Asparagus!

Tuore vihreä parsa (kuvalähde)

Kuka tykkää parsasta? MIE! Parsasesonki alkaa olla parhaimmillaan. Eilen kun käytiin vanhempieni luona syömässä, oli alkuruokana keitettyä tuoretta parsaa mimosa-kastikkeella. Nam! Äiti laittoi miulle nipun parsaa mukaan, kun kuulemma heillä sitä on niin reilusti. No miehän otin ja tänään keitin siitä keiton. Parsakeitto on yksi miun lempparikeitoista! Helppoa ja hyvää. Se sopii hyvin alkukeitoksi tai isompana annoksena ihan pääruuaksikin. Jos ihan ruuaksi syö, niin kannattaa varata lisäksi jotain muutakin, esim. täysjyväruisleipää, sillä parsakeitto on melko kevyttä syötävää. Mie söin keiton kanssa pari karjalanpiirakkaa, ja hyvin soveltuivat yhteen. :)

 

Parsa on myös terveellistä ja kevyttä. Energiaa siinä on vain 26 kcal/100g. Se sisältää runsaasti foolihappoa sekä muita B-ryhmän vitamiineja, K- ja C-vitamiinia sekä beetakaroteenia. Siitä saa myös hyvin kaliumia ja kuitua. Suomessa parsasesonki kestää toukokuusta juhannukseen. (Lähde: Kotimaiset kasvikset : Parsa)

 

Parsakeitto

 

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 nippu (450-500g) tuoretta vihreää parsaa

1 rkl Flora Culinessea

1 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

1 kpl Fond "Du Chef" - Kasvis

200 g Viola Yrtti-tuorejuustoa

mustapippuria

aromisuolaa

 

Paloittele parsat valmiiksi. Leikkaa pois tyvestä kova, puumainen osa tarvittaessa.

 

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne kattilassa rasvan kanssa. Sekoita joukkoon vehnäjauho. Lisää vesi koko ajan sekoittaen. Lisää Fond "Du Chef" -Kasvis ja sekoita. Anna kiehua muutama minuutti.

 

Lisää parsat ja keitä kypsiksi (pehmeiksi). Nosta kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella sosekeitoksi.

 

Sekoita joukkoon tuorejuusto ja anna mausta haluamallasi tavalla, esimerkiksi mustapippurilla ja aromisuolalla. Sekoita ja kuumenna keitto. Tarkista maku ja mausta lisää tarvittaessa.

(alkuperäinen ohje: Valion reseptit)

Valmis parsakeitto

Squats And Chocolate

Perjantaina oli jalkapäivä, ja mie oon nyt ihan puolirampa. Tiesin jo heti alkutaipaleella, että tää tulee olemaan yhtä tuskaa alusta loppuun. Ja niinhän se oli. Myönnän, että tuli aloitettua treenit liian lujaa tauon jälkeen varsinkin kun miun keho on ollut oikeasti kovilla viime viikkoina. Ja edellisestä jalkatreenistä oli kulunut jo 3 viikkoa! Nyt oon viikonlopun pysynyt poissa salílta ja huomenna jos yrittäisi pihahommia tehdä ja mennä balanceen. Jos nämä miun jalat huomenna jo toimii sen verran, että balancen jalkajutut onnistuu.

Perjantaina siis treenailtiin taas Pian kanssa, ja aloitettiin prässillä. Kauas jäin edellisen kerran viimeisen sarjan 130 kilosta, ja päädyin 105 kiloon. Mutta siinäkin oli nyt kyllä ihan tarpeeksi ja jalat vapisivat jo tässä vaiheessa.

Smith-kyykkyä tein nyt pitkästä aikaa. Ja tämä oli kyllä ihan hirveää! Jostain syystä miun jalat siis olivat jo ihan sippinä tässä vaiheessa. Tokassa sarjassa painoa oli 45,6 kg, ja jäin alas kesken sarjan. Kaksi viimeistä piti sitten mennä 10 kiloa vähemmällä ja sekin oli aika pinnistelyä. Hiki virtasi ja tuntui pahalta.

SJMV taisi mennä päivän liikkeistä parhaiten. En jaksanut alkaa tapella vetoremmien kanssa (vielä opeteltavaa niiden käytössä!), mutta tälle päivälle kyllä riitti aivan  hyvin sellaiset painot, jotka jaksoikin nostaa ilman remmejä.

Pakarapotkuista ei ole kuvia, mutta ne tehtiin seuraavaksi. Oon ottanut tavaksi seisoa "palikan" päällä niitä tehdessä, jotenkin saa paremman tuntuman kuin lattialla seisten. Mahdollisimman ylös siis jalkaa ja hitaasti palautellen alas. Vapina taattu. Etureiskalaite ei ollut miun ystävä taaskaan. Miun etureidet on oikeasti heikoin kohta alakerrassa, ja se tuntuu. Polvien takia niitä kyllä pitää treenata ja yrittää vahvistaa vaan edelleen. Painoista kyllä jäin taas edelliseen kertaan verrattuna.

Ja sitten se sumokyykky... Lähdin suosiolla tekemään 16 kilon kahvakuulalla, vaikka aiemmin on ollut jo 20kg käytössä. Hyvä niin, sillä ei se mennyt ihan putkeen tälläkään. Viimeisessä sarjassa yksinkertaisesti jumahdin sinne alas kyykkyyn enkä yksinkertaisesti päässyt enää ylös. Se jäi sitten siihen, oisko ollut 7. toisto. Tulipahan tehtyä ainakin ihan finaaliin, jos jotain hyvää etsii :D.

Jalkatreenin päätteeksi tein vielä pohjeprässäilyt ja siihen päälle keskikroppaa taljassa. Ensin sivutaivutukset ja sitten suorat vatsat. Olin kyllä ihan puolikuollut tuon jälkeen. Kaloreitakin paloi treenin aikana hurjat 635 kcal. Tulipahan tehtyä!

Eilen sitten olikin vuorossa hemmottelua suklaanmaistelun muodossa! Työkaverini järjesti Mokkamaassa meille tilaisuuden, kun hän valmistui ja lopetti harjoittelunsa meillä.

"Päivän asu"

Tässäpä muutama otos vielä tuolta. Ja pitihän sieltä sitten vähän ostoksiakin tehdä :P

Maistuis varmaan sullekin! :)

Killer!

Tänään pääsin piiitkästä aikaa lempparitreenini pariin! Tehtiin taas Pian kanssa yhteistreenit ja mentiin miun ohjelmalla. Eli vuorossa rintaa, hauiksia ja ojentajia.

Ready for a kick-ass workout!
Or kick-biceps ;D

Aloitettiin penkkipunnerruksella, ja kyllä jännitti, miten se kulkee tauon jälkeen. Miulla on tuossa ongelmana se, kun vasen puoli on niin selkeesti heikompi kuin oikea, niin se tanko on aika vaikea saada pysymään tasapainossa. Ettei siis lähde kallistumaan toiselle puolelle. Tehtiin ensin lämmittelykiekko pelkällä 20 kilon tangolla. Sitten oli painoa tangossa 25 kg, jolla tein 8 toistoa. Ne menivät sen verran helposti, että olin malttamaton ja uhkarohkea ja lisäsin suoraan sitten tuohon vielä 5 kg lisää. Se ei mennykään enää niin helposti ja sain just ja just 6 Pian avustamana. Ja se tanko ei kestänyt tasapainossa. Palasin kiltisti painoissa alaspäin ja tein vielä 2x8 toistoa 27,5 kilolla, ja siinä taitaa olla miun tämän hetken sarjapainot. Hirvee hinku ja motivaatio on kyllä päästä ylöspäin!

Hiii-op!

Rinnankuritus jatkui vinopenkkipunnerruksella käsipainoilla. Ennen treenitaukoa oli jonkin aikaa tehnyt sitä 10 kg painoilla 3x10. Nyt otin 9 kg painot, ja niillä jaksoin tehdä kaksi sarjaa 12 toistolla ja viimeisessä sarjassa jäin kymppiin. Meniköhän tässä vikat pakkotoistolla? Mie en nyt muista.

Nousee nousee!

Viimeinen rintaliike olikin se polttava ristikkäisveto ylhäältä taljassa. Tää saa kyllä aina miun rinnan liekkeihin, varsinkin kun se tulee viimeisenä! Niin kävi  nytkin enkä ihan samoihin painoihin päässyt kuin mitä oli ennen taukoa, mutta ei se mitään.

Ei paljon naurata!

Sitten hauis, josta muodostuikin miulle tänään se killeri ja tuskien taival! Syy on ihan puhtaasti siinä, kun en malttanut ja piti ahnehtia painoissa, niin sitten se puhti vähän niin kuin loppui kesken! En malttanut aloittaa sillä kevyemmällä moodilla sitten... No, tästä varmasti kärsitään lähipäivinä ;D Aloitettiin hauiskäännöllä seisten, välineenä mutkatanko. Tehtiin 4 sarjaa. Kaksi ekaa meni miulla 12 toistolla aika helposti, ja lisäsin sitten painoa seuraavaan. No, eipä noussutkaan kuin hätäisesti kuusi ja palasin viimeisessä sarjassa taas edellisiin painoihin. Nyt sain enää 8 nousemaan silläkään.

Habatus mutkatangolla

Vähän jo mietin, että mitenhän tästä selvitään, kun on vielä kaksi hauberiliikettä tekemättä! No, jatkettiin hammereilla vuorokäsin istuen. Eka sarja 12 toistolla meni kuitenkin aika leikiten 6 kilon painoilla, joten vaihdoin seiskat seuraavaan sarjaan (10 toistolla). Sekin meni vielä aika helposti loppuun. Viimeinen sarja olikin sitten se tuskien taival. Yllättäen oikea käsi väsähtikin ihan kesken kaiken, vasen meni kyllä ihan omia menojaan! Ei siitä olis tullut yksinkertaisesti yhtään mitään, ellei ois Pia ollut auttamassa sitä oikeaa kättä. Pakkotoiston puolelle meni siis tässäkin, ja totta on sanonta, että "together we're stronger!" :)

Vasarointia

Viimeinen haukkaliike oli hauistalja maaten, ja tämä sitten menikin miulta ihan plörinäksi. En jaksanut ollenkaan tehdä ekaa sarjaa sillä painolla kuin oli tarkoitus. Neljä toistoa? Sitten vaan totesin Pialle siellä lattialla, että nyt loppu voimat hauiksista ihan totaalisesti, ei vaan nouse! Kaksi viimeistä sarjaa tein sitten vielä kuitenkin, mutta vähensin sitä painoa 10 kilolla siitä taljasta... Ehkä se oli ihan hyvä vielä vähän kevyemmällä sitten palautella kärsiviä hauíksia. Miulla alkoi olla jo melko epätoivoinen olo, kun voima hiipuivat ja ojentajat olivat vielä kokonaan tekemättä! Mutta eri lihashan se on ja kyllä ne sitten lähtivätkin ihan reippaasti hommiin. Aloitettiin ranskalaisella punnerruksella mutkatangolla, mutta vähennettiin ensin aikomani 4 sarjaa kolmeen. Kaksi ekaa sarjaa tein 10 toistolla, mutta viimeisessä en sitten malttanut jarrutella, vaan vedin 15 toistoa kun kerran jaksoin. Kyllä miusta tuossa vaiheessa, siis viimeisessä sarjassa voi ihan hyvin jatkaa, jos jaksaa! Tosin vähän oli pelko taas, että jaksanko mie sitten kunnolla loppuja oikkareita vetää.

Tiukka tuijotus kattoon ja tanko liikkeelle!

Ei nimittäin olleet mitkään iisibiisit nuo meidän lopputreenitkään oikkareille! Vedettiin pull down suoralla tangolla ja päänyliveto köydellä supersarjoina 3x12. Jaksoin mie sitten nuo loppuun asti, mutta kyllä oli tuskaa! Järkyttävä vapina. Oli kuitenkin tosi voittajafiilis ja sen kunniaksi piti pukkarissa vähän pullistella:

Ota nyt äkkiä se kuva kun tärisee niin! Naama punaisena ;D

Pakko laittaa vielä tää toinenkin, nyt pettää pokka! ;D ;D

Mukava fiilis treenistä jäi, vaikka tuliki ahnehdittua, lähinnä noissa hauiksissa. Maltti on valttia salitreenissäkin. Tai pitäisikö sanoa, että varsinkin salitreenissä. Kotonakin vielä pitkään oli tosi voimaton olo käsissä ja kyllä se vieläkin tuntuu. Nää tulee kyllä menemään tosi kipeiks. Seuraavalla kerralla viisaammin???

Today Stronger Than Yesterday! / Joy Of Movement

-

Hei, sehän hymyilee!!

Postaukseni otsikko ei ole ihan kokonainen totuus, mutta puoliksi. Fyysisesti oon kyllä tänään heikompi kuin eilen. Kyllä meinaan se treeni tuntuu ja kovaa! Selkä ja hartiat ovat aika kipeenä ja forkuissakin tuntuu. Lisäksi reidet edelleen. Huomenna ois käsitreeniä, toivottavasti näillä käsillä onnistuu. No, kyllä se onnistuu kun mie vaan päätän niin! Mutta henkisesti oon vahvempi. Kyllä se vaan niin menee, että kehon ja mielen (sekä sielun) hyvinvoini kulkevat käsikädessä. Kun joku osa-alue ei voi hyvin ihmisessä, se vaikuttaa koko kokonaisuuteen. Miulla on helpompi olla nyt kun pääsen taas liikkumaan ja tekemään sitä, mistä mie niin nautin! Vaikka mie en tiettyjä realiteetteja pääse pakoon vaikka mitä tekisi, niin yritän nyt nauttia edes jonkun hetken tästä olosta ja unohtaa ne pahat asiat. Nyt en jaksa taas vatvoa niitä, siirrän vähän myöhemmälle.

Se on muuten jännä, että miten moni ihmettelee sitä, miten liikunnasta/urheilusta/treenaamisesta voi nauttia? Moni sellainen, jolle tämä ei ole osa elämäntapaa, ajattelee liikuntaa pelkkänä itsensä rääkkäämisenä. Kuulin aiemmin itekin tuohon joukkoon, ja suuri syy siihen on kyllä 1980-1990-lukujen peruskoulun liikuntatunnit. Jos ei ollut (níin kuin mie en ollut) liikunnallisesti lahjakas lapsi, niin sen sai kyllä tuntea nahoissaan joka ikinen liikuntatunti. Pelkäsin niitä tunteja etukäteen ja huokaisin aina helpotuksesta, kun se nöyryytys oli ohi. Siitähän se liikuntakammo jäi, ja oon kyllä tosi onnekas, että aikuisiällä löysin kuitenkin liikunnanilon elämääni. Moni ei sitä koskaan löydä, ja miunkin elämä ois monella tapaa onnettomampaa, jos en ois ymmärtänyt liikunnan merkitystä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.  Ja kun oon vielä löytänyt sen lajin, johon oon erityisesti kiintynyt, niin eihän tää oo kuin vaan mahtavaa! Tämä laji on siis miulle kuntosalitreenaus, jos se vielä jollekin oli epäselvää ;) Kaikki muu liikunta siihen päälle on vaan bonusta!

Moni on kysynyt miulta juurikin sitä, että miten sie jaksat viikosta ja kuukaudesta toiseen käydä siellä salilla, eikö se oo kauheen tylsää? No, ihan varmasti on jos siitä tekee tylsää. Se on ihan omasta asenteesta kiinni ja siitä, millaiset tavoitteet on. Jos tekee liian helppoa treeniä, niin varmasti tylsistyy eikä siitä ole sitten juuri hyötyäkään (mie toistin tätä virhettä liian pitkään!). Jos taas asettaa riman liian korkealle, turhautuu kun ei pysty tekemään niin ja niin montaa toistoa niin ja niin isoilla painoilla joka kerta, ja homma voi lopahtaa siihen. Eli miun mielestä koko homman juju on siinä, että tekee sen oman kuntotasonsa mukaan, mutta muistaa sen, että mukavuusalueeltakin pitää uskaltaa lähteä, tai kehitystä ei yksinkertaisesti tapahdu. Miusta salitreeni ei oo todellakaan tylsää ja kyllä jokainen treeni on jollain tapaa erilainen. Mutta on se totta, ettei tämä kaikille sovi. Miusta pääasia on se, että ylipäänsä jokainen löytäisi jonkun itselleen sopivan lajin liikunnan parista, jota jaksaisi säännöllisesti harjoittaa ja jossa olisi mahdollisuudet kehittää itseään. Voi herra jestas, enpä ois ite millään uskonut vielä muutama vuosi sitten, että mie kirjoitan tällaista tekstiä! ;D

Pick your sport!

Tästä nyt tulee kilometripostaus ja aiheet taas hyppii, mutta haluun vielä kertoa, että tänään oon nauttinut aivan muista asioista kuin urheilusta. Vietin päivän äidin kanssa kaupungilla ja käytiin vähän katselemassa hänelle kaupungin mekkotarjontaa tulevan kesän häihin. Miun sisko menee heinäkuussa naimisiin <3. Vielä ei mekkoa löytynyt, mutta tulee niitä varmaan vielä myöhemminkin lisää. Käytiin myös lounaalla kiinalaisessa ravintolassa ja äiti vielä tuli meille kahville. Ja hemmoteltiin itteemme oikein kunnolla ja käytiin kaffelle hakemassa Paheesta ihanat suklaakakkupalat. Mie oon kauheen onnellinen siitä, että miulla on maailman paras äiti!

Back At Gym

No pitihän se tulla vielä tänään kirjoittamaan toinenkin postaus ja hehkuttamaan, miten huippua oli taas salilla! Oli se kiva, että Pian kanssa mentiin yhdessä, niin oli heti vaan parempi tsemppi päällä. :)  Olin kyllä tosi epäileväinen, miten treeni mahtaa sujua, mutta meni se loppujen lopuksi paremmin kuin pelkäsin. Siitä se lähtee taas, pikkuhiljaa.

Siellähän se vaan lattialla makoilee!
Ok, tämän nappasin vasta treenin jälkeen ;)

Tehtiin tänään olkapäitä ja selkää miun ohjelman mukaan. Kulmasoutu tangolla korvattiin t-kulmasoudulla, kun Pia ystävällisesti näytti miulle sen tekniikan. Aloitettiin kuitenkin alataljassa lapiokahvalla. Heti kyllä tuli kunnon tuntuma, kun lihasressukat on olleet niin kauan käyttämättöminä. Tein samalla aloituspainolla kaikki 3 sarjaa, kun aiemmin oon aina lisännyt. Mutta kyllä nyt riitti tuokin vallan mainiosti.

Sitten oli vuorossa se t-kulmasoutu. Vähän piti hakea sellaista otetta tangosta, että tuntuma tulee takaolkapäille. Parhaiten sen sain suht kapealla otteella. Pia sanoi, että paremman saa vielä, jos pystyy tekee jalat leveämmässä haarassa, mutta meidän salilla tuo laite on sellainen, ettei siinä saa jalkoja kovin leveälle. Mie luulen, että miulle tuo liike tuo vielä paremman tuntuman niin, että tekisin vähän rivakammalla tahdilla kuin nyt tein. Silleen vähän runttausmeiningillä.

Tiukka keskittyminen ;D

Seuraavaksi oli vuorossa aina yhtä "ihana" pystypunnerrus niskan taakse Smithissä. Ekat 12 toistoa meni ihan jees pelkällä tangolla. Sitten laitoin pikkukiekot ja tokassa sain 8 menemään, viimeisessä taisi Pia jo avustaa. Viimeisessä nousi 6, Pian avustuksella viimeiset. Tämä on kyllä sellainen liike, jossa olkapäät on tulessa varmasti ja juuri siksi se onkin yksi miun suosikeista. Juteltiinkin, että ikinä tällä ei saa tehtyä sarjoja loppuun. Mutta pääasia on se, että tekee niin viimeiseen asti kun vaan pystyy!

Pain!

Sitten taas jatkettiin takaolkapäiden kiusaamista vipareilla taakse. Tässä vähän päänvaivaa edelleen aiheuttaa se oikea asento. Siis miten käsien on paras olla, että tuntuma menee takaolkapäille eikä ojentajille. Ite oon ainakin huomannut, että kun käsivarsia pitää hieman koukussa, niin silloin se tuntuu paremmin siellä missä pitääkin.

Löllöä riittää...

Vielä sitten viparit sivuille. Mie tykkään tehdä tämän liikkeen käsivarret koukussa, kun taas Pia teki suorin käsivarsin, joka on rankempi versio.

Vipareiden jälkeen oli vielä supersarjat jäljellä. Ensin pull down ja face pull. Tässä vaiheessa alkoi jo kunnolla hyydyttää, mutta aika lähelle entisiä painoja pääsin. Vain kolmannessa sarjassa en enää lisännyt painoa, niinkuin yleensä oon tehnyt.

Viimeisenä superina tehtiin selkäpenkki ja latsiveto laitteessa. Siinä olikin miun treeni ja siirryin venyttelemään. Jätin vatsat tekemättä, kun miun ylämaha on edelleen aika turvoksissa ja alavatsan lihaksiakaan ei oikein pysty täysillä jännittää. Kyllä sen treenin aikana huomasi, kun ei keskikroppa ollut niin hyvänä tukena kuin pitäisi, mutta mikään ei tuntunut pahalta ja tosiaan treeni kulki paljon paremmin kuin olin luullut. Huomenna varmasti kyllä tuntuu... Itse asiassa eilinen balance tuntuu nyt reisissä aika reippaasti. Siitä huomaa, että kun on lihakset olleet levossa, niin ei paljoon tarttee, kun heti kipeytyy. Mutta tästä on hyvä jatkaa taas treenejä! :)

:)

Balance And Lack Of Confidence

Arvatkaa mitä! I'm back! Siis liikunnan parissa. Eilen aloitin kevyesti käymällä aamupäivällä kävellen lähikirjastossa ja kaupassa, josta matkaa kertyi himpun yli 3 km. Ei se mitään vauhtikävelyä ollut, mutta kumminkin. Tämän kokemuksen rohkaisemana päätin sitten mennä illalla balanceen. Tätä olin todellakin odottanut, sillä viimeksi oon tainnut olla siellä helmikuussa. Töissä ollessa en ikinä päässyt sinne, kun miulla oli aina maanantaisin iltavuoro. En mie tiedä, pidättekö minua hulluna, mutta kun aukaisin Viilinkin ulko-oven, tuntui heti niin kotoisalta se tunnelma siellä. Se sali"tuoksu". Tuli semmoinen olo, että tää on miun paikka ja on ihanaa olla takaisin pitkän tauon jälkeen!

Tämä oli miulle eka kerta balancen ohjelmaa 60, ja kyllähän siellä tuli sössittyä. Lisäksi todellakin huomasin, miten on koko kroppa ihan tukossa, kun oon viimeiset 2 viikkoa käytännössä suurimmaksi osaksi vaan maannut. Keskikroppakin turvottaa vielä, toivottavasti alkaa nesteet lähteä liikkeelle kun nyt toivottavasti saadaan aineenvaihduntaan vauhtia. Pitäisköhän ostaa taas niitä vihreä tee -kapseleita?

Mutta se balance! Ihanaa! Vaikka olin jäykkä kuin mikä ja tasapainonkin kanssa oli ongelmia tunsin, miten hyvää tää miun keholle tekee! Melkein pystyin tuntemaan, miten lihakset, solut ja kaikki miussa alkoivat taas herätellä itseään toimintaan ja hyvä olo virtasi koko kropassa. Poikkeuksena oli core-osuus, joka oli kyllä miulle ihan liian rankka. Miun mahan alue ollut niin kovilla, etten vielä pysty ihan täysillä jännittää vatsalihaksia, varsinkaan alavatsasta. Siltaan väännyin kyllä myös, mutta se tuntui vähän pahalta mahassa. Enkä tiedä, miten täydellisesti se muutenkaan onnistui. Loppurentoutuksessa kun ohjaaja kehotti unohtamaan kaikki negatiiviset tapahtumat ja keskittyä positiivisiin asioihin, mie en voinut mitään, vaan itku tuli. Nämä miulle tapahtuneet negatiiviset jutut on niin isoja ja vaikuttavat koko elämään, että niitä ei noin vaan saa katoamaan... Lisäksi itketti sekin, kun kuitenkin kehossa oli nyt pitkästä aikaa parempi olo. Ja kun keho alkaa voida paremmin, tottakai se vaikuttaa mielialaankin, vaikkei viekään suruja pois.

Tänään on sitten se päivä kun palaan salitreenin pariin! On vähän kaksijakoiset tunnelmat. Toisaalta oon ihan innoissani, että jes, oon niin odottanut tätä! Toisaalta pelottaa ja jännittää. Oon nyt niin punkerossa kunnossa (paino on noussut) ja tuntuu tosi kömpelöltä. Jaksanko mie edes mitään punttia nostaa? Se on varmaa, ettei kannata liian rankasti aloittaa varsinkin kun tuo keskikroppa ei vielä ihan salli kunnon lihasjännitystä. Ettei vaan riko itteään. Entä jos mie väsyn kesken kaiken? Väsymys on edelleen aikamoinen, ja voisin nukkua vaikka kuinka monet päikkärit. Oon menossa innolla sinne ja sit jos en jaksakaan? Onneks ollaan sovittu Pian kanssa, että mennään tänään yhdessä, niin ehkä se menee vähän paremmin. Mie vaan niin toivon, että oisin äkkiä siinä kunnossa kuin muutama viikko sitten, että sit taas voisi kehittyä eteenpäin. Mie luulen kuitenkin, ettei se ainakaan yrityksestä jää kiinni!

Itseluottamusta kehiin siis! UGH!

Survival Plan For May

Vähän kuulumisia taas. Vieläkin oon melkolailla lepotoipilas, mutta uskoisin fyysisen olon kohentuvan ensi viikolla huomattavasti, kun huomenna loppuu nuo molemmat antibiootit. Kun pääsen vähän liikkeelle, se varmasti piristää.  Miun selviytymiskeinot on olleet vähän huonot nyt kun en oo päässyt salille purkamaan oloja. Toisaalta nyt jo vähän pelkäänkin sinne salille menemistä, kun oon niin lösähtänyt ja onko miulla enää mitään voimiakaan jäljellä. Juuh, ei miun pitäis tuosta asiasta nyt ainakaan enää mitään uutta stressinaihetta ottaa, mutta väkisin sitä(kin) miettii.

 

Tein itselleni selviytymissuunnitelman tuleviksi viikoiksi, ja se näyttää tältä:

Lukeminen ja tv (nyt taas jaksan paremmin keskittyä näihin ja tekee hyvää elää hetkessä ja jossain ihan muualla kuin tässä todellisuudessa)

Kirjoittaminen ja vertaistuki, jota miulla on onneksi saatavilla

Kun fyysinen kunto sallii, urheilemaan!

Kun fyysinen kunto sallii, pihahommat. Niitä ainakin riittää!

Kaappien siivous kotona. Tätäkin laatua riittää!

Syöminen, ei suruun lohduksi vaan kehoni ravinnoksi ja nautiskelukaan ei ole kiellettyä, kunhan siihen on oikeat motiivit

Lupa levätä. Nukkua päivälläkin jos vaan nukuttaa

Avun ja tuen pyytäminen silloin kun sitä tarvitsen (tää on mulle kyllä vaikeaa!)

Keskusteluajan varaaminen lääkärille, ja sitten yritän unohtaa koko asian siihen keskusteluaikaan saakka (tuskin onnistuu, mutta aina kannattaa yrittää)

Lupa tuntea kaikki tunteet, mitä tulee

Yrittää olla syyllistämättä ja ruoskimatta itseäni. Yrittää pikkuhiljaa antaa anteeksi itselleni vajavaisuuteni. Onnistunkohan siinä koskaan?

Kiitos kaikki ihanat jotka ootte jaksaneet tsempata, vaikka tässä ei ole päässytkään treenaamaan, vaan oon joutunut keskittymään asioiden käsittelyyn ja toipumiseen. <3