Joulubreikki

Paussi. Tauko. Breikki. Piste. Tai, no ei sentään piste, vaan puolipiste. Väsymys ja alakuloisuus.

Maanantaina olin vielä päivällä lähdössä Pian kanssa salille. Ei yhtään innostanut enkä olisi jaksanut. Kotimatkalla töistä mietin, että eikun vaan, kyllä se siitä kun sinne salille pääsee. Kotona sitten jo melkein väänsin itkua, kun lösähdin sohvalle ja tuntui, että ei miusta oo yhtään mihinkään. Otin puhelimen käteen ja soitin Pialle. Avauduin näistä tuntemuksista ja kerroin, että miun on nyt pakko jättää sali väliin. Ihana Pia ymmärsi tietysti ja antoi miun vuodattaa <3 Toisekseen tämä miun oikea käsikin on taas vihoitellut. Sitä välillä jomottaa ja särkee. Mutta suurin syy tässä nyt on tällä uupumuksella. Puhelu Pian kanssa helpotti kyllä, kiitos muru <3

Oon yleensäkin pimeään aikaan alakuloinen ja väsynyt, mutta joulukuussa se normaalisti helpottaa, kun tulee kaikki joulujutut. Nyt on ollut katkonaisia öitä, alakuloa ja kireää mieltä. Toissa yönäkin heräsin klo 3:30 ja valvoin olohuoneessa lukien siihen asti kun mies heräsi klo 6:15. Onneksi eilen oli iltavuoro ja menin vielä sänkyyn. Sain unenpäästä kiinni, mutta pakko oli nousta puoli kymmenen maissa. Olisin voinut jäädä nukkumaan. Viime yö olikin sitten pitkästä aikaa ihan kokonainen. Silti väsyttää.

Mistä tämä johtuu? No, on tässä kaikenlaisia vaikeita asioita mietittävänä. Lisäksi painonnousu on ahdistanut. Ja joo, ei tää treenittömyys ainakaan auta asiaa! Ja tämä herkuttelu. Oonkin myös siitä tosi pettynyt itseeni, että en todellakaan ole päässyt lohtusyömisestä yli, vaikka niin jo viime keväänä itselleni uskottelin.



Tiistaina. Pian kanssa maailmaa parantamassa <3

No miksei se vaan ota itteään niskasta kiinni ja tee asialle jotain??? Varmaan moni ajattelee noin. Kun se vain oliskin noin helppoa, niin tottakai niin tekisin. Mie haluan olla energinen, iloinen, hyvinvoiva. Mie haluan jaksaa taas painaa treenejä neljästi viikossa ja nauttia siitä. Mutta nyt en voi. Ja itse asiassa minnuu helpotti ajatus siitä, että miun ei ole todellakaan pakko. Kukaan muu ei pakota minnuu kuin mie ite. En ole kenellekään muulle vastuussa tästä kuin itelleni. Heh, no tietysti ihmisille elämässäni siitä, että oon ehkä pikkuisen kireä jne. Mutta loppupeleissä se olen minä itse, joka tästä hyötyy/kärsii. Miun mieli ja jaksaminen hyötyy nyt siitä, että saan tulla töistä kotiin, levätä ja tehdä joulujuttuja tai vaan maata sohvalla ja vaikka sitten herkutella. Miun kroppa siinä tietysti kärsii, mutta nyt en jaksa sitä pahemmin ajatella.

Mutta uskokaa tai älkää, ei tämä ole lopullista. Mie meinaan nousta tästä, sillä oon asettanut tälle öhnötykselle aikarajan, ja se on 7.1.2014. Silloin viimeistään pitää alkaa tapahtua. Ja mie tiiän, että täältä noustaan. Oon mie noussut niin monta kertaa elämässäni ennenkin, joten miksen nytkin? Mie kuitenkin rakastan oikeesti treenaamista ja tuloksia ja sitä flowta, että varmasti hinku takaisin salille tulee. Ja kun on suunnitelmaakin tiedossa keväälle treenin ja ruokavalion puitteisa, niin paluu on varmasti helpompi kuin jos oisin aatellut, että kuhan nyt jotain sinnepäin.

Miun blogikin jää nyt joulutauolle. Miulla alkaa LOMA maanantaina ja menen vasta joulun jälkeen töihin. Loma tulee todella tarpeeseen. Vaikka tykkään työstäni, niin tämän väsymyksen kanssa sekin on ollut välillä vähän takkuista. Ensi viikolla lähdetään veljeni kanssa Turkuun muutamaksi päiväksi siskon ja miehensä luo ja tullaan sitten koko porukalla ens viikon lopulla takaisin. Tekee varmaan hyvää maisemanvaihdos muutamaksi päiväksi.

Tässä vielä hyvänjouluntoivotus kuvan muodossa. Miun veli lähetti miulle tämän kuvan itsenäisyyspäivänä meidän Tara-kissasta. Joten varokaa vaan, tontut on liikkeellä! :)

<3:lla Freya