Rest Is Easy?

Lainaan nyt Annaa, joka kirjoitti eilen blogissaan: Jos sitä tahdonlujuutta kysytään siinä, että jaksaa haastaa itseään viemällä kroppansa aivan äärirajoille, niin kyllä sitä tässä päin vastaisessakin tilanteessa tarvitaan! Aivan totta! Kun mieli tahtois mennä täysillä, ei haluaisi jarrutella, mutta kyllä se on niin, että välillä täytyy hidastaa ja antaa kropalle aikaa palautua.

Minun kroppani ilmeisesti ilmaisi asian asettumalla vastahankaan tänä aamuna. Olin jo illalla laittanut valmiiksi kamat, jotta voin lähteä heti klo 7 jälkeen juoksumatolle. Eilinenhän minulla oli lepoa ja ajattelin, että kyllähän sitä sillä pärjää. Siis ajattelin mielessäni. Kroppa ei ollut ihan samaa mieltä. Aamulla oli herätys, en yksinkertaisesti saanut silmiä auki. En jaksanut mennä edes vessaan, vaikka olisi pitänyt! Tämä oli ihan erilaista kuin se viime perjantain olo, jolloin kyse oli vain tahdonvoimasta. Kyllä, olen todellakin oppinut tuntemaan kehoni sen verran hyvin, että tiedän milloin se kaipaa lepoa oikeasti ja milloin on kyse viitsimisestä. Heräsin lopulta vasta klo 8:30 kun mieheni oli valmistautumassa töihinlähtöön. Silti tuntui vieläkin, etten vaan jaksa nousta ja miehenikin ihmetteli, että miten minä vielä sängyssä rötkötän, ei ole yhtään minun tapaistani. Kerroin, että tuntuu että voisin maata täällä koko päivän. Mies mutisi, että se vois tehdäkin sulle ihan hyvää. "Syöt aamupalan ja meet takaisin sänkyyn vaikka lukemaan", kuului ohjeistus. "Joo, opiskelukirjoja, niin varmasti nukahdan!". No makoilin vielä peiton alla ja nousin vasta klo 9:30 aamupalalle, mikä on kyllä kamalan myöhäinen aika sillekin. Kyllähän minua harmittaa, etten päässytkään juoksumatolle, mutta vain vähän, koska tiedän toimineeni oikein. Toisaalta olen ihan ylpeä siitä, etten noussut väkisin ja lähtenyt repimään. Siitä ei olisi tullut mitään eikä siitä olisi ainakaan voinut seurata mitään hyvää. Tarkoitus on sitten mennä illalla balanceen, kehonhuoltotunti on varmaan ihan paikallaan tässä tilanteessa.

Toinen vaivakin on tullut viikonlopun jälkeen: vasen hartia-olkaseutu. Minulla on jo usean vuoden ajan ollut vasemman lavan alapuolella sellainen kipupiste, joka välillä vetää koko vasemman puolen juntturaan. Nyt se äityi sunnuntaina yhden käden kulmasoutuja tehdessä, kun tunsin kipua siellä. Kun kotona venyttelin, kipu tuntui taas ja tuli tunne, että jotain on jäänyt jonnekin väliin. Nyt koko lavan alue on ihan kosketusarka ja kipuilua on jonkin verran myös olkapäässä. Toivottavasti ei ole mitään tulehdustilaa siellä. Onneksi varasin muutama viikko sitten ajan kuntoneuvolan fysioterapeutille kun ajattelin, että nyt vihdoin tuolle kipupisteelle pitää tehdä jotain, ennenkuin treenissä pahennan sitä. Toivottavasti en nyt ole jo tehnyt sitä... Viikon päästä on tuo käyntiaika.

Viitaten vielä eiliseen kaloripohdiskeluuni... Tein sellaisen muutoksen, että menen lepopäivät nollakaloreilla, eli pyrin syömään koko peruskulutuksen verran, ja sen -250 kcalin vajeen lykkään aina vain liikuntaa sisältäviin päiviin. Katotaan nyt toimiiko tuo ja pysyykö nälkä paremmin loitolla. Ja mitä painolle tapahtuu?