Week 4

Tämä viikko meni eri tavalla kuin olin alunperin suunnitellut. Mutta niinhän se elämä menee välillä,  tulee tilanteita, jolloin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja treeneistä pitää voida silloin joustaa. 

Tiistai oli siis surupäivä ja onhan koko viikko ollut tietysti aika lailla alavireinen. Toisaalta kunnon treeni tekee hyvää, kun siinä voi samalla purkaa ajatuksiaan. Lisäksi mulla on nyt ollut verenpaineet tosi matalalla, alhaisimmillaan 95/65. Ongelmat siis tuossa yläpaineessa, ja se on vaikuttanut yleisoloon. Mullahan on ollut jo 7 vuoden ajan käytössä beetasalpaajat korkean verenpaineen ja rytmihäiriöiden takia. Verenpaine on laskenut kilojen karisemisen ja säännöllisen liikunnan myötä. Samalla sykkeenikin on madaltunut, nykyisellään se on istuessa n. 55-60 välissä. Tämä on aiheuttanut ongelmia liikunnassa, kun mulla ei syke yksinkertaisesti pääse nousemaan niin korkealle kuin ilman lääkettä nousisi. Tämän olen käytännössäkin todennut, jos olen käynyt aamuaerobisella ennen lääkkeenottoa. Silloin syke on noussut reippaammin kuin jos olen tehnyt cardion iltapäivällä, kun lääke on jo otettu. Viikonloppuna puolitin omatoimisesti päivittäisen annoksen ja tänä aamuna soitin terveyskeskukseen. Ja olin ratketa riemusta, kun sain ohjeeksi lopettaa koko lääkityksen! JEE! Kokeillaan nyt miltä elo tuntuu olla ilman sitä. Verenpainetta täytyy nyt siis seurata ja jos rytmihäiriöitä tulee, voin ottaa silloin lääkkeen. Eli tästä lähtien käytän sitä vain tarvittaessa. Tietysti jos verenpaine alkaa nousta, täytyy tilanne katsoa uudelleen.

Sitten vielä eilisestä treenistä. Kohteena olivat (taka)olkapäät, hauikset ja ojentajat:

klikkaa kuvaa isommaksi

Tuo dippi on lopussa suluissa siksi, että ajattelin tehdä sen, jos oikkareissa ytyä riittää. Ei riittänyt, mutta hauberit vielä vähän kaipasivat poltetta ja teinkin sitten dippien asemasta vielä käsipainoilla yhden käden hauiskääntöjä istuen. Mutta kyllä on vaikea saada tuntumaa tuonne takaolkapäihin! Se on siis minulla alue, johin pitäisi kiinnittää erityishuomiota ja vahvistaa. Kai tuossa aikansa menee, että oppii tekniikat oikein, että se menee sinne minne pitääkin. Pystysoutu ennen hauiksia oli kyllä moka, kun se kävi niin forkkuihin, etten saanut oikein hauiksiin sitten tuntumaa. Tai sit mutkatanko ei vaan sovi mulle hauiksia tehdessä, vaan se tuntuu nimenomaan forkuissa. Mutkatanko ranskalaiseen punnerrukseen on kyllä mulle tosi hyvä, aijjai mikä polte!! Nyt onkin ojentajat aika kipeinä, saa nähdä miltä tuntuu tänä iltana balancen krokotiilit ja baby cobrat. :D

Eilistä "salieleganssia"

Eilinen loppupäivä menikin sitten vanhempieni luona. Äidin synttärien lisäksi meillä oli hautajaissuunnittelua, siinähän sitä riittääkin. Tässä vielä kuva äidille tekemästäni daimsuklaa-juustokakusta. Oli niin hyvää! :)

Yesterday's News

Aijjaijjaijjai! NYT tuntuu! Takapuoli ja reidet ihan juntturassa, yläselkä ja rinta hellänä, hauikset palasina :D Tänään piti lähteä tekemään just jotain noista, mutta nyt ei kykene. No muutenkin oli tarkoitus kyllä, että tämä viikko olisi vielä vähän iisimpi liikuntakertojen suhteen, että kroppa ehtii kunnolla kerätä nestettä ja energiaa. Mutta eipä oo pitkään aikaan ollut bodypumpin jälkeen paikat kipeinä! Olihan tuossa tietty se pari viikkoa taukoa, ehkä se sit johtuu siitä. Jalathan mulla oli jo valmiiks kipeet toissapäivän treenin jäljiltä. Kyllä oli aluksi eilen kyykkääminen hankalaa, mutta kun se lähti, niin sitten oikein nautiskelin siitä polttavasta tunteesta. Tankokin oli vaikea saada harteille, kun yläselkä oli jo valmiiksi kipeä. Laitoin kyykkybiisiin nyt vain 17,5 kg, jottei olisi liikaa rasitusta, mutta kyllä tuokin kipeillä jaloilla tuntui... Muuten kyllä jaksoin tehdä kaikki biisit entisillä painoilla, joten ei tuosta parin viikon tauosta onneksi niin haittaa ollut. Paitsi että nyt on paikat kipeinä. Päivällä tulikin jo hieman lihaskuntoa tehtyä omalla ulkoilmasalilla, eli lumitöissä! Olikin ihanan raitis ilma eikä nyt urakkaan mennyt kuin 45 minuuttia, oli lumi sen verran kepoista pakkaslunta.

Lumitöihin!

 

Hermanni-haltija vartioi maastoutuneena pihapihlajan alla

Ruuaksi tein eilen jauheliha-tomaatti-kidneypapukastiketta, joka on yksi lemppareistani! Kastikkeeseen tulee: naudan paistijauhelihaa, sipulia, kidneypapuja, tomaatteja, tomaattimurskaa, hernemaissipaprikaa ja tietysti mausteet oman maun mukaan. Helppoa, nopeaa ja hyvää! Kaveriksi keitin täysjyväohraa ja mukaan vielä annos raejuustoa ja eikun vaan syömään!

FOOOOD!

Otin muuten eilen illalla ensimmäistä kertaa itsestäni selkä"poseeraus"kuvia. Mietin, ilkeänkö niitä tänne laittaa, mutta laitan nyt kumminkin. Kyllä näkee, että työtä on tehtävänä. Mutta kai siellä on jotain jo tehtykin..? Harmi kun ei ole aiempia kuvia, mihin verrata. Mutta onpahan nyt nämä, joihin voin sitten verrata jos joskus tuolla jotain kehitystä parempaan suuntaan tapahtuu. Miun olkapäät kyllä näyttää ihan omituisilta näissä kuvissa... Ja nyt huomaa hyvin nuo roikkuvat allit. No mutta tässä ne kuvat. Laatu ei ole parasta mahdollista. Eka kuva on sininen (otin sen salaman kanssa) ja toka vähän rakeinen. Kuvat on otettu eilen noin tunti bodypumpin jälkeen.

Mie niiin haluan tuonne lisää lihasta! Selkään, hartioihin ja käsivarsiin. Kiitos.

Oh, My Butt!

Pakarat jumissa, reidet jumissa. Eilinen treeni vissiin sitten meni edes sinnepäin oikein! Ja onhan edellisestä salitreenistkin jo aikaa, joten siitäkin voi johtua.  Otin härkää sarvista ja menin sinne smithille kyykkäämään ja prässille työntämään kelkkaa ylöspäin. SJMV kuului ohjelmistoon myös ja latasin ehkä vähän liikaakin painoja siihen. Mulla on tuo yläselkä vielä sen verran heikko, että se alentaa tuonkin liikkeen suorituskysyä. Lisäksi mulla oli jäänyt toinen salihanska kotiin ja kyllä teki käsille kipeetä ja nahat rullautui... En muistanut ottaa treenivihkoa mukaan enkä nyt siis enää muista monta sarjaa ja toistoa missäkin tein, mutta näitä tuli tehtyä:

(5 min. reipas kävely juoksumatolla)

Takakyykky smithissä

Jalkaprässi, leveä

Pohjeprässi

Reiden ojennus laitteessa

Lähentäjät paineilmalaitteessa (s)

Loitontajan paineilmalaitteessa (s)

SJMV

Vatsarutistukset laitteessa

Kahvakuulaheilautus eteen

(pikavenytykset jaloille)

En ole kyllä ihan vakuuttunut noista lähentäjä-loitontaja -liikkeistä. Meidän salilla ei taida edes olla niille painopakkalaitteita (tai sit oon onnistunut vaan missaamaan ne) ja noilla paineilmalaitteilla ei vaan tule sellaista kunnon tekemisen meininkiä. Liekö vika sitten omassa tekniikassa vai missä. Sitten mietinnässä olisi joku liike, joka korvaisi reiden koukistuksen laitteessa. Meidän salilla on siis sellainen istuma-asentolaite, ja vaikka olen kuinka siinä yrittänyt säätöjä joka kerta laittaa, niin en saa sitä itselleni sopivaksi ja sitten aina palaa hermot. Ojentaja-laitteen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Tietty SJMV on sellainen, joka mulla ainakin tuntuu hyvin takareisissäkin, mutta joku muukin voisi vielä olla.

Energiat kyllä oli vähän hukassa ja loppuajasta alkoi tulla vapinaa ja sellaista yleistä heikotusta. Varmaan vielä vähän nestepuutosta elimistössä ja onhan tämä viikko ollut henkisestikin aika raskas. Tänään illalla olis tarkoitus mennä pumppiin pitkästä aikaa, jos nyt näillä jaloilla sinne pääsen... Lumitöitäkin olis ulkona tehtäväksi. Katotaan nyt mihin tässä kykenee. :D

Get up and DO it!

The Circle of Life

Eilinen päivä menikin ihan erilailla kuin olin suunnitellut. Isäni soitti aamulla klo 6, että veljeni on tulossa minua hakemaan. Pappamme (isoisämme kutsumanimi) sairaskodilta oltiin soitettu, että nyt kannattaa tulla, lähtö on lähellä. Ehdimme veljeni kanssa paikalle juuri ajoissa ja pappa nukkui rauhallisesti pois. Olihan tämä odotettavissa eikä mitenkään yllätys, mutta tottakai nyt on surun aika. Ikää papalla oli jo melkein 89 vuotta, joten pitkän elämän hän sai elää. Nyt minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa jäljellä, mutta sehän on tietysti luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä ja elämä itsessään. 

Papalle (source)

 

Eilinen menikin sitten vanhempieni luona, joten se salikäynti jäi tekemättä. En kyllä olisi eilen jaksanutkaan. Tänään aion mennä sitten tekemään vähän tunnustelevaa treeniä. Edellisestä salitreenistä onkin jo aikaa hulppeat 1,5 viikkoa, joten saa nähdä, miten menee. Paino ei ole vielä noussut taudin jäljiltä juurikaan, eipä tuo haittaisi jos ei noususikaan! Vähän kyllä epäilen, että se tulee sieltä vielä ylöspäin. Tänä aamuna otin mittoja ja ne on nyt päivitetty tuonne. Ei suuria muutoksia.

Week 3

Siinäpä tuo mennyt viikko. Eipä juuri mitään lisättävää.

Mutta nyt on uusi viikko ja paremmalta jo näyttää! :) Ja tuntuu! Eilen alkoi olo kohentua huomattavasti, kun syöminen on onnistunut mainiosti. On se maha yrittänyt vähän vastalauseita heittää, mutta ei tuo ole pahemmin ärtynyt. Tänään olikin jo sen verran energiaa, että käytin aamupäivän ja osan iltapäivästä kodin puunaamiseen. Mulle tuli jotenkin pakkomielteeksi saada ne kaikki virukset pois meidän talosta, ja niinpä pesin petivaatteet, imuroin ja tamppasin sohvat (varsinkin sen, missä lojuin sairaspäivinä!), ja etenkin vessa sai erikoiskäsittelyn. Pois kaikki, missä se norovirus voisi vielä pesiä (säilyy hengissä jopa 10 vrk otollisissa olosuhteissa) ja roskiin lensi vessaharja sekä hammasharjatkin vaihtoon. Toivottavasti nyt pysyy pöpöt poissa miusta ja miehestä!

Äsken tulin kaupasta ja oli ihanaa päästä ulos monen päivän sisälläolon jälkeen. Kävin ihan tarkoituksella vähän kauempana kaupassa, niin siinä tuli samalla pieni kävelylenkkikin tehtyä. Siellä kaupassa kyllä alkoi hiipiä heikko olo ja kotimatka meni jo sillä fiiliksellä, että kun nyt äkkiä pääsis! Oli vielä tosi painava ostosreppu selässä ja pikkuisia pisteitäkin oli näkökentässä. Ei ole siis kunto vielä kohdillaan, mutta suunta on oikea. Balancen jätän tänään vielä suosiolla väliin, eiköhän loppuilta vedetä henkeä. Huomasin siivotessa, että kumartelut vielä vähän huippaavat, joten ei ois kiva pyörtyä kesken balancen, kun siellä pitää päätä riiputtaa välillä alaspäin. No, ensi maanantaina sitten. Tänään olen syönyt runsaasti hiilihydraatteja, jotta keho saisi nyt sitä kauan kaipaamaansa polttoainetta ihan kunnolla. Huomenna nimittäin olis tarkoitus mennä kokeilemaan kevyttä salitreeniä, jos vaan yhtään siltä tuntuu! Jiihaa! :)

Nyt suon itselleni pienen oikean herkkuhetken ja sitten valmistamaan tonnikala-katkarapurisottoa.

Oikea herkku.

One Day in 12 Photos

Huhhuh. Vihdoin vaikuttaa siltä, että tauti alkaa olla selätetty ja täältä pikkuhiljaa noustaan. Olo on kuin jyrän alle jäänyt eikä tässä pitkiä aikoja vieläkään jaksa pystyssä olla. Aamupaino oli 64.8 kg, eli noin 3 kiloa on tullut alas tämän viikon aikana. Kyllä se siitä varmasti nouseekin, kun kroppa ottaa takaisin menetettyjä nesteitä. Eilen jo söin suht hyvin (sämpylää, puuroa, mustikkakeittoa, pinaattikeittoa, vanukkaan) eikä mitään tullut pois. Tänään aion uskaltautua kokeilemaan jo munakasta jauhelihatäytteellä, mutta varovasti. Kovin kummoisia ei vielä voi tehdä, tuppaa vähän huippailemaan ja tulee huono olo helposti. Ja on tuo maha vielä toooosi arvaamaton. Koko ajan on valmius pinkoa vessaan ja äkkiä!

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen. Tämä postaus minun piti tehdä jo keskiviikkona, mutta olosuhteista johtuen se nyt venyi tähän päivään asti. Gwenndelin haastoi bloginsa lukijat kertomaan päivästään kuvina, ja minä sitten tiistaina otin pitkin päivää kuvia sen päivän jutuista. Tylsääkin tylsempi päivä ja lisäksi siihen vielä osui ne uutiset siitä, ettei minua valittu siihen työpaikkaan. Mutta tässä nyt tulee 

Freyan päivä 15.1.2013

Heräsin klo 6.30. Mietin, miten ihmeessä saan aamun kulumaan odottaessani soittoa töistä... Lueskelin vielä sängyssä vähän aikaa Sunnevaa.

Kävin läpi edellisenä päivänä hakemani Oriflame-paketin sisältöä ja laskua. Kokeilin uusia lakkoja ja selailin uutta esitettä.

Voi kyllä. Katsoin Tunteita ja tuoksuja ja olin  juonesta ihan pihalla. Aika mateli.

Energiaa voimapuurosta! Freyan voimapuuro: Nalle KuntoKaurapuuroa, raejuustoa, suklaanmakuista proteiinijauhetta.

 Not so happy... Puhelu tuli ja mieli meni matalaksi... mutta kyllä se tästä. Eikun vaan rahkaa naamariin ja päivä jatkuu.

Tässä jo iloisemmalla ilmeellä lähdössä salille!

Tämän "metsäpolun" poikki kun kipaisen, niin olenkin jo melkein perillä!

 Käytävän varrella pukkariin mennessä LesMillsin mainokset kannustavat jo liikkumaan :)

Cardion jälkeen jotain venyttelyntapaista... Eiks mulla oo "ihanat" luurit? ;) Mulla ei oikein nuo korvanapit kestä korvissa, niin pakko pitää tuollaisia kömpelöitä läppiä.

Dinner! Kalkkunan fileetä ja uunijuureksia.

Illalla rentoilua sohvalla Sunnevan ja TV:n parissa. Enpä arvannut, että seuraavat päivät menevätkin tässä makoillessa ihan kokonaan...

Kauhea väsy oli ja vähän huono olokin. Ilmeisesti tauti jo vähän ennakoi tuloaan, mutta tässä vaiheessa en vielä sitä osannut pelätä. Sänky kutsui jo ennen kymmentä, mutta sitten se varhainen aamuherätys seuraavana päivänä olikin aika raju...

Noniin. Siinäpä osasia yhdestä päivästäni tällä viikolla. Nyt haastan minäkin kaikki blogini lukijat tekemään samanlaisen! Eli kerro kuvina jostakin päivästäsi! :)

Not Wanted

Norovirus, mitä luultavimmin. Se iski varhain keskiviikkoaamuna. Jo tiistai-iltana niveliä särki ja nukkumaanmennessä oli hieman huono olo. Heräsin sitten keskiviikkona 5 jälkeen kauheisiin vatsakouristuksiin ja hetken päästä piti rynnätä vessaan. Onneksi ymmärsin jo mennessä, että tarvitsen mukaani myös vadin... Aivan järkyttävää se oli, luulin ensin, että pyörryn siihen pöntölle ja sitten jo ajattelin, että kohta tulee noutaja... Naama oli ihan kellertävä ja kylmä hiki tuntui. Onneksi se sitten helpotti, mutta olin niin voipunut, että mieheni täytyi taluttaa minut vessasta takaisin sänkyyn.

Keskiviikko olikin sitten aika paha päivä. Mikään ei kestänyt sisällä, ei edes vesi. Kuume nousi ja joka paikkaan särki. En jaksanut edes istua, mutta makaaminenkin tuntui pahalta, kun ei ollut hyvä missään asennossa. Illalla sain alas vähän mustikkakeittoa ja puolikkaan pienen pehmeän sämpylän. Eilinen alkoi taas vessarumballa. Kuumetta ei enää aamulla ollut, mutta olo kauhea. Nukuinkin aamuvessarumban jälkeen sitten puoleen päivään asti. Sitten sainkin syötyä vähän kaurapuuroa mustikkakeiton kanssa. Ja sitä seurasi mahakrampit. Illalla söin pikkuisen miehen tekemää kanaa ja sitä vaaleaa sämpylää. En muista, milloin meille olisi viimeksi ostettu vaaleaa leipää, mutta nyt en usko, että mahani kestäisi täysjyväruista. Syöminen oli pakkoa, ja siitä tuli taas ikävät seuraukset. Toivottavasti edes joitain ravintoaineita imeytyi. Illalla nousi taas kuumetta, mutta ei onneksi enää niin paljon kuin keskiviikkona.

Tänään jaksoin jo aamulla mennä suihkuun. Se oli välttämätöntä, ja teinkin sen sitten heti ennen kuin mies lähti töihin. Jogurtinkin sain alas, katsotaan seuraako siitä jotain. Tänään olisi tavoitteena pikkuisen lisätä syömistä, hyvin pienin annoksin. Jos vatsa kestää. En ole tämän taudin aikana juonut tarpeeksi ja se tuntuu ja näkyy. Mies sanoi aamulla, ettei sulla ole ainakaan mistään turvotuksista enää jälkeäkään. Niin, taisi tulla luomu-detox. Aamupainon katsoin huvikseni ja järkytyin, kun vaaka näytti 65,3 kg. Tiistaiaamuna se oli 67,6 kg. Olisihan tämä muuten kiva juttu, mutta ei ihan tällä tavalla. Ja kyllähän se tulee takaisin sitten kun taas pystyn syömään normaalisti.

Kovasti odottamani keskiviikon yhteistreenit sitten tietysti peruuntuivat. Tai lykkääntyivät. Tällä hetkellä ei voi mitään salia ajatellakaan, hyvä kun jaksaa tässä tuolissa istua. Kyllä tästä toipumiseen varmaan jokunen päivä menee.

Kiitos kaikille vielä ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Keskiviikkona sainkin muuten ihan mukavia uutisia työrintamalta, vaikka aika sumussa olinkin puhelimeen vastatessa. Helmikuun alusta alkaa 3kk sijaisuus! Eihän se ole sama kuin vakituinen työ, mutta tosi hyvä juttu nyt tähän kevääseen. :) Puhhuh, nyt takaisin sohvalle.