Energy Workout

Eilen tein syrjähypyn, eli kävin treenaamassa vieraissa. Hah, eli suomeksi sanottuna eilinen treeni tehtiin Energyllä, joka olikin aika hulppea paikka. Paljon tilaa ja laitteita, jotka olivat kyllä korkeatasoisia. Miinusta oli se, ettei siellä ollut kuin yksi talja, jolla voi tehdä ristiinvetoja ja siihen olikin tulossa porukkaa. Laitteissa oli kätevää, kun osa niistä laski toistot, niin ei välttämättä itse sitä tarvii tehdä. Mutta kyllä se Viilinki on ja pysyy miun kotisalina!

Erinäisistä omista ja ohjaajanikin krempoista johtuen tehtiin nyt sellaisia liikkeitä, joita pystyttiin. Ainakin aluksi oli tuntuman hakeminen vähän hankalaa, mutta kyllä siitä ihan kunnon treeni saatiin aikaiseksi. Tauot vähän venähtivät välillä turhan pitkiksi ja intensiteetti vähän kärsi, mutta sitten kun yksin tekee reippaammassa tahdissa, niin varmasti hapottaa! Nyt otettiin niitä kuviakin... Laitan tähän loppuun muutaman. Ne nyt ovat mitä ovat, minua ei oo koskaan aiemmin kuvattu treenin aikana ja koko ajan alkoi naurattaa. Ja sitten joissain liikkeissä kuvanotto meni niin viime tinkaan, että ei enää jaksanut siinä vaiheessa kunnon tekniikkaa pitää hallussa ja se näkyy :D

Treeni keskittyi enimmäkseen yläselkään ja olkapäihin, ja vähän hauiksiinkin

Aluksi 10 min. lämppä crossarilla

1. Alatalja

2. Kapea soutu laitteessa (1 käsi kerrallaan)

3. Ylätalja eteen leveällä otteella

4. Ristiinveto maaten taljassa (penkillä)

5. Pull over ylätaljassa köydellä

6. Face pull ylätaljassa köydellä

7. Hauiskääntö maaten taljassa

8. Ylhäältä veto laitteessa
Aika: 1h20min, keskisyke: 105, huippusyke: 151, kulutus: 340kcal

Huomioita: Mulla on käsissä voimaa suhteessa yläselkään sen verran enemmän, että liikkeet tulee tehtyä liikaa käsivoimin. Tekniikkaan siis erityisesti kiinnitettävä huomiota, että treeni menee oikeaan paikkaan. Pull over ylätaljassa oli mulle tosi hankala. En oikein sitä asentoa saanut kohdilleen, sitä täytyy treenata. Face pull meni paremmin. Ylätaljassakin petraamista, nyt menee vielä liikaa oikkareihin. Enemmän vaan takakenoa, niin saa tuntumaa paremmin tuonne yläselkään/takaolkapäihin. Kapeasta soudusta laitteessa tykkäsin! En ole ihan varma, onko meidän salilla tuota laitetta. Pitää nyt tutustua paremmin siihen äijäpuoleen, jos siellä olisi. Ristiinveto taljassa oli mulle ihan uusi liike ja siinä sai hyvin samalla vähän venytystä noille miun ongelmallisille lapaluille. Haukkari tuli nyt tähän oikeastaan vain siksi, että halusin kokeilla tuota maaten tehtävää liikettä. Huomasinkin, että se on tosi hyvä, kun siinä ei saa yhtään apuja kropasta, vaan se treeni osuu just sinne kuin pitääkin. Lisäksi liike on tosi hyvä tälle miun vasemmalle olkapäälle, kun se pysyy paremmin paikallaan kuin seisten tai istuen tehdyissä haukkariliikkeissä. Kiva treeni oli ja mukava tehdä yhdessä, vaikka vähän tahti olikin hitaampi kuin normaalisti. Suuret kiitokset saliohjelmani laatijalle! <3 Tämän päivän treeniksi riittänee edessä oleva melkoinen urakka lumitöissä.

Ja nyt niitä kuvia... Kääk.

Alataljaa

Yhden käden kapea soutu laitteessa

Pää punaisena!

Viimeisillä voimilla ja pokka pettäen ;) ...ja allit heiluen...

EI näin! :D Voimat loppu ristiinvedossa. Ja naurattaa

Ylhäältäveto laitteessa

Excited!

Jes, vihdoinkin koittaa se päivä, että pääsen tekemään yhdessä treenin uuden saliohjelmani laatijan kanssa! Tämähän piti toteuttaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta norovirus otti minusta silloin tiukan niskalenkin ja kaatoi sänkyyn. Mulla on vieläkin ojentajat vähän kipeinä sunnuntain treenistä (eli se todellakin meni kunnolla perille!!), joten saa nähdä mitä sitten tulee tehtyä. Otan kamerankin mukaan, joten ehkäpä luvassa sitten ihan oikeita treenikuviakin, jos tulee yhtään julkaisukelpoista ;)

Eilen kävin tekemässä jalat ja takapuolta. Ensimmäinen treeni ilman aamulla otettua beetasalpaajaa, ja vähän jännitti miten sydän reagoi. Ei tullut mitään rytmihäiriöitä tai muita ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin: treeni kulki helpommin, kun syke nousi ihan erilaisiin lukemiin kuin lääkkeen kanssa. Kalorinkulutuskin kasvoi siis sitä mukaa ja alkaa näyttää siltä kuin tuollaisessa treenissä pitääkin. Kulutus oli noin 200 kcal enemmän kuin lääkkeen kanssa. Tai siis, sama kulutushan se varmaan on ollut ennenkin, mutta sykemittari ei vaan ole näyttänyt sitä oikein, kun syke ei ole päässyt nousemaan. Nyt täytyy vaan seurata sitten aktiivisesti verenpainetta ja leposykkeitä. Toivottavasti ne nyt pysyvät normaalitasolla, että ei tarvitsisi enää tuohon lääkitykseen palata!

Treeni:

10 min. reipas kävely juoksumatolla

1. Kyykky smithissä 1 x 12, 1 x 10, 2 x 8

2. Jalkaprässi leveä (s) 1 x 12, 1 x 10, 2 x 8

3. Jalkaprässi kapea (s) 1 x 12, 1 x 10, 1 x 8

4. Pohjeprässi 1 x 12, 1 x 10, 1 x 12, 1 x 8

5. Polven ojennus laitteessa (etureisi) 1 x 12, 1 x 10, 1 x 10, 1 x 8

6. Lantionnosto 10 kg:n kiekon kanssa jalat steppilaudalla 3 x 12

7. SJMV 1 x 12, 1 x 10, 1 x 8

8. Vatsarutistus laitteessa 3 x 8

20 min. crossari weight loss -ohjelmalla

Kokonaiskesto: 1h30min., keskisyke 119, huippusyke 161, kulutus 496 kcal.

Huomioita: Ehdottomasti pohjeprässin ja SJMV:n paikkoja pitää vaihtaa päikseen. Jalkaprässiin vaan rohkeasti lisää painoa. Leveällä jaksaa tehdä isommilla kuin kapealla, nytkin jäi kapeasta viimeinen sarja tekemättä kun loppui puhti. Eli kapeaa ja leveää vaihdeltava tai jos haluaa molemmat tehdä, niin sitten erikseen eikä superina. Painoja en tässä nyt julkista, mutta pääsääntoisesti meni niin, että painot kasvoivat jokaisessa sarjassa (poikkeus pohjeprässissä, jossa 2. ja 3. sarja samalla painolla, mutta toistot lisääntyivät). Smith-kyykyssä pitäisi antaa enemmän luottoa sinne takamukseen ja reisiin, kyllä ne kestää! Nyt liikaa menee vielä selälle, tai sitten on asennossa joku virhe. Takareiskoille vielä joku täsmäliike otettava mukaan.

Venymistä joskus pari viikkoa sitten

Eleven With A Heart

Gwenndelin haastoi minut 11 kysymyksen haasteeseen, jonka ohjeistus menee näin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Rakastan kirjoja!

2. Minulla on hillitön araknofobia

3. Minulla ei ole ajokorttia

4. Historia kiehtoo minua valtavasti! Varsinkin keskiaika ja sitä edeltävät aikakaudet

5. Tykkään leipomisesta. Varsinkin erilaisia juustokakkuja on kiva tehdä (ja syödä...)

6. Tällä hetkellä koen elämäni suurimmaksi saavutukseksi onnistuneen suuren painonpudotuksen

7. Lempipuuni on pihlaja

8. Tykkään kissoista, mutta olen niille allerginen

9. Suurena haaveenani on kirjoittaa joskus romaani. Haaveeksi se varmaan jääkin.

10. Kaikenlainen rasismi, syrjintä ja ihmisoikeuksien rikkominen on mielestäni kuvottavaa

11. Pidän metallimusiikista

That's me

Gwenndelinin kysymykset:

1. Ketä ihailet...?

Omaa äitiäni sekä historian vahvoja naisia, kuten Boudiccaa.

2. ... ja miksi?

Äitini on ollut ja on edelleen elämässäni suuri vaikuttaja ja tiedän voivani aina luottaa hänen tukeensa. Hän on aina laittanut muiden hyvinvoinnin omansa edelle. Minulla on maailman paras äiti. Historian vahvoja vaikuttajanaisia ihailen, koska he ovat olleet rohkeita ajaessaan perheensä/kansansa asioita aikakausina, jolloin naisten on oletettu pysyvän hiljaa kotona neljän seinän sisällä ja olevan alamaisia miehilleen. Naiset ovat vaikuttaneet historian kulkuun enemmän kuin virallinen historiankirjoitus kertoo; he ovat olleet osana joskus suurissakin päätöksissä osatessaan ohjata miesten ajatuksia miesten itsensä sitä huomaamatta :) Kaiken takana on nainen!

3. Ketä perheeseesi kuuluu?

Aviomies, äiti, isä, pikkuveli ja pikkusisko.

4. Miten kaikkein läheisimmät ihmisesi ovat suhtautuneet painonpudotusprojektiisi?

Kaikki ovat olleet tukena ja kannustamassa ja se on ollut hienoa. Ilman kannustusta ja tukiverkkoa tästä tuskin olisikaan tullut mitään.

5. Oletko saanut heiltä tukea ponnisteluihisi painonpudotuksessa?

Tähän tulikin jo vastaus edellisessä :)

6. Oletko enemmän ryhmä- vai yksilöliikkuja?

Vähän molempia. Lenkillä tykkään käydä yksin, samoin salilla. Tosin viime aikoina on tuntunut, että salille olisi kiva joskus päästä yhdessä jonkun kanssa, että saisi itsestään enemmän irti! Ryhmäliikuntatunnit ovat sitten sitä ryhmässäliikkumista.

7. Lempiliikuntalajisi?

Kuntosali, BodyBalance, BodyPump, juoksu/lenkkeily

8. Mitä eri liikuntalajeja olet kokeillut?

Kouluaikoina tietysti kaikki perinteiset pesäpallo, ringette, jalkapallo, luistelu, hiihto, sähly, koripallo, lentopallo... mitä näitä nyt on... Sitten ihan vapaaehtoisesti laskettelu, ratsastus, aerobic, kuntosali, juoksu/lenkkeily, pumppi, balance, rivitanssi, zumba, keppijumppa, RPV, pilates, joitain steppilautajumppia.

9. Mitä lapsuudenharrastuksia sinulla on ollut?

Lukeminen, laskettelu, ratsastus, piirtäminen, kirjoittaminen.

10. Mitä haluat saavuttaa tämän vuoden aikana projektissasi?

Lisää lihasta, vähemmän läskiä!

11. Mitä sellaista aiot tehdä huomenna, joka auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi?

Aion mennä tekemään yhteistreenin uuden saliohjelmani laatijan kanssa! :)

Seuraavat 11 kysymystä:

1. Mikä on mielestäsi suurin saavutuksesi tähänastisen elämäsi aikana?

2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?

3. Kuka on elämäsi tärkein henkilö (nimeä ei tarvitse kertoa)?

4. Jos sinulla olisi valta muuttaa yksi asia maailmassa, mikä se olisi?

5. Lempikirjasi? Voit kertoa useitakin, jos on.

6. Lapsuutesi toiveammatti?

7. Mistä aineista pidit peruskoulussa ja mitä inhosit?

8. Kuinka kauan olet harrastanut liikuntaa?

9. Tärkeimmät syysi harrastaa liikuntaa?

10. Kuinka psyykkaat itseäsi parempaan suoritukseen?

11. Lempiruokasi?

Minä en haasta ketään erityisesti, kun tämä on tainnut jo olla aika monella. Nyt siis jokainen, joka ei ole vielä tätä tehnyt, napatkoon nämä kysymykset! Ja toki vaikka on tämän aiemmin tehnytkin, saa näihin kysymyksiin vastata. ;D

Samaan syssyyn vielä nappaan vielä Mariannilta saamani tunnustuksen. Kiitos, Mariann! <3

Tunnustus tulee antaa ihanille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Itse jaan tämän tällä kertaa Evelle, Gwenndelinille, Pialle, Hannalle ja Tiina Katariinalle. Vaikka eivät uusia blogeja/blogituttavuuksia minulle olekaan, niin silti heille nyt tämä. :)

Week 4

Tämä viikko meni eri tavalla kuin olin alunperin suunnitellut. Mutta niinhän se elämä menee välillä,  tulee tilanteita, jolloin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja treeneistä pitää voida silloin joustaa. 

Tiistai oli siis surupäivä ja onhan koko viikko ollut tietysti aika lailla alavireinen. Toisaalta kunnon treeni tekee hyvää, kun siinä voi samalla purkaa ajatuksiaan. Lisäksi mulla on nyt ollut verenpaineet tosi matalalla, alhaisimmillaan 95/65. Ongelmat siis tuossa yläpaineessa, ja se on vaikuttanut yleisoloon. Mullahan on ollut jo 7 vuoden ajan käytössä beetasalpaajat korkean verenpaineen ja rytmihäiriöiden takia. Verenpaine on laskenut kilojen karisemisen ja säännöllisen liikunnan myötä. Samalla sykkeenikin on madaltunut, nykyisellään se on istuessa n. 55-60 välissä. Tämä on aiheuttanut ongelmia liikunnassa, kun mulla ei syke yksinkertaisesti pääse nousemaan niin korkealle kuin ilman lääkettä nousisi. Tämän olen käytännössäkin todennut, jos olen käynyt aamuaerobisella ennen lääkkeenottoa. Silloin syke on noussut reippaammin kuin jos olen tehnyt cardion iltapäivällä, kun lääke on jo otettu. Viikonloppuna puolitin omatoimisesti päivittäisen annoksen ja tänä aamuna soitin terveyskeskukseen. Ja olin ratketa riemusta, kun sain ohjeeksi lopettaa koko lääkityksen! JEE! Kokeillaan nyt miltä elo tuntuu olla ilman sitä. Verenpainetta täytyy nyt siis seurata ja jos rytmihäiriöitä tulee, voin ottaa silloin lääkkeen. Eli tästä lähtien käytän sitä vain tarvittaessa. Tietysti jos verenpaine alkaa nousta, täytyy tilanne katsoa uudelleen.

Sitten vielä eilisestä treenistä. Kohteena olivat (taka)olkapäät, hauikset ja ojentajat:

klikkaa kuvaa isommaksi

Tuo dippi on lopussa suluissa siksi, että ajattelin tehdä sen, jos oikkareissa ytyä riittää. Ei riittänyt, mutta hauberit vielä vähän kaipasivat poltetta ja teinkin sitten dippien asemasta vielä käsipainoilla yhden käden hauiskääntöjä istuen. Mutta kyllä on vaikea saada tuntumaa tuonne takaolkapäihin! Se on siis minulla alue, johin pitäisi kiinnittää erityishuomiota ja vahvistaa. Kai tuossa aikansa menee, että oppii tekniikat oikein, että se menee sinne minne pitääkin. Pystysoutu ennen hauiksia oli kyllä moka, kun se kävi niin forkkuihin, etten saanut oikein hauiksiin sitten tuntumaa. Tai sit mutkatanko ei vaan sovi mulle hauiksia tehdessä, vaan se tuntuu nimenomaan forkuissa. Mutkatanko ranskalaiseen punnerrukseen on kyllä mulle tosi hyvä, aijjai mikä polte!! Nyt onkin ojentajat aika kipeinä, saa nähdä miltä tuntuu tänä iltana balancen krokotiilit ja baby cobrat. :D

Eilistä "salieleganssia"

Eilinen loppupäivä menikin sitten vanhempieni luona. Äidin synttärien lisäksi meillä oli hautajaissuunnittelua, siinähän sitä riittääkin. Tässä vielä kuva äidille tekemästäni daimsuklaa-juustokakusta. Oli niin hyvää! :)

Yesterday's News

Aijjaijjaijjai! NYT tuntuu! Takapuoli ja reidet ihan juntturassa, yläselkä ja rinta hellänä, hauikset palasina :D Tänään piti lähteä tekemään just jotain noista, mutta nyt ei kykene. No muutenkin oli tarkoitus kyllä, että tämä viikko olisi vielä vähän iisimpi liikuntakertojen suhteen, että kroppa ehtii kunnolla kerätä nestettä ja energiaa. Mutta eipä oo pitkään aikaan ollut bodypumpin jälkeen paikat kipeinä! Olihan tuossa tietty se pari viikkoa taukoa, ehkä se sit johtuu siitä. Jalathan mulla oli jo valmiiks kipeet toissapäivän treenin jäljiltä. Kyllä oli aluksi eilen kyykkääminen hankalaa, mutta kun se lähti, niin sitten oikein nautiskelin siitä polttavasta tunteesta. Tankokin oli vaikea saada harteille, kun yläselkä oli jo valmiiksi kipeä. Laitoin kyykkybiisiin nyt vain 17,5 kg, jottei olisi liikaa rasitusta, mutta kyllä tuokin kipeillä jaloilla tuntui... Muuten kyllä jaksoin tehdä kaikki biisit entisillä painoilla, joten ei tuosta parin viikon tauosta onneksi niin haittaa ollut. Paitsi että nyt on paikat kipeinä. Päivällä tulikin jo hieman lihaskuntoa tehtyä omalla ulkoilmasalilla, eli lumitöissä! Olikin ihanan raitis ilma eikä nyt urakkaan mennyt kuin 45 minuuttia, oli lumi sen verran kepoista pakkaslunta.

Lumitöihin!

 

Hermanni-haltija vartioi maastoutuneena pihapihlajan alla

Ruuaksi tein eilen jauheliha-tomaatti-kidneypapukastiketta, joka on yksi lemppareistani! Kastikkeeseen tulee: naudan paistijauhelihaa, sipulia, kidneypapuja, tomaatteja, tomaattimurskaa, hernemaissipaprikaa ja tietysti mausteet oman maun mukaan. Helppoa, nopeaa ja hyvää! Kaveriksi keitin täysjyväohraa ja mukaan vielä annos raejuustoa ja eikun vaan syömään!

FOOOOD!

Otin muuten eilen illalla ensimmäistä kertaa itsestäni selkä"poseeraus"kuvia. Mietin, ilkeänkö niitä tänne laittaa, mutta laitan nyt kumminkin. Kyllä näkee, että työtä on tehtävänä. Mutta kai siellä on jotain jo tehtykin..? Harmi kun ei ole aiempia kuvia, mihin verrata. Mutta onpahan nyt nämä, joihin voin sitten verrata jos joskus tuolla jotain kehitystä parempaan suuntaan tapahtuu. Miun olkapäät kyllä näyttää ihan omituisilta näissä kuvissa... Ja nyt huomaa hyvin nuo roikkuvat allit. No mutta tässä ne kuvat. Laatu ei ole parasta mahdollista. Eka kuva on sininen (otin sen salaman kanssa) ja toka vähän rakeinen. Kuvat on otettu eilen noin tunti bodypumpin jälkeen.

Mie niiin haluan tuonne lisää lihasta! Selkään, hartioihin ja käsivarsiin. Kiitos.

Oh, My Butt!

Pakarat jumissa, reidet jumissa. Eilinen treeni vissiin sitten meni edes sinnepäin oikein! Ja onhan edellisestä salitreenistkin jo aikaa, joten siitäkin voi johtua.  Otin härkää sarvista ja menin sinne smithille kyykkäämään ja prässille työntämään kelkkaa ylöspäin. SJMV kuului ohjelmistoon myös ja latasin ehkä vähän liikaakin painoja siihen. Mulla on tuo yläselkä vielä sen verran heikko, että se alentaa tuonkin liikkeen suorituskysyä. Lisäksi mulla oli jäänyt toinen salihanska kotiin ja kyllä teki käsille kipeetä ja nahat rullautui... En muistanut ottaa treenivihkoa mukaan enkä nyt siis enää muista monta sarjaa ja toistoa missäkin tein, mutta näitä tuli tehtyä:

(5 min. reipas kävely juoksumatolla)

Takakyykky smithissä

Jalkaprässi, leveä

Pohjeprässi

Reiden ojennus laitteessa

Lähentäjät paineilmalaitteessa (s)

Loitontajan paineilmalaitteessa (s)

SJMV

Vatsarutistukset laitteessa

Kahvakuulaheilautus eteen

(pikavenytykset jaloille)

En ole kyllä ihan vakuuttunut noista lähentäjä-loitontaja -liikkeistä. Meidän salilla ei taida edes olla niille painopakkalaitteita (tai sit oon onnistunut vaan missaamaan ne) ja noilla paineilmalaitteilla ei vaan tule sellaista kunnon tekemisen meininkiä. Liekö vika sitten omassa tekniikassa vai missä. Sitten mietinnässä olisi joku liike, joka korvaisi reiden koukistuksen laitteessa. Meidän salilla on siis sellainen istuma-asentolaite, ja vaikka olen kuinka siinä yrittänyt säätöjä joka kerta laittaa, niin en saa sitä itselleni sopivaksi ja sitten aina palaa hermot. Ojentaja-laitteen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Tietty SJMV on sellainen, joka mulla ainakin tuntuu hyvin takareisissäkin, mutta joku muukin voisi vielä olla.

Energiat kyllä oli vähän hukassa ja loppuajasta alkoi tulla vapinaa ja sellaista yleistä heikotusta. Varmaan vielä vähän nestepuutosta elimistössä ja onhan tämä viikko ollut henkisestikin aika raskas. Tänään illalla olis tarkoitus mennä pumppiin pitkästä aikaa, jos nyt näillä jaloilla sinne pääsen... Lumitöitäkin olis ulkona tehtäväksi. Katotaan nyt mihin tässä kykenee. :D

Get up and DO it!

The Circle of Life

Eilinen päivä menikin ihan erilailla kuin olin suunnitellut. Isäni soitti aamulla klo 6, että veljeni on tulossa minua hakemaan. Pappamme (isoisämme kutsumanimi) sairaskodilta oltiin soitettu, että nyt kannattaa tulla, lähtö on lähellä. Ehdimme veljeni kanssa paikalle juuri ajoissa ja pappa nukkui rauhallisesti pois. Olihan tämä odotettavissa eikä mitenkään yllätys, mutta tottakai nyt on surun aika. Ikää papalla oli jo melkein 89 vuotta, joten pitkän elämän hän sai elää. Nyt minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa jäljellä, mutta sehän on tietysti luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä ja elämä itsessään. 

Papalle (source)

 

Eilinen menikin sitten vanhempieni luona, joten se salikäynti jäi tekemättä. En kyllä olisi eilen jaksanutkaan. Tänään aion mennä sitten tekemään vähän tunnustelevaa treeniä. Edellisestä salitreenistä onkin jo aikaa hulppeat 1,5 viikkoa, joten saa nähdä, miten menee. Paino ei ole vielä noussut taudin jäljiltä juurikaan, eipä tuo haittaisi jos ei noususikaan! Vähän kyllä epäilen, että se tulee sieltä vielä ylöspäin. Tänä aamuna otin mittoja ja ne on nyt päivitetty tuonne. Ei suuria muutoksia.

Week 3

Siinäpä tuo mennyt viikko. Eipä juuri mitään lisättävää.

Mutta nyt on uusi viikko ja paremmalta jo näyttää! :) Ja tuntuu! Eilen alkoi olo kohentua huomattavasti, kun syöminen on onnistunut mainiosti. On se maha yrittänyt vähän vastalauseita heittää, mutta ei tuo ole pahemmin ärtynyt. Tänään olikin jo sen verran energiaa, että käytin aamupäivän ja osan iltapäivästä kodin puunaamiseen. Mulle tuli jotenkin pakkomielteeksi saada ne kaikki virukset pois meidän talosta, ja niinpä pesin petivaatteet, imuroin ja tamppasin sohvat (varsinkin sen, missä lojuin sairaspäivinä!), ja etenkin vessa sai erikoiskäsittelyn. Pois kaikki, missä se norovirus voisi vielä pesiä (säilyy hengissä jopa 10 vrk otollisissa olosuhteissa) ja roskiin lensi vessaharja sekä hammasharjatkin vaihtoon. Toivottavasti nyt pysyy pöpöt poissa miusta ja miehestä!

Äsken tulin kaupasta ja oli ihanaa päästä ulos monen päivän sisälläolon jälkeen. Kävin ihan tarkoituksella vähän kauempana kaupassa, niin siinä tuli samalla pieni kävelylenkkikin tehtyä. Siellä kaupassa kyllä alkoi hiipiä heikko olo ja kotimatka meni jo sillä fiiliksellä, että kun nyt äkkiä pääsis! Oli vielä tosi painava ostosreppu selässä ja pikkuisia pisteitäkin oli näkökentässä. Ei ole siis kunto vielä kohdillaan, mutta suunta on oikea. Balancen jätän tänään vielä suosiolla väliin, eiköhän loppuilta vedetä henkeä. Huomasin siivotessa, että kumartelut vielä vähän huippaavat, joten ei ois kiva pyörtyä kesken balancen, kun siellä pitää päätä riiputtaa välillä alaspäin. No, ensi maanantaina sitten. Tänään olen syönyt runsaasti hiilihydraatteja, jotta keho saisi nyt sitä kauan kaipaamaansa polttoainetta ihan kunnolla. Huomenna nimittäin olis tarkoitus mennä kokeilemaan kevyttä salitreeniä, jos vaan yhtään siltä tuntuu! Jiihaa! :)

Nyt suon itselleni pienen oikean herkkuhetken ja sitten valmistamaan tonnikala-katkarapurisottoa.

Oikea herkku.

One Day in 12 Photos

Huhhuh. Vihdoin vaikuttaa siltä, että tauti alkaa olla selätetty ja täältä pikkuhiljaa noustaan. Olo on kuin jyrän alle jäänyt eikä tässä pitkiä aikoja vieläkään jaksa pystyssä olla. Aamupaino oli 64.8 kg, eli noin 3 kiloa on tullut alas tämän viikon aikana. Kyllä se siitä varmasti nouseekin, kun kroppa ottaa takaisin menetettyjä nesteitä. Eilen jo söin suht hyvin (sämpylää, puuroa, mustikkakeittoa, pinaattikeittoa, vanukkaan) eikä mitään tullut pois. Tänään aion uskaltautua kokeilemaan jo munakasta jauhelihatäytteellä, mutta varovasti. Kovin kummoisia ei vielä voi tehdä, tuppaa vähän huippailemaan ja tulee huono olo helposti. Ja on tuo maha vielä toooosi arvaamaton. Koko ajan on valmius pinkoa vessaan ja äkkiä!

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen. Tämä postaus minun piti tehdä jo keskiviikkona, mutta olosuhteista johtuen se nyt venyi tähän päivään asti. Gwenndelin haastoi bloginsa lukijat kertomaan päivästään kuvina, ja minä sitten tiistaina otin pitkin päivää kuvia sen päivän jutuista. Tylsääkin tylsempi päivä ja lisäksi siihen vielä osui ne uutiset siitä, ettei minua valittu siihen työpaikkaan. Mutta tässä nyt tulee 

Freyan päivä 15.1.2013

Heräsin klo 6.30. Mietin, miten ihmeessä saan aamun kulumaan odottaessani soittoa töistä... Lueskelin vielä sängyssä vähän aikaa Sunnevaa.

Kävin läpi edellisenä päivänä hakemani Oriflame-paketin sisältöä ja laskua. Kokeilin uusia lakkoja ja selailin uutta esitettä.

Voi kyllä. Katsoin Tunteita ja tuoksuja ja olin  juonesta ihan pihalla. Aika mateli.

Energiaa voimapuurosta! Freyan voimapuuro: Nalle KuntoKaurapuuroa, raejuustoa, suklaanmakuista proteiinijauhetta.

 Not so happy... Puhelu tuli ja mieli meni matalaksi... mutta kyllä se tästä. Eikun vaan rahkaa naamariin ja päivä jatkuu.

Tässä jo iloisemmalla ilmeellä lähdössä salille!

Tämän "metsäpolun" poikki kun kipaisen, niin olenkin jo melkein perillä!

 Käytävän varrella pukkariin mennessä LesMillsin mainokset kannustavat jo liikkumaan :)

Cardion jälkeen jotain venyttelyntapaista... Eiks mulla oo "ihanat" luurit? ;) Mulla ei oikein nuo korvanapit kestä korvissa, niin pakko pitää tuollaisia kömpelöitä läppiä.

Dinner! Kalkkunan fileetä ja uunijuureksia.

Illalla rentoilua sohvalla Sunnevan ja TV:n parissa. Enpä arvannut, että seuraavat päivät menevätkin tässä makoillessa ihan kokonaan...

Kauhea väsy oli ja vähän huono olokin. Ilmeisesti tauti jo vähän ennakoi tuloaan, mutta tässä vaiheessa en vielä sitä osannut pelätä. Sänky kutsui jo ennen kymmentä, mutta sitten se varhainen aamuherätys seuraavana päivänä olikin aika raju...

Noniin. Siinäpä osasia yhdestä päivästäni tällä viikolla. Nyt haastan minäkin kaikki blogini lukijat tekemään samanlaisen! Eli kerro kuvina jostakin päivästäsi! :)

Not Wanted

Norovirus, mitä luultavimmin. Se iski varhain keskiviikkoaamuna. Jo tiistai-iltana niveliä särki ja nukkumaanmennessä oli hieman huono olo. Heräsin sitten keskiviikkona 5 jälkeen kauheisiin vatsakouristuksiin ja hetken päästä piti rynnätä vessaan. Onneksi ymmärsin jo mennessä, että tarvitsen mukaani myös vadin... Aivan järkyttävää se oli, luulin ensin, että pyörryn siihen pöntölle ja sitten jo ajattelin, että kohta tulee noutaja... Naama oli ihan kellertävä ja kylmä hiki tuntui. Onneksi se sitten helpotti, mutta olin niin voipunut, että mieheni täytyi taluttaa minut vessasta takaisin sänkyyn.

Keskiviikko olikin sitten aika paha päivä. Mikään ei kestänyt sisällä, ei edes vesi. Kuume nousi ja joka paikkaan särki. En jaksanut edes istua, mutta makaaminenkin tuntui pahalta, kun ei ollut hyvä missään asennossa. Illalla sain alas vähän mustikkakeittoa ja puolikkaan pienen pehmeän sämpylän. Eilinen alkoi taas vessarumballa. Kuumetta ei enää aamulla ollut, mutta olo kauhea. Nukuinkin aamuvessarumban jälkeen sitten puoleen päivään asti. Sitten sainkin syötyä vähän kaurapuuroa mustikkakeiton kanssa. Ja sitä seurasi mahakrampit. Illalla söin pikkuisen miehen tekemää kanaa ja sitä vaaleaa sämpylää. En muista, milloin meille olisi viimeksi ostettu vaaleaa leipää, mutta nyt en usko, että mahani kestäisi täysjyväruista. Syöminen oli pakkoa, ja siitä tuli taas ikävät seuraukset. Toivottavasti edes joitain ravintoaineita imeytyi. Illalla nousi taas kuumetta, mutta ei onneksi enää niin paljon kuin keskiviikkona.

Tänään jaksoin jo aamulla mennä suihkuun. Se oli välttämätöntä, ja teinkin sen sitten heti ennen kuin mies lähti töihin. Jogurtinkin sain alas, katsotaan seuraako siitä jotain. Tänään olisi tavoitteena pikkuisen lisätä syömistä, hyvin pienin annoksin. Jos vatsa kestää. En ole tämän taudin aikana juonut tarpeeksi ja se tuntuu ja näkyy. Mies sanoi aamulla, ettei sulla ole ainakaan mistään turvotuksista enää jälkeäkään. Niin, taisi tulla luomu-detox. Aamupainon katsoin huvikseni ja järkytyin, kun vaaka näytti 65,3 kg. Tiistaiaamuna se oli 67,6 kg. Olisihan tämä muuten kiva juttu, mutta ei ihan tällä tavalla. Ja kyllähän se tulee takaisin sitten kun taas pystyn syömään normaalisti.

Kovasti odottamani keskiviikon yhteistreenit sitten tietysti peruuntuivat. Tai lykkääntyivät. Tällä hetkellä ei voi mitään salia ajatellakaan, hyvä kun jaksaa tässä tuolissa istua. Kyllä tästä toipumiseen varmaan jokunen päivä menee.

Kiitos kaikille vielä ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Keskiviikkona sainkin muuten ihan mukavia uutisia työrintamalta, vaikka aika sumussa olinkin puhelimeen vastatessa. Helmikuun alusta alkaa 3kk sijaisuus! Eihän se ole sama kuin vakituinen työ, mutta tosi hyvä juttu nyt tähän kevääseen. :) Puhhuh, nyt takaisin sohvalle.

Never Give Up

Harmittaa. Sain puhelun, ettei minua valittu siihen työpaikkaan, jonka haastattelussa olin perjantaina. Koko viikonlopun oon ollut kahden vaiheilla, että kyllä mie pääsen ja toisessa hetkessä taas varma, etten pääse. No, nyt kävi näin eikä sille mitään voi. :(

Mie jo mietin, että nyt jos koskaan mulla ois oikeus käydä ostamassa suklaalevy. Nyt olisin ansainnut sen lohduntunteen, jonka saisin lempisuklaata syödessäni. Sitten ajattelin, että ei! Tämä on vanhan Freyan tapa käsitellä pettymyksiä. Uusi Freya syö suklaata silloin,  kun sen voi tehdä hyvällä mielellä. Jos nyt sen suklaalevyn kävisin ostamassa ja vetäisin sisuksiini, olo vain pahenisi. Eikä tämä ole todellakaan mikään maailmanloppu, en mie tästä todellakaan lannistu! Tottakai on lupa olla harmissaan, mutta elämä jatkuu ja nyt sitten keskitytään täydellä tarmolla tämän kevään muihin asioihin. 

Taidanpa ottaa vähän rahkaa ja lähteä sitten salille tekemään vähän cardiota. Tänään ei lihastreeniä, sillä huomenna on tiedossa yhteistreenit toisella salilla uuden ohjelmani laatijan kanssa. Haluan säästää kaikki paukut siihen ja saada uuden treeniohjelman hyvään alkuun.

Muutama tunti myöhemmin... Kyllä, se cardio oli parempi vaihtoehto kuin suklaalevy! :) Kävin puoli tuntia juoksumatolla ja puoli tuntia tein crossarilla intervallia. Ihanasti hiki valui ja väsy tuli. Kyllä tää tästä. Nyt odotan oikein innolla huomista treeniä! :)

Nothing Important

Pullakahvit, anyone??

Week 2 / What's New?

Jeps, jospa minäkin alkaisin laittaa tänne viikoittain menneen viikon liikuntasaldon, niin on sitten itsekin helppo seurata eroja ja yhtäläisyyksiä eri viikoilla. Nyt kun on taas HeiaHeiakin käytössä, niin sieltäpä on helppo aina viikon treenit tänne laittaa. Eli minun viime viikkoni näyttää tältä:

Millaiseksi sitten olen ajatellut treeniviikon nyt alkuvuodesta? Kuten eilen kirjoitin, minulla on alkamassa uusi 3-jakoinen saliohjelma. Alustavasti nyt ainakin suunnitelma olisi seuraavanlainen: 1. treeni: selkä ja takaolkapäät, 2. treeni: rinta, hauikset ja ojentajat, 3. treeni: reidet, pakarat, pohkeet. Vatsat pyrin tekemään treenipäivien 1 ja 3 päätteeksi riippuen aina myös siitä, miten treenipäivä sattuu suhteessa BodyPumpiin ja BodyBalanceen (joissa molemmissa on kuitenkin vatsaosuus). Pumpissa olisi siis tarkoitus käydä kerran viikossa, samoin balancessa. Ajattelin balancepäivästä muuten lepopäivää, eli silloin olisi täysi keskittyminen kehonhuoltoon. Sitten viikkoon täytyy tulla yksi täyslepopäivä, jolloin ei ole ollenkaan liikuntaa. Aerobistakin haluan edelleen jatkaa, sillä rasvaa olisi poltettavana. Tuosta salitreenijaosta sen verran, että mulla oli toivomuksena keskittyminen takaolkapäihin ja yläselkään näiden olkapäävaivojen vuoksi. Sinne pitää saada nyt voimaa lisää. Lisäksi tosiaan kuten eilenkin valitin, reidet ja peppu ovat minun heikko kohtani, joita pitää alkaa treenata kunnolla. Onneksi niille tulee jonkin verran hommia myös pumpissa ja balancessa.

Päivät menisivät siis siten, että 3 päivänä sali, 1 päivänä pumppi ja 1 päivänä kehonhuolto = balance. Lepopäivän lisäksi jäljelle jää siis vielä yksi päivä, jonka ajattelin sitten olevan se aerobinen. Se tarkoittaa esim. juoksumattoa ja/tai crossaria tai vaikka jotain ryhmäliikuntaa. Sitä combatia jos joskus saisin lähdettyä kokeilemaan... Rivitanssi ei ollut niin rankkaa, että siitä voisi olla kunnolliseksi aerobiseksi treeniksi (voihan se tietty olla, että jatkossa kovenee) ja katsotaan nyt, pidänkö sen mukana vähän niinkuin ylimääräisenä tässä mukana vai en. Joillekin sali/pumppipäiville sitten tuntuman mukaan aamuaerobista. Ja yläkropan salitreenien päätteeksi voisi sitä 20 min. intervallia jatkaa. Katotaan, miten tällä jaksan mennä ja miten uusi saliohjelma lähtee käyntiin, kun vielä olen käynyt testaamassa sitä ohjelman laatijan kanssa.

Loppuun vielä ihan off topicina kuvaa eilisestä herkkuateriasta, jolla mieheni minua hemmotteli <3

Naudan sisäpaistia, keitettyjä perunoita, punaviinikastike, rucola-punasipulisalaatti :P

Ja jälkkäriksi vadelmarahkaa :P

Not My Cup of Tea?

Nonnih, nyt olis treeniviikko pulkassa. Alakroppaa siis tänään ja hmmm, kuten aina, se ei sujunut ihan niin kivasti kuin haluaisin. Miksei aina vois tehdä yläkroppaa? Mie saan aina yläkropasta paaaljon enemmän tehoja irti ja treeni on aina siis tehokkaampi kuin alakropan kanssa. Vaikka senhän pitäisi olla ihan päinvastoin. Minulla on päärynävartalo ja rasva tuppaa kertymään reisiin, peppuun ja lantiolle, ja nehän on just niitä paikkoja, joista se kaikken vaikeinta on saada poiskin. Omenaiset ovat siinä mielessä "onnellisemmassa" asemassa, että se rasva lähtee helpommin vyötäröltä. Tosin omenalihavuus on terveydelle vaarallisempaa kuin päärynälihavuus (vatsaonteloon ja elinten ympärille kertyvä rasva). Mutta siis, eksyinpä taas vähän aiheesta. Eli minun siis nimenomaan pitäisi tehostaa tuota alakropan treeniä, koska se on mulla se suurin ongelma-alue.

Vielä ihan reippaana salille lähdössä!

Enitenhän se on kiinni siitä, mistä aina itse paasaan: uskalluksesta ja omasta halusta ja tahdonvoimasta. Pitäisi vaan uskaltaa. Salilla minulla on ajoittain vielä todella huono itsetunto, varsinkin just alakroppapäivänä. 

Nyt mulla onkin oikein huipputilaisuus edessä! Blogini lukija teki minulle ehdotelman 3-jakoisesta treenistä, sain sen jo sähköpostilla. Tuo tämänpäiväinen noudattaakin jossain määrin jo sitä ohjelmaa. Vähän kauhistuin kun näin sen, minulle niin paljon tuntemattomia juttuja. Sovimmekin, että menen jonain päivänä hänen salilleen ja katsomme niitä yhdessä. Ja tarvittaessa hänkin tulee käymään minun salillani kanssani. Harmi, ettei me treenata samalla salilla, samassa kaupungissa sentään asutaan :). Jospa se siitä lähtisi, kun joku oikeasti on vähän "perään katsomassa". Kiitos R! <3

Nojoo, tänään mulla ilmeisesti ei energiat muutenkaan ole ihan kohdillaan, kun on aika vetämätön olo. Kävimme saunassakin kun tulin salilta, ja minun piti lopettaa kesken, kun jäähdyttelytauolla alkoi huimata. Loppuilta meneekin syöden hyvää ruokaa (mies tekee naudan sisäpaistia punaviinikastikkeessa) ja rentoutuen.

Serious Shopping

Tänään on ollut jännittävä päivä. Paljastan nyt, että kävin työhaastattelussa. Olen tiennyt tästä jo pidempäänkin, mutten ole oikein uskaltanut ottaa asiaa "julkisesti" esille. Ensi viikolla pitäisi tietää, kuinka Freyan käy. Tulee piiiitkä viikonloppu odotella lopputulosta. Voi kun niin toivon, että pääsisin! Pitäkääs miulle peukkuja! :)

Haastattelun jälkeen piti lähteä rentoutumaan... ei, en mennyt syömään suklaakakkua! Enkä myöskään salille, sillä aamulla kävin jo juoksemassa. Menin shoppailemaan! Siellä vierähtikin pari tuntia. Löytöjä: Shock Absorberin treeniliivit (miun kaikki urheiluliivit on tuota merkkiä, ehdottomasti loistavaa laatua!), Actuellen normiliivit (ale 50%), Icepeakin sammarit (ale 40%), Maybellinen mascara sekä Cubuksesta treenitoppi ja perustoppi. Cubuksen treenivaatteet on miusta aika hyviä hintaansa nähden, tuokin toppi maksoi vain 9,90 €. Ja perustoppi alesta 2,90 €. Not bad. Nyt kun on tuhlattu, niin toivottavasti niitä töitäkin tulee! :)

Cubuksen treenitoppi edestä ja takaa, alla uudet SA-liivit. Ja kaupan päälle selkäröllykät, anteeks...

Cubuksen perustoppi ja Icepeakin ruskeat sammarit, koko 38!! :)

Oukei, tämä on olevinaan treeniblogi, mutta kiva on aina esitellä uusia vaatteita, eiks niin? :) Mutta olen mie tällä viikolla salillakin käynyt. Itse asiassa joka päivä! Maanantaina oli lepopäivä, mutta balancessa kävin. Tiistaina kävin pumpissa. Keskiviikkona oli rivitanssin vuoro ja päivällä tein lisäksi lumityöt, ja omakotitalon pihan kolauksen voi kyllä laskea treeniksi! Ainakin jos on paljon lunta. Mulla meni urakkaan 1h 10min., joten ihan kelpo treenistä se käy. Eilen kävin tekemässä salilla yläkropan ja arvatkaa mitä! Olin niin fiiliksissä siitä treenistä! Pystyin nostaa painoja muistaakseni joka liikkeessä, polte tuntui koko yläkropassa ja kotona olin ihan naatti. Vedin siihen treenin päälle vielä 20 minuutin intervallin ja loppuilta menikin kotona siitä palautuessa. Miun vaan pitää näköjään uskaltaa, se on se avainsana. Kyllä mie pystyn, kun vaan uskallan yrittää! Tänään muuten ostinkin itselleni treenivihkon, jota alan kuljettaa salilla mukana. En ole aiemmin käyttänyt sellaista, ja joskus ottaa päähän kun en muista mitä painoja ja monta toistoa olen viimeksi tehnyt. Nyt vaan kaikki ylös, niin kyllä muistaa! Ja yrittää seuraavalla kerralla pikkuisen enemmän! 

Tänä aamuna olin aika väsyksissä. Mies sanoikin, että ehkä siun pitäis jäädä nukkumaan että oot pirteenä haastattelussa. Se kyllä houkutteli, mutta ajattelin silti lähteä juoksumatolle, kun olin eilen niin päättänyt. Eka 20 minuuttia oli tuskaa ja päätin, että puoli tuntia riittää jos en jaksa. Mutta sitten 30 minuutin kohdalla ajattelin, että 10 minuuttia vielä! Siitä sitten etenin 5 minuutin tsemppauksilla, kunnes se tunti olikin täynnä. Oli aika hyvä fiilis, 8 km juostu tyhjällä vatsalla heti aamusta, ei miusta niin kamalan huonosti. Vaikka ois kiva joskus se kymppikin jaksaa...

Tämmöistä tänne, jotenkin ollut vähän haipakka viikko. Huomenna pidän kyllä lepopäivän ja sunnuntaina taas salille sitten. 

Have a great weekend gals n' guys! ;)

Questions (And Some Answers, Too)

Wait... What???

Nyt seuraa vastauksia kysymyksiin, joita olen saanut koskien painonpudotusprosessiani. Pari näistä kysymyksistä olen saanut Facebookin puolella, jossa julkaisin viime viikolla tämän kuvan tsempiksi kaikille uudenvuodenlupauksen tekijöille. Laitoin nyt nekin kysymykset tänne. Kiitos kysymyksistä, ja aina saa kysyä, vastaan mielelläni! Pidemmittä puheitta:

Miten jaksoit kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Miten vastoinkäymiset ja haasteet?

Minulla on selkeä syy, miksi halusin pudottaa painoa. Halusin terveemmäksi ja voida paremmin. Minulla oli todettu korkea verenpaine ja ajattelin tuolloin (aloitin siis v. 2007) 28-vuotiaana, että vielä ehdin hyvin laihtua ennen 30-vuotispäivää. Myös vuotta aiemmin onnistunut tupakanpolton lopetus antoi hiukan lisäuskoa sille, että voisin onnistua tässäkin. Olin myös täydellisen kyllästynyt omaan ulkomuotooni ja siihen, että oli vaikeaa löytää kivoja vaatteita. Sittemmin tulevat häät (kesällä 2009) olivat hyvä motivaattori. Minulla on kannustava perhe ja ystävät, jotka ovat tukeneet minua koko ajan, ja ilman sitä tukea onnistuminen olisikin ollut vaikeampaa. Parhaiten jaksamiseen kuitenkin auttoivat tulokset. Kun tulosta alkoi tulla, se kannusti jatkamaan ja tähän jäi tavallaan koukkuun. Sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” pätee siis painonpudotuksessakin, niin hullulta kuin se kuulostaakin. :D

Vastoinkäymisiä on ollut, kuten n. 20 kg:n paluu häiden jälkeen. Siinä oli osansa polvitapaturmasta johtuvalla liikkumattomuudella, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Lopulta huomasin taas, että se on itsestäni kiinni, haluanko antaa kaiken työn mennä hukkaan ja palata entiseen. Vastaus oli tiukka ei ja siitä se taas lähti. Yleensäkin nykyään vastoinkäymiset ja haasteet painonpudotuksen saralla saavat yrittämään enemmän. Ensin tulee aina se lamaantumis- ja itseinhovaihe, kuten voinee lukea parista tekstistäni nytkin joulun jälkeen. Sitä seuraa kuitenkin päättäväisyys, että kyllä täältä vielä tullaan! Se on puhtaasti asennekysymys ja se on vain ja ainoastaan itsestä ja omien korvien välistä kiinni!

Miten asetit tavoitteita?

Ihan aluksi aloitin pelkällä liikunnalla: pari kertaa viikossa salille ja keppijumppaa. Syömiset olivat vielä vähän niin ja näin, oli vaikeaa alkaa muuttaa sitä puolta. Eikä se paino oikeastaan pelkällä liikunnalla alkanutkaan pudota. Keväällä 2008 otin Kalorilaskurin käyttöön, ja sitten alkoikin tapahtua. Tuon kevään aikana paino alkoi toden teolla pudota ja pystyin eri tavalla asettamaan tavoitteitakin. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista tyyliä, että ”siihen mennessä sen ja sen verran pudotettuja kiloja”. Tuollainen ei oikein toimi minulla. Vuonna 2009 meillä oli 3kk:n USA-”komennus”, ja siellä tavoitteeni oli pitää paino niin, että mahdun palattuani hääpukuuni. Se tavoite oli pakko pitää, koska häät olivat muutaman viikon päästä kotiinpaluusta. Ilman tuota tavoitetta olisin varmasti siellä lihonut enemmän. No, se lihominen tapahtui sitten vasta häiden jälkeen...

Minkä avulla olisit aiemminkin onnistunut, jos olisit sen etukäteen tiennyt?

Jos olisin alkanut jo aiemmin kiinnittää huomiota syömisiin. Kalorilaskurin avulla. Ja jos olisin jo aiemmin nostanut itseni sieltä itsesäälikuopasta sohvanpohjalta sipsinmurujen alta ja kovistellut itselleni, että tää on vain ja ainoastaan tahdon asia eikä tälle voi kukaan muu tehdä mitään kuin sie ite! :D

Oliko jotain dieettiä/ohjelmaa?

Ei varsinaista dieettiä, seurasin vain syömisiä ja liikkumisia Kalorilaskurilla. Viime keväänä pidin 6 päivää Easy Diet -pussikeittokuuria, jonka aikana putosi 3 kg. Ei ollut miun juttu. Olin ihan voimaton enkä jaksanut edes salille raahautua. En usko tuollaisiin dieetteihin, kyllä se tasapainoinen ruokavalio ja liikunta on avainasemassa pysyvään painonpudotukseen, ei mitkään poppakonstit. Onhan se nähty ja koettu.

Miten itsetunto on muokannut sinua naisena? Siis psyykkisesti?

Onhan se itsetunto tietysti noussut laihtumisen myötä. Koen sen tärkeänä, että saan ja voin pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluan. Se on varmasti jokaiselle naiselle tärkeää. Lihavana kuvittelin, että sellaiset asiat eivät ole minulle tärkeitä. Valehtelin itselleni. Lihavana ajattelin, että jos en kelpaa läheisilleni tällaisena kuin olen, se ei ole minun vikani. Valehtelin itselleni. Kyllä minä kelpasin läheisilleni sellaisenakin, mutta itselleni en kelvannut. Vaikka uskottelin toista. Kun läheiset olivat huolissaan terveydestäni, ajattelin vain, että he eivät hyväksy minua, vaikkei se niin ollut. Olin epävarma omankin mieheni kanssa, vaikka hän rakasti silloinkin minua sellaisenaan. Olin niin epävarma itsestäni ja omasta kehostani, että olin mustasukkainen älyttömistäkin jutuista. Psyykkisesti siis on tapahtunut paljon, ja parempaan suuntaan. Onnistumisten myötä itsetunto on noussut ja ajattelen monella muullakin elämänalueella, että pystyn tähän. Tai yritän ainakin niin kauan, kun on mahdollista. Toki tunnen itseni myös naisellisemmaksi ja vaateshoppailu on ihanaa! Olen edelleen hurjan itsekriittinen ja siitä tuskin koskaan pääsen, ja ehkä minulla on vielä tekemistä kehonkuvani kanssa muutenkin. Tai ei edes ehkä, vaan on.

Päästitkö sinä psyykkisesti irti jostakin kun luovuit kiloistasi, ja jos, niin missä vaiheessa?

En ole ihan varma, että missä vaiheessa. Mutta oli huojentavaa jättää se ”korvaan kuiskuttava piru” harteilta, joka sanoi ettet pysty etkä jaksa kun olet niin lihava eikö kukaan voi tykätä sinusta oikeasti. Näytin myös mielessäni pitkää nenää kiusaajilleni, jotka kouluaikana vuosien ajan piinasivat pyöreydestäni. Se on ollut oikeastaan suurin läpimurto koko prosessissa, että olen tajunnut, että en ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan ja että olen oikeasti tehnyt ihan valtavan työn ja sen tunteen avulla jaksan puskea läpi monen muunkin vaikeuden. Olen jankuttanut sitä, että painonpudotus on paljon päänsisäinen juttu, ja minulle se on todella ollut sitä. Se on vaikuttanut niin paljon ihan koko elämääni.

Mitkä olivat eniten käyttämäsi ruoka-aineet painonpudotuksen aikana?

Minulla ei ollut mitään tiettyä ruokavaliota, vaan laskin kaloreita. Sanoisinkin vinkiksi suuren painonpudotuksen aloittajille, ettei aluksi kannata kiinnittää liikaa huomiota siihen mitä syö, vaan miten paljon. Tai tämä toimi ainakin minulla. Kalorilaskuri oli siis apuna, jonka avulla sain päivittäin pidettyä haluamani kalorivajeen. Isolla painolla sai silti syödä aika paljon, vaikka vaje olisi ollut 500-700 kcaliakin. Nyt ei enää moinen onnistuisi... Mikään ruoka ei ollut kiellettyjen listalla. Aiemmin kun olin kokeillut laihduttamista totaalikieltäytymisellä herkuista, ne tyssäsivät ihan joka kerta. Kohtuudella kaikkea. Vasta viime vuonna, kun painoa oli pudonnut reilut 30 kg ja halusin alkaa panostaa lihaksenkasvatuspuoleen, aloin kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi proteiininsaantiin jne. Tottakai alussakin sitä piti katsoa vähän mitä söi eikä elellä suklaalevyillä, mutta ei kannata lähteä liikkeelle välttämättä sieltä vaikeimman kautta, vaan pikkuhiljaa totutellen. Toisille tietysti sopii paremmin toisenlainen tyyli.

Miten ohitat makeanhimon?

Mikään ei ole kiellettyä, kuten kirjoitinkin. Jos syön suklaapatukan (tai levyn...) se on sitten jostain muusta pois. Tai pitää kuluttaa liikunnalla. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus pitää olla myös päiviä, jolloin kaloreita ei lasketa ja saa syödä vapaasti. Näin mulla. Makeanhimo taittuu myös jollain hyvällä protskupatukalla tai vaikka proteiinipuddingilla.

Kävikö sinulle muuten usein niin, että sellaiset ihmiset, joita et jatkuvasti tapaa, eivät tunnistaneet?

Kävi, ja käy edelleen. Viime aikoina on ollut paljon sellaistakin ilmiötä, että kun olen kertonut laihtumisestani ihmisille, joihin olen tutustunut vasta hiljattain, he eivät ole uskoa minua. Moni on sanonut, ettei osaa kuvitella minua 40+ kg painavampana. Hehe, rakastan sitä fiilistä, kun kerron tästä, kuinka ihmisten leuat loksahtavat :D Ja niin, en ihmettele yhtään. Kun itse katson niitä vanhoja kuvia, en oikein itsekään enää tunnista itseäni niistä. Mutta en unohda koskaan, en koskaan, miltä se tuntui.

Mikä olossasi nyt on parasta?

Lisääntynyt energisyys, aktiivisuus ja jaksaminen. Helpompi olo. Parempi itsetunto. Oloni on varmasti ihan jokaiselta näkökulmalta katsoen parempi kuin painon ollessa kolminumeroinen. En kaipaa siitä ajasta mitään.

What's Up Folks?

Kuvalähde

Kun salimme uusi ryhmäliikuntaohjelma tuli julki, en meinannut ensin uskoa silmiäni, kun keskiviikon kohdalla luki Rivitanssi. Siis täh?? Ensin mietin, että mitähän ne on ajatelleet. Sitten ajattelin, että no nyt mulla on mahdollisuus lähteä sitä kokeilemaan ihan oikeasti! En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta pitkään mulla on ollut mielessä, että tuo on sellainen tanssilaji, jota ois kiva kokeilla. En ole koskaan oikeastaan mistään tanssista välittänyt, zumbakaan ei oikein pidemmän päälle iskenyt. Saa nähdä, tykkäänkö sitten tuostakaan, jos en pysy koreografiassa mukana, mutta saahan sitä kokeilla! Jalat siinä ainakin pääsevät vissiin ihan kivasti hommiin. Tässä vielä fiilistelyn vuoksi muutama kuva vapulta 2009 USA:n Georgiasta, syvän etelän kauniista kaupungista nimeltä Savannah:

Southern style at River Street

Savannah River & Talmadge Memorial Bridge

Savannah History Museum

Freya was here!

Yksi Savannahin upean kauniista puistoista

River Queen

Noniin, se siitä tällä kertaa. Kirjoittelenpa sitten kokemuksia, kunhan olen tuolle tunnille päässyt.

Eilen oli siis meidän salilla ekaa kertaa balancessa ohjelma 59. Ja ihastuin! Oisin voinut jatkaa vielä pidempäänkin sitä. Jotenkin siinä oli nyt sellaisia sulavampia liikkeitä kuin viimeksi ja musiikistakin tykkäsin kovasti. Tosi hyvin sopii miun rintaranka-ongelmalle, kun yläkropan kiertoja ja suuria käsien kaaria oli paljon. Jalkaosiosta pidin myös paljon. Core-osuus oli aika vaativa, ne hooverit. Mie tein ne ihan suosiolla polvet maassa. Nyrkkijutut onnistuivat näin ihan hyvin, mutta niihin "hyppyihin" ei kyllä puhti riittänyt. Varasin jo paikan ensi maanantainkin tunnille, että varmasti mahdun mukaan. Voin vaan kuvitella, miten huippu tuo ohjelma tulee olemaan siinä vaiheessa, kun on paremmin päässyt sisään liikkeisiin ja voi vaan nauttia tekemisestä ja venymisestä kun ei tarvitse enää keskittyä niin tekniikan hallitsemiseen. Venyttelyliikkeitä tuossa muuten oli mielestäni myös enemmän kuin viime ohjelmassa, varsinkin jaloille. Ja se on hyvä!