Kaksi herkutonta päivää takana. Sokerihimo. Tästä huomaan, että tämmöinen lyhyt lakko oli nyt tarpeen, koska elimistö on kehittänyt herkku/sokerikoukun. Mie olen aina ollut makean perään ja koukkuuntuminen ei siis ole kovinkaan vaikeaa. Jos en olisi tehnyt tällaista tietoista päätöstä, olisin jo antautunut. Eilen töissä iltapäivällä miulla oli jo nälkä. Miulla ei ollut mitään välipalaa mukana (tyhmää, tiedän), ja kävin kahvilla terveysaseman (jossa työskentelen tiistaisin) henkilökunnan kahvihuoneessa kun miut sinne kutsuttiin kahville. Ja pöydällä oli vadillinen kääretorttuviipaleita. Ensimmäinen ajatus oli, että ei kai se yksi pala haittaa kun nälkäkin on? Laitan vaan sit sen Kalorilaskuriin ja karsin muusta. Sitten sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin, että en varmasti ota! Nyt on herkkulakko ja se kestää vain ensi viikon lauantaihin asti. Ei se ole paha. En mie tarvitse tuota kääretorttua ja ei tässä mene enää pitkään kun pääsen kotiin syömään oikeaa ruokaa. Tunsin hivenen ylpeyttä. Ensimmäinen kiusaus selvitetty!
Kävin tänä aamuna vaa'alla ja miulle on suht lyhyessä ajassa tullut sellaiset viisi kiloa takapakkia. Luulen, että maanantai-aamuna tilanne olis ollut vielä pahempi, mutta silloin en uskaltanut vaa'alle mennä. Tänä aamunakin se oli kyllä aika hirveää, mutta kyllä miun pitää tietää missä mennään. Toivottavasti edes osa tuosta olisi sellaista turvotusta, joka lähtee suht nopeasti pois.
Mitä mieltä olette, jos aloitatte herkkulakon, tulisiko se olla kestoltaan lyhyt vai pitkä?
Tästä oli vähän tuossa edellisen postauksen viimeisissä kommenteissa puhetta. Itse kun en mitään herkkulakkoja oikeasti edes kannata pidemmän päälle, olen ehdottomasti lyhyen ajan tavoitteen kannalla. Jos olisin määrännyt itseni vaikka kuukaudenkin lakkoon, oisin jo varmaan sortunut. Nyt kun tämä aika on näin lyhyt, se onnistuu sillä ajatuksella, että se aika tosiaankin on niin lyhyt. Ja siinä ajassa ehtii päästä siitä sokerikoukusta, jolloin niin isoa riskiä jokapäiväiseen herkutteluun ei enää ole. Mitä pidempi lakkotavoite, sitä nopeammin ainakin mie sortuisin. Enkä näe muutenkaan mitään mieltä tuollaisissa totaalikieltäytymisissä (pitkällä ajanjaksolla siis) omalla kohdalla; miulla on kasapäin vuosien takaisia kokemuksia, ettei ne vaan miulla onnistu, vaan ovat takuuvarma tie uusiin repsahduksiin ja painonnousuun. Tämä siis miun omakohtainen kokemus, toki toisilla voi toimia eri lailla.
Miulla on kans tuossa kesän aikana lähtenyt vähän lapasesta tämä ja se kieltämättä näkyykin jo. Eka oli 1 vapaasyöntipvä viikossa, sit se olikin 2 ja kohta 3..
VastaaPoistaNo mut tälleen viikolla mun on tosi helppoa pysyä kurissa ja nuhteessa, ei ongelmaa ja oikeestaan ei edes tee mieli herkkuja. Kaikista pahinta on viikonloput. Tulee nukuttuakin pidempään, niin alkaa aamusta mennä jo se ryokarytmi päälaelleen ja sit saattaa jäädä aterioita välistä, vetää herkkuja jne.
Ehkä mun "pelastus" on taas se dietti tuossa kuun lopussa. Okei, 10 vkoa ja ei varmasti tule olemaan helppoa. Siinä on 2 vapaasyöntipvää onneksi mukana, mutta ei se auta. Toivottavasti sitä vaan taas jaksais, ei se oo muualla kuin tuolla korvien välissä.
Joo, viikonloput ne on tosiaan pahimpia! Ruokarytmi ei silloin ole niin säännöllinen ja sitten sitä helpommin nappaa jotain ylimääräistä.
PoistaKorvien välistähän tää homma taitaa meillä kaikilla lähteä :)
Mie olin viime keväänä 1.1.-13.2. sillä tavalla herkkulakossa, että söin kerran viikossa jonkun yhen pienen jututn, tyyliin fazerin viiden palan suklaapötkön tms. Mie omalla kohdalla kannatan pitempää, koska siinä ajassa jo oikeasti huomaa, ettei tartte sitä makeaa - alussa se voi olla sitä kärvistelyä, ja tuntuu, et sitä tarttee. Kyllä se energia virtaa ihan eri tavalla sitten. Toisaalta tuo nyt vasta pidetty viikko oli niin kiireinen, etten ihan kauheasti kerinnyt siinä koko makeaa ajatella, kunhan vaan pidin sen iltapäivänälän poissa esim. omenalla. Mulla just se iltapäivä on se paha, ja pointtina on aina pohjimmiltaan nälkä.
VastaaPoistaR
Sehän se just on, että toiselle sopii toisenlainen tyyli kuin toiselle. Miun mielestä ei oo tässä(kään) asiassa ainoaa oikeaa tapaa, vaan pitää noudattaa sitä itselle sopivaa. :)
PoistaTiukkana on pysytty täälläkin, hyvä me. :) Meillä on opehuoneessa avattuja keksipaketteja ja suklaalevyjä, mutta onneksi on ollut itsellä niin kiirettä, ettei ole ehtinyt niitä tuijottelemaan. :D Hyvin siis sujuu, mutta viikonloppuna voi tehdä tiukempaa...
VastaaPoistaJes, hienoa Gwenndelin! :)
PoistaHyvin me pärjätään ja selätetään viikonloppukin ihan saletisti! :)
Miä oon kans itse ehdottomasti tuon lyhyemmän lakon kannalla! Toimii miun kohdalla myös paremmin, kun ei kiellä jotain kokonaan, vaan pitää ns. taukoa. :) Nimimerkillä; tupakkataukoa 23.1.2014 saakka. ;) Tosin tässä tilanteessa tuli vähän pidempi paussi ihan taloudellisen tilanteen vuoksi. Voisin siun innoittamana kokeilla itsekin vaikka parin viikon herkkulakkoa.. :) Tsemppiä!
VastaaPoistaJihaa, toivottavasti tuo siun tupakkitauko on ihan pysyväistä laatua tuon tavoitepäivämäärän jälkeenkin. Tsemppiä siihen! Tiiän miten vaikeaa se voi olla, mutta kun on oikea aika ja tahtotila lopettamiseen, niin kyllä se onnistuu. Miun tupakkatauko alkoi maaliskuussa 2006 ja pitää edelleen. :)
PoistaNoniin, kokeilepa vaan parin viikon herkkulakkoa, jos silt tuntuu. :)
Kyllä se totaalikieltäytyminenkin voi toimia, kunhan muistaa jättää itelleen edes jonkun vaihtoehdon hätätilanteita varten ;) Itelläni ne karkit oli kaikkein pahin vielä viime vuonna, mut sitten jätin ne kokonaan pois. Kun muut herkut oli kuitenkin sallittu, niin ei niitä karkkejakaan tullut ikävä. Eikä oo tullut muuten vieläkään. Ja vähitellen pystyy jättämään niitä muitakin herkkuja pois, jos niin haluaa. Nyt en oo halunnu :'D
VastaaPoistaJa vastasinkohan edes kysymykseen. No en. Mutta ite oon siis noiden pitempien lakkojen kannalla, vaikka toki ymmärrän sinunkin pointtisi noiden lyhyempien lakkojen suhteen. Ihmiset on erilaisia, joten tokihan toisilla toimii joku juttu paremmin kuin toisilla, eikä kumpikaan tapa oo silti sen parempi tai huonompi :)
PoistaMariliiiiii!! <3 Ekaks pitää sanoa, että hitsi sillon kun nähtiin kirjastolla niin ois vaan ollu niin kiva jäädä räpättämään siun kanssa, jotenkin tuntui että ois ollu kauheesti asiaa! Mutta kun ne työt... ;D
PoistaJa sitten itse asiaan. Sie ootkin tässä hyvä esimerkki, että tosiaan toisilla toimii toisenlainen systeemi kuin toisella. Miulla on totaalikieltäytymisistä vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia. Enkä mie oikeasti haluakaan sitä, että en saisi esim. karkkia tai suklaata syödä silloon tällöin, ne kuuluu miun elämän nautintoihin. Mutta kun se lakko on lyhyt niin sen kestää paremmin. Ja aiemmin on usein käynyt niin, että sitten oon vaan huomannut ettei se suklaalevy sitten niin helposti sieltä karkkihyllysä hyppääkään ostoskoriin, kun ei enää niin tee mieli kuin pahimman herkkukierteen (=sokerikoukun) aikana. Joskus se lakko siis saattaa ihan huomaamatta kestääkin pidempään kuin oli alunperin tarkoitus ;)
Hihihi.. ihan samaa mietin minäkin. Inhottavaa, kun työt häiritsee vapaa-aikaa ;) No ei, oikeesti vois kyllä sopia taas jonkun kahvitreffiajan, että ehtis kunnolla vaihtamaan kuulumisia.. vaikka isommallakin porukalla! <3
PoistaJa tuohon lakkoiluun vielä. Hurjasti tsemppiä vaan, kyllä se pari viikkoa menee nopeesti :) Ei mulla sitten muuta :D
Kyllä pitää ehdottomasti jonkinlaiset treffit taas järkätä! Ja sit et siekään siihen samaan syssyyn hommaa mitään muuta menoa jos räpätysinto venyy tuntien mittaiseksi niin kuin viimeksi! ;)
PoistaHyvältä kuulostaa :) Haha, itellä oli kesällä töissä aina pullaperjantai ja saatoin viikolla taukotilassa nuuhkia jotain keksipaketteja tai pullapitkoja xD Mut ne herkut maistu niiin hyvältä perjantaisin ku oli koko viikon odottanut :D Sillon pulllalla oli merkityksensä ;D Vaikken yleensä oo mikään pullafani :D
VastaaPoistaMut jut tuo on hyvä systeemi! Viikossa yks päivä, jolloin saa luvan kanssa herkutella, niin silloin sillä on jotain merkitystäkin eikä vaan sellaista päätöntä mässäystä ;)
Poista