The Circle of Life

Eilinen päivä menikin ihan erilailla kuin olin suunnitellut. Isäni soitti aamulla klo 6, että veljeni on tulossa minua hakemaan. Pappamme (isoisämme kutsumanimi) sairaskodilta oltiin soitettu, että nyt kannattaa tulla, lähtö on lähellä. Ehdimme veljeni kanssa paikalle juuri ajoissa ja pappa nukkui rauhallisesti pois. Olihan tämä odotettavissa eikä mitenkään yllätys, mutta tottakai nyt on surun aika. Ikää papalla oli jo melkein 89 vuotta, joten pitkän elämän hän sai elää. Nyt minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa jäljellä, mutta sehän on tietysti luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä ja elämä itsessään. 

Papalle (source)

 

Eilinen menikin sitten vanhempieni luona, joten se salikäynti jäi tekemättä. En kyllä olisi eilen jaksanutkaan. Tänään aion mennä sitten tekemään vähän tunnustelevaa treeniä. Edellisestä salitreenistä onkin jo aikaa hulppeat 1,5 viikkoa, joten saa nähdä, miten menee. Paino ei ole vielä noussut taudin jäljiltä juurikaan, eipä tuo haittaisi jos ei noususikaan! Vähän kyllä epäilen, että se tulee sieltä vielä ylöspäin. Tänä aamuna otin mittoja ja ne on nyt päivitetty tuonne. Ei suuria muutoksia.