Häähumua ja muita kuulumisia

Ja kesä jatkuu! Mie en oo koskaan tajunnut niitä, jotka alkaa heti heinäkuun lopulla marista, että kesä on ohi ja syksy alkaa. Mitä vielä! Elokuuhan on vielä ihan täydellisesti kesäkuukausi. Vai onko muka nytkään kovin syksyiset fiilikset? Ei!

Noniin. Jospa kuitenkin tässä pikkuhiljaa yrittäisi paluuta blogistaniaan. Heinäkuussa miulta tuli näköjään hurjat kaksi postausta... Ja oon pihalla kuin lumiukko myös seuraamieni bloggareiden vaiheista, ei oo paljon tullu blogeissa pyörittyä. Ehkäpä tää tästä taas.

Kaksi viikkoa sitten me treffattiin Coffee Housessa Annan, Pian ja Mariliin kanssa. Siellä toki kuulumisia vaihdettua ja voinpa sanoa, että tuskin jää viimeiseksi kerraksi, kun tuolla porukalla turistaan. On se vaan niin hienoa, kun oon saanut tutustua viime aikoina ihaniin uusiin ihmisiin. Tuntuu, että muuten näkee ystäviä koko ajan vähemmän ja vähemmän, kun on niin erilaisia elämäntilateita ja vaiheita... Ja on ihanaa, kun on ystäviä joiden kanssa voi höpöttää treenijutuista ilman, että toinen kyllästyy!

Marilii, Pia, mie ja Anna. Kuva Annan blogista.

Pakko jakaa teille myös erittäin hemaiseva kuva miusta mustikkametsässä kaksi viikkoa sitten:



Peräkylän emäntä :D

Viime viikko menikin sitten häähumussa, kun miun pikkusiskon häät oli viime viikon lauantaina. Ihanat juhlat oli, ja kyllä jäi todella upeat muistot! <3 Tämmöinen kampaus miulla oli:

Liukuvärjäyksen teki miun oma kampaaja Heini ja kampauksen hääaamuna teki Heli parturi-kampaamo Teamissä. Olin kyllä supertyytyväinen tuohon kampaukseeni. Juhlalookini kokonaisuudessaan näytti tältä:

Kuva: Risto Takala

Voitteko uskoa, miten iso ja merkittävä asia miulle oli, että mie voin juhlissa pitää hihatonta mekkoa! Ensimmäinen kerta ikinä! Saattaa olla, ettei tuo kauheen imarteleva näky ole vieläkään ja allitkin varmasti lepattivat tanssilattialla, mutta mie en jaksanut siitä välittää. Kerrankin miusta tuntui, että näytän ihan hyvältä enkä tuntenut juhlissa oloani epävarmaksi ja rumaksi. Ihana tunne!

Okei, oon mie parin viime viikon aikana sentään treenannutkin, mutta aika vähiin se on jäänyt. Tällä viikolla en oo käynyt salilla kuin kahdesti ja combatissa kerran. Kreatiinitankkauksen aloitin kuitenkin jo maanantaina ja tarkoitus olis päästä kunnon treenirytmiin ensi viikolla. Mie en oo valitettavasti niitä onnekkaita, jotka vois löysien viikkojen jälkeen onnitella itseään, että enhän mie oo päässyt lösähtämään, vaan kyllä se löysäily näkyy ja tuntuu. Miun pitää vaan muistaa, että kyse on myös iästä. En mie pysy samanlaisessa kunnossa kuin 10 vuotta nuoremmat. Kroppa kun vanhenee, se vaatii enemmän ja enemmän töitä pysyäkseen kunnossa. Ja toisaalta sitten taas kremppoja tulee helpommin ja ite oon huomannut, että tosiaan niitä taukojakin tarvii, kun keho ei muuten ehdi palautua tarpeeksi. Joopajoo, miulle tulee kuitenkin jo 34 vuotta mittariin tämän kuun lopulla, en oo mikään nuori flikka enää...

Eilen jalkatreenin jälkeen

Tuosta kuvasta kyllä huomaa, miten plösössä kunnossa nyt oon. Okei, kreatiinilla on taas osansa tuohon mahan turvotukseen, mutta ei se oo pelkästään sitä. Mutta en mie nyt jaksa ees oikein vaalittaa ja välittää tästä, pääasia, että oon saanut kesästä nauttia ja elää niinkuin oon ite halunnut, Syksyllä voi taas vähän enempi kiristellä! Sitä paitsi ehkä on kuitenkin sitä energiaa nyt sit kehossa, kun eilen tein prässienkat! Kyykkysarjan jälkeen tein siis prässissä 80kg*10, 100kg*10, 120kg*8, 140kg*4. Eli se sataneljäkymppiäkin nousi, vaikkakin vain neljästi ja viimeisessä toistossa piti jo käsillä auttaa. Mutta ei huono! Eilen olikin tosi hyvä treeni ja tänään oon menny ankkakävelyä...

Nyt ollaan vielä kohta lähdössä Jokiasemalle ystävien kanssa jätskille.
Rattoisaa sunnuntai-iltaa!