So true fitness??

Otsikko viittaa tämän postauksen paasausosioon, mutta ensin vähän muuta. Aikamoinen pyörremyrsky oli eilinen päivä. Henkisesti. Sain lääkäriltä sellaisia uutisia, että tässä joudutaan nyt miettimään isoja asioita ja tekemään päätöksiä, kunhan siihen voimia riittää. Nyt vedetään vähän aikaa henkeä ja sitten on päätösten aika. Oloni on vähän kuin puulla päähän lyöty, vaikka eivät nämä asiat mitenkään isona yllätyksenä tulleetkaan. Hirmu hyvin tähän kyllä pätee nyt Eveltä nappaamani lause You never know how strong you are until being strong is the only choice you have.Tällä hetkellä miulle on ensiarvoisen tärkeää läheisten tuki, ja onneksi miulla on ihania ihmisiä ympärillä, joiden tukeen voin luottaa. Olette rakkaita! <3

So true!

Kävin mie eilen aamulla treenaamassakin:

Tämä superselkä-olkapäätreeni tuntuu nyt toimivan miulle aika hyvin. Supereissa on sekin hyvä puoli, että se nopeuttaa treenin läpivientiä. Eilen tuohon meni aikaa 1h 8min., ja tuli vielä tuohon päälle vartalonkierrot laitteessa ja lyhyt keppijumppa rintarangalle loppuun.Vaikka treeni näyttää paperilla pitkälle, niin tehokkaasti vedettynä se on aika nopeasti tehty. Ja tuntuva! Miulla oli eilen muuten ekaa kertaa testissä tämä uusi BCAA. Aiemmin on ollut siis Leaderin vastaava, mutta nyt ostin Fitnesstukusta sitten tätä USP Labsin BCAA:ta.

Aiemmin oon ottanut BCAA:n just ennen treeniä, mutta nyt tein niin, että naukkailin sitä treenin aikana. Sitten kun se loppui, kävin vaan pullon täyttämässä pelkällä vedellä. Tykkään kyllä tämän tuotteen koostumuksesta enemmän kuin Leaderin. Tämä liukenee veteen ihan kokonaan, kun se jauhe on tosi hienojakoista. Leaderin vastaavaan jäi aina rakeita, vaikkei se nyt mitenkään sanottavasti haitannut. Tästä vadelmaisesta mausta tykkäsin myös! Virtaa kyllä riitti treenin alusta loppuun!

Done!

Aika monessa blogissa on viime aikoina pohdiskeltu tätä ilmiötä nimeltä fitnessbuumi ja mitä se merkitsee kellekin. Myös treenaamisen mielekkyydestä/tärkeydestä/tehokkuudesta jne. on ollut puhetta. Laitanpa omankin lusikkani (tai kauhani!) nyt soppaan. Tästä puhuttiin myös siskon kanssa, jolla on pitkä kokemus treenaamisesta. Oltiin sitä mieltä, että kyllä tämäkin buumi/trendi on sellainen ohimenevä juttu, aina tulee tilalle jotain uutta. Itse en todellakaan itseäni miellä miksikään fitness-ihmiseksi, vaikka sana fit blogini nimessä komeileekin. Sillä tarkoitan lähinnä hyvää kuntoa enkä fitness-vartaloa. Mie kyllä ihailen lihaksikkaita ihmisiä, omaan silmään sopii hyvin body fitness -tyypit. Mutta hekin lähinnä offilla ;) Itse en ole koskaan havitellut mitään kisoja enkä haluakaan, joten tämä treenaaminen ei ole miulle sillä tavalla vakavaa puuhaa kuin sellaisille, jotka tavoittelevat kisakuntoa. Ja hatunnosto heille, ei miusta ois sellaiseen dieettaamiseen ja kurinalaisuuteen.

Varsinkin tänä keväänä oma hyvinvointi on ollut miulle ykkösasia ja kyllä ne treenit jää siinä kakkoseksi. Mutta toisaalta taas treenit on osa miun hyvinvointia, ja tätä on joidenkin ihmisten vaan niin vaikea käsittää. Miksi? Jos saan hyvää oloa siitä, että treenaan salilla, saan nollattua siellä päätäni ja voin olla ylpeä siitä, että voin saada positiivisia saavutuksia edes jossain, niin mikä siinä on väärin? Oisko parempi, että perjantaisin vetäisisin naamaani pullon viinaa ja nollaisin niin? Ei varmasti. (Huom! eilen illalla kyllä vetäisin muutaman olusen, mutta kyllä se treeni on vaan niin paljon parempi keino hyvää oloa tuomaan). Miksi edelleen tuntuu, että salilla treenaava nainen on jotenkin eri asia kuin salilla treenaava mies? Ootteko muka kuulleet, että miehiä syyllistettäisiin liiasta treenistä? Tai mikä ero on siinä, että käyt neljästi viikossa vaikka säbä/jalkapallo/pesäpallo/ringette-harkoissa verrattuna siihen, että käyt neljästi viikossa salilla? Sehän on vain lajivalinta! Tottakai rajansa kaikella, mutta en ymmärrä sitä, miksei salitreeni voi muka olla samalla tavalla rakas harrastus kuin vaikka ratsastus, posliininmaalaus tai valokuvaaminen? Eikös niissä kaikissa toteuteta itseä jollain tavoin ja ole tarkoitus saada hyvää mieltä?

Oman luonteeni tuntien tiedän, että miullakin oli vaarana mennä yhdessä vaiheessa vähän yli. Mutta oon tehnyt itelleni selväksi, että tämä on miun harrastus, joka tukee miun hyvinvointia. Salitreenit on minua varten enkä minä treenejä varten. Lisäksi oon aika höveli ruokajuttujen suhteen ollut viime aikoina. En mie vaan halua sellaista elämää, että kieltäydyn jokaisesta herkusta. Mie haluan syödä kesällä jäätelöä, grillimakkaraa ja ottaa joskus sen terassiolusenkin. Kunhan perusasiat on kunnossa syömishommissa, ei se yksi jäätelö maailmaa kaada. Mutta miepä en olekaan fitness. Oon vaan tavallinen kolmekymppinen nainen, joka haluaa kehittää itseään. Huom! Nämä siis vain miun mielipiteitä ja jokainen saa tehdä miten itse parhaakseen näkee ja kokee. Mie oon vaan onnellinen, kun oon löytänyt itelleni sen lajin, jota haluan tehdä ja siinä kehittyä. Omaan tahtiin ja ihan vain itseni vuoksi!