What's Up Folks?

Kuvalähde

Kun salimme uusi ryhmäliikuntaohjelma tuli julki, en meinannut ensin uskoa silmiäni, kun keskiviikon kohdalla luki Rivitanssi. Siis täh?? Ensin mietin, että mitähän ne on ajatelleet. Sitten ajattelin, että no nyt mulla on mahdollisuus lähteä sitä kokeilemaan ihan oikeasti! En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta pitkään mulla on ollut mielessä, että tuo on sellainen tanssilaji, jota ois kiva kokeilla. En ole koskaan oikeastaan mistään tanssista välittänyt, zumbakaan ei oikein pidemmän päälle iskenyt. Saa nähdä, tykkäänkö sitten tuostakaan, jos en pysy koreografiassa mukana, mutta saahan sitä kokeilla! Jalat siinä ainakin pääsevät vissiin ihan kivasti hommiin. Tässä vielä fiilistelyn vuoksi muutama kuva vapulta 2009 USA:n Georgiasta, syvän etelän kauniista kaupungista nimeltä Savannah:

Southern style at River Street

Savannah River & Talmadge Memorial Bridge

Savannah History Museum

Freya was here!

Yksi Savannahin upean kauniista puistoista

River Queen

Noniin, se siitä tällä kertaa. Kirjoittelenpa sitten kokemuksia, kunhan olen tuolle tunnille päässyt.

Eilen oli siis meidän salilla ekaa kertaa balancessa ohjelma 59. Ja ihastuin! Oisin voinut jatkaa vielä pidempäänkin sitä. Jotenkin siinä oli nyt sellaisia sulavampia liikkeitä kuin viimeksi ja musiikistakin tykkäsin kovasti. Tosi hyvin sopii miun rintaranka-ongelmalle, kun yläkropan kiertoja ja suuria käsien kaaria oli paljon. Jalkaosiosta pidin myös paljon. Core-osuus oli aika vaativa, ne hooverit. Mie tein ne ihan suosiolla polvet maassa. Nyrkkijutut onnistuivat näin ihan hyvin, mutta niihin "hyppyihin" ei kyllä puhti riittänyt. Varasin jo paikan ensi maanantainkin tunnille, että varmasti mahdun mukaan. Voin vaan kuvitella, miten huippu tuo ohjelma tulee olemaan siinä vaiheessa, kun on paremmin päässyt sisään liikkeisiin ja voi vaan nauttia tekemisestä ja venymisestä kun ei tarvitse enää keskittyä niin tekniikan hallitsemiseen. Venyttelyliikkeitä tuossa muuten oli mielestäni myös enemmän kuin viime ohjelmassa, varsinkin jaloille. Ja se on hyvä!

Back in Business

Vihdoin alkaa arki, kun loppiainenkin on vietetty. Ja nyt pääsee Freyakin palaamaan ruotuun, silleen ihan oikeesti ;D Ja silleen ihan rennosti kehoa huoltaen, tänään nimittäin jatkuu tauon jälkeen BodyBalance, jee! Meillä aloitellaan vasta nyt uutta ohjelmaa, mukava päästä näkemään ja kokemaan millainen se on.

Tässä jo odotellaan, uudet treenipöksyt (Röhnisch) jalassa! :)

Kehonhuolto onkin päivän sana tässä osoitteessa. Kävin nimittäin aamulla kontrollikäynnillä fysioterapeutilla hartia-olkapäänseudun takia. Edellisestä käynnistä voi lukea tästä. Fyssan mukaan olkapääni on nyt parempi, ja vähän paremmalta se tuntuukin. Olen nimittäin tietoisesti alkanut kiinnittää huomiota sen asentoon eri liikkeissä. Sain kehujakin juuri siitä, että kun tehtiin harjoitteita, korjasin aina oma-aloitteisesti olkapään ja lavan asentoa oikeaan suuntaan. Kipeä ja jäykkä se on silti, samoin rintalihakset. Sain uusia ohjeita harjoitteiksi ja ehkäpä nyt tässä jossain vaiheessa yritän varata sitä hierojaakin, kun lihakset ovat niin kireillä. Sain myös vinkkejä siihen, miten miun kannattaa tehdä esimerkiksi punnerrukset, jotta se olisi miun olkapäälle ja lavalle hyvä asento ja ei väsyisi niin helposti. Vasen puoli on selkeästi toista heikompi ja se teettää kyllä töitä. Pitää vaan hioa tekniikkaa ja tehdä noita kevyitäkin harjoitteita päivittäin (ilman painoja). Varsinaisesta venyttelystä mulle ei kuulemma tässä ole juurikaan hyötyä, koska nivelet ovat muutenkin niin löysät. Bodybalance olis suosituksena miulle kerran viikossa, ja rintarankaliikkeet ja core-osuuskin tulis ottaa harjoitteena myös lavalle. Nyt vasta tajusinkin, miksi miun on niin vaikea saada pidettyä ristiselkää kiinni alustassa alavatsaliikkeissä! Sekin on kiinni näistä miun lavoista ja niiden väärästä asennosta.

Ruokapuolella siis paluu ruotuun koittaa tänään. Okei, piti ystävän ja kummitytön kanssa syödä aamupäivällä loppuun eiliseksi tekemäni luumu-juustotorttu! Ei sitä voi jättää happanemaankaan. Eilen meillä oli loppiaisvieraita ja pitihän kahville olla tarjottavaa. Mieskin palaa taas tänään "joulutauolta" ja aloittaa treenit ja ruokavalion, joten on se vaan helpompi kun molemmat ollaan samassa veneessä. :)

Keskiviikkona aion tehdä postauksen, jossa vastaan kysymyksiin, joihin viittasin tässä. Lisää saa toki laittaa vielä! :)

Reipasta talviviikkoa!

Deal of the Day ;)

Ajattelin tässä vinkata muillekin, että jos tämän vuorokauden puolella tekee tilauksen Fitbodyn vuositilauksesta (8 nroa), sen saa hintaan 27,50 € (norm. 55 €). Miun oli ihan pakko laittaa tilaukseen, kun oli noin hyvä tarjous! Eli vajaat kolme tuntia vielä aikaa, jos joku on miettinyt lehden tilaamista! :)

Fitbody

Gotta Love the Burn!

Kiitos kaikki ihanat, jotka tsemppasitte minua tuohon eiliseen epätoivopostaukseen <3. Se oli just sitä mitä kaipasin. Pikkuisen peppuunpotkimista, että kyllä se siitä. 

Tänään onkin ollut jo ihan erilainen fiilis. Aamulla vaaka näytti 69,2 kg, eli eilisestä on lähtenyt 1,5 kg. Onhan tuossa vieläkin se kolmisen kiloa liikaa, mutta kyllä se siitä ajan kanssa lähtee. Ja kun, anteeksi vain, saisi tämän mahan toimimaan. Tekee olon tosi tukalaksi, kun viimeksi tiistaina on jotain tullut. Varmaan kilo tai pari tippuis jo siitä kunnon vessakäynnistä. Tänä iltana meinasin kyllä ottaa Laxoberonia, jos ei ennen sitä mitään tapahdu. Vettä oon yrittänyt killittää ja kaurapuuroa syödä. Aamuisin olen laittanut jogurttiin oikein extra-annoksen pellavansiemenrouhetta. Kahvikaan ei auta. Eikä näköjään edes liikunta. Mutta noin niinkuin muuten olo ei ole enää niin turvonnut kuin eilen. Nappasinkin kuvan ennen salillelähtöä, ja vaikka päällä on eri vaatteet kuin eilen, niin kyllä siitä voi silti sanoa, että eroa eiliseen on. Takkikaan ei ahdistanut samalla tavalla kuin eilen. Vaikka ei tuo vieläkään kovin mairittelevalta näytä :D

Vuoden ensimmäinen salitreeni siis tehty! Jee! Ai että tuntui hyvältä tuntea se polte taas käsissä, rinnassa, yläselässä... Tein koko kropan, jonka päätteeksi crossarilla 20 minuuttia. Tein nyt pidemmät sarjat (10-15 toistoa) pienemmillä painoilla, jotta saisi tuota aineenvaihduntaa kunnolla liikkeelle. Tämmöinen oli treeni:

Lämmittely: crossari 5 min. + keppijumppaa

Takakyykky, tanko 3x15

Askelkyykky, kp:t 15, 12, 12

Ylätalja eteen istuen 15, 12, 12

Kulmasoutu, kp:t 3x12

Penkkipunnerrus, kp:t 3x12

Peck deck laitteessa 3x12

Ojentajat ylätaljassa, köysi 12, 12, 10

Ojentajapunnerrus pään taakse seisten, kahvakuula 12, 10, 10

Hauikset vuorotellen vasarakääntö ja puolikkaat hauiskäännöt, kp 3x10 (molemmat liikkeet)

Suora vatsarutistus kahvakuulaa apuna käyttäen 2x20

Vinot vatsat kahvakuulaa apuna käyttäen 2x10

Intervalli crossarilla 20 min.

Yht. 1h 30min, 306 kcal, keskisyke 94, huippusyke 133.

Hyvä olo ja hyvä mieli! Nyt vaan miettimään sitä uutta ohjelmaa, millä voisi sitten aloitella hieman intensiivisempää treeniä! :) (R, onko vielä tarjous voimassa? :D)

Not Great At All...

Joo-o, ja jottei tää laihtuminen ja ruodussa pysyminen vaan kävis millään liian helpoksi, niin tässä todiste siitä. Kattokaa nyt, mitä mulle on kahden viikon sisällä tapahtunut:

Kyllä nolottaa laittaa tuo kuva tänne, mutta onpahan muistutuksena kuinka käy, kun liian pitkäksi aikaa repsahtaa... Tää miun mahaturvotus on jotain aivan järkyttävää, kuten kuvasta näkyy. Tosin mullahan oli pari päivää joku mahapöpö päällä ja sekin varmaan aiheutti turvotusta ja nyt ei oo kahteen päivään tullu mitään ulospäin. Arvatkaa, onko tukala olo! Paino oli tänä aamuna 70,7 kg!! Kun ennen joulua se käväisi jo 66,3 kilossa. Ei kai tuo nyt voi kuitenkaan läskiä olla, ei kai se niin äkkiä tule takaisin. Veikkaan siis turvotusta ja suolaisen ruuan vaikutusta. 

Mie lähden nyt juoksumatolle hyllymään. Saa nähdä, miten tällä mahalla jaksan. Oon nyt jotenkin tosi pettynyt itseeni kun näin kävi. Poispois äkkiä ja takaisin siihen mitä olin ennen joulua, kiitos!

Klo 15:30

Juoksumatolla käyty. Ja oli rankkaaaa! Ajattelin tehdä 60 minuutin intervallin (2 min. kävely + 6 min. juoksu -tahdilla), mutta meinasi jäädä puolitiehen. Puolessa välissä oli nimittäin ihan pakko käydä vessassa ja meinasin jo luovuttaa siihen. Mutta enhän mie voi luovuttaa! Not my cup of tea. Eikun vaan takas matolle ja homma jatkui. Tiukkaa teki, jaloissa painoi ja maha tuntui aralta. Ihan selkeesti siellä on jotain nesteturvotusta, kun tällaiselta tuntuu. Tuntuu vähän hartiapistonakin välillä. Intervallin saldo oli juoksumattoa yhteensä 60 min, matka 7,96 km. Keskisyke: 121, huippusyke: 143, kalorit: 371. Juttelin treenin jälkeen yhden salin ohjaajan kanssa, joka toimii myös ravitsemusneuvojana ja purin hänelle tätä joulukiloturhautumista. Hän vakuutti, ettei nuo lukemat edes ole vielä niin pahat ja se kyllä lähtee pois kun alat taas syödä entiseen malliin. Ja paljon pitäisi nyt juoda vettä. Vähän helpotti. Oikeasti mulla tuli jo melkein itku salille kävellessä kun ajattelin tuota kuvaa... Ja se kuva mielessä jaksoin painaa treenin loppuun asti. Kyllä täältä vielä noustaan! Ei mulla ole ennenkään ollut tapana antaa periksi. :D

What Does It Take..?

Katsoin äsken eilisen Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman ja täytyy sanoa, että tunteet nousivat pintaan. Tunnistin niin paljon omaa itseäni siinä tytössä! Jatkuva "en pysty", "en jaksa", "teen parhaani" -jankutukset olivat minullekin tuttuja, kunnes jokin naksahti päässä ja tilalle tulivat "minä pystyn", "minä jaksan" ja "pystyn parempaan". Erona on se, että tein kaiken yksin. Minua ei ollut kukaan salilla piiskaamassa eikä minulle huutamassa. Tosin minulle kehittyi sellainen motivaatio ja itsekritiikki, että en ehkä tarvinnutkaan. Jaksossa tyttö totesikin, että "harvat pystyvät tähän yksin" ja se on varmasti totta. En halua tässä mitenkään itsekehuskella, mutta välillä mieleeni tulee itsekin, että miten hitossa minä tuohon kykenin? Ja vaikka en ole todellakaan siellä, missä tavoitteeni ovat, niin kyllähän se ero on huomattava. Minun muutokseni vei useamman vuoden ja kerran tuli iso takapakkikin, mutta sekä keholla että mielellä on ollut aikaa enemmän sopeutua muutokseen. Kyllä tässä on enemmän kyse siitä, mitä pään sisällä tapahtuu tai ei tapahdu. Jos ei saa sitä puolta kuntoon, ei laihtuminenkaan onnistu, kuten tuo ohjelmakin hyvin osoitti. Eikä sitä vaan voi tajuta, ellei ole samaa itse kokenut. Ei se mene vain niin, että hyppäänpä ylös sohvalta, lähden salille ja syön vähemmän. Kyllä se vaatii niin paljon enemmän ja tosiaan jokaisen kilon eteen tehdään hurjasti töitä. Eikä valmista tule koskaan. Tämä on todellakin elämäntapamuutos, jossa paluuta entiseen ei ole, ja olen huomannut, että tätä läheistenkin ihmisten (vaikka minua muutoksessa ovat tsempanneetkin) on joskus vaikea ymmärtää. Jos palaisin entiseen, niin pian oltaisiin taas lähtötilanteessa. Voitte varmaan arvata, haluanko sitä. Eipähän tarvinnut taas kuin parin viikon "vapaa syöminen", niin kiloja on nyt tullut takaisin... Vertailun vuoksi taas, ekassa kuvassa minä 26-vuotiaana, tokassa 33-vuotiaana:

Joulukuussa sain erääseen postaukseeni lukijalta toiveen, että kirjoittaisin enemmän painonpudotukseni henkisestä puolesta ja muutenkin siitä, miten olen tähän päätynyt. Vielä en ole lupaustani täyttänyt, mutta ajattelin sellaisen piakkoin tehdä. Nyt haluan kuitenkin vielä tässä yhteydessä antaa lukijoille, myös anonyymeille taustaseuraajille, mahdollisuuden kysyä kaikkea mahdollista ja mahdotontakin liittyen painonpudotukseeni ja elämäntapamuutokseeni. Rohkeasti vaan, vastaan mielelläni. Kaikki saavat kysyä, mutta erityisesti haluaisin olla auttamassa edes pikkuisen heitä, jotka nyt ovat tilanteessa, jossa minä olin tuossa ekassa kuvassa. Tai vaikka pidemmällekin edenneet, kysykää pois! Voitte laittaa kysymykset tämän postauksen kommentteihin, ja vastauspostauksen ajattelin tehdä ensi viikolla. Ask away! :)

P.S. Tämän tytön salitreenit eivät sitten alkaneetkaan tältä vuodelta vielä mahataudin takia... Eilisestä asti ollut maha sekaisin ja oksettava olo eikä syöminen oikein onnistu. Ja vatsa on turvonnut pallo :/

Welcome 2013!

2013 pyörähti käyntiin! Meille tuli vierailta sunnuntaina, ja he lähtivät tänään pois ja olikin hulinaa ja hyörinää 2-vuotiaan tyttösen kanssa touhutessa :) Eilen tuli todettua, että kyllä tuolla ulkona lumihangessa möyrytessä saa hien pintaan ja kuntoilusta se käy! En ole aikoihin möyhinyt lumessa niin, ja oli se ihanaa. Ei sitä oikein itsekseen viitsi mennä lumihankeen möyrimään, hulluksi luulisivat. Mutta lapsen kanssa se on ihan eri asia. Lumihankijuoksukin sai aikaan kunnon puuskutuksen! :D Hyväähän se teki, kun tuli sitten illalla syötyä tukevasti texmexiä ja vähän juomiakin nautiskeltua. Tämä päivä on mennytkin sitten lepäillessä. Ah, ihana arki alkaa huomenna! Tervetuloa rahka, puuro ja raejuusto. Teitä on jo ikävä! Ja tervemenoa joulunajan kilot ja turvotukset, teitä ei jää ikävä.

Sunnuntaina kävin vielä vuoden viimeisessä pumpissa ja kyllä se painoi ihan kauheasti, kun tosiaan on tuota turvotusta. Maha hölskyi ja höllyi. Mutta olipahan tallessa energiaa, jota tuhlata treeniin! Huomenna menen salille tekemään... jotain. Haluaisin jotain muutosta tuohon salitreeniin nyt, mutta jos tämän viikon vielä tekisi vanhalla systeemillä, ja sitten kun on taas rutiini kunnolla takaisin, kehittäisin jotain uutta. Ehkäpä niin.

Toivottavasti tästä vuodesta tulisi hyvä. Pari mennyttä vuotta ovat olleet melko raskaita, joten nyt olisi toiveissa hyvä vuosi tähän väliin. Jospa numero 13 olisikin onnennumero? Jo alkuvuodesta on edessä asioita, jotka voivat vaikuttaa koko loppuvuoteenkin ainakin jollain tavalla. Jännitystä riittää. Treenipuolella toivon edelleen kehitystä ja enemmän ehkä sinne lihaskasvun puolelle haluaisin suunnata. Jospa se läskikin sulaisi siinä sivussa..?

Kuvat Googlen kuvahausta.