Fät is bäk?

Painonnousu on miulle edelleenki tosi vaikea asia. Varsinkin kun on tullut useampi kilo. Tässä kuvat toissa-aamulta:

Turvotus on huomattava! Kasvoissa ja silmien alla, vatsan alueella, joka paikassa. Aamupaino oli 69,7kg. Siis melkein seiskalla alkava! Olin kyllä aika paniikissa, painonnousu on miulle oikeesti niin punainen vaate kuin olla voi. Selityksiä: kreatiini, proteiinin lisäys, salitreenit. Tuolloin en vielä tiennyt, että on myös "se aika kuukaudesta" käsillä, mutta eilen se sitten alkoi, joten silläkin selittynee osa tuosta. En kuitenkaan halua liikaa tekosyitä keksia, koska tiiän ihan tasan tarkkaan, että kyllä tässä on kyse ihan oikeasti läskinkin paluusta. Mutta vain väliaikaisesti! Sen päätin.

Tänä aamuna tilanne ei onneksi näyttänyt enää ihan yhtä pahalta... Aamupaino oli 68,5kg ja olokin kevyempi. Naama ei ole enää turvoksissa ja mahakin vähän laskenut. Voi olla, että tosiaan kreatiinin aloitus toi tuota turvotusta, mutta nyt kun oon ylläpitoannoksilla (yksi annos/vrk), on turvotuskin helpottanut. Mut silti tuo paino on taas ihan liikaa, haluaisin sen olevan tuolla 65 kilon tienoilla ja mieluiten vaikka alle.

Huppari: Body Action (S)
Housut: Better Bodies (M)

Nojoo, ei tuosta kuvasta paljon näy onko turvotusta vai ei kun on tuo huppari päällä :D Mutta ihan erilainen olokin on tänään ollut. Tuo on muuten tällä hetkellä miun lemppariasu! Tuo huppari on niin pehmeä eikä liian paksu. Noita housuja taas voisin pitää joka paikassa, ne on niin hyvän tuntuiset päällä!

Luv it!

Torstaina kuitenkin tartuin härkää sarvista ja laitoin vajeet päälle Kalorilaskuriin. Lisäksi oon erityisesti huolehtinut paljosta vedenjuonnista ja aineenvaihdunta onkin nyt aika selvästi hieman vauhdikkaampaa. Tosiaan se reilu kilo on onneksi jo nestettä kropasta lähtenyt, toivottavasti suunta säilyy samana. Mutta nyt miun ihmettelyn aihe sitten on, että kuinka paljon painonnoususta voi oikeasti laittaa kreatiinin piikkiin? Ja onko suotavaa muuten olla miinuskaloreilla krean aikana? Syökö se sitten kaiken hyödyn siitä? Miun miinukset ei oo mitkään dramaattiset, vaan korkeintaan -200-300 kcal/vrk. Mutta hävittääkö se sitten tuota lihasta? Jotenkin oon nyt pikkuisen sekaisin näistä jutuista. Kun haluaisin nyt siis samalla polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta. Salitreenitavoite on 4 krt/viikko. Tarviinko lisää aerobista liikuntaa kun pyöräilen 5 päivänä viikossa työmatkat (n. 6 km/suunta ja reipasta tahtia, n. 17-20 min. menee) ja käyn combatissa? Lenkit on edelleen aloittamatta... Pitäiskö miun oikeesti alkaa aamuisin ennen töihinmenoa aamuvuoropäivinä lähteä tekemään sit se puolen tunnin aamuaerobinen? Tai ainakin parina aamuna viikossa? Tuntuu taas, että loppuu päivät viikosta kesken! No, jospa se tästä. Pitää nyt seurata mihin suuntaan tämä paino ja olemus lähtee kehittymään.

Tänään olikin salilla jalka-pyllytreenin vuoro. Tarvittiin taas vähän extra-tsemppiä ja siksi taas tsemppipaita! :D

Sama tuttu reeni mitä oon tehnyt tässä jo jonkin aikaa. Nyt taas uskaltauduin sumokyykkyjen pariinkin ja yllättävän hienosti ne sujuivat. Jalkatreenin jälkeen on aina jotenkin pikkuisen helpottunut olo. Että nyt se on ohi tältä viikolta ;D Tänään olin kuitenkin vähän tyytymätön itteeni. Oli jotenkin sellainen tunne, etten antanut kaikkeeni. Oisin voinu puristaa pikkuisen tehokkaammin ja paremmin. Siis kyllä treeni tuntui ja jälkeenpäinkin jaloissa ja takamuksessa on tuntunut ajoittaista treeninjälkeistä "värinää", mutta silti jäi vähän sellainen tunne, että liian mukavuusalueella mentiin nyt. Tässä nyt ollaan tällä viikolla oikein erityiskriittisiä näköjään. Välillä pitää olla.

Treeninjälkeinen kuvatus

Noniin. Nyt aineenvaihduntaa vauhdittamaan saunanlauteille! Mies kävi just häkälöylyt heittämässä, onkin muutama viikko aikaa kun on viimeksi omassa saunassa käyty. Loppuilta rentoilua ja aamulla viikon viimeiselle salitreenille! Toivottavasti saitte jotain tolkkua tästä postauksesta, aika sekavalta vaikuttaa.

Pikainen päivitys

Mie arvasin, että kun työt alkaa, miun bloggaaminen vähenee. Töissä saa olla sen verran paljon näyttöpäätteellä, että ei jaksaisi kotona enää montaa tuntia istua koneen äärellä. Ja on tietysti muutakin tekemistä :) Toisaalta ärsyttääkin, kun tästä blogista ja varsinkin ihanista ihmisistä blogistaniassa on tullut osa miun elämää. Mutta näillä mennään nyt, ja anteeksi kun en ole siis ehtinyt varsinkaan taas teidän muiden blogeja kommentoimaan. Luen kyllä ne läpi, mutta kommentointi on jäänyt. Töissä on kyllä ollut mukava olla ja viikko on mennyt hujauksessa!

Reenille on silti toki aikaa! Kävin keskiviikkona korkkaamassa combatin uuden ohjelman 56 ja tykkäsin! Kirjoittelen siitä vähän enemmän kun on kerta tai pari lisää kokemusta takana. Eilen oli olkapää-selkätreenin vuoro. Jau, sivuvipareihin viparisupereissa (taka-sivu-etu) sain ottaa käyttöön seiskan painot ja sain silti nostot puristettua ihan puhtaasti kyynärpäät edellä! Ai että mie oon kyllä niin rakastunut tuohon noihin viparisupereihin, vaikka se aina yhtä hirveetä onkin! :)

Treenin jälkeen kun peilistä vähän mallailin, niin mie säikähdin noita patteja (epäkkäitä??). Apua, en mie ihan tuommoisia halua! Menis ne patit mieluummin tuonne enempi olkapäähän. Huomannette kuvasta myös turvotuksen. Paino on taas nyt miun murheenkryyni, yritän kirjoittaa asiasta viikonloppuna lisää.

What is that??

Nyt aamupalalle ja sitten töihin. Sen jälkeen luvassa treffausta ihanien ystävien kanssa! <3

Aurinkoista perjantaipäivää!

Käspäivää ja penkkiasiaa!

Voe tokkiisa kun osaa olla kuuma! Töissä kyllä tarkenee paremmin kuin tarpeeksi. Miun pitäis käydä ostamassa sinne jotkut säädylliset kesähousut kun noissa pitkissä kyllä alkaa jo ahistaa... Ja jottei vaan pääsis kylmä yllättämään, niin tietysti pitää pyörällä polkea hullun lailla työmatkat auringonpaahteessa ja toki sitten vielä salillekin mennä.

Tänään silkka reenipostaus! Käspäivä höystettynä rintafileillä ja vatsapalikoilla.

Siinäpä puntti poikineen.

1. Penkkipunnerrus 3x6, 1x3 (<- 35kg!)
2. Vinopenkki, kp:t 3x10
3. Ristikkäisveto taljassa 1x12, 2x10
4. Hauiskääntö, mutkatanko 3x10
5. Keskitetty hauiskääntö kiertäen scott-penkissä, kp:t 3x12
6. Hauiskääntö alataljassa seisten, suora tanko 3x12
7. Ranskalainen punnerrus, mutkatanko (S) 3x10
8. Kapea penkkipunnerrus, mutkatanko (S) 3x10
9. Push down taljassa, suora tanko 3x12
10. Sivutaivutukset, kp 3x12 / puoli
11. Istumaannousu 10kg:n kiekon kanssa kädet ojentaen 3x12

JAUUU! Penkkienkka justiinsa rikottu! :)

Penkkiä aattelin tehdä nyt vain kuudella toistolla sen neljä sarjaa, ja aloituspaino oli 27,5 kg. Loput sarjat ajattelin 30 kilolla vääntää. No, kaksi seuraavaa teinkin, mutta sitten iski hirveä halu kokeilla sitä 35 kiloa! Eiku vaan lisää kiekkoa tankoon ja yyyyylös! Noh, kolme siinä vain nousi, sit meni sisu kaulaan. Ois ehkä yksi tai kaksi vielä noussut, mutta en uskaltanut ilman varmistajaa... Mikähän nyt ois paras keino tehdä tuota penkkiä, että sais lisää voimaa? Onko se useampi sarja vähemmillä toistoilla? Mutta silloinkin pitäisi saada ne tavoitellut toistot väännettyä, koska jos sarja jää aina kesken, ei kehitystäkään tapahdu. Toivottavasti miun tekniikka on oikea. Yritän kyllä, mutta vaikea sanoa kun ei itse näe suorituksen aikana. Vinopenkissäkin tein nyt pitkästä aikaa 10 kilon painoilla ja jaksoin kuin jaksoinkin!

Käsiosastolta nyt ei oikeastaan mitään uutta raportoitavaa. Paitsi että viimeisessä habaliikkeessä (alatalja) kun vilkaisin peilistä kesken suorituksen, niin hui kyllä vaan se hauis siellä pullisteli ihan mallikkaasti! Muutkin on laittaneet habakuvia viime päivinä, niin pitää sit miunkin:

Kasvunvaraa kyllä on!

Mie en nyt jaksa enempää kirjoitella, kun väsyttää niin. Hyvää yötä pöppiäiset! :)

Onnellinen ystävyydestä

Tänään ei ollut treenipäivä, mutta kyllä muuten ihan tarpeeksi hikinen!

Aamupäivällä pyöräilin keskustaan, kun meillä oli sovittu Annan kanssa kahvitreffit HyvePaheen terassille. Ja voi sitä auringonpaistetta ja lämpöä! Onnistuin siinä istuessa käräyttämään olkpäänikin...

Mutta muuten oli oikein kesäistä ja ihanaa, niin kuin Annan ottamista kuvistakin näkyy:

Pakko oli noista kuvista vähän sensuroida mahamakkaroita näkymättömiin. Höh, siellä ne edelleen on eikä muuksi muutu. Mutta olinpa muuten ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien julkisella paikalla shortseissa ja naruolkaintopissa!  En väitä olevani katseenkestävä vieläkään noissa vaatteissa, mutta who cares? Jos jotakuta sattuu silmiin, niin katsokoon muualle! :D Tämä rohkeuspuuska johtuu ihanan Pian eilisestä postauksesta. Sen kun luin, ajattelin vain, että kyllä miulla on oikeus kesäkuumalla kulkea makkaroinenikin shortseissa ja topissa. Ihan samalla tavalla kuin niillä, jotka ovat timmissä kunnossa. Räyh vaan! Oli miulla toki vaihtovaatteet mukana, kun olin sitten töihin menossa. Mukavampi se on pyöräilläkin vilpoisemmissa vaatteissa kuin pitkissä skinnyfarkuissa! Tänään oli siis miun eka työpäiväkin reilun kuukauden paussin jälkeen ja sinnekin oli kyllä mukava palata! Vaikka olikin kuuumahhh!

Enpä voi tähän muuta todeta kuin että uskomatonta millaisia ystäviä oon saanut marraskuun jälkeen kun aloitin treeniblogini! Annan kanssa jotenkin kolahti heti, mutta vasta nyt me tavattiin ekaa kertaa silleen ajan kanssa. Ja juttua riitti ja riitti ja riitti! Ihan harmitti, että vähän tuntui kesken jäävän kun piti lähteä töihin. Mutta ehditäänhän me vielä, molemmat kesämmekin vietetään täällä Joen kaupungissa. Molemmilla vähän samat planit, eli töitä ja salia. Pia on toinen, jonka kanssa tunnen olevani hyvinkin monessa asiassa samalla aaltopituudella. Ja syksyssä on tänä vuonna se hyväpuoli, että Pia palaa kaupunkiin! :)

Onni on ystävät! <3

Vastauksia haasteisiin

Haastetta pukkaa. Miulla on jäänyt kolme haasetta roikkumaan, niin vastaan nyt kaikkiin yhdellä iskulla. Jihuu!

Marilii ja Liina haastoivat miut vastaamaan viiteen laatimaansa kysymykseen, keksimään omat viisi kysymystä ja haastamaan sitten mukaan haluamani blogit. Vastaanpa tässä molempien kysymyksiin ja sitten seuraa miun omat.

Mariliin kysymykset:

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?
Tällä hetkellä ehdottomasti läheiset ihmiset. Ja toki aina muulloinkin ;) Nyt on kuitenkin erityisesti sellainen tilanne että rakkaiden tuki on tärkeää eikä sitä voi korvata millään. Aviomies, perhe ja ystävät. Myös oma koti on onnen aihe. Mie tykkään tosi paljon meidän kodista ja viihdyn täällä. Oma turvapaikka. Tänään olen onnellinen myös alkavasta 3 kk:n työrupeamasta. Myös kesä on onnellinen asia. Salilla miut onnelliseksi tekee hyvin kulkenut treeni ja uudet saavutukset.

2. Miten mieluiten vietät vapaa-aikasi?
Salilla! Lukeminen on myös tärkeä harrastukseni. Myös yhdessäolo läheisten kanssa on tärkeää, mutta harmillisen harvoin nykyään tuntuu aikaa riittävän. Roikun myös välillä liikaakin netissä, lähinnä blogeissa. Joskus on ihanaa myös vaan olla ja katsoa vaikka hyvää elokuvaa.

3. Mikä on salainen paheesi?
Öööö, jos mie sen kertoisin, eihän se sit olisi enää salainen ;D Noooo, yksi on sellainen, että tarkistelen asioita enemmän kuin tarpeeksi ja tämä joskus ärsyttää muita. Varmistan, että "muistathan sen ja sen" ja "teithän sen ja sen" jne. Itekin pitää tarkistaa joskus moneen otteeseen kotoa lähtiessä, että olihan se hella varmasti kiinni tai onko miulla nyt tarpeeksi bussirahaa. Neurootikko?

4. Treeni, ruoka vai lepo? Mistä olet valmis ensimmäisenä joustamaan ja miksi?
Riippuu ihan tilanteesta. Vielä pari kuukautta sitten olisin sanonut, että lepo. Nyt oon toista mieltä. Ehkä se on sit treeni? Vaikka en halua luistaa treeneistä ellei oo aivan pakko, niin se on kuitenkin asia, jonka väliinjättäminen vaikuttaa vähiten kokonaishyvinvointiin.

5. Mikä on noloin tilanne, johon olet joutunut?
No voi, mikä niistä? ;D Kyllä tähän ikään mennessä noita on jo kertynyt sen verran, ettei mielellään muistele ;) Yksi suht tuore on tänä keväänä töissä sattunut. Asiakas tuli kyselemään haluamiaan DVD-levyjä lainaan. Ja en tiedä, mistä ihmeestä se tuli, mutta mie vastasin, että "valitettavasti ne kaikki on just nyt naimassa". Tarkoitus oli siis sanoa lainassa. Mie en edelleenkään tajua, mistä tuo sana tuohon tuli ja voitte arvata, kuinka nolona olin! Asiakas oli mies ja vähän katteli silleen epäilevästi. Huumorilla otti onneksi kuitenkin, mutta oli se kyllä hirveen nolo tilanne!

Liinan kysymykset:

1. Kesän paras grilliherkku?
En voi valita vaan yhtä! Tykkään sekä lihasta että kasviksista grillattuna. Ja halloumi-juusto on aivan ihanaa! Ehkä se olisi kuitenkin se ihan ykkösherkku.

2. Jos saisit vapaalipun joillekin festareille, niin mitkä kolme bändiä/artistia haluaisit esiintymään?
Eluveitie, Amon Amarth ja Ensiferum. Noin niinkuin esimerkiksi!

3. Mikä on seuraava tavoitteesi urheilun merkeissä, oli se sitten kuinka pieni tahansa?
Oiskohan se sitten se 40kg penkistä?

4. Mikä on suhteesi alkoholiin?
Kohtuus kaikessa! Joskus voi juhlia reippaamminkin, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän se vaatii palautumistakin... Mieluummin vietän viikonloput salilla kuin krapulassa :)

5. Kuvaile täydellinen vapaapäiväsi.
Sujunut treeni, hyvää ruokaa ja seuraa. Tai vaihtoehtoisesti rauhoittava yksinäisyys hyvän kirjan parissa. :)

Source

No sittenpä miun viisi kysymystä:

1. Kauneinta mitä sinusta/sinulle on koskaan sanottu?
2. Paras tai mieleenpainuvin kesämuistosi?
3. Mikä ulkonäössäsi on mielestäsi parasta?
4. Jos voisit muuttaa jonkin luonteenpiirteesi, mikä se olisi, vai muuttaisitko mitään. Miksi?
5. Mihin kiinnität ensimmäiseksi huomiota uudessa tuttavuudessa?

Haastan Pian, Maryan, Jannan ja Hannan.

Mariliiltä tupsahti vielä toinenkin haaste: "Jokainen haasteen saanut keksii itsestään kolme asiaa, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla “päihittää” kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä.“

En ole koskaan...

... käynyt spinningissä
... halunnut olla laiha sanan todellisessa merkityksessä, ihan oikeasti
... ollut IRC-Galleriassa

No en nyt tiiä oliko nuo mitään erikoisia, mutta en nyt keksinyt muutakaan. Onko muuten tuota Galleriaa edes enää olemassa? Joskus kaikki tuntuivat olevan siellä, paitsi mie.

Haastan tähän mukaan Annan, Pian, Liinan, Nioben ja Elenyan!

Läskipäivä

Mies on jo kyllästymiseen asti joutunut kuulemaan tänään läskivalituksia. Mutku ihan oikeesti! Mie näytän siltä kuin oisin lihonu ainakin 5 kiloa. Ja on sitä painoa kyllä tullutkin, viimeksi perjantaina mittasin ja nyt en kyllä edes uskalla mennä. Hähhähhää, mitäs läksit! Niin, nyt on jo viikon verran syömiset olleet hunningolla. Ja sitten tietysti torstaina se kreatiinin aloitus. Ja nyt, kyllä miun maha on turvoksissa. Toivon, että se siitä helpottaa, kun tiistaina vähennän käyttöä ylläpitovaiheeseen. Nojoo, ei tätä näkyä varmasti paranna tämä mennyt viikonloppu. Perjantaina otetut oluet ja eilen vedetyt sipsit, hodarit ja jäätelö. Typeriä tekosyitähän riittää, mutta tämä viikonloppu ei vaan ole ollut mitenkään helppo. Eilen oli sellainen päivä, etten vaan jaksanut edes tehdä oikein mitään, eikä kyse ollut kuitenkaan edes krapulasta, vaikka perjantaina sen muutaman oluen otinkin. Ja tänään peilistä on katsonut aika kammotus. Hyi. Ja kuinka inhoankaan myös tällaista itsesääliä, nyt vaan tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ihmisenä. Ja tämä taas liittyy niihin perjaitain uutisiin lääkärillä. Valivali, joojoo, tämä riittää nyt tästä. Onneksi huomenna pääsen töihin, niin tulee elämäänkin taas rutiinia, säännöllisyyttä ja pääsen taas tekemään sitä mistä tykkään.

Tänään kulutin aikaa kitkemällä vuohenputkea pihalla. Se osaa olla inhottava rikkakasvi, kun sitä ei saa häviämään millään! Tulipahan vietettyä aikaa ulkona ja tehtyä jotain hyödyllistä. Sitten voinkin lähteä paremmalla omallatunnolla salille tekemään jalkatreeniä. Hah, varsinainen hikitreeni siitä tulikin tällaisena päivänä!

Treeni.

Ready to go.

En päässytkään ekaksi prässiin, kun se oli varattu. Aloitinkin sitten smith-kyykyillä ja hitsi että miulla oli aggressioita purettavana! Siitä seurasi enkkapainot viimeisessä sarjassa, eli 51,6kg. Tosin se meni kyllä liikaa selälle, mutta silti! Asiaa tietysti auttoi myös se, että prässi oli vielä tekemättä. Hirveä hiki kyllä puski heti päälle ja koko ajan sai olla nestettä hörppimässä. Tuo kyykkääminen vei kuitenkin jo voimia sen verran, että prässissä piti tyytyä pienempiin painoihin kuin viimeksi. Eipä se mittään. SJMV sujui suht mallikkaasti jopa, kun ehkä osasin nyt ne vetoremmit laittaa edes lähelle oikein. Siskon tuleva aviomies neuvoi alkuviikosta minnuu oikein kädestä pitäen, miten ne pitää laittaa. Siinä vasta kärsivällinen mies! Mutta oppi taisi mennä edes joten kuten perille, kun tänään sain kuitenkin sen 55 kiloakin ylös ilman, että käsissä tuntui. Se tuntui siellä missä pitääkin, eli takareiskoissa!

Eiku hommiin!

Huomasi kyllä, että piti pitää pidempiä taukoja sarjojen välillä kuin normaalisti, ehkä se kuuma ilma vaikutti siihen.

Hirveesti taas naurattaa!

Kyllähän se lopputreenikin aika tuskaista oli, piti tosiaan malttaa pitää pidempiä taukoja ja juoda koko ajan. Salilla oli kyllä toooosi hiljaista (ylläri!!), että ihan rauhassa siellä sai ähkiä ja hikoilla.

"Vähän" kärsivä ilme pakarapotkujen jälkeen.

Nomutta tulipahan tehtyä ja samalla todettua, että kyllä nää miun polvet kestää, vaikka vähän kärsivätkin viime viikonloppuna siellä nyrkkeilyhommissa. Eli voin keskiviikkona ampaista combat-tunnille testaamaan uutta ohjelmaa! :)

Kotona tein salaatin ja mies grillasi kanankoipia. Hirmu hyvää tuli, ja kaveriksi vielä aitoa saaristolaislimppua!

Semmoinen viikonloppu. Kun tämä postaus nyt alkoi vähän rumasti, niin laitan vielä loppuun jotain kaunista. Nimittäin meidän pikkuinen huonokasvuinen omenapuu kukkii! <3

Kolmena aiempana kesänä, kun olemme täällä asuneet, tuo puu on tehnyt joka kesä yhden omenan. Ja toissa kesänä jänöjussi oli nopeampi kuin mie ja kävi syömässä ompun parempiin suihin. Viime loppukesästä mie vahdin sitä ainokaista omenaa kuin haukka ja kävin heti hakemassa talteen, kun se oli tarpeeksi kypsä. Ja kyllä se maistui niin hyvältä! Oman puun omena! Olishan se kiva, jos tuo intoutuisi joskus enemmänkin niitä omppuja tekemään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa. Ja kiitos ja anteeksi ;)

So true fitness??

Otsikko viittaa tämän postauksen paasausosioon, mutta ensin vähän muuta. Aikamoinen pyörremyrsky oli eilinen päivä. Henkisesti. Sain lääkäriltä sellaisia uutisia, että tässä joudutaan nyt miettimään isoja asioita ja tekemään päätöksiä, kunhan siihen voimia riittää. Nyt vedetään vähän aikaa henkeä ja sitten on päätösten aika. Oloni on vähän kuin puulla päähän lyöty, vaikka eivät nämä asiat mitenkään isona yllätyksenä tulleetkaan. Hirmu hyvin tähän kyllä pätee nyt Eveltä nappaamani lause You never know how strong you are until being strong is the only choice you have.Tällä hetkellä miulle on ensiarvoisen tärkeää läheisten tuki, ja onneksi miulla on ihania ihmisiä ympärillä, joiden tukeen voin luottaa. Olette rakkaita! <3

So true!

Kävin mie eilen aamulla treenaamassakin:

Tämä superselkä-olkapäätreeni tuntuu nyt toimivan miulle aika hyvin. Supereissa on sekin hyvä puoli, että se nopeuttaa treenin läpivientiä. Eilen tuohon meni aikaa 1h 8min., ja tuli vielä tuohon päälle vartalonkierrot laitteessa ja lyhyt keppijumppa rintarangalle loppuun.Vaikka treeni näyttää paperilla pitkälle, niin tehokkaasti vedettynä se on aika nopeasti tehty. Ja tuntuva! Miulla oli eilen muuten ekaa kertaa testissä tämä uusi BCAA. Aiemmin on ollut siis Leaderin vastaava, mutta nyt ostin Fitnesstukusta sitten tätä USP Labsin BCAA:ta.

Aiemmin oon ottanut BCAA:n just ennen treeniä, mutta nyt tein niin, että naukkailin sitä treenin aikana. Sitten kun se loppui, kävin vaan pullon täyttämässä pelkällä vedellä. Tykkään kyllä tämän tuotteen koostumuksesta enemmän kuin Leaderin. Tämä liukenee veteen ihan kokonaan, kun se jauhe on tosi hienojakoista. Leaderin vastaavaan jäi aina rakeita, vaikkei se nyt mitenkään sanottavasti haitannut. Tästä vadelmaisesta mausta tykkäsin myös! Virtaa kyllä riitti treenin alusta loppuun!

Done!

Aika monessa blogissa on viime aikoina pohdiskeltu tätä ilmiötä nimeltä fitnessbuumi ja mitä se merkitsee kellekin. Myös treenaamisen mielekkyydestä/tärkeydestä/tehokkuudesta jne. on ollut puhetta. Laitanpa omankin lusikkani (tai kauhani!) nyt soppaan. Tästä puhuttiin myös siskon kanssa, jolla on pitkä kokemus treenaamisesta. Oltiin sitä mieltä, että kyllä tämäkin buumi/trendi on sellainen ohimenevä juttu, aina tulee tilalle jotain uutta. Itse en todellakaan itseäni miellä miksikään fitness-ihmiseksi, vaikka sana fit blogini nimessä komeileekin. Sillä tarkoitan lähinnä hyvää kuntoa enkä fitness-vartaloa. Mie kyllä ihailen lihaksikkaita ihmisiä, omaan silmään sopii hyvin body fitness -tyypit. Mutta hekin lähinnä offilla ;) Itse en ole koskaan havitellut mitään kisoja enkä haluakaan, joten tämä treenaaminen ei ole miulle sillä tavalla vakavaa puuhaa kuin sellaisille, jotka tavoittelevat kisakuntoa. Ja hatunnosto heille, ei miusta ois sellaiseen dieettaamiseen ja kurinalaisuuteen.

Varsinkin tänä keväänä oma hyvinvointi on ollut miulle ykkösasia ja kyllä ne treenit jää siinä kakkoseksi. Mutta toisaalta taas treenit on osa miun hyvinvointia, ja tätä on joidenkin ihmisten vaan niin vaikea käsittää. Miksi? Jos saan hyvää oloa siitä, että treenaan salilla, saan nollattua siellä päätäni ja voin olla ylpeä siitä, että voin saada positiivisia saavutuksia edes jossain, niin mikä siinä on väärin? Oisko parempi, että perjantaisin vetäisisin naamaani pullon viinaa ja nollaisin niin? Ei varmasti. (Huom! eilen illalla kyllä vetäisin muutaman olusen, mutta kyllä se treeni on vaan niin paljon parempi keino hyvää oloa tuomaan). Miksi edelleen tuntuu, että salilla treenaava nainen on jotenkin eri asia kuin salilla treenaava mies? Ootteko muka kuulleet, että miehiä syyllistettäisiin liiasta treenistä? Tai mikä ero on siinä, että käyt neljästi viikossa vaikka säbä/jalkapallo/pesäpallo/ringette-harkoissa verrattuna siihen, että käyt neljästi viikossa salilla? Sehän on vain lajivalinta! Tottakai rajansa kaikella, mutta en ymmärrä sitä, miksei salitreeni voi muka olla samalla tavalla rakas harrastus kuin vaikka ratsastus, posliininmaalaus tai valokuvaaminen? Eikös niissä kaikissa toteuteta itseä jollain tavoin ja ole tarkoitus saada hyvää mieltä?

Oman luonteeni tuntien tiedän, että miullakin oli vaarana mennä yhdessä vaiheessa vähän yli. Mutta oon tehnyt itelleni selväksi, että tämä on miun harrastus, joka tukee miun hyvinvointia. Salitreenit on minua varten enkä minä treenejä varten. Lisäksi oon aika höveli ruokajuttujen suhteen ollut viime aikoina. En mie vaan halua sellaista elämää, että kieltäydyn jokaisesta herkusta. Mie haluan syödä kesällä jäätelöä, grillimakkaraa ja ottaa joskus sen terassiolusenkin. Kunhan perusasiat on kunnossa syömishommissa, ei se yksi jäätelö maailmaa kaada. Mutta miepä en olekaan fitness. Oon vaan tavallinen kolmekymppinen nainen, joka haluaa kehittää itseään. Huom! Nämä siis vain miun mielipiteitä ja jokainen saa tehdä miten itse parhaakseen näkee ja kokee. Mie oon vaan onnellinen, kun oon löytänyt itelleni sen lajin, jota haluan tehdä ja siinä kehittyä. Omaan tahtiin ja ihan vain itseni vuoksi!