Härkää sarvista!!

Eräänä päivänä tällä viikolla sattui kauppareissulla silmiini tällainen kortti:

"Kilot kuriin ja kunto kohdilleen!"

Tuo kortti päätyi ostoskoriin ja kotona jääkaapin oveen muistutukseksi. Ihana kissi, jolla niin päättäväinen ilme! Tää viikko on mennyt niiiiin överiksi, etten tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Siis syömisten suhteen. Treenit on sentään menneet suunnitelmien mukaan, mutta tuosta ruokailupuolesta ei kannattane edes sen enempää tässä märehtiä. Tehty mikä tehty, mutta nyt sille on tultava stoppi.



Satisfied??

NOT REALLY!!

Nyt toimin täysin periaatteitani vastaan. Yleensähän mie en kannata mitään totaalikieltäytymisiä tai herkkulakkoja. Nyt tää tilanne on kuitenkin se, että miun on pakko asettaa itseni totaalikieltoon. En tee tästä lakosta kuitenkaan sen pidempää kuin vajaat 2 viikkoa. Meillä on tulossa miun serkun lapsen ristiäiset Vantaalla 28.9. ja mie en ole niitä, jotka haluaa juhlissa kieltäytyä tarjottavista. Tuonne asti siis... ei suklaata, ei pullaa, ei karkkia, ei mitään ylimääräistä höttöä. Ainoa herkuksi luokiteltava sallittu syöminen on proteiinipudding tai proteiinipatukka.

Ja tämä lakko nyt ei tarkoita sitä, että kahden viikon päästä palaan tähän nykyiseen, vaan sitten herkut ovat sallittuja silloin, kun annan itselleni luvan hyvällä omallatunnolla herkutteluun. Tämä täyskielto on nyt siis miun keino päästä irti tästä kierteestä ja parhaiten se onnistuu siis kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla. Samalla systeemillä lopetin tupakoinnin vuonna 2006 enkä ole sen jälkeen polttanut tupakan tupakkaa. Nyt siis ei ole kuitenkaan tarkoitus luopua herkuista ikuisesti, vaan aloittaa sysäys järkevään syömiseen. Miinuskaloreille varmaan pitää ryhtyä myös vähäksi aikaa. Vaa'alla en ole käynyt, en ole todellakaan uskaltanut. Ehkä viikon päästä..?

Tällä viikolla oon huomannut useastakin blogista, että en ole yksin asiani kanssa. Toisaalta eihän tätä toivo kenellekään, toisaalta se taas helpottaa miun itsekriittistä minää, että on niitä muitakin, joille herkkukierre voi jäädä päälle... Mutta niinhän se menee, että elämä on valintoja. Se olen ihan mie ite, joka päättää mitä sinne suuhun menee ja mitä ei. Ei sitä päätöstä tee kukaan muu. Vaikka mie kyllä valjastin miun miehenkin tähän sanomalla sille, että ei anna miulle kaupassa periksi, vaikka kuinka yrittäisin, että jospa nyt yks suklaapatukka... Ei ainakaan nyt kahden seuraavan viikon aikana! Kyllä mie tiiän, että miusta se itsekuri löytyy kun vaan oikeasti haluan.

Onko teillä tässä syksyn aluksi tiedossa jotain muutoksia tai uusia päätöksiä liikunnan tai ruokailun suhteen vai oletteko tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen?