perjantai 23. marraskuuta 2012

Haunting Sixty-Eight And the Power of Will

Painonpudotuksessa on aina välillä sellainen vaihe, että se paino ei vaan putoa alle jonkun tietyn luvun. Mitä vähemmän painaa, sitä enemmän noita on ja sitä pidempään ne tuntuvat kestävän. Kesällä ja alkusyksystä tuo luku oli minulla 70 kg, ja voi vitsi mitkä riemunkiljahdukset pääsi sinä aamuna, kun paino alkoi viimeinkin kutosella! Nyt tuo jumiluku on 68. Aamupaino oli tänään 68,3 kg. Alkuviikosta se huiteli jopa reippaasti 69:n yläpuolella, joten suunta on nyt tietysti parempi. Mutta olisi se kiva, kun se nytkähtäisi edes yhtenä aamuna alle 68:n. Ja siitä olisi sitten se yksi kilogramma seuraavaan tavoitteeseeni, eli 67 kiloon, jolloin BMI olisi alle 25.

Eilen kävin päivällä tunnin kävelylenkillä ja illalla suunnistin pumppiin. Jee, uskalsin lisätä kyykkyihin lisää painoa ja ihan hyvin jaksoin, vaikka ne lopun kellarit olivatkin yhtä tuskaa. Yhtään ei silti jäänyt väliin. Nyt kun tangossa oli se 17,5 kg, niin jokohan kohta uskaltautuisin siihen 20 kiloon! Kokeilla tietysti voi. Illalla päätin, että aamulla heti sängystä ylös ja juoksumatolle.

Aamu alkoikin sitten takkuisesti. Makasin sängyssä ja väsytti niin armottomasti. En olisi millään jaksanut nousta. Kävin henkien taistoa mielessäni, että lähdenkö vai enkö lähde. Tuntui, että kropasta on veto pois. Mutta kun minä olin illalla päättänyt! Lisäksi mielessä oli tälle viikolle suunnittelemani superviikko, ja nyt ollaan jo perjantaissa. En voi luovuttaa nyt! Ja kysehän on vain 30 minuutista! Tein kompromissin, että lähden yrittämään. En ole mikään luovuttaja, joka ei edes yritä. Kyllä siellä juoksumatolla sitten huomaa, että onko kroppa oikeasti niin väsynyt, että parempi antaa lepoa vai onko kyse sittenkin tahdonvoimasta. Pääseehän sieltä pois jos tuntuu liian pahalta ja onpahan edes yrittänyt parhaansa.

Meiltä kävelee salille vain muutaman minuutin, mutta vähän pahaenteiseltä tuntui, kun maha alkoi jo kurista ja kova näläntunne iski. Hitsi kun jäin vatuloimaan sitä lähtöä liian pitkäksi aikaa ja ehti sitten se nälkä tulla. Ekat 10 minuuttia tuntuivatkin vähän tahmeilta, mutta ei kuitenkaan niin, että olisin halunnut luovuttaa. Ja sitten se fiilis paranikin ja kaikki huonot fiilikset ja nälkäkin olivat tipotiessään! Jes, minä jaksan sittenkin! Tarkoituksena oli siis puolen tunnin veto, mutta se venyikin 35 minuuttiin. Kyllä oli voittajafiilis sen jälkeen. Kyllä vaniljahera maistui pukkarissa ja oikein tuntui, miten väsynyt kroppa alkoi taas voimistua. Kotona nautin runsaan aamiaisen ja siitä oli hyvä aloittaa tämä päivä.

Tämä on just se, minkä takia tätä teen. Ei minun tarvitse verrata omia tuloksiani ja saavutuksiani muihin. Minun on taisteltava ensisijaisesti itseäni vastaan. Ei ole parempaa tunnetta kuin se, että voittaa omat epäilyksensä, heikkoutensa ja pessimistisyytensä. Ja minä olen oikeasti tosi pessimisti. Minulla on ollut aina huono itsekuri ja itsetunto. Mutta nyt kun olen tajunnut sen, että se on ihan itsestä kiinni, mihin suuntaan se kehitys menee, myös itsetuntoni on noussut. Tämä koskee elämän muitakin osa-alueita. I'll survive!



6 kommenttia:

  1. Heippa!

    Löysin sun blogin Erikan blogin kautta ja jäinkin heti seuraileen :) Mulla on 25 kg:n painonpudotus nyt takana ja viimeisiä kiloja tässä tiristellään pois, tavoitteena siis 65, tällä hetkellä heiluu 66-67 paikkella, perhana että on viimeiset tiukassa :D

    No anyway, tunnistin itseni tuosta pessimisti hommelista ja pakko sanoa, että kyllä tää painonpudotus on pahimpaan pessimismiin ja epäilyksiin auttanut paljonkin ja kohottanut hurjasti itsetuntoa.

    Ja kaikista tärkein on tuo, että itseään tässä voitetaan, eikä ketään muuta. Välillä on tuntunut että jotkut kaverit on ottaneet nää kaikki liikunta ja laihdutus jutut jonkinlaisena kilpailuna.. ei ei , kyl se itsensä haastaminen ja omien epäluulojen peittoaminen tässä kyseessä :)

    ((ps. toi sanavahvistus on tosi hankala.. :D))
    -maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maarit, tervetuloa! Ja isosti onnea mahtavasta pudosuksesta :)! Joo-o, samassa veneessä siis. Kyllä tosiaan nää viimeset on niitä kaikkein pahimpia! Eikä se lopu siihenkään, jos/kun on tavoitteessaan, sitten täytyy olla skarppina, että ei pääse paino taas nousemaan. Mulla on siitä todellakin omakohtaista kokemusta, jonka voi lukea tuosta yläpalkista välilehdeltä "My Journey from Fat to Fit, Hopefully!".

      Itsemme voitetaan, niin just! Joskus harmittaa myös läheisten valitukset liian kovasta tai usein toistuvasta treenistä. Okei, myönnän, että kyllä ne on ollu joskus ihan oikeessa, mutta kyllä tässä on jo alkanu aika hyvin pikkuhiljaa ite tuntea omat rajansa ja osaa ottaa sen levonkin silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee.

      Ja hei, kiitti kun sanoit tuosta sanavahvistuksesta! Mie luulin, että se oli pois päältä, muttei ollutkaan. Nyt pitäis olla. Itekin inhoon noita kun ei meinaa saada kommentteja läpi kun aina menee joku pieleen. :D

      Poista
    2. Niin ja hei sulle myös suuret onnittelut, ihan älyttömän hieno painonpudotus! Nyt vaan tsempillä jatketaan ja kasvatellaan habaa :)

      Juu ja kyllä sitä on kaikenlaista tässä matkan varrella kuullu, mut voimalla vaan eteenpäin :)mä oon jotenkin oppinu jo sulkeen ainakin muitten soraäänet korvistani. On täs myös pikkuhiljaa omaa kroppaa alkanu oppiin kuunteleen ja tunnistaan mitä se jaksaa, muitten mielipiteistä viis!
      Rentoo viikonloppua! :)
      -maarit

      Poista
    3. You will survive :) Omassa päässähän ne pahimmat "möröt" on. Kyllä moni voisi olla kateellinen tuosta saavutuksesta minkä olet tehnyt, että itsetunto vaan nousuun ja kohisten :) Olet sen ansainnut!

      Ps. Ja voit huoletta lisäillä painoja ;) nimim. susta motivoituneena menin sinne pumppiin ja kuvittelin et kyllähän salitreeni antaa hyvän pohjan ja laitoin kyykkyihin ohjaajan kannustuksesta rutkasti painoo (4x5 kg ja 2 x 1.25) eli 22.5 kg... joo ja huomenna en sit varmaan kävele.

      Mahtava superviikko sulla :D.

      -H

      Poista
    4. Maarit: Kiitos! :) Mukavaa viikonloppua sullekin!

      H: Kiitos sullekin! :) Ja kiva kun innostuit pumpista! Ohhoh, aikamoisilla painoilla aloitit... Ainakin sulla on luottoa itseesi, ja sehän on hyvä! Jaksoitko kuitenkin tehdä? Jos jaksoit, niin sittenhän se oli hyvä, vaikka kuinka menis lihakset kipeiksi. Jos et, niin sit vaan seuraavalla kerralla pikkusen vähennät ;) Mie oon ehkä noissa kyykkypainoissa siksikin vähän varovainen kun pelkään vähän tuon toisen polven kestävyyden puolesta, kun siitä on poistettu osa kierukasta. Pitäis vaan olla rohkeampi!

      Poista
  2. Joo yritän nyt jatkossa kerran viikossa pumppiin lähteä, kun tuli sen verran hyvä fiilis tuosta :)

    Jaksoin kyllä just ja just noilla painoilla tehdä, mutta olo sen jälkeen oli ihan naatti ja muihin liikkeisiin et sit jäänyt niin paljon energiaa kun olisin halunnu, eli seuraavalla teen pienemmillä painoilla :). (Ohjaaja sanoi et tuplatkaa tai triplatkaa painot lämmittelypainoihin niin minähän kuuntelin, ei aina tartteis ;).


    Kannattaa tosiaan olla varovainen polvesi kanssa, ettei satu vahinkoa. Mieluummin pienemmillä painoilla ja puhtaasti :)

    -H

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...