253" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kiusataan pohkeita</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-pa66xEajFjM/Utg4OLovyMI/AAAAAAAAJRg/F66avIb_t6c/s1600/160120141471.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-pa66xEajFjM/Utg4OLovyMI/AAAAAAAAJRg/F66avIb_t6c/s1600/160120141471.jpg" height="400" width="298" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sitten haboja</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-OhBQonKLQ4g/UtgsqZ92IfI/AAAAAAAAJQs/G52OErAg2TY/s1600/160120141474.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-OhBQonKLQ4g/UtgsqZ92IfI/AAAAAAAAJQs/G52OErAg2TY/s1600/160120141474.jpg" height="391" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mörkö Kauhugalleriasta, päivää!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-gPuMXFQ36fk/UtgtCgN4a6I/AAAAAAAAJQ0/g9Jj3iqBjfA/s1600/160120141477.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-gPuMXFQ36fk/UtgtCgN4a6I/AAAAAAAAJQ0/g9Jj3iqBjfA/s1600/160120141477.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vielä jaksaa...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-WbkLOgT6bBw/UtgtWz64yVI/AAAAAAAAJQ8/tru_mY8q33o/s1600/160120141479.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-WbkLOgT6bBw/UtgtWz64yVI/AAAAAAAAJQ8/tru_mY8q33o/s1600/160120141479.jpg" height="400" width="280" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeisiä viedään.</td></tr>
</tbody></table>
Mie tein myös päätöksen, että tästä lähtien mie venyttelen <em>joka ikisen</em> treenin jälkeen. Ilmoitin asiasta tänään Piallekin. Ja venyttelyt tehtiinkin tänään jaloille tuossa ennen käsitreenin alkua. Päätin vahvasti, että salilta ei poistuta ennen venyttelyä. Olkoonkin pikaiset vaan, mutta jonkunlaiset palauttavat venyt pitää tästä lähtien tehdä. Joka ikinen kerta.<br />
<br />
<strong>Mietittekö te, miltä salilla näytätte? Pitääkö edes vähän laittautua vai voiko mennä ihan "suoraan sängystä"? Tai yritättekö hillitä rankassa treenissä ilmeitänne, ettei pääsisi niitä kammottavimpia irvistyksiä?</strong><br />
Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-88202123777768113952014-01-14T21:20:00.000+02:002014-01-14T21:20:52.909+02:00Pinkkiä teippiä ja PP-power!Niinniin. Ei pitäis ikinä mennä sanomaan ääneen (tai kirjoittamaan), että <em>hyvin menee</em>, kun sitten se kostautuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-RqQwnGwBGk8/UtWDwJx8Q3I/AAAAAAAAJP4/XXQfFFsWjes/s1600/140120141456.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-RqQwnGwBGk8/UtWDwJx8Q3I/AAAAAAAAJP4/XXQfFFsWjes/s400/140120141456.jpg" width="225" /></a></div>
<br />
Taas on käsi teipissä. Mie kävin ostamassa tuota kinesioteippiä reilu viikko sitten, kun olin aloittamassa ekaa täyttä treeniviikkoa. Viime viikolla pidinkin teippejä joka treenissä ja useimpina päivinä töissäkin. Noh, sitten eilen aamulla en jaksanut alkaa teippailla, vaan lähdin <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa tekee rinta-olkatreeniä. Ei se siellä reenatessa vielä kipuillut, mutta sitten se alkoi iltapäivällä töissä! Onneks miulla oli ibuprofeenia mukana, muuten ei ois tullut mitään. Ihan kunnolla alkoi kipuilla taas tuo käsi alkaen peukalonhangasta, siitä kiertäen ranteeseen ja rystysiin, josta se jatkui koko kyynärvarteen. Onneksi kipulääke auttoi! Puristusote on se pahin. <br />
<br />
Ei kai tässä auta kuin ottaa taas yhteyttä työfysioterapeuttiin. Itse asiassa miun oli tarkoitus jo tänään soittaa, mutta just soittoaikana en millään ehtinyt töissä soittaa. Jospa huomenna olisi parempi hetki. Pitäisköhän nyt tämän käden kanssa ihan oikeasti sinne lääkärille jo mennä. Vaikka lieneekö tuokaan voi tälle mitään tehdä..?<br />
<br />
Kutenkin käden vammailusta huolimatta reenit on jatkuneet hyvin. Eilen siis tehtiin rintaa ja olkapäitä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-eyVzVHgLbJk/UtWDdlzaizI/AAAAAAAAJPw/ReUD5pyQzek/s1600/130120141445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-eyVzVHgLbJk/UtWDdlzaizI/AAAAAAAAJPw/ReUD5pyQzek/s400/130120141445.jpg" width="250" /></a></div>
<br />
Kunnon treeniflow on nyt päällä ja tuntuu, että nyt oisin pitkästä aikaa siinä pisteessä, että suunta on vaan ylöspäin! Siis treeneissä. Hieno tunne, ja siksi tämä käsijuttu nyt ottaakin päähän ja kympillä!<br />
<br />
Toinen mahtijuttu treeneihin liittyen on se, että miulla on niin mahtava treeniystävä! Me ollaan Pian kanssa oikea voimakaksikko, Team PP, niin kuin tuolla HeiaHeian puolella on muutaman kerran treenejämme kuvailtu ;) (Joo siis miun oikea nimi alkaa myös P:llä, jos joku ei ole jo sitä hiffannut ;D). <br />
<br />
Molemmat tänään selkä-vatsatreenin alkajaisiksi puheltiin, että tää treeni on tämän ohjelman ehkä se "tylsin". Johtuen varmaan vaan siitä, että on niin perusliikkeitä muutama vaan:<br />
<br />
1. Alatalja tangolla (S) 4* (toistomäärä eri I, II ja III viikolla sekä kevyellä viikolla)<br />
2. Ylätalja tangolla (S) 4* (toistomäärä eri I, II ja III viikolla sekä kevyellä viikolla)<br />
3. Kulmasoutu käsipainoilla, pudotussarja 3*10 + 3* max.<br />
4. Vatsat taljassa 4* 15-20<br />
5. Lantionnosto penkillä (alavatsat) 3*15-20<br />
6. Vinot vatsat istuen, painokiekon kanssa 3*15-20<br />
<br />
Muttamutta, aika huikea treeni saatiin tänään aikaiseksi! Nyt on menossa III viikko, ja taljassa tehtävissä supereissa oli lyhyet sarjat. Painoa siis sai olla enemmän. Tuon päälle kun alettiin tehdä noita pudotussarjoja, niin mamma mia sentään! Molemmat oltiin ihan puhki ja selässä tuntui. Siihen vielä nuo maksimit päälle, niin meidän selät oli aika taputeltu. Ja noissa maksimeissa se toisen tsemppi ja usko siihen, että vielä jaksaa, tulee todella tarpeesseen! Ite tein puhtaasti omat enkat, kun sain tehtyä 12,5 kilon punteilla jokaisessa sarjassa 15 toistoa. Viimeisessä sarjassa oisin jo luovuttanut 12:nnen toiston jälkeen, mutta Pian napakka ääni kuului, että "vielä jaksaa kolme!". Mie vaan mielessäni aattelin, että <em>hulluu</em>, mutta se kolme vielä meni. Ei ois menny enää yhtään enempää. Mieletön fiilis oli kyllä tuon rupeaman jälkeen. Käsikään ei kipuillut, kun tämä on nyt teipissä taas. Lisäksi käytin liikkeissä vetoremmejä, ettei tarviis käyttää puristusotetta niin voimakkaasti.<br />
<br />
Vatsat on miun heikoin kohta ja niin oli tänäänkin. MUTTA niissäkin oli parempi tulos kuin viime viikolla. Voi pliiiis, käsi anna miun nyt käyttää hyväksi tämä mieletön treeniflow mikä miulla on nyt päällä! Mikään ei ois nyt turhauttavampaa kuin se, että joutuisin taas sivuun treeneiltä. Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-86163012671102727042014-01-12T19:07:00.000+02:002014-01-12T19:07:09.230+02:00Hyvin menee, mutta menköön!Jeah, nyt on eka kokonainen treeniviikko tänä vuonna paketissa! Ja eipä ollenkaan huono viikko. Nesteet on lähteneet ihan vauhdikkaasti kropasta liikkeelle. Tänä aamuna vaaka näytti ilokseni 2,2 kg vähemmän kuin maanantaiaamuna! :) Olokin on jo ihan erilainen, kun ei koko ajan tunnu turvonneelta. Kyllä tässä silti vielä tekemistä on. Matkaa tavoitteeseen on vielä tasan 7,6 kg. Eli miun eka tavoite tässä nyt on painaa 67 kiloa taasen, mikä on BMI:n mukaan miun normaalipainon yläraja. Tuohon asti yritän mennä kalorivajeilla, ja sitten nostan kalorit kulutuksen tasolle, jotta saatais lihaksille rakennusaineita. Toivon vaan, että tämän paino nyt sitten lähtee oikeasti nesteistä ja rasvasta eikä sieltä lihaksista. Ja toivon, että nyt pysyisin terveenä eikä tulisi mitään flunssia tai kremppoja kroppaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-OQfDzBgQETU/UtKNVyifLiI/AAAAAAAAJO4/0p0FgRNnNlk/s1600/120120141439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-OQfDzBgQETU/UtKNVyifLiI/AAAAAAAAJO4/0p0FgRNnNlk/s1600/120120141439.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisäapu nesteenpoistoon</td></tr>
</tbody></table>
Tällä viikolla olen syönyt keskimäärin 1728 kcalia/vrk, jolloin vaje on keskimäärin -409kcal/vrk. Ja miulla ON nälkäinen olo melkein koko ajan. Ei vielä alkuviikosta ollut, mutta loppuviikkoa kohden tämä on lisääntynyt. Vielä kestän tämän, mutta jos se alkaa vaikuttaa liikaa fyysiseen tai henkiseen jaksamiseen, pitää kaloreita lisätä. Samoin, jos treenitehot alkaa laskea, aion lisätä kaloreita. Treeneistä en nimittäin halua tinkiä ollenkaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-BcdaIh71LZs/UtKOCW4OjKI/AAAAAAAAJPA/fwAH7yy94UQ/s1600/100120141434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-BcdaIh71LZs/UtKOCW4OjKI/AAAAAAAAJPA/fwAH7yy94UQ/s1600/100120141434.jpg" height="400" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Treeniä perjantaina: leukoja ei mennyt yhtään edes<br />
avustettuna, joten tässä korvaava liike</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-_GhqtOwbmH4/UtKObqh1euI/AAAAAAAAJPM/ZLMg0kNUlqE/s1600/100120141436.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-_GhqtOwbmH4/UtKObqh1euI/AAAAAAAAJPM/ZLMg0kNUlqE/s1600/100120141436.jpg" height="400" width="236" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kulmasoutua.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ei salitreeneistä sen enempää, vaan nyt seuraa jotain ihan muuta :) Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, tavoitteeni on lisätä aerobista liikuntaa rasvanpolton edistämiseksi. No, tänään sitten tartuin härkää sarvista ja kävin ostamassa talvijuoksutossut:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-tQgcmVrBnEs/UtLENVjEQmI/AAAAAAAAJPg/GLZ9jdHq3P8/s1600/120120141440.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-tQgcmVrBnEs/UtLENVjEQmI/AAAAAAAAJPg/GLZ9jdHq3P8/s1600/120120141440.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Asics Gel-FujiSetsu GTX</td></tr>
</tbody></table>
Miehän hurahdin juoksuun toissa vuonna, ja kesällä 2012 juoksinkin muutamana päivänä viikossa. Tarkoitus oli aloittaa taas viime kesänä, mutta se vaan jotenkin jäi... Sitten kaikista mahdollisista päivistä juuri jouluaattona päätin lähteä lenkille ja siinä samalla hölkkäilinkin 20 minuuttia. Liukasta oli, joten eteneminen ei ollut kovin miellyttävää. Juoksuhammasta kuitenkin pikkuisen on tässä viime aikoina kolottanut, ja siksi ajattelinkin, että ostan ihan nastakengät. Ja kun nuo on muutenkin talviolosuhteisiin sopivat, Gore-Texia, niin ei pitäs jalkojen kastua. Tänään sitten miehelle harmittelin, kun en eilen Prismassa käydessämme tullut katsoneeksi alessa olevia talvijuoksutossuja. No, mies sitten sanoi, että hän lähtee tankkaamaan, voidaan samalla koukata Prisman kautta. Jee! Sinne siis. Ja mikä säkä! Näitä kenkiä oli enää 2 paria jäljellä, ja nämä toiset olivat juuri sopivat. Alun perin olin tosin menossa katsomaan Icebugeja, mutta niitä oli enää 3 paria, ja olivat liian pieniä miulle.<br />
<br />
Tottakai piti päästä heti tänään testaamaan. Mutta enpäs ottanut yhtään juoksuaskelta. Sain nimittäin FB:ssä luotettavalta taholta vinkin, että juoksukengät pitää ensin sisäänajaa kävellen. No, enhän mie tällä juoksukunnolla mitään kunnon juoksua saiskaan aikaiseksi, mutta päätin noudattaa neuvoa ja kävelin matkan. Tarkoitus oli käydä sellainen 8 km:n lenkki, mutta se jäi kuitenkin 6,2 kilometriin. Kopsaan tähän suoraan FB:iin kirjoittamani kommentit ekasta lenkistä: <br />
<br />
<span data-ft="{"tn":"K"}" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3]"><span class="UFICommentBody" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[0].{fragment0}[0]{0}[0]">Noniin, kengät testattu <em><span style="font-size: x-small;">nimi poistettu</span></em></span><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[0].{end}[0]{0}[0]"> neuvoja kuunnellen kävellen. Takana reilu 6 km reipasta tahtia, ja uskottava se on, että noilla pysyy pystyssä jäiselläkin alustalla. Askel rentoutui kun tunsi, miten nastat pureutuu jäähän. Hyvin rullasi, niinkin hyvin, e</span></span><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0].{end}[0]{0}[0]">ttä muutaman kerran teki mieli lähteä kirmaamaan, mutta maltoin mieleni. Vähän jäykät ne silti on (Gore-Tex?), muttei miusta niin jäykät kuin moni muu on näistä kommentoinut. Jalat lenkin jälkeen kuivat ja lämpimät. Iso miinus: kantapäiden yläosat myös rakoilla lenkin jälkeen, ja tämä lyhensikin matkaa pari kilometriä lyhyemmäksi, mitä alunperin suunnittelin. Toivottavasti tämä vaiva katoaa sen myötä, kun kengät muotoutuu omaan jalkaan. Koko kyllä tuntui juuri hyvältä.</span></span></span></span></span><br />
<span data-ft="{"tn":"K"}" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3]"><span class="UFICommentBody" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0].{end}[0]{0}[0]"></span></span></span></span></span><br />
<span data-ft="{"tn":"K"}" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3]"><span class="UFICommentBody" data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0]"><span data-reactid=".r[6t].[1][3][1]{comment10202433151565147_4198557}[0].[0].{right}.[0].{left}.[0].[0].[0][3].[0].[3].[0].{end}[0]{0}[0]">Eli muuten tuntui hyvältä, mutta nuo rakot!! :( Tosin on miulle ennenkin tullut uusista lenkkareista rakot, mutta myöhemmin muotoutuessaan vaiva on hävinnyt. Saas nähdä, miten näiden kanssa käy, vai pitääkö alkaa kenkiä viiltelemään, kuten neuvottiin. </span></span></span></span></span>Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-19175564659391871822014-01-09T11:41:00.000+02:002014-01-09T11:52:22.221+02:00Cardiota, salitreeniä ja mietteitä salietiketistäIhan ensiksi haluan kiittää teitä ihania, jotka olette käyneet minuu tsemppaamassa viime postauksiin <3 Ette uskokaan, miten niistä tulee hyvä mieli ja usko omaan itseen ja onnistumiseenkin kohoaa. Muiskis! Ilmeisesti on nyt aineenvaihdunta ottanut spurtin, kun painohävikki on -900g sitten maanantaiaamun. Jee! :)<br />
<br />
Hehhehee, mie eilen sain kuin sainkin itseni aamulla aerobiselle! Ulkolenkki ei hotsittanut, kun oli niin pimeää, märkää, liukasta, sumuista... listaa vois jatkaa loputtomiin ;) Mutta meninpä sitten salille tekee crossarilla 40 minuutin intervallin ja voin kertoa, että hukkaan ei todellakaan mennyt! Raskaimmissa osioissa mie oikeesti aattelin, että kohta tipun tästä, en jaksa enää, kunnes sitten alkoi taas kevyempi osuus. Viimeistään nyt tajusin, että miun aerobinen kunto on tällä hetkellä melko heikko, joten cardiota vaan lisää! Niinhän se menee, että aerobinen kunto heikkenee verrattain nopeasti, kun sitä ei ylläpidä, mutta onneksi sama toimii myös päinvastoin. Eli aerobinen kunto myös vastaavasti lähtee nousuun melko nopeasti, kun vaan sitä oikeasti jaksaa tehdä. Hih, miun mies laittoi eilen aamupäivällä tarkistustekstarin, että "kävitkö lenkillä?". Vastasin, että "en, mutta kävin intervallilla crossarilla". Vastaus oli "yök", joten vissiin miun ratkaisu oli sit hyväksytty :D <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IEfErPFylxw/Us5mFg1D08I/AAAAAAAAJOM/rlsAhmRSDqE/s1600/080120141431.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-IEfErPFylxw/Us5mFg1D08I/AAAAAAAAJOM/rlsAhmRSDqE/s1600/080120141431.jpg" height="640" width="478" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pieni hymy-yritelmä intervalli-cardion jälkeen ;)</td></tr>
</tbody></table>
Tänään kävinkin aamusta tekemässä bunkkeritreenin viikon 3. treenin, eli jalat ja kädet. Aikaa kului 1h 48min., joten tämä vie oikeasti aikaa ja jos oon iltavuoroon menossa, niin salille pitää mennä jo 7:30. Mie kun haluan vielä kotona vähän palautua ennen töihinlähtöä. Rankkahan tämä(kin) treeni on: jaloille 6 liikettä ja käsille 4. Viimeisen jalkaliikkeen jälkeen oisin ollut jo valmis poistumaan paikalta, kun ei tähän ole vielä tottunut. Ennenhän oon tehnyt jalat aina ihan omana päivänään. Kyllä siinä joutui vaan sitä tahdonvoimaa ja tsemppiä keräämään, että jaksoi vielä täysillä panostaa hauiksiin ja ojentajiinkin. Huomisia jalkajumeja odotellessa...<br />
<br />
Tänään miulla oli salilla erityisesti mielessä salietiketti ja varsinkin se, että tavarat pitäis aina laittaa omille paikoilleen. Miusta salilla on oikeestaan kaikkein ärsyttävintä, jos tavaroita ei palauteta sinne, mihin ne kuuluu. Menee turhaa aikaa ja hermoja, kun joutuu etsiskelemään sitä painoa sieltä tai tätä tankoa täältä. Ja että ne painot jätetään laitteisiin, voi argh! Tähän vuodenaikaan näitä tuntuu olevan enemmän, kun salilla on enemmän kävijöitä ja aloittelijoita. Mutta kyllä ne vakkaritkin osaa :/ <br />
<br />
Esimerkki tältä aamulta: kaksi miestä (ovat vakkareita) roudasi scott-penkin taljalle tehdäkseen siinä hauiksia. Tämä on tietysti ok, toki niitä penkkejä saa siirrellä mielensä mukaan. Mutta: ne voisi myös <em>palauttaa</em> omalle paikalleen! Itse olin menossa scottiin tekemään hauiskääntöjä, ja kun tämä kaksikko oli lopettelemassa treeniään siinä taljalla, kysyin, että joutaako tuo scott-penkki? Joutaa ihan kohta, sanoivat. Sitten olivat lähtöä tekemässä ja menin uudelleen kysymään, että "joko joutaa". Kyllä jouti, mutta nämä jättivät sen penkin siihen, eivätkä tuoneet omalle paikalleen. Se ei ole mikään hirveän kevyt se penkki, ja silti jättivät sen miulle roudattavaksi takaisin, vaikka olivat itse sen siihen taljalle vieneet. Kaksi isoa äijää, olisivat voineet kyllä olla kohteliaampia ja palauttaa penkin...<br />
<br />
Toinen esimerkki tältä aamulta heti treenin aluksi. Eka liike oli jalkaprässi. Siinä killotti valmiiksi molemmin puolin 25 kilon kiekot. Lähettyvillä oli yksi mies treenaamassa, joten luulin hänellä olevan prässissä jotain kesken. Tarkistin kuitenkin asian, ja ei kuulemma ollut. Joten painot oli jätetty siihen prässiin. Eihän tuo muuten sinällään mitään, itekin oisin kuitenkin ne samat kiekot siihen iskenyt. Mutta kun ne oli jätetty ylemmille pidikkeille! Meidän prässissä on siis painonpidikkeet kahdella tasolla, ja itse laitan nuo painavimmat 25 kilon kiekot aina alimmille. Ehkä sellainen 180+ cm -pituinen henkilö ei välttämättä tule ajatelleeksi, että lyhyemmän varren omaavien ei ehkä ole ihan niin helppo nostaa niitä isoja kiekkoja sieltä ylemmiltä pidikkeiltä pois. Kyllä miekin sain olla prässisarjojen jälkeen tosi tarkkana ja varovainen, että sain ne kiekot turvalliseti alas sieltä ylhäältä.<br />
<br />
<em>Joten: olkaa ihmiset ystävällisiä ja palauttakaa painot, penkit, tangot sun muut härpäkkeet niille varatuille säilytyspaikoille kiitos!</em><br />
<em></em><br />
<strong>Mikä sinua ärsyttää salilla eniten?</strong>Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-2902121500676256585.post-7357617752553792322014-01-07T20:17:00.003+02:002014-01-07T20:17:48.719+02:00Sotasuunnitelmaa läskiä vastaanToka treeni takana ja samoin eka ruotupäivä. Mie päätin nyt kokeilla eloa -400 kcalin vajeella. Tässä on nyt tullut mässättyä sen verran, että varmaan riittää varastossa hiilareita poltettavaksi ennen kuin rasvaan päästään käsiksi. Nälkä varmaan koittaa piakkoin, mutta pitää yrittää päihittää se. Sitten jos elosta alkaa tulla liian sietämätöntä (lue: mie muutun sietämättömäksi hermokimpuksi) tai treenitehot alkaa kärsiä, lisään kaloreita. Kun nyt sais tällä ainakin pois ne parit kilot, mitkä on varmasti ihan pelkkää turvotusta ja nestettä.<br />
<br />
Toinen täsmäisku laardia vastaan koittaa huomenaamulla cardion muodossa. Kelistä riippuen se tapahtuu joko ulkona lenkin muodossa tai salilla crossarilla. Jos näitä aerobisia päiviä saisi kaksi viikkoon, olisin tyytyväinen. Tämän viikon sunnuntaina olis salilla vaihtuvana jumppana combat, joka kyllä ajaisi oikein hyvin asiansa viikon 2. cardiona. Katellaan, mikä on viikonloppuna kestävyys tämän viikon aloitusrykäisyn jälkeen vai onko combat liikaa. Salipäiviä tulee viikkoon neljä, joten vielä se yksi täyslepopäiväkin viikkoon mahtuu :)<br />
<br />
Tänään siis tehtiin <a href="http://liikuntakarpasenpuraisu.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #741b47;">Pian</span></a> kanssa Bunkkeritreenin 2. viikon 2 treeni. Se tarkoittaa selkää ja vatsoja. Olin ihan yllättynyt, miten hyvän tuntuman sain yläselkään. Ylä- ja alataljat superina jo saivat selkälihat liikkeelle. Mie sain ylätaljalla nyt tehtyä ihan eri tavalla, kun Pia neuvoi miten se kannattaa tehdä. Jes! Ehkä mie alan päästä ylätaljavihastani..?<br />
<br />
Sitten olikin aika pudotussarjojen... Eli käsipainoilla kulmasoutua. Ou mai gaad, että voi taas tuntua lopussa 8 kilon puntitkin järkyttävän painavilta! Pudotussarjojen päätteeksi vielä 3 x maksimit. Kyllä tuntui selkä tehdyltä. Ja mikä parasta, niin ainakin Pian mukaan miun tekniikka oli ihan oikea ja sain puristettua toistot loppuun saakka. Näissä ne painot jää kyllä alas sit, kun se raja tulee vastaan. Se tuli huomattua ;D<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-XyMZGfwjACc/Usw75yMWB8I/AAAAAAAAIqw/rISeOxKHR0I/s1600/070120141416.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-XyMZGfwjACc/Usw75yMWB8I/AAAAAAAAIqw/rISeOxKHR0I/s1600/070120141416.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pudotussarja menossa</td></tr>
</tbody></table>
Sitten oli ne ehdottomat inhokit, eli vatsat, tehtävänä. Voi luoja miun vatsalihakset on surkeessa kunnossa! No, ei kai se ihme ole kun ovat saaneet velttoilla viime viikot ja siihen päälle on tullut ylimääräinen höttökerros. <em>Pure pain</em>, sanon mie tämän päivän vatsatreenistä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KWYnSUz5XO0/Usw8DpRVY8I/AAAAAAAAIrc/5zf2-1f2VME/s1600/070120141423.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-KWYnSUz5XO0/Usw8DpRVY8I/AAAAAAAAIrc/5zf2-1f2VME/s1600/070120141423.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ylävatsaa taljassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JuZ3jbVEwXo/Usw8NaLNdHI/AAAAAAAAIsU/ugy1xJ_KFp8/s1600/070120141425.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-JuZ3jbVEwXo/Usw8NaLNdHI/AAAAAAAAIsU/ugy1xJ_KFp8/s1600/070120141425.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alavatsaa penkissä</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-qvmO1Xv_H2c/Usw9D-EdrnI/AAAAAAAAIwc/iBMl8PP5dVY/s1600/070120141428.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-qvmO1Xv_H2c/Usw9D-EdrnI/AAAAAAAAIwc/iBMl8PP5dVY/s1600/070120141428.jpg" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vinot vatsat penkillä painon kanssa kiertäen. Tyyntä ilmettä,<br />
mikäs tässä tehdessä...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-mvsMtqUQ-wg/Usw9gi1NADI/AAAAAAAAIyY/FGusV-7bUmA/s1600/070120141430.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-mvsMtqUQ-wg/Usw9gi1NADI/AAAAAAAAIyY/FGusV-7bUmA/s1600/070120141430.jpg" height="311" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">...tai sitten vähemmän tyyntä... PRKL!</td></tr>
</tbody></table>
<strong></strong><br />
<strong>Onko teillä jotain tiettyä keinoa pudottaa painoa, siis lähinnä rasvoista, jonka otatte käyttöön kun paino on noussut tai uhkaa nousta?</strong> Siis rasvapaino, lihastenkasvun kohdallahan se painonnousu onkin ihan suotavaa ;)Freyahttp://www.blogger.com/profile/16963672517114537517noreply@blogger.com6