Metsän tyttö tahdon olla...

Silmissä pyörii pieniä sinisiä palloja. Joo, just lopetin eilen kerättyjen mustikoiden siivouksen ja pakastamisen (n. 8 litraa), ja siihen sain kulumaan reilut 5 tuntia. Huhhuh. Mutta onpahan nyt tehty ja pakkasessa nyt about 13 litraa tuota meidän ikiomien metsien tarjoamaa terveysherkkua. Lisäksi mansikkaa siellä on 10 kg ja vattua enää valitettavasti vain muutama litra jäljellä. Mutta kyllä noilla jo ainakin ens vuoden puolelle pärjätään ;) Ja jos hyvin käy ja aikataulut saadaan sopimaan, niin tarkoitus olisi vielä syksymmällä lähteä karpalosoille!

Tässä teille sitä POSETUSTA! ;D

Kyllä eilen tuolla metsässä kyykkiessä huomas selkeesti, että ei oo täti vielä ihan kunnossa. Kyllä tää flunssa vielä vähän päällä on, mutta hinku saada sitä mustikkaa lisää pakkaseen voitti ja niin me sitten miun miehen ja veljen kanssa ajeltiin syvälle pohjoiskarjalaiseen korpimaisemaan ämpäreinemme ja poimureinemme. Mie kyllä niin rakastan suomalaista metsää! Se rauha ja hiljaisuus, ja ikiaikaiset käkkyräiset, paksurunkoiset männyt... Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet. Harmi kun Suomessakin alkaa tuollaiset aidot vanhat aarniometsät olla harvinaisuuksia ja nuoret talousmetsät valtaavat alaa. No, se on raha mikä puhuu, valitettavasti se on niin.

Huomenna sitten taas töihin. Tämän päivän oon lepäillyt tuon mustikansiivousurakan lisäksi, ja kyllä mie jo työkunnossa oon. Treenikunnossa en kyllä valitettavasti oo vieläkään. En uskalla kyllä ottaa mitään jälkitautiriskiä, vaan aion mennä salille vasta, kun tämä räkäisyys on kokonaan ohi. Kun nyt vaan loppuis nopeesti, miulla on kieltämättä jo aika kova hinku päästä normaaleihin treenirutiineihin kiinni. Ja kun on nyt useempi viikko takana tällaista epäsäännöllistä treeniä, niin se ottaa taas oman aikansa, että pääsee sisälle siihen normirytmiin. No, kesä on aina vähän tällaista aikaa, että elämä on epäsäännöllisempää.

Loppuun vielä metsän emännälle Mielikille osoitettu vanha "rukous", jotta metsä olisi myötämielinen marjastajallekin antimissaan:

Siniviitta, viidan eukko,

mieluinen metsän emäntä!

Anna tie, avaa portti

minun metsällä käydessäni.

(Wikipedia)