Ready For The Weekend!

Viikko on töiden osalta taputeltu ja viikonloppu edessä, jee! Huomenna aion nukkua ihan niin pitkään kuin nukuttaa! Eli todennäköisesti herään viimeistään klo 8. Mie en vaan nykyään enää osaa nukkua myöhään. Vanhuus? Huomenna on treenivapaa, mutta jonkin verran hyötyliikuntaa tulee siivouksen merkeissä. Sunnuntaina sitten viikolle laittaa pisteen jalkatreeni.

 

Eilen kävin ensimmäistä kertaa venyttelytunnilla. Ja voin kertoa, ettei todellakaan jäänyt viimeiseksi kerraksi! Aivan ihanaa oli tehdä pitkiä venytyksiä. Koko kroppa ja mielikin siinä samalla rentoutui. Ja lihakset tykkää! :) Varsinkin miun kipeät reisilihakset tuntuivat rentoutuvan, vaikka aluksi epäilin pystynköhän niitä edes venyttämään.

 

Awwww....

 

Tänään sitten oli miun lempparitreenipäivä, eli rinta-haba-oikkarit ja mahaa:

 

1. Smith-penkki

2. Vinopenkki, kp

3. Fly

4. Ristikkäisveto taljassa

 

5. Hauis scott-penkissä ez-tangolla

6. Hammerit + "vankilahaukka"

7. Hauiskääntö taljassa maaten, suora tanko

 

8. Ranskis seisten, kahvakuula + ranskis maaten, mutkatanko

9. Pull down, suora tanko

10. Päänyliveto, naru

 

11. Vatsarutistus taljassa seisten, naru

12. Lankku 75s.

 

Treenituntuma oli parempi kuin keskiviikkona, mutta jotenkin se paras kipinä on nyt kadoksissa. Tein nyt pikkuisen muutoksiakin normitreeniin ja se toki toi vähän lisäpiristystä. Hammereita tein vain kaksi sarjaa ja siihen päälle toiset kaksi sarjaa "vankilahaukkoja" (termi napattu Pialta). Hauistaljassa kokeilin normi-narun sijaan suoraa tankoa. Hyvin sekin toimi. Oikkareissa yhdistin ranskalaisissa punnerruksissa kaksi sarjaa kahvakuulalla tehtynä ja kaksi sarjaa mutkatangolla. Vatsaliikkeeksi valitsin rutistuksen taljassa, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Aika mukava polte! :) Lopuksi kiusasin itseäni lankkupidolla.

 

Nyt loppuilta sohvaperunointia! :)

Smiling Melancholy

Tässä yritetään tehdä paluuta normaaliin treenirytmiin. Maanantaina ja eilen olin aika hermot kireällä ja eilen kun kotiuduin, purin oloja miehelle. Onneksi en siinä pitkään ehtinyt pajattaa, kun oli aika lähteä kohti salia (mieskin ystävällisesti ilmaisi, että saattaa se pumppi tehdä sulle nyt ihan hyvää ;D). Kävin ensin purkamassa pahimpia aggreja crossarilla ja sitten olikin pumpin vuoro. Ja kylläpä ilta yllättikin iloisesti, kun Piakin oli tulossa samaan pumppiin! :) Siinä sitten molemmat vähän kälätettiin juttuja ulos ennenkuin pumppi alkoi. Meillä oli nyt miksaus joistain aiemmista ohjelmista, joten mulle kaikki oli kuitenkin uutta. En ole LesMillsin pumpeissa siis käynyt ennen kuin nyt nykyisellä salilla, ja vasta ehtinyt kaksi ohjelmaa käydä läpi. Olin rintabiisin alkaessa ihan fiiliksissä, kun Nirvana (Smells like teen spirit, tulee niiiiin oma teiniaika mieleen!) alkoi soimaan! Yeaaah! Haukkabiisinä oli Eye of a tiger ja niin kulunut kuin se onkin, se sopi tuohon kuin nakutettu. Selkäbiisistäkin tykkäsin, siinä oli jännä versio Within Temptatinin kappaleesta. Tässä miksauksessa oli paljon rokkibiisejä ja niitä saisi miusta olla enemmänkin! No, tämähän on vain miun mielipide ja syy siihen on se, että ite olen rock- ja heavy-orientoitunut. Joskus rasittaa ryhmäliikuntatunneilla ne poppijumputukset. Itse en salille kyllä koskaan sellaista musaa valitse. Oiskin siistiä joskus sellainen ohjelma, jossa ois pelkkää rokkia! Ai että mie tykkäisin <3

Vielä ne pirkot hymyilee puoli ysiltä illalla pumpin jälkeenkin!
Kuva Pian blogista!

Tänään työpäivä meni pitkälti istuessa, kun osallistuin koulutuspäivään. Sen jälkeen olikin aihetta lähteä salille liikkumaan. Mieli on kuitenkin tänäänkin ollut vähän alakuloinen ja treenikään ei mennyt mitenkään loistavasti. Tuntui, ettei ollut oikein kunnon fiilistä ja en jaksanut laittaa läheskään kaikkea peliin. Sykemittarin mukaan tein kyllä silti ihan kelpo treenin, mutta liekö sitten se mielen yleisvire jotenkin vaikuttanut niin, ettei oikein "iskenyt". Peilejäkään en viitsinyt paljoa tuijottaa, kun tänään tuntui olevan läskipäivä, eli näin vaan kaikki makkarat enkä yhtään hyvää kohtaa kropassani. No, näitä on välillä. Yleensä kuitenkin treenin jälkeen on aina parempi mieli. Nyt tekee poikkeus säännön, sillä tänään ei oikeastaan niin ollut. Ihan itsekin ihmettelin, kun ei oikein mieli piristynyt edes treenaamisesta. Toivottavasti tämä menee pian ohi...

Tällainen treeni (takaolkapäät-selkä-vatsa) miulla kuitenkin oli tänään:

1. Alatalja, v-kahva 3x10
2.Yhden käden kulmasoutu 3x12
3. Ylätalja eteen, leveä ote 1x12, 2x10
4. Ristiinveto taljassa maaten 1x12, 2x15

5. Pull over (S) 3x12
6. Face pull (S) 3x12

7. Selkäpenkki (S) 3x15
8. Ylhäältäveto laitteessa (S) 3x15

9. Russian twist painokiekon kanssa 3x15
10. Alavatsat (jalkojen ojennus) 3x15

Huomenna olisi vuorossa kehonhuoltoa venyttelytunnin merkeissä. Menen ensimmäistä kertaa puhtaasti venyttelyyn ja luulenpa että se tulee tekemään hyvää.
  

Gym Stories

Kirjat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Lukeminen on mulle rakas harrastus, josta en voisi luopua. Myös kirja esineenä on tärkeä: rakastan taidolla ja ajatuksella tehtyjä kirjojen kansia. Monesti kirjaan tuleekin tartuttua kansikuvan perusteella, jos se näyttää mielenkiintoiselta. Mulla on aina vähntään yksi kirja kesken ja luen sekä kertoma- että tietokirjallisuutta. Fiktion puolelta lemppareitani ovat historialliset romaanit, mutta luen myös jonkin verran mm. kauhua, jännäreitä ja fantasiaa. Myös elämänkerralliset ihmiskohtalo-tarinat ovat kiehtovia. Näistä luen enemmän sellaisia synkempiä tarinoita, esimerkiksi Torey Haydenin kirjat ovat lemppareitani kaikessa karmeudessaankin.

 

Miksi sitten aloin kirjoittaa tästä treeniblogissa? No, syynä ovat tietenkin sali-aiheiset kirjat! Nyt puhun nimenomaan fiktiivisistä kirjoista. Kaikki me treenaajat ollaan varmaan luettu useitakin tietokirjoja ja lehtiä liittyen salitreeniin. Nämä blogit ovat tietenkin myös oma aiheenmukainen iso joukkonsa, joiden parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin :) Mutta entäs romaanit?

 

Töissä silmiini pisti (yllättäen!!) eräänä päivänä tällainen kirja:

 

Arnoldi, Katie : Kehonpalvoja (Chemical Pink)

En ole vielä ehtinyt lukea kirjasta kuin muutaman sivun, mutta aihe on tietenkin kiinnostava. Kirjailija Katie Arnoldi on itse entinen kehonrakentaja ja varmasti tietää paljon siitä, mitä kisojen ja treenien kulisseissa voi tapahtua, kun käytössä ovat epäpuhtaat keinot. Kirjan takakannesta:

 

Charles sanelee Auroran ruokavalion, hänen elämäntapansa, treeninsä - sekä milloin ja miten paljon hän ottaa kehoa muuttavia lääkkeitä, joita mies hänelle "määrää". Charles päättää, keitä Aurora tapaa, minne hän menee, ja mitä miehen keksimiä pervoleikkejä hän leikkii. Auroralle Charlesin vaatimukset ovat kuitenkin vain pieni hinta maksettavaksi, sillä Aurora saa muuttua sellaiseksi naiseksi, joka hän on aina halunnut olla. Vai onko hinta sittenkään niin mitätön? Kehonpalvoja on synkänhauska tarina vinoon kasvaneesta rakkaudesta intohimon ja pakkomielteen häilyvällä raja-alueella. (Teksti Suomalaisen kirjakaupan sivulta)

 

Toinen treeniaiheinen mainitsemisen arvoinen kirja on lyhyesti ja ytimekkäästi nimeltään Sali:

 

Tontti, Jarkko : Sali

 

Luin kirjan viime syksynä ja pidin kyllä tarinasta. Tämäkin osui silloin silmiini kannen kuvan (ja kirjan nimen) vuoksi ja siksi tartuin kirjaan.

 

Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia - sama kuntosali. Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Salilla kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ensi alkuun näyttää. Sali piirtää tarkan kuvan tyhjästä elämästä, joka ei täyty samaan tahtiin kalenterin kanssa. Elämästä, jossa oman kropan kiinteänä pitämisestä on tullut synonyymi elämänhallinnalle. Tontti kurkistaa politiikan vinoutuneen maailman kulisseihin ja itseensä rakastuneihin pelureihin. Sali on myös kertomus siitä, kuinka Suomen historian kipupisteet voivat herätä henkiin vielä useiden sukupolvien jälkeen. Ja kuinka kaikkia ihmisiä yhdistää kaipuu rakkauteen, rakastamisen vaikeudesta huolimatta. Sali on kirjailija Jarkko Tontin toinen romaani, vahva paluu proosan maailmaan. Tontti osoittaa jälleen olevansa paitsi lahjakas tarinankertoja, myös kielellinen virtuoosi. Tontti taitaa niin elämän traagisuuden kuin koomistenkin piirteiden kuvauksen. (Teksti Suomalaisen kirjakaupan sivulta)

 

Tässäpä pari vinkkiä kirjojen ystäville. Molemmissa tarinoissa keskeistä tuntuu olevan treenaamiseen liittyvät lieveilmiöt. Kukahan kirjoittaisi kirjan, joka on täynnä treeni-iloa, hienoja tuloksia, voimaa ja henkistä tasapainoa? Monen treenibloggarin tekstien pohjalta saisikin jo aikaiseksi melkoisen tarinan treenaamisen hyvistä puolista ja siitä, mitä se parhaimmillaan voi olla!

 

Tiedättekö te joitain muita aiheeseen liittyviä romaaneja? Kiinnostaako teitä edes lukea tällaisia kirjoja?

 

Back On Track!

Salisalisalisali!! <3 Mie en ole tajunnutkaan, miten riippuvainen miusta on tullut. Siis salitreenin suhteen. Kun tänään aamupäivällä astuin salin ovesta sisään, tuli heti sellainen hyvänolontunne tutuista tuoks hajuista (mutten tarkoita kuitenkaan hikeä tai muuta pahaa, tiiätte varmaan kaikki sen kuntosalien ominais"aromin"). Äkkiä vaan pukkarissa BCAA:t huiviin ja lämmittelemään soutulaitteella ja muutamalla punnerruksella! Järkeilin, että paras aloittaa rinta-hauis-ojentajatreenistä ja rasittaa mahdollisimman vähän alakroppaa, varsinkin vatsan aluetta. Kyllähän tietysti yläkropan treenissäkin täytyy pitää vatsa tiukkana, mutta ei tule kuitenkaan sellaisia kiertoliikkeitä ja kyykkimisiä sun muita. Ja ei tuntunut kipua missään, joten ilmeisesti on ihan turvallista treenata taas. :) Tein treenin kylläkin kevennettynä verrattuna siihen, mitä oon nyt tänä vuonna tehnyt, mutta tuntuma oli loistava ja treeninjälkinen tärinä oli sellaista, jota ei ole aikoihin käsitreenin jälkeen ollut. Tiedän toki, että kyse oli tauon aiheuttamasta tärinästä, mutta silti ei ole aikoihin tuntunut ihan noin hyvin! Käsivarret oli lopussa sen verran pumpissa, että venyttely oli oikeastaan mahdotonta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa taas hehkuttamaan hienosti menneestä treenistä! Oon niin kaivannut tätä fiilistä. :)

 

Tämmöinen oli päivän treeni, kevennetty rinta-haba-ojentaja:

 

1. Smith-penkki 3x10 (25,6 kg)

2. Vinopenkki 3x10 (8kg kp:t)

3. Fly 2x8, 1x10 (6kg kp:t)

4. Ristikkäisveto taljassa 1x12 (12,5kg), 2x10 (15kg)

 

5. Scott-hauis ez-tangolla 2x10, 1x12 (tanko + 2,5kg, paljon tuo tanko painaa??)

6. Hammerit 2x10, 1x9 (6kg kp:t)

7. Hauis taljassa maaten, naru 3x15 (2x17,5kg, 1x20kg)

 

8. Ranskalainen punnerrus seisten 2x12 (8kg kahvakuula), 1x8 (10kg kahvakuula)

9. Pull down taljassa, suora tanko 3x15 (1x20kg, 2x25kg)

10. Päänyliveto taljassa, naru 3x10 (17,5kg)

 

Käytännössä kevennys oli siinä, että kaikissa rintaliikkeissä vähensin sarjat kolmeen (yleensä teen 3-4) sekä vähensin painoja. Hauiksissa vähensin painoja ja jätin hammeriin normaalisti kuuluvan neljännen maksimitoisto-sarjan pois. Vaihdoin mutkatangon ez-tankoon ja se taitaa itse asiassa sopia miulle paremmin ainakin tuossa scott-penkissä. Samoin ojentajissa vähensin painoja ja korvasin mutkatangolla tehtävän ranskalaisen (yleensä 4 sarjaa) kolmen sarjan kahvakuulalla. Pitää nyt kuulostella, jatkanko näillä kolmen sarjoilla, jos kerran treeniä pitäisi keventää vai mihin tämä muotoutuu. Koko treenin ajan oli tosi hyvä fiilis muuten, mutta väsymys oli valtava! Siis oikeasti välillä sarjojen välissä tuntui, ettei silmät kestä auki. Mulla on ollut nyt parin päivän aikana pikkuisen huimaustakin (epäilen sen johtuvan väsymyksestä) ja kovasti jännitin esiintyykö sitä salilla. Onneksi ei. Kauppareissun jälkeen otinkin tunnin päiväunet! Viikonlopun ruokailut (tai oikeestaan koko viikon!) taas on menneet niin ettei niissä ole paljon kehumista. Onpahan tankattu kunnolla, jos "vähän" kaunistellen sen ilmaisisi.

 

Asenteella!

Parin tunnin päästä otetaan miehen kanssa suunta kohti keskustaa ja mennään pitkästä aikaa syömään oikein pitkän kaavan kautta <3 Me ollaan ansaittu yhteinen hemmotteluilta ja odotan jo innolla! Saa nähdä, tullaanko sitten kotiin vai jatketaanko iltaa vielä jossain. Se on ainakin melko selvää, että huomenna pidetään sitten lepopäivää ja kerätään voimia tulevaan viikkoon.

 

Mites teidän viikonloppu sujuu? Treeniä, rentoutumista, juhlia, töitä vai kaikkea sulassa sovussa?

 

HaVe A LoVeLy WeEkEnD

 

Still Standing Strong

Hyvää naistenpäivää meille kaikille ihanille, vahvoille naisille! <3

 

 

Tänään oli viikon ainoa työpäivä sairausloman jälkeen. Tämä viikko on ollut hyvin, hyvin raskas niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta töissä oli ihan hyvä olla väsymyksestä huolimatta. Olen kirjoittanut viikon tapahtumista toiseen blogiini, jonka osoitetta en tässä julkaise, mutta olen sen joillekin lukijoilleni antanut. Ja edelleen voin antaa sen niille, jotka haluavat tietää mitä tässä nyt on meneillään (en nyt kuitenkaan ihan kenelle tahansa sitä jakele, mutta heille, jotka koen luotettaviksi blogituttaviksi). Kevään edetessä kuitenkin tämä sama homma jatkuu, joten tässäkin blogissa varmasti ajatuksiani puran muutenkin kuin hienosti menneistä treeneistä, koska tämä tilanne vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini ja myös treeneihin.

 

Lääkäri oli sitä mieltä, että nyt minun olisi hyvä vähentää treenimääriä siitä, mitä ne alkuvuoden ovat olleet. Että kehoni jaksaa tulevat koettelemukset. Vähintään kaksi täyslepopäivää viikossa ja välillä kevyempääkin treeniä. Mulle tuo kevyt treeni vaan tuottaa vaikeuksia, jotenkin oon tottunut, että kun kerran salille mennään, siellä kanssa tehdään kunnolla. Vaikka kyllähän kevyt treenikin on varmasti "kunnolla"-tekemistä, vaatii vaan totuttelua. Katsotaan! Lääkäri oli kyllä onneksi ymmärtäväinen sen suhteen, että liikunta on mulle tosi tärkeää jo päänkin kannalta ja teroitti, että maalaisjärjellä tässäkin asiassa pääsee pitkälle. Ja sillä, että nyt vaan pitää ne asiat tärkeysjärjestyksessä.

 

Tänään palasin pehmeällä laskulla taas hieman liikkuvampaan elämään. Töiden jälkeen lähdettiin Pian kanssa kävelylenkille ja se oli kyllä tosi kivaa! Siinä tuli samalla parannettua maailmaa ja suut kävi koko ajan. :) On niin uskomatonta, että ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa ja kuitenkin on niin helppo puhua ja pulpattaa. Varmasti otetaan uusiksikin. Salitreenien yhteydessä kun ei oikein voi kauheasti mitään ylimääräistä jutella, niin kävelylenkillä voi senkin puolen sitten ottaa mukaan. Kiitos Pia, olit päivän piristys! <3 Ja kiitos myös teille kaikille, jotka olette kommenteillanne tsempanneet täällä blogissa! Aina on ollut hieman kevyempi olo, kun on saanut lukea kannustavia ajatuksia ja usko huomiseen on vahvistunut. Todellakin: together we're strong!

 

P.S. Huomenna jos suinkin hyvältä tuntuu, aion mennä tekemään salitreenin! Voitte uskoa, miten sitä jo odotan... Mutta katsotaan huomisen olo ensin ja päätetään vasta sitten.

This Is Me (At The Moment)

Sohva, sänky, läppäri, kirjat, telkkari, kipulääkkeet. Siinä miun tykötarpeet eilisen ja tämän päivän osalta. Eilen oli siis se sairaalareissu ja toimenpide meni miten meni... Sairauslomaa sain torstaihin asti, jolloin onkin vielä yksi reissu sairaalaan, jos vaan asiat menee niinkuin toivotaan. Tänään sieltä soiteltiin ja sain jo kuulla kunniani kun kerroin, että aamulla ekaksi imuroin. En vaan jaksanut olla ja istua. Nyt olo on taas kyllä siihen pakottanut. En vaan jaksaisi olla, istua ja odottaa täällä neljän seinän sisällä, mutta muutakaan en voi. Huomaan, kun en voi purkaa oloa liikuntaan, on syöminen taas pikkuisen riistäytynyt käsistä. En siis ole selättänyt sitä lohtusyömisen peikkoa. Se on odottanut nurkan takana sopivaa iskupaikkaa ja iskee nyt sitten heikolla hetkellä. 

 

Kun pääsis salille! Se on kuitenkin lääkärin mielestä kielletty vielä vähintään tämän viikon ajan. Nyt oon tosi väsynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti. Peilikuva on kaukana reippaasta. Kylläpä tämä postauskin on nyt vaan täynnä valitusta ja pahaa oloa, mutta nyt en vaan jaksa keksiä juuri mitään positiivista kirjoitettavaa. Joku voisi kysyä, että miksi sitten kirjoitan ollenkaan? Ei ketään miun ruikutukset kiinnosta. Mutta mie vaan kirjoitan tätä blogia omana itsenäni enkä vain niitä jippijippijeejee-postauksia kun kaikki menee hienosti, paino tippuu, lihakset kasvaa ja treeni kulkee. Ei. Se ei vaan ole minua eikä se siis ole Freyaakaan. This is me at the moment, like it or not!

 

 

Hoping, wishing, longing



SUNday

Aurinkokeskeinen pohjoismainen rumpu (lähde)

Aurinko, ihana aurinko, tervehdin sinua! Ja parit aurinkotervehdykset tähän :D Olen ennenkin miettinyt, että miten paljon aurinko merkitseekään meille pohjoisen ihmisille! Se on elämän edellytys, valon tuoja, uusi mahdollisuus, toivo paremmasta. Näin on  ollut aina siitä saakka kun tänne kylmään ja pimeään maan ääreen on ihmisiä (jostain ihmeellisestä syystä...) asettunut asumaan ja perustamaan asutuskeskittymiä, kyliä ja myöhemmin kaupunkeja. Nykyihminen ei olekaan enää niin riippuvainen arkielämässään vuodenkierrosta, kun kaikkea ruokaa saadaan kaupasta mihin aikaan vuodesta tahansa eikä sitä aina ajatella mistä se tulee. Meidän ei tarvitse pelätä, että kuolemme nälkään pitkän talven aikana, jos ruokavarannot eivät riitä seuraavaan kesään. Myös lämpöä ja valoa on saatavilla keinotekoisesti eikä kenenkään tarvitse kärsiä kylmyydestä kovillakaan pakkasilla. Silti me kaipaamme aurinkoa edelleen pitkän pimeän ja kylmän kauden aikana. Kun huomaa, miten luonto taas alkaa virkistyä, linnut laulavat, joen virtauskohdassa vesikin alkaa vapautua ja se ihana VALO lisääntyy, ei se voi olla vaikuttamatta nykyiseen pohjoisen asukkiinkin ainakin henkisesti samalla tavalla kuin muinaisiin esiäiteihimme ja -isiimme.

 

Tämä aurinkopaatos sai alkunsa kun tänään kävimme talvisella piknikillä ihanassa auringonpaisteessa ja mieleeni tuli väkisinkin, että lupaus keväästä on täällä taas. Ihan niinkuin joka vuosi, vaikka keskellä pimeintä talvea aina tuntuu, etteikö se ikinä lopu! Tällaisena päivänä myös oma mieli on pirteämpi ja toivo siitä, että elämä kantaa, on taas pikkuisen korkeammalla. Oli todella rentouttavaa vain istua tuulensuojassa nuotiolla kasvot kohotettuna aurinkoon päin, paistaa makkaraa ja nautiskella höyryävän kuumasta kaakaosta. Ei siinä edes oikeastaan sanoja kaivattu, vain ihana rauhallinen olotila. Oikeaa valohoitoa!

 

Tämä postaus on kaukana treeneistä, mutta niin on tämänhetkinen elämäkin. Mutta pakko sanoa, että salille on ikävä! Melkein tekee pahaa lukea muiden treenijuttuja, kun itsekin niin kaipaisin jo salille. Mutta ei se auta, nyt on tärkeämpiäkin asioita meneillään ja treenata ehtii sitten kun sen aika taas on.

 

 

Toivotan kaikille aurinkoa tulevaan viikkoon! Toivottavasti aurinko hellii meitä tulevinakin päivinä ja toisi valoa myös mieliimme! <3