Tässä on tarinani vuodesta 2007, jolloin aloitin painonpudotusprojektin. Tie on ollut pitkä ja mutkainen, mutta ehdottomasti kaiken tämän arvoinen! Aloita lukea sivun alalaidasta, vuodesta 2007!
Tavoite
Tämänhetkinen paino, tänä aamuna (22.11.12) mitattuna oli 68.6 kg ja
olen 164 cm pitkä pätkä. Nyt on taas jumivaihe menossa. Minun
tämänhetkinen tavoitteeni on päästä 67 kiloon, jolloin painoindeksini
olisi vihdoin alle 25. Ja uskokaa tai älkää, 100-kiloisesta on paljon
helpompaa pudottaa kymmenen kiloa kuin tässä vaiheessa pari kiloa!
Haluaisin joskus painoni tuonne 60 kiloon, mutta kuusvitonenkin ois ihan
jees. Painoakin tärkeämpi juttu tulevaisuudessa on kuitenkin se, että kropassani olisi enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa. Ja niinkuin kaikki tietävät, lihas painaa enemmän kuin läski. Se ei poista sitä tosiasiaa, että rasvaa minussa vielä on enemmän kuin tarpeeksi kehonkoostumusmittauksenkin perusteella (se tehtiin viikko sitten). Lisäksi kehossani on suuren painonpudotuksen jäljiltä paljon roikkuvaa nahkaa varsinkin mahassa, käsivarsissa ja takapuolessa. Niistä ei todennäköisesti pääse muuten kuin kirurgin veitsellä, ja joskus haluan kyllä sen toteuttaa. Mutta sen aika ei ole vielä.
And the journey goes on...
Vuosi 2012
Keväällä ei painossa vielä juurikaan muutosta tapahtunut. Kesällä sain uuden vaihteen päälle ja aloin treenata tavoitteellisemmin. Aloitin myös juoksuharrastuksen ja kilot alkoivat karista. Syksyn aikana olen huomannut vartalossani muutoksia, jollaisia siinä ei ole ikinä ennen ollut! Hauis on kasvanut, olkapäihin on tullut muotoa, ojentajakin piirtyy esiin jopa sieltä nahkojen alta. Miehen mukaan lantioni on kaventunut huomattavasti, vyötärö on tullut esiin yhä enemmän. Syksyllä vaihdoin myös salia. Nykyinen salini sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kotoamme ja sinne on siis helppo lähteä milloin vain. Se on myös laitteiltaan ja vapailta painoiltaan paljon paremmin varusteltu kuin entinen sali. Ja edullisempikin. Treenistä on siis tullut tavoitteellisempaa ja ruokavalioon on lisätty proteiinia ja hiilareista olen yrittänyt karsia (vaihtelevalla menestyksellä tuo viimeksimainittu).
Vuosi 2011
Joulu toi tietenkin pari lisäkiloa ja tammikuun lopussa vaaka näytti vielä 84 kiloa. Kevään aikana paino putosi 75 kilon tienoille ja se tuntui hienolta. Kyllä se putoaa, kun asian eteen jotain tekee! Noissa lukemissa mentiin kuitenkin loppuvuosi, mutta olin vaan niin hyvin tyytyväinen, että paino ei enää lähtenyt nousuun.
Vuosi 2010
Kevät 2010 oli vaikeaa painonhallinnan kannalta. En jaksanut käyttää Kalorilaskuria ja söin miten sattuu. Tämä kaikki kostautui nopeasti ja paino oli toukokuussa kivunnut taas 92 kg:aan. Olin raivoissani itselleni. Isolla työllä pudottamistani kiloista oli kerännyt 15 kg takaisin vuoden aikana. Nyt riitti ja otin itseäni niskasta kiinni. Kalorilaskuri tuli taas avuksi ja liikkuminen salilla ja jumpissa lisääntyi. Joulukuun puolivälissä olin pudottanut 10 kg, paino siis oli tuolloin 82 kg.
Vuosi 2009
Tammikuun lopussa paino putosi ensi kerran 10 vuoteen alle 80 kg:n! Olin riemuissani! Samassa kuussa saimme hieman yllättäen tietää, että lähdemme USA:an kolmeksi kuukaudeksi. Minua jännitti, miten painonkehityksen siellä käy varsinkin, kun meillä oli häät edessä sitten heinäkuussa kotiinpaluun jälkeen. Onneksi siellä USA:ssa kotimme yhteydessä oli pieni kuntosali, jossa kävin miltei päivittäin. Muuten paino olisi väistämättä noussut, sillä siellä ei päässyt ilman autoa mihinkään ja ruokavaliokin oli mitä oli. Esimerkiksi kunnollisen täysjyväleivän löytyminen oli työn ja tuskan takana. Terveellinen ruoka oli kallista! Siellä kuitenkin näin paljon ihmisiä, jotka olivat todella, todella ylipainoisia ja minä olin aika pikkuinen heihin verrattuna. Se ei ole todellakaan liioiteltua, että Amerikassa on paljon niitä tosi ylipainoisia varsinkin siellä etelässä, missä me olimme. Ja autolla ajetaan kaupan eteen ja kaupassa ajellaan sähkökärryillä kun ei jakseta kävellä. Se oli surullinen näky.
Minulle sattui tuolla reissumme loppuvaiheessa onnettomuus, jossa vasemmasta polvesta repesi kierukka. Sinnittelin siellä loppuajan, ja polvi leikattiin Suomessa pian kotiinpaluun jälkeen (häitämme edeltävällä viikolla!). Liikunta oli vähäistä koko loppuvuoden ja syömistekin repsahtivat. Aloin taas lihoa.
Vuosi 2008
Helmikuussa 2008 astui Kalorilaskuri kuvioihin mukaan, ja kun nyt (22.11.12) katson sieltä aloituspainoni, se oli tasan 100 kg. Puolessa vuodessa pudotusta tuli 15 kg kun paino oli elokuussa 85 kg, joten kalorien laskeminen todellakin kannatti! Kävin edelleen myös salilla, kokeilin pilatestakin. Loppuvuodesta uskaltauduin muillekin ryhmäliikuntatunneille silloin tällöin. Taisin käydä pumpissakin ensimmäistä kertaa.
Vuosi 2007
Muistan vieläkin sen hetken kesällä 2007, kun katselin silloisen kotini ikkunasta ulos ja pohdin, liittyäkö kuntosalin jäseneksi vai ei. Miten minä, 110-kiloinen (kyllä vain!) tonnikeiju voisin mennä salille? Eikö ne siellä naura mulle? Enhän minä jaksa yhtään mitään! Kyseessä oli onneksi naisten sali, sekasalille minun rohkeuteni ei olisi tuolloin todellakaan riittänyt (ja ei, kukaan ei nauranut minulle!). Aloitin sitten pikkuhiljaa käymällä kuntosalilla ja keppijumpassa. Huomasin jaksavani enemmän, mutta paino putosi vielä hyyyyvin hitaasti. Ruokailuun en vielä puuttunut, vaan ajattelin, että yksi muutos kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti