Not Wanted

Norovirus, mitä luultavimmin. Se iski varhain keskiviikkoaamuna. Jo tiistai-iltana niveliä särki ja nukkumaanmennessä oli hieman huono olo. Heräsin sitten keskiviikkona 5 jälkeen kauheisiin vatsakouristuksiin ja hetken päästä piti rynnätä vessaan. Onneksi ymmärsin jo mennessä, että tarvitsen mukaani myös vadin... Aivan järkyttävää se oli, luulin ensin, että pyörryn siihen pöntölle ja sitten jo ajattelin, että kohta tulee noutaja... Naama oli ihan kellertävä ja kylmä hiki tuntui. Onneksi se sitten helpotti, mutta olin niin voipunut, että mieheni täytyi taluttaa minut vessasta takaisin sänkyyn.

Keskiviikko olikin sitten aika paha päivä. Mikään ei kestänyt sisällä, ei edes vesi. Kuume nousi ja joka paikkaan särki. En jaksanut edes istua, mutta makaaminenkin tuntui pahalta, kun ei ollut hyvä missään asennossa. Illalla sain alas vähän mustikkakeittoa ja puolikkaan pienen pehmeän sämpylän. Eilinen alkoi taas vessarumballa. Kuumetta ei enää aamulla ollut, mutta olo kauhea. Nukuinkin aamuvessarumban jälkeen sitten puoleen päivään asti. Sitten sainkin syötyä vähän kaurapuuroa mustikkakeiton kanssa. Ja sitä seurasi mahakrampit. Illalla söin pikkuisen miehen tekemää kanaa ja sitä vaaleaa sämpylää. En muista, milloin meille olisi viimeksi ostettu vaaleaa leipää, mutta nyt en usko, että mahani kestäisi täysjyväruista. Syöminen oli pakkoa, ja siitä tuli taas ikävät seuraukset. Toivottavasti edes joitain ravintoaineita imeytyi. Illalla nousi taas kuumetta, mutta ei onneksi enää niin paljon kuin keskiviikkona.

Tänään jaksoin jo aamulla mennä suihkuun. Se oli välttämätöntä, ja teinkin sen sitten heti ennen kuin mies lähti töihin. Jogurtinkin sain alas, katsotaan seuraako siitä jotain. Tänään olisi tavoitteena pikkuisen lisätä syömistä, hyvin pienin annoksin. Jos vatsa kestää. En ole tämän taudin aikana juonut tarpeeksi ja se tuntuu ja näkyy. Mies sanoi aamulla, ettei sulla ole ainakaan mistään turvotuksista enää jälkeäkään. Niin, taisi tulla luomu-detox. Aamupainon katsoin huvikseni ja järkytyin, kun vaaka näytti 65,3 kg. Tiistaiaamuna se oli 67,6 kg. Olisihan tämä muuten kiva juttu, mutta ei ihan tällä tavalla. Ja kyllähän se tulee takaisin sitten kun taas pystyn syömään normaalisti.

Kovasti odottamani keskiviikon yhteistreenit sitten tietysti peruuntuivat. Tai lykkääntyivät. Tällä hetkellä ei voi mitään salia ajatellakaan, hyvä kun jaksaa tässä tuolissa istua. Kyllä tästä toipumiseen varmaan jokunen päivä menee.

Kiitos kaikille vielä ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Keskiviikkona sainkin muuten ihan mukavia uutisia työrintamalta, vaikka aika sumussa olinkin puhelimeen vastatessa. Helmikuun alusta alkaa 3kk sijaisuus! Eihän se ole sama kuin vakituinen työ, mutta tosi hyvä juttu nyt tähän kevääseen. :) Puhhuh, nyt takaisin sohvalle.