Questions (And Some Answers, Too)

Wait... What???

Nyt seuraa vastauksia kysymyksiin, joita olen saanut koskien painonpudotusprosessiani. Pari näistä kysymyksistä olen saanut Facebookin puolella, jossa julkaisin viime viikolla tämän kuvan tsempiksi kaikille uudenvuodenlupauksen tekijöille. Laitoin nyt nekin kysymykset tänne. Kiitos kysymyksistä, ja aina saa kysyä, vastaan mielelläni! Pidemmittä puheitta:

Miten jaksoit kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Miten vastoinkäymiset ja haasteet?

Minulla on selkeä syy, miksi halusin pudottaa painoa. Halusin terveemmäksi ja voida paremmin. Minulla oli todettu korkea verenpaine ja ajattelin tuolloin (aloitin siis v. 2007) 28-vuotiaana, että vielä ehdin hyvin laihtua ennen 30-vuotispäivää. Myös vuotta aiemmin onnistunut tupakanpolton lopetus antoi hiukan lisäuskoa sille, että voisin onnistua tässäkin. Olin myös täydellisen kyllästynyt omaan ulkomuotooni ja siihen, että oli vaikeaa löytää kivoja vaatteita. Sittemmin tulevat häät (kesällä 2009) olivat hyvä motivaattori. Minulla on kannustava perhe ja ystävät, jotka ovat tukeneet minua koko ajan, ja ilman sitä tukea onnistuminen olisikin ollut vaikeampaa. Parhaiten jaksamiseen kuitenkin auttoivat tulokset. Kun tulosta alkoi tulla, se kannusti jatkamaan ja tähän jäi tavallaan koukkuun. Sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” pätee siis painonpudotuksessakin, niin hullulta kuin se kuulostaakin. :D

Vastoinkäymisiä on ollut, kuten n. 20 kg:n paluu häiden jälkeen. Siinä oli osansa polvitapaturmasta johtuvalla liikkumattomuudella, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Lopulta huomasin taas, että se on itsestäni kiinni, haluanko antaa kaiken työn mennä hukkaan ja palata entiseen. Vastaus oli tiukka ei ja siitä se taas lähti. Yleensäkin nykyään vastoinkäymiset ja haasteet painonpudotuksen saralla saavat yrittämään enemmän. Ensin tulee aina se lamaantumis- ja itseinhovaihe, kuten voinee lukea parista tekstistäni nytkin joulun jälkeen. Sitä seuraa kuitenkin päättäväisyys, että kyllä täältä vielä tullaan! Se on puhtaasti asennekysymys ja se on vain ja ainoastaan itsestä ja omien korvien välistä kiinni!

Miten asetit tavoitteita?

Ihan aluksi aloitin pelkällä liikunnalla: pari kertaa viikossa salille ja keppijumppaa. Syömiset olivat vielä vähän niin ja näin, oli vaikeaa alkaa muuttaa sitä puolta. Eikä se paino oikeastaan pelkällä liikunnalla alkanutkaan pudota. Keväällä 2008 otin Kalorilaskurin käyttöön, ja sitten alkoikin tapahtua. Tuon kevään aikana paino alkoi toden teolla pudota ja pystyin eri tavalla asettamaan tavoitteitakin. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista tyyliä, että ”siihen mennessä sen ja sen verran pudotettuja kiloja”. Tuollainen ei oikein toimi minulla. Vuonna 2009 meillä oli 3kk:n USA-”komennus”, ja siellä tavoitteeni oli pitää paino niin, että mahdun palattuani hääpukuuni. Se tavoite oli pakko pitää, koska häät olivat muutaman viikon päästä kotiinpaluusta. Ilman tuota tavoitetta olisin varmasti siellä lihonut enemmän. No, se lihominen tapahtui sitten vasta häiden jälkeen...

Minkä avulla olisit aiemminkin onnistunut, jos olisit sen etukäteen tiennyt?

Jos olisin alkanut jo aiemmin kiinnittää huomiota syömisiin. Kalorilaskurin avulla. Ja jos olisin jo aiemmin nostanut itseni sieltä itsesäälikuopasta sohvanpohjalta sipsinmurujen alta ja kovistellut itselleni, että tää on vain ja ainoastaan tahdon asia eikä tälle voi kukaan muu tehdä mitään kuin sie ite! :D

Oliko jotain dieettiä/ohjelmaa?

Ei varsinaista dieettiä, seurasin vain syömisiä ja liikkumisia Kalorilaskurilla. Viime keväänä pidin 6 päivää Easy Diet -pussikeittokuuria, jonka aikana putosi 3 kg. Ei ollut miun juttu. Olin ihan voimaton enkä jaksanut edes salille raahautua. En usko tuollaisiin dieetteihin, kyllä se tasapainoinen ruokavalio ja liikunta on avainasemassa pysyvään painonpudotukseen, ei mitkään poppakonstit. Onhan se nähty ja koettu.

Miten itsetunto on muokannut sinua naisena? Siis psyykkisesti?

Onhan se itsetunto tietysti noussut laihtumisen myötä. Koen sen tärkeänä, että saan ja voin pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluan. Se on varmasti jokaiselle naiselle tärkeää. Lihavana kuvittelin, että sellaiset asiat eivät ole minulle tärkeitä. Valehtelin itselleni. Lihavana ajattelin, että jos en kelpaa läheisilleni tällaisena kuin olen, se ei ole minun vikani. Valehtelin itselleni. Kyllä minä kelpasin läheisilleni sellaisenakin, mutta itselleni en kelvannut. Vaikka uskottelin toista. Kun läheiset olivat huolissaan terveydestäni, ajattelin vain, että he eivät hyväksy minua, vaikkei se niin ollut. Olin epävarma omankin mieheni kanssa, vaikka hän rakasti silloinkin minua sellaisenaan. Olin niin epävarma itsestäni ja omasta kehostani, että olin mustasukkainen älyttömistäkin jutuista. Psyykkisesti siis on tapahtunut paljon, ja parempaan suuntaan. Onnistumisten myötä itsetunto on noussut ja ajattelen monella muullakin elämänalueella, että pystyn tähän. Tai yritän ainakin niin kauan, kun on mahdollista. Toki tunnen itseni myös naisellisemmaksi ja vaateshoppailu on ihanaa! Olen edelleen hurjan itsekriittinen ja siitä tuskin koskaan pääsen, ja ehkä minulla on vielä tekemistä kehonkuvani kanssa muutenkin. Tai ei edes ehkä, vaan on.

Päästitkö sinä psyykkisesti irti jostakin kun luovuit kiloistasi, ja jos, niin missä vaiheessa?

En ole ihan varma, että missä vaiheessa. Mutta oli huojentavaa jättää se ”korvaan kuiskuttava piru” harteilta, joka sanoi ettet pysty etkä jaksa kun olet niin lihava eikö kukaan voi tykätä sinusta oikeasti. Näytin myös mielessäni pitkää nenää kiusaajilleni, jotka kouluaikana vuosien ajan piinasivat pyöreydestäni. Se on ollut oikeastaan suurin läpimurto koko prosessissa, että olen tajunnut, että en ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan ja että olen oikeasti tehnyt ihan valtavan työn ja sen tunteen avulla jaksan puskea läpi monen muunkin vaikeuden. Olen jankuttanut sitä, että painonpudotus on paljon päänsisäinen juttu, ja minulle se on todella ollut sitä. Se on vaikuttanut niin paljon ihan koko elämääni.

Mitkä olivat eniten käyttämäsi ruoka-aineet painonpudotuksen aikana?

Minulla ei ollut mitään tiettyä ruokavaliota, vaan laskin kaloreita. Sanoisinkin vinkiksi suuren painonpudotuksen aloittajille, ettei aluksi kannata kiinnittää liikaa huomiota siihen mitä syö, vaan miten paljon. Tai tämä toimi ainakin minulla. Kalorilaskuri oli siis apuna, jonka avulla sain päivittäin pidettyä haluamani kalorivajeen. Isolla painolla sai silti syödä aika paljon, vaikka vaje olisi ollut 500-700 kcaliakin. Nyt ei enää moinen onnistuisi... Mikään ruoka ei ollut kiellettyjen listalla. Aiemmin kun olin kokeillut laihduttamista totaalikieltäytymisellä herkuista, ne tyssäsivät ihan joka kerta. Kohtuudella kaikkea. Vasta viime vuonna, kun painoa oli pudonnut reilut 30 kg ja halusin alkaa panostaa lihaksenkasvatuspuoleen, aloin kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi proteiininsaantiin jne. Tottakai alussakin sitä piti katsoa vähän mitä söi eikä elellä suklaalevyillä, mutta ei kannata lähteä liikkeelle välttämättä sieltä vaikeimman kautta, vaan pikkuhiljaa totutellen. Toisille tietysti sopii paremmin toisenlainen tyyli.

Miten ohitat makeanhimon?

Mikään ei ole kiellettyä, kuten kirjoitinkin. Jos syön suklaapatukan (tai levyn...) se on sitten jostain muusta pois. Tai pitää kuluttaa liikunnalla. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus pitää olla myös päiviä, jolloin kaloreita ei lasketa ja saa syödä vapaasti. Näin mulla. Makeanhimo taittuu myös jollain hyvällä protskupatukalla tai vaikka proteiinipuddingilla.

Kävikö sinulle muuten usein niin, että sellaiset ihmiset, joita et jatkuvasti tapaa, eivät tunnistaneet?

Kävi, ja käy edelleen. Viime aikoina on ollut paljon sellaistakin ilmiötä, että kun olen kertonut laihtumisestani ihmisille, joihin olen tutustunut vasta hiljattain, he eivät ole uskoa minua. Moni on sanonut, ettei osaa kuvitella minua 40+ kg painavampana. Hehe, rakastan sitä fiilistä, kun kerron tästä, kuinka ihmisten leuat loksahtavat :D Ja niin, en ihmettele yhtään. Kun itse katson niitä vanhoja kuvia, en oikein itsekään enää tunnista itseäni niistä. Mutta en unohda koskaan, en koskaan, miltä se tuntui.

Mikä olossasi nyt on parasta?

Lisääntynyt energisyys, aktiivisuus ja jaksaminen. Helpompi olo. Parempi itsetunto. Oloni on varmasti ihan jokaiselta näkökulmalta katsoen parempi kuin painon ollessa kolminumeroinen. En kaipaa siitä ajasta mitään.