Still Standing Strong

Hyvää naistenpäivää meille kaikille ihanille, vahvoille naisille! <3

 

 

Tänään oli viikon ainoa työpäivä sairausloman jälkeen. Tämä viikko on ollut hyvin, hyvin raskas niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta töissä oli ihan hyvä olla väsymyksestä huolimatta. Olen kirjoittanut viikon tapahtumista toiseen blogiini, jonka osoitetta en tässä julkaise, mutta olen sen joillekin lukijoilleni antanut. Ja edelleen voin antaa sen niille, jotka haluavat tietää mitä tässä nyt on meneillään (en nyt kuitenkaan ihan kenelle tahansa sitä jakele, mutta heille, jotka koen luotettaviksi blogituttaviksi). Kevään edetessä kuitenkin tämä sama homma jatkuu, joten tässäkin blogissa varmasti ajatuksiani puran muutenkin kuin hienosti menneistä treeneistä, koska tämä tilanne vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini ja myös treeneihin.

 

Lääkäri oli sitä mieltä, että nyt minun olisi hyvä vähentää treenimääriä siitä, mitä ne alkuvuoden ovat olleet. Että kehoni jaksaa tulevat koettelemukset. Vähintään kaksi täyslepopäivää viikossa ja välillä kevyempääkin treeniä. Mulle tuo kevyt treeni vaan tuottaa vaikeuksia, jotenkin oon tottunut, että kun kerran salille mennään, siellä kanssa tehdään kunnolla. Vaikka kyllähän kevyt treenikin on varmasti "kunnolla"-tekemistä, vaatii vaan totuttelua. Katsotaan! Lääkäri oli kyllä onneksi ymmärtäväinen sen suhteen, että liikunta on mulle tosi tärkeää jo päänkin kannalta ja teroitti, että maalaisjärjellä tässäkin asiassa pääsee pitkälle. Ja sillä, että nyt vaan pitää ne asiat tärkeysjärjestyksessä.

 

Tänään palasin pehmeällä laskulla taas hieman liikkuvampaan elämään. Töiden jälkeen lähdettiin Pian kanssa kävelylenkille ja se oli kyllä tosi kivaa! Siinä tuli samalla parannettua maailmaa ja suut kävi koko ajan. :) On niin uskomatonta, että ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa ja kuitenkin on niin helppo puhua ja pulpattaa. Varmasti otetaan uusiksikin. Salitreenien yhteydessä kun ei oikein voi kauheasti mitään ylimääräistä jutella, niin kävelylenkillä voi senkin puolen sitten ottaa mukaan. Kiitos Pia, olit päivän piristys! <3 Ja kiitos myös teille kaikille, jotka olette kommenteillanne tsempanneet täällä blogissa! Aina on ollut hieman kevyempi olo, kun on saanut lukea kannustavia ajatuksia ja usko huomiseen on vahvistunut. Todellakin: together we're strong!

 

P.S. Huomenna jos suinkin hyvältä tuntuu, aion mennä tekemään salitreenin! Voitte uskoa, miten sitä jo odotan... Mutta katsotaan huomisen olo ensin ja päätetään vasta sitten.