torstai 7. marraskuuta 2013

Anti-treenaaja

Varoitus: Jos olet sitä mieltä, että blogiin pitäisi kirjoittaa vain positiivisia asioita ja hehkuttaa, miten kaikki on niin ihanaa ja mukavaa, niin ei kannata lukea tästä eteenpäin.

Olin ajatellut kirjoittaa tällä viikolla postauksen tai pari aiheesta motivaatio. Kun miulta on toivottu postauksia niistä aiheista. Että kuinka miun motivaatio säilyi laihduttaessa ja miten se nykyäänkin kestää. Mutta taidanpa heivata ne postaukset vielä hamaan tulevaisuuteen, kun nyt sitä motivaatiota ei vaan ole! Ei juuri mihinkään. Se on tää aika vuodesta, kun mie oon vaan väsynyt ja haluaisin käpertyä peiton alle ja herätä vasta jouluna. Koko ajan on hiilarihimo ja ei vaan jaksais. Nyt sitten vielä iski tämä käsihomma, niin jippiaijee.

Paranisko se tuijottamalla äkäisesti?
Mie en ole saanut aikaiseksi mennä kertaakaan salille tällä viikolla. Aikomus oli sekä eilen että tänä aamuna, mutta mie en vaan saanut aikaiseksi lähteä aamulla aikaisin, kun iltavuorot oli molempina päivinä. Okei, tänä aamuna sitten päätin, että olkoon koko treenit tällä viikolla. Kun ei huvita mennä sinne tekemään mitään puolivillaisesti, niin en mene ollenkaan. Eikä se pikku paussi kai muutenkaan niin pahitteeksi ole, kun pieniä kolotuksia on viime aikoina ollut siellä täällä. Ranteiden lisäksi olkapäissä ja polvissa. Levätköön nyt sitten koko kroppa nyt kun kerran on aihetta.

Miulla on nyt ollut oikeesti ongelmaa tuon syömisen kanssa. Lohtusyömistä on tullut harrastettua ja se näkyy vaa'alla ja peilissä sekä vaatteissakin. Se on tämä jokasyksyinen ongelma. Nyt taas päätin, että maanantaina alkaa kaloreiden vahtaaminen ja miinuksilla pitäis mennä. Saa nähdä...  Keväällä saan yleensä puristettua ne syksyn kilot, kun on enemmän energiaa, mutta kyllähän tää rassaa ja ahdistaa. Muutenkin on nyt taas isoja asioita mietinnän alla. Kyse on kuitenkin asioista, joilla on vaikutusta koko loppuelämään ja onnellisuuteen, niin jotenkin tuntuu, että ei vaan nyt riitä energia kaikkeen. Tästä aiheesta miulla on blogi jossain muualla jollain toisella nimimerkillä, ja se blogi on ollut olemassa jo kauan ennen tätä blogia.


http://www.gocomics.com/calvinandhobbes/#.UnvtNpo8LVI
Niin...
Vaikka sali on miulle ollut aina, ja on edelleenkin, hyvä mielenpurkauspaikka, niin jos siitä tulee sellaista väkisinvääntämistä, niin se vaan lisää pahaa oloa. Ja väkisinvääntämiseltä se nyt tuntuu, kun ei saa tehdä sellaista treeniä kuin haluaisi. Siispä en mene ollenkaan. Tällä viikolla tuntuu, että pitää yrittää saada iloa elämään jotain muuta kautta. Isänpäiväksi onneksi on leivottavaa, kun meille tulee silloin molempien vanhemmat syömään. Siinä ainakin mieluisaa tekemistä.

Onko teillä koskaan sellainen fiilis, että jos ei salilla voi tehdä täysillä, niin sitten ei tehdä ollenkaan? Miulla tuntuu olevan vähän tuollainen treenifilosofia...

12 kommenttia:

  1. Freya-rakas, mä niiiin ymmärrän sua ♥ Itelläkin on samoja fiiliksiä ollut aina välillä, eikä ne ainakaan sillä turhalla stressaamisella parane. Pelin viheltäminen poikki on hyvä ratkaisu. Jatkat sitten taas, kun motivaatiota on. Sulla on kuitenkin treenitaustaa niin paljon, että jossain vaiheessa se kaipuu takaisin salille iskee taas. Siihen asti: nauti! Ja voimia niihin muihin asioihin ♥

    Ps. Allekirjoitan sun treenifilosofian täysin. Go hard or go home, eiks niin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun tämä kommentteihin vastaaminen tulee näin myöhässä...

      Mutta juu, Marilii, jotenkin ajattelin, että siulta löytyy samanlaista treenifilosofiaa! ;) Just niin, go hard or go home!

      Kiitos <3

      Poista
  2. Kyllä sitä lepoa välillä tarttee, ja turha vääntää väkisin sillon kun ei maistu. Siun uusi banneri on ihana!!! Onko jossain selkokieliset ohjeet miten banneri tehdään?

    R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, miekin tykkään uudesta ulkoasusta. :) Enpä tiedä bannerinteko-ohjeista, ite oon vaan Picasalla vääntänyt ihan itse opettelemalla. Sillä on kyllä helppo tehdä!

      Poista
  3. Voi kurjuus tuo sinun käsijuttu :( Mut mun mielestä on nyt hyvä pitää ihan rehellistä lepoa :) Liikut kuitenkin niin paljon, että kyllä se kroppa välillä tarvitsee kunnon lepoa!

    Kiva banneri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me rehelliset lepäilijät! ;)

      Onneks miulla on ollu siut kävelyseurana nyt pari kertaa. Tätä jatkossa lisää! <3

      Kiitos!

      Poista
  4. Kyllä tuo fiilikset varmasti latistaa totaalisesti :( ootko harkinnut lähteväsi salille tekeen jotain muuta kuin punttista? Vaikka kehonhuoltotreenin? Pelkkä poistuminen kotoakin voi virkistää ja välillä tekee hyvää tehdä jotain muuta. VOIMAHALAUS! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janna! <3 Miusta vaan tuntuu hölmöltä mennä salille kun ei pääse tekee sitä mitä haluaisi. Balanceenkaan ei oo nyt voinut mennä tän käden takia, kun siellä joutuu aika paljon laittaa painoa käsienkin varaan. Pari kävelylenkkiä oon sentään saanut tehtyä Pian kanssa :)

      HALAUS takaisin!

      Poista
  5. Tunnistan tuon tunteen! On niin on/off -ihminen muutenkin, että se ulottuu treeneihin asti...

    Pikaista paranemista siun kädelle ja mielellesi pitkää pinnaa, Freya! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on/off-ihminen miekin taidan olla. Joko tehdään kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Vaikka tiedostan toki, etten voi mennä tämän jälkeen heti runnomaan täysillä, vaan pitää aloittaa käden tuntemusten mukaan pienemmillä painoilla.

      Kiitos rakas Anna! <3

      Poista
  6. Harva se päivä. Itteäni alkaa vaan vtuttaa, kun ei saa/tahdo/halua itteään väännettyä salille. Kaiken lisäksi jos on tuollainen paketti kädessä niin voin kuvitella. Ittelläni oli pikkurilli 3kk paketissa ja käytännössä ei maastavetoa tai mitään liikettä missä pitäs sormia käyttää onnistunut tehdä, ei haboja ei mitään. Mut kai se vaan on niin, et niitä bad-day päiviä tulee ja menee, pääasia et jollain tasolla se motivaatio säilyy (vaikka sit muutama viikon päästä taas). Tsemppiä! paranteluun, kyllä se motivaatiokin sieltä aikanaan löytyy. Se on vaan käymässä kaverilla tai piilossa nurkan takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä voi olla pienestä kiinni pitkä reenitauko, pikkurillistä siis! Mutta on tää treenaus sen verran kokonaisvaltaista hommaa, että tosiaan joku pieneltä vaikuttava vamma voi hajottaa koko paketin.

      Tuota kuvan rannetukea miun ei onneks ole tarvinnut pitää koko aikaa, vaan pelkästään töissä. Maanantaina aion palauttaa sen.

      Jospa sitä uskaltais ens viikolla ihan pikkuisen mennä kokeilemaan... Nyt alkaa jo poltella aika lailla! No, se nähdään sitten ens viikolla!

      Kiitos tsempistä! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...