Week 4

Tämä viikko meni eri tavalla kuin olin alunperin suunnitellut. Mutta niinhän se elämä menee välillä,  tulee tilanteita, jolloin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja treeneistä pitää voida silloin joustaa. 

Tiistai oli siis surupäivä ja onhan koko viikko ollut tietysti aika lailla alavireinen. Toisaalta kunnon treeni tekee hyvää, kun siinä voi samalla purkaa ajatuksiaan. Lisäksi mulla on nyt ollut verenpaineet tosi matalalla, alhaisimmillaan 95/65. Ongelmat siis tuossa yläpaineessa, ja se on vaikuttanut yleisoloon. Mullahan on ollut jo 7 vuoden ajan käytössä beetasalpaajat korkean verenpaineen ja rytmihäiriöiden takia. Verenpaine on laskenut kilojen karisemisen ja säännöllisen liikunnan myötä. Samalla sykkeenikin on madaltunut, nykyisellään se on istuessa n. 55-60 välissä. Tämä on aiheuttanut ongelmia liikunnassa, kun mulla ei syke yksinkertaisesti pääse nousemaan niin korkealle kuin ilman lääkettä nousisi. Tämän olen käytännössäkin todennut, jos olen käynyt aamuaerobisella ennen lääkkeenottoa. Silloin syke on noussut reippaammin kuin jos olen tehnyt cardion iltapäivällä, kun lääke on jo otettu. Viikonloppuna puolitin omatoimisesti päivittäisen annoksen ja tänä aamuna soitin terveyskeskukseen. Ja olin ratketa riemusta, kun sain ohjeeksi lopettaa koko lääkityksen! JEE! Kokeillaan nyt miltä elo tuntuu olla ilman sitä. Verenpainetta täytyy nyt siis seurata ja jos rytmihäiriöitä tulee, voin ottaa silloin lääkkeen. Eli tästä lähtien käytän sitä vain tarvittaessa. Tietysti jos verenpaine alkaa nousta, täytyy tilanne katsoa uudelleen.

Sitten vielä eilisestä treenistä. Kohteena olivat (taka)olkapäät, hauikset ja ojentajat:

klikkaa kuvaa isommaksi

Tuo dippi on lopussa suluissa siksi, että ajattelin tehdä sen, jos oikkareissa ytyä riittää. Ei riittänyt, mutta hauberit vielä vähän kaipasivat poltetta ja teinkin sitten dippien asemasta vielä käsipainoilla yhden käden hauiskääntöjä istuen. Mutta kyllä on vaikea saada tuntumaa tuonne takaolkapäihin! Se on siis minulla alue, johin pitäisi kiinnittää erityishuomiota ja vahvistaa. Kai tuossa aikansa menee, että oppii tekniikat oikein, että se menee sinne minne pitääkin. Pystysoutu ennen hauiksia oli kyllä moka, kun se kävi niin forkkuihin, etten saanut oikein hauiksiin sitten tuntumaa. Tai sit mutkatanko ei vaan sovi mulle hauiksia tehdessä, vaan se tuntuu nimenomaan forkuissa. Mutkatanko ranskalaiseen punnerrukseen on kyllä mulle tosi hyvä, aijjai mikä polte!! Nyt onkin ojentajat aika kipeinä, saa nähdä miltä tuntuu tänä iltana balancen krokotiilit ja baby cobrat. :D

Eilistä "salieleganssia"

Eilinen loppupäivä menikin sitten vanhempieni luona. Äidin synttärien lisäksi meillä oli hautajaissuunnittelua, siinähän sitä riittääkin. Tässä vielä kuva äidille tekemästäni daimsuklaa-juustokakusta. Oli niin hyvää! :)