sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Härkää sarvista!!

Eräänä päivänä tällä viikolla sattui kauppareissulla silmiini tällainen kortti:

"Kilot kuriin ja kunto kohdilleen!"
Tuo kortti päätyi ostoskoriin ja kotona jääkaapin oveen muistutukseksi. Ihana kissi, jolla niin päättäväinen ilme! Tää viikko on mennyt niiiiin överiksi, etten tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Siis syömisten suhteen. Treenit on sentään menneet suunnitelmien mukaan, mutta tuosta ruokailupuolesta ei kannattane edes sen enempää tässä märehtiä. Tehty mikä tehty, mutta nyt sille on tultava stoppi.


Satisfied??
NOT REALLY!!
Nyt toimin täysin periaatteitani vastaan. Yleensähän mie en kannata mitään totaalikieltäytymisiä tai herkkulakkoja. Nyt tää tilanne on kuitenkin se, että miun on pakko asettaa itseni totaalikieltoon. En tee tästä lakosta kuitenkaan sen pidempää kuin vajaat 2 viikkoa. Meillä on tulossa miun serkun lapsen ristiäiset Vantaalla 28.9. ja mie en ole niitä, jotka haluaa juhlissa kieltäytyä tarjottavista. Tuonne asti siis... ei suklaata, ei pullaa, ei karkkia, ei mitään ylimääräistä höttöä. Ainoa herkuksi luokiteltava sallittu syöminen on proteiinipudding tai proteiinipatukka.

Ja tämä lakko nyt ei tarkoita sitä, että kahden viikon päästä palaan tähän nykyiseen, vaan sitten herkut ovat sallittuja silloin, kun annan itselleni luvan hyvällä omallatunnolla herkutteluun. Tämä täyskielto on nyt siis miun keino päästä irti tästä kierteestä ja parhaiten se onnistuu siis kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla. Samalla systeemillä lopetin tupakoinnin vuonna 2006 enkä ole sen jälkeen polttanut tupakan tupakkaa. Nyt siis ei ole kuitenkaan tarkoitus luopua herkuista ikuisesti, vaan aloittaa sysäys järkevään syömiseen. Miinuskaloreille varmaan pitää ryhtyä myös vähäksi aikaa. Vaa'alla en ole käynyt, en ole todellakaan uskaltanut. Ehkä viikon päästä..?

Tällä viikolla oon huomannut useastakin blogista, että en ole yksin asiani kanssa. Toisaalta eihän tätä toivo kenellekään, toisaalta se taas helpottaa miun itsekriittistä minää, että on niitä muitakin, joille herkkukierre voi jäädä päälle... Mutta niinhän se menee, että elämä on valintoja. Se olen ihan mie ite, joka päättää mitä sinne suuhun menee ja mitä ei. Ei sitä päätöstä tee kukaan muu. Vaikka mie kyllä valjastin miun miehenkin tähän sanomalla sille, että ei anna miulle kaupassa periksi, vaikka kuinka yrittäisin, että jospa nyt yks suklaapatukka... Ei ainakaan nyt kahden seuraavan viikon aikana! Kyllä mie tiiän, että miusta se itsekuri löytyy kun vaan oikeasti haluan.

Onko teillä tässä syksyn aluksi tiedossa jotain muutoksia tai uusia päätöksiä liikunnan tai ruokailun suhteen vai oletteko tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen?

12 kommenttia:

  1. Hahaa I feel u :DD mulla on kans menny ny niin överiksi ihanat kaks viikkoo, mut pistän törkeesti sairastelun piikkiin. Kun ei ole treenannut tai ollut töissä, maannut vain, ei ole ollut nälkä tai edes huvittanut syödä eikä todellakaan ole hutsinut kokata, ja sit on napsinut jotain nopeaa ja erittäin typerää, jota vieläpä sairastelun varjolla hakenut kaupasta eli suklaata, jätskii, sipsiä.. Onpa taidettu poiketa rillilläkin pari kertaa :D ja olo on sen mukainen sekä henkisesti että fyysisesti, maha on niinku pullataikina ja se näkyy. Örfhhh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on pahinta jos joutuu vaan olemaan kotona ja makaamaan, niin sitä helposti sortuu herkuttelemaan. Ja e tuntuu...

      Miun on kyllä silti hirveen vaikea kuvitella, että siun maha näyttäis pullataikinalta! ;)

      Poista
  2. Minulla on myös ollut pieni siivousprojekti keittiön puolella syyskuun ajan! Totaalikieltäytyminen herkuista, juurikin siksi että saa napostelu/herkuttelukierteen poikki. Tosin olen kyllä parit jälkiruoat kitusiini jo vetänyt ;-) Mutta olen silti oikein tyytyväinen saavutukseen! :-) Tsemppiä seuraavalle parille viikolle! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! :) Se on tärkeintä, että itse tietää miten on toiminut ja itse on tyytyväinen saavutukseensa. :)

      Poista
  3. Vaikka mä en kannatakkaan mitään totaalikieltäytymisiä niin aina kannattaa yrittää sillä tyylillä mikä tuntuu hyvälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuten miekin kirjoitin, en ole totaalikieltäytymisten kannattaja. Nyt en vaan nähnyt enää muuta vaihtoehtoa, kun paino on noussut suht lyhyessä ajassa sellaiset 5 kiloa. Ja sen tietää mistä se johtuu: sokerikoukku. Ja sen saa katkaistua vain kieltäytymällä kaikista ylimääräisistä herkuista määräajaksi. Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika. :)

      Poista
  4. Herran jestas tätä sun blogia! Törmäsin tänne vahingossa juuri äsken enkä voi muuta kuin äimistellä suu auki kokemaasi muutosta! Ihan oikeasti, oot ihan supernainen! :) Tsemppiä kauheasti tulevaan, täältä sait just uuden seuraajan! Aivan uskomatonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijaksi! <3 Et arvaa, miten hyvä mieli miulle tuli siun sanoista varsinkin nyt, kun on takapakkia tullut. :) Tällä jaksan taas tsempata hetken eteenpäin. Töitä on edelleen tehtävänä!

      Poista
  5. Tsemppiä, Freyaseni! <3 Siusta on vaikka mihin, myös tuon herkkuhimon taltuttamiseen :) Mietipä vaikka sitä, miten paljon paremmilta ne herkut maistuvat sitten siellä juhlissa kun oot nyt vähän aikaa ilman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Annaseni! <3 Kyllä varmasti maistuu sitten juhlissa paremmalta ja kun on saanut kropan irti sokerikouusta, niin ne syömismäärätkin varmasti on sitten kohtuullisempia. :)

      Poista
  6. Oisko se tää syksy... Mulla ihan sama. Yhen viikon olin herkkulakossa ja meni hyvin, mutta sitten taas... Miunhan siis piti olla jouluun saakka... :D Noh.

    Lopultakin vähän helpotti ja oon logeja lukemassa, enpä muista millon viimeksi koneelta.

    R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jottain sellaista...

      Hmmm... jos haluaa pitää herkkulakon, niin ehkä kannattaa laittaa lyhyempi tavoite kuin monta kuukautta. Niin sitten ei ehkä niin helposti repsahda. Nytkin kun mie laitoin tuon vajaa kaksi viikkoa, niin kun himo iskee, niin on helpompi itelleen sanoa, että kyllä mie kestän kun enää sen ja sen verran jäljellä. Repsahdus on helpompaa, jos ajattelee, että on vielä moooonta kuukautta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...