perjantai 18. tammikuuta 2013

Not Wanted

Norovirus, mitä luultavimmin. Se iski varhain keskiviikkoaamuna. Jo tiistai-iltana niveliä särki ja nukkumaanmennessä oli hieman huono olo. Heräsin sitten keskiviikkona 5 jälkeen kauheisiin vatsakouristuksiin ja hetken päästä piti rynnätä vessaan. Onneksi ymmärsin jo mennessä, että tarvitsen mukaani myös vadin... Aivan järkyttävää se oli, luulin ensin, että pyörryn siihen pöntölle ja sitten jo ajattelin, että kohta tulee noutaja... Naama oli ihan kellertävä ja kylmä hiki tuntui. Onneksi se sitten helpotti, mutta olin niin voipunut, että mieheni täytyi taluttaa minut vessasta takaisin sänkyyn.

Keskiviikko olikin sitten aika paha päivä. Mikään ei kestänyt sisällä, ei edes vesi. Kuume nousi ja joka paikkaan särki. En jaksanut edes istua, mutta makaaminenkin tuntui pahalta, kun ei ollut hyvä missään asennossa. Illalla sain alas vähän mustikkakeittoa ja puolikkaan pienen pehmeän sämpylän. Eilinen alkoi taas vessarumballa. Kuumetta ei enää aamulla ollut, mutta olo kauhea. Nukuinkin aamuvessarumban jälkeen sitten puoleen päivään asti. Sitten sainkin syötyä vähän kaurapuuroa mustikkakeiton kanssa. Ja sitä seurasi mahakrampit. Illalla söin pikkuisen miehen tekemää kanaa ja sitä vaaleaa sämpylää. En muista, milloin meille olisi viimeksi ostettu vaaleaa leipää, mutta nyt en usko, että mahani kestäisi täysjyväruista. Syöminen oli pakkoa, ja siitä tuli taas ikävät seuraukset. Toivottavasti edes joitain ravintoaineita imeytyi. Illalla nousi taas kuumetta, mutta ei onneksi enää niin paljon kuin keskiviikkona.

Tänään jaksoin jo aamulla mennä suihkuun. Se oli välttämätöntä, ja teinkin sen sitten heti ennen kuin mies lähti töihin. Jogurtinkin sain alas, katsotaan seuraako siitä jotain. Tänään olisi tavoitteena pikkuisen lisätä syömistä, hyvin pienin annoksin. Jos vatsa kestää. En ole tämän taudin aikana juonut tarpeeksi ja se tuntuu ja näkyy. Mies sanoi aamulla, ettei sulla ole ainakaan mistään turvotuksista enää jälkeäkään. Niin, taisi tulla luomu-detox. Aamupainon katsoin huvikseni ja järkytyin, kun vaaka näytti 65,3 kg. Tiistaiaamuna se oli 67,6 kg. Olisihan tämä muuten kiva juttu, mutta ei ihan tällä tavalla. Ja kyllähän se tulee takaisin sitten kun taas pystyn syömään normaalisti.

Kovasti odottamani keskiviikon yhteistreenit sitten tietysti peruuntuivat. Tai lykkääntyivät. Tällä hetkellä ei voi mitään salia ajatellakaan, hyvä kun jaksaa tässä tuolissa istua. Kyllä tästä toipumiseen varmaan jokunen päivä menee.

Kiitos kaikille vielä ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Keskiviikkona sainkin muuten ihan mukavia uutisia työrintamalta, vaikka aika sumussa olinkin puhelimeen vastatessa. Helmikuun alusta alkaa 3kk sijaisuus! Eihän se ole sama kuin vakituinen työ, mutta tosi hyvä juttu nyt tähän kevääseen. :) Puhhuh, nyt takaisin sohvalle.

7 kommenttia:

  1. Voi kamalaa, kuulostaa tosi hurjalta toi sun tauti! Kääk! Paljon voimia sulle ja pikaista paranemista! <3 Ja aivan mahtava uutinen toi sijaisuus, wuhuu, on aina plussaa kun saa lisää työkokemusta, eikä tiedä, mitä se poikii myöhemmin :) Onnea!!

    VastaaPoista
  2. Huhuh, kuulostaapa ärhäkältä. Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
  3. Hienoa että sait sijaisuuden! Jotain hyvää kuitenkin, vaikka taudissa onkin kurja olla kotosalla.. Paranemisia! <3

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa tosiaan siltä, että tauti on tullut ihan ryminällä päälle :/ Pikaista paranemista siulle ja onnea sijaisuudesta! <3

    VastaaPoista
  5. Huhhuh, olipahan tuo. :( Tuon luettuani pelkään entistä enemmän että jos se tulee mulle, kun olen yksin. Viimeksi oon sairastanut oksutaudin 14 vuotta sitten, kotona asuessa, ja kyllä vaan mietin että miten ihmeessä tommosesta selviäisi yksin. Pidän kylppärissä varalta useampaa pyyhettä, että jos sairastuisin ja en pääsisi sieltä pois, niin ei tarttisi pelkällä kaakelilattialla maata.

    Toivottavasti tää päivä ois parempi! Tsemppiä ja voimistumista!

    R

    VastaaPoista
  6. Huijjui! Paranemisia sulle, toivottavasti olo on pian parempi! :( Onnea työpätkästä! :)

    ps. siulle on haaste miun blogissa. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille tsempistä! <3

    Tuosta työpätkästä: se siis on samassa paikassa kuin se hakemani vakipaikkakin. Olen ollut siellä tekemässä sijaisuuksia vuodesta 2006 alkaen, että sinällään mitään "uusia ovia" se ei aukaise. Tuonne minä haluan töihin tulevaisuudessakin, mutta se näin kuntasektorilla (kirjasto) on aika paljon vaikeampaa kuin yksityisellä puolella. Aina pitää vapautua jokin toimi ennenkuin he voivat palkata ketään vakituiseksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...