Never Give Up

Harmittaa. Sain puhelun, ettei minua valittu siihen työpaikkaan, jonka haastattelussa olin perjantaina. Koko viikonlopun oon ollut kahden vaiheilla, että kyllä mie pääsen ja toisessa hetkessä taas varma, etten pääse. No, nyt kävi näin eikä sille mitään voi. :(

Mie jo mietin, että nyt jos koskaan mulla ois oikeus käydä ostamassa suklaalevy. Nyt olisin ansainnut sen lohduntunteen, jonka saisin lempisuklaata syödessäni. Sitten ajattelin, että ei! Tämä on vanhan Freyan tapa käsitellä pettymyksiä. Uusi Freya syö suklaata silloin,  kun sen voi tehdä hyvällä mielellä. Jos nyt sen suklaalevyn kävisin ostamassa ja vetäisin sisuksiini, olo vain pahenisi. Eikä tämä ole todellakaan mikään maailmanloppu, en mie tästä todellakaan lannistu! Tottakai on lupa olla harmissaan, mutta elämä jatkuu ja nyt sitten keskitytään täydellä tarmolla tämän kevään muihin asioihin. 

Taidanpa ottaa vähän rahkaa ja lähteä sitten salille tekemään vähän cardiota. Tänään ei lihastreeniä, sillä huomenna on tiedossa yhteistreenit toisella salilla uuden ohjelmani laatijan kanssa. Haluan säästää kaikki paukut siihen ja saada uuden treeniohjelman hyvään alkuun.

Muutama tunti myöhemmin... Kyllä, se cardio oli parempi vaihtoehto kuin suklaalevy! :) Kävin puoli tuntia juoksumatolla ja puoli tuntia tein crossarilla intervallia. Ihanasti hiki valui ja väsy tuli. Kyllä tää tästä. Nyt odotan oikein innolla huomista treeniä! :)

Nothing Important

Pullakahvit, anyone??

Week 2 / What's New?

Jeps, jospa minäkin alkaisin laittaa tänne viikoittain menneen viikon liikuntasaldon, niin on sitten itsekin helppo seurata eroja ja yhtäläisyyksiä eri viikoilla. Nyt kun on taas HeiaHeiakin käytössä, niin sieltäpä on helppo aina viikon treenit tänne laittaa. Eli minun viime viikkoni näyttää tältä:

Millaiseksi sitten olen ajatellut treeniviikon nyt alkuvuodesta? Kuten eilen kirjoitin, minulla on alkamassa uusi 3-jakoinen saliohjelma. Alustavasti nyt ainakin suunnitelma olisi seuraavanlainen: 1. treeni: selkä ja takaolkapäät, 2. treeni: rinta, hauikset ja ojentajat, 3. treeni: reidet, pakarat, pohkeet. Vatsat pyrin tekemään treenipäivien 1 ja 3 päätteeksi riippuen aina myös siitä, miten treenipäivä sattuu suhteessa BodyPumpiin ja BodyBalanceen (joissa molemmissa on kuitenkin vatsaosuus). Pumpissa olisi siis tarkoitus käydä kerran viikossa, samoin balancessa. Ajattelin balancepäivästä muuten lepopäivää, eli silloin olisi täysi keskittyminen kehonhuoltoon. Sitten viikkoon täytyy tulla yksi täyslepopäivä, jolloin ei ole ollenkaan liikuntaa. Aerobistakin haluan edelleen jatkaa, sillä rasvaa olisi poltettavana. Tuosta salitreenijaosta sen verran, että mulla oli toivomuksena keskittyminen takaolkapäihin ja yläselkään näiden olkapäävaivojen vuoksi. Sinne pitää saada nyt voimaa lisää. Lisäksi tosiaan kuten eilenkin valitin, reidet ja peppu ovat minun heikko kohtani, joita pitää alkaa treenata kunnolla. Onneksi niille tulee jonkin verran hommia myös pumpissa ja balancessa.

Päivät menisivät siis siten, että 3 päivänä sali, 1 päivänä pumppi ja 1 päivänä kehonhuolto = balance. Lepopäivän lisäksi jäljelle jää siis vielä yksi päivä, jonka ajattelin sitten olevan se aerobinen. Se tarkoittaa esim. juoksumattoa ja/tai crossaria tai vaikka jotain ryhmäliikuntaa. Sitä combatia jos joskus saisin lähdettyä kokeilemaan... Rivitanssi ei ollut niin rankkaa, että siitä voisi olla kunnolliseksi aerobiseksi treeniksi (voihan se tietty olla, että jatkossa kovenee) ja katsotaan nyt, pidänkö sen mukana vähän niinkuin ylimääräisenä tässä mukana vai en. Joillekin sali/pumppipäiville sitten tuntuman mukaan aamuaerobista. Ja yläkropan salitreenien päätteeksi voisi sitä 20 min. intervallia jatkaa. Katotaan, miten tällä jaksan mennä ja miten uusi saliohjelma lähtee käyntiin, kun vielä olen käynyt testaamassa sitä ohjelman laatijan kanssa.

Loppuun vielä ihan off topicina kuvaa eilisestä herkkuateriasta, jolla mieheni minua hemmotteli <3

Naudan sisäpaistia, keitettyjä perunoita, punaviinikastike, rucola-punasipulisalaatti :P

Ja jälkkäriksi vadelmarahkaa :P

Not My Cup of Tea?

Nonnih, nyt olis treeniviikko pulkassa. Alakroppaa siis tänään ja hmmm, kuten aina, se ei sujunut ihan niin kivasti kuin haluaisin. Miksei aina vois tehdä yläkroppaa? Mie saan aina yläkropasta paaaljon enemmän tehoja irti ja treeni on aina siis tehokkaampi kuin alakropan kanssa. Vaikka senhän pitäisi olla ihan päinvastoin. Minulla on päärynävartalo ja rasva tuppaa kertymään reisiin, peppuun ja lantiolle, ja nehän on just niitä paikkoja, joista se kaikken vaikeinta on saada poiskin. Omenaiset ovat siinä mielessä "onnellisemmassa" asemassa, että se rasva lähtee helpommin vyötäröltä. Tosin omenalihavuus on terveydelle vaarallisempaa kuin päärynälihavuus (vatsaonteloon ja elinten ympärille kertyvä rasva). Mutta siis, eksyinpä taas vähän aiheesta. Eli minun siis nimenomaan pitäisi tehostaa tuota alakropan treeniä, koska se on mulla se suurin ongelma-alue.

Vielä ihan reippaana salille lähdössä!

Enitenhän se on kiinni siitä, mistä aina itse paasaan: uskalluksesta ja omasta halusta ja tahdonvoimasta. Pitäisi vaan uskaltaa. Salilla minulla on ajoittain vielä todella huono itsetunto, varsinkin just alakroppapäivänä. 

Nyt mulla onkin oikein huipputilaisuus edessä! Blogini lukija teki minulle ehdotelman 3-jakoisesta treenistä, sain sen jo sähköpostilla. Tuo tämänpäiväinen noudattaakin jossain määrin jo sitä ohjelmaa. Vähän kauhistuin kun näin sen, minulle niin paljon tuntemattomia juttuja. Sovimmekin, että menen jonain päivänä hänen salilleen ja katsomme niitä yhdessä. Ja tarvittaessa hänkin tulee käymään minun salillani kanssani. Harmi, ettei me treenata samalla salilla, samassa kaupungissa sentään asutaan :). Jospa se siitä lähtisi, kun joku oikeasti on vähän "perään katsomassa". Kiitos R! <3

Nojoo, tänään mulla ilmeisesti ei energiat muutenkaan ole ihan kohdillaan, kun on aika vetämätön olo. Kävimme saunassakin kun tulin salilta, ja minun piti lopettaa kesken, kun jäähdyttelytauolla alkoi huimata. Loppuilta meneekin syöden hyvää ruokaa (mies tekee naudan sisäpaistia punaviinikastikkeessa) ja rentoutuen.

Serious Shopping

Tänään on ollut jännittävä päivä. Paljastan nyt, että kävin työhaastattelussa. Olen tiennyt tästä jo pidempäänkin, mutten ole oikein uskaltanut ottaa asiaa "julkisesti" esille. Ensi viikolla pitäisi tietää, kuinka Freyan käy. Tulee piiiitkä viikonloppu odotella lopputulosta. Voi kun niin toivon, että pääsisin! Pitäkääs miulle peukkuja! :)

Haastattelun jälkeen piti lähteä rentoutumaan... ei, en mennyt syömään suklaakakkua! Enkä myöskään salille, sillä aamulla kävin jo juoksemassa. Menin shoppailemaan! Siellä vierähtikin pari tuntia. Löytöjä: Shock Absorberin treeniliivit (miun kaikki urheiluliivit on tuota merkkiä, ehdottomasti loistavaa laatua!), Actuellen normiliivit (ale 50%), Icepeakin sammarit (ale 40%), Maybellinen mascara sekä Cubuksesta treenitoppi ja perustoppi. Cubuksen treenivaatteet on miusta aika hyviä hintaansa nähden, tuokin toppi maksoi vain 9,90 €. Ja perustoppi alesta 2,90 €. Not bad. Nyt kun on tuhlattu, niin toivottavasti niitä töitäkin tulee! :)

Cubuksen treenitoppi edestä ja takaa, alla uudet SA-liivit. Ja kaupan päälle selkäröllykät, anteeks...

Cubuksen perustoppi ja Icepeakin ruskeat sammarit, koko 38!! :)

Oukei, tämä on olevinaan treeniblogi, mutta kiva on aina esitellä uusia vaatteita, eiks niin? :) Mutta olen mie tällä viikolla salillakin käynyt. Itse asiassa joka päivä! Maanantaina oli lepopäivä, mutta balancessa kävin. Tiistaina kävin pumpissa. Keskiviikkona oli rivitanssin vuoro ja päivällä tein lisäksi lumityöt, ja omakotitalon pihan kolauksen voi kyllä laskea treeniksi! Ainakin jos on paljon lunta. Mulla meni urakkaan 1h 10min., joten ihan kelpo treenistä se käy. Eilen kävin tekemässä salilla yläkropan ja arvatkaa mitä! Olin niin fiiliksissä siitä treenistä! Pystyin nostaa painoja muistaakseni joka liikkeessä, polte tuntui koko yläkropassa ja kotona olin ihan naatti. Vedin siihen treenin päälle vielä 20 minuutin intervallin ja loppuilta menikin kotona siitä palautuessa. Miun vaan pitää näköjään uskaltaa, se on se avainsana. Kyllä mie pystyn, kun vaan uskallan yrittää! Tänään muuten ostinkin itselleni treenivihkon, jota alan kuljettaa salilla mukana. En ole aiemmin käyttänyt sellaista, ja joskus ottaa päähän kun en muista mitä painoja ja monta toistoa olen viimeksi tehnyt. Nyt vaan kaikki ylös, niin kyllä muistaa! Ja yrittää seuraavalla kerralla pikkuisen enemmän! 

Tänä aamuna olin aika väsyksissä. Mies sanoikin, että ehkä siun pitäis jäädä nukkumaan että oot pirteenä haastattelussa. Se kyllä houkutteli, mutta ajattelin silti lähteä juoksumatolle, kun olin eilen niin päättänyt. Eka 20 minuuttia oli tuskaa ja päätin, että puoli tuntia riittää jos en jaksa. Mutta sitten 30 minuutin kohdalla ajattelin, että 10 minuuttia vielä! Siitä sitten etenin 5 minuutin tsemppauksilla, kunnes se tunti olikin täynnä. Oli aika hyvä fiilis, 8 km juostu tyhjällä vatsalla heti aamusta, ei miusta niin kamalan huonosti. Vaikka ois kiva joskus se kymppikin jaksaa...

Tämmöistä tänne, jotenkin ollut vähän haipakka viikko. Huomenna pidän kyllä lepopäivän ja sunnuntaina taas salille sitten. 

Have a great weekend gals n' guys! ;)

Questions (And Some Answers, Too)

Wait... What???

Nyt seuraa vastauksia kysymyksiin, joita olen saanut koskien painonpudotusprosessiani. Pari näistä kysymyksistä olen saanut Facebookin puolella, jossa julkaisin viime viikolla tämän kuvan tsempiksi kaikille uudenvuodenlupauksen tekijöille. Laitoin nyt nekin kysymykset tänne. Kiitos kysymyksistä, ja aina saa kysyä, vastaan mielelläni! Pidemmittä puheitta:

Miten jaksoit kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Miten vastoinkäymiset ja haasteet?

Minulla on selkeä syy, miksi halusin pudottaa painoa. Halusin terveemmäksi ja voida paremmin. Minulla oli todettu korkea verenpaine ja ajattelin tuolloin (aloitin siis v. 2007) 28-vuotiaana, että vielä ehdin hyvin laihtua ennen 30-vuotispäivää. Myös vuotta aiemmin onnistunut tupakanpolton lopetus antoi hiukan lisäuskoa sille, että voisin onnistua tässäkin. Olin myös täydellisen kyllästynyt omaan ulkomuotooni ja siihen, että oli vaikeaa löytää kivoja vaatteita. Sittemmin tulevat häät (kesällä 2009) olivat hyvä motivaattori. Minulla on kannustava perhe ja ystävät, jotka ovat tukeneet minua koko ajan, ja ilman sitä tukea onnistuminen olisikin ollut vaikeampaa. Parhaiten jaksamiseen kuitenkin auttoivat tulokset. Kun tulosta alkoi tulla, se kannusti jatkamaan ja tähän jäi tavallaan koukkuun. Sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” pätee siis painonpudotuksessakin, niin hullulta kuin se kuulostaakin. :D

Vastoinkäymisiä on ollut, kuten n. 20 kg:n paluu häiden jälkeen. Siinä oli osansa polvitapaturmasta johtuvalla liikkumattomuudella, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Lopulta huomasin taas, että se on itsestäni kiinni, haluanko antaa kaiken työn mennä hukkaan ja palata entiseen. Vastaus oli tiukka ei ja siitä se taas lähti. Yleensäkin nykyään vastoinkäymiset ja haasteet painonpudotuksen saralla saavat yrittämään enemmän. Ensin tulee aina se lamaantumis- ja itseinhovaihe, kuten voinee lukea parista tekstistäni nytkin joulun jälkeen. Sitä seuraa kuitenkin päättäväisyys, että kyllä täältä vielä tullaan! Se on puhtaasti asennekysymys ja se on vain ja ainoastaan itsestä ja omien korvien välistä kiinni!

Miten asetit tavoitteita?

Ihan aluksi aloitin pelkällä liikunnalla: pari kertaa viikossa salille ja keppijumppaa. Syömiset olivat vielä vähän niin ja näin, oli vaikeaa alkaa muuttaa sitä puolta. Eikä se paino oikeastaan pelkällä liikunnalla alkanutkaan pudota. Keväällä 2008 otin Kalorilaskurin käyttöön, ja sitten alkoikin tapahtua. Tuon kevään aikana paino alkoi toden teolla pudota ja pystyin eri tavalla asettamaan tavoitteitakin. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista tyyliä, että ”siihen mennessä sen ja sen verran pudotettuja kiloja”. Tuollainen ei oikein toimi minulla. Vuonna 2009 meillä oli 3kk:n USA-”komennus”, ja siellä tavoitteeni oli pitää paino niin, että mahdun palattuani hääpukuuni. Se tavoite oli pakko pitää, koska häät olivat muutaman viikon päästä kotiinpaluusta. Ilman tuota tavoitetta olisin varmasti siellä lihonut enemmän. No, se lihominen tapahtui sitten vasta häiden jälkeen...

Minkä avulla olisit aiemminkin onnistunut, jos olisit sen etukäteen tiennyt?

Jos olisin alkanut jo aiemmin kiinnittää huomiota syömisiin. Kalorilaskurin avulla. Ja jos olisin jo aiemmin nostanut itseni sieltä itsesäälikuopasta sohvanpohjalta sipsinmurujen alta ja kovistellut itselleni, että tää on vain ja ainoastaan tahdon asia eikä tälle voi kukaan muu tehdä mitään kuin sie ite! :D

Oliko jotain dieettiä/ohjelmaa?

Ei varsinaista dieettiä, seurasin vain syömisiä ja liikkumisia Kalorilaskurilla. Viime keväänä pidin 6 päivää Easy Diet -pussikeittokuuria, jonka aikana putosi 3 kg. Ei ollut miun juttu. Olin ihan voimaton enkä jaksanut edes salille raahautua. En usko tuollaisiin dieetteihin, kyllä se tasapainoinen ruokavalio ja liikunta on avainasemassa pysyvään painonpudotukseen, ei mitkään poppakonstit. Onhan se nähty ja koettu.

Miten itsetunto on muokannut sinua naisena? Siis psyykkisesti?

Onhan se itsetunto tietysti noussut laihtumisen myötä. Koen sen tärkeänä, että saan ja voin pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluan. Se on varmasti jokaiselle naiselle tärkeää. Lihavana kuvittelin, että sellaiset asiat eivät ole minulle tärkeitä. Valehtelin itselleni. Lihavana ajattelin, että jos en kelpaa läheisilleni tällaisena kuin olen, se ei ole minun vikani. Valehtelin itselleni. Kyllä minä kelpasin läheisilleni sellaisenakin, mutta itselleni en kelvannut. Vaikka uskottelin toista. Kun läheiset olivat huolissaan terveydestäni, ajattelin vain, että he eivät hyväksy minua, vaikkei se niin ollut. Olin epävarma omankin mieheni kanssa, vaikka hän rakasti silloinkin minua sellaisenaan. Olin niin epävarma itsestäni ja omasta kehostani, että olin mustasukkainen älyttömistäkin jutuista. Psyykkisesti siis on tapahtunut paljon, ja parempaan suuntaan. Onnistumisten myötä itsetunto on noussut ja ajattelen monella muullakin elämänalueella, että pystyn tähän. Tai yritän ainakin niin kauan, kun on mahdollista. Toki tunnen itseni myös naisellisemmaksi ja vaateshoppailu on ihanaa! Olen edelleen hurjan itsekriittinen ja siitä tuskin koskaan pääsen, ja ehkä minulla on vielä tekemistä kehonkuvani kanssa muutenkin. Tai ei edes ehkä, vaan on.

Päästitkö sinä psyykkisesti irti jostakin kun luovuit kiloistasi, ja jos, niin missä vaiheessa?

En ole ihan varma, että missä vaiheessa. Mutta oli huojentavaa jättää se ”korvaan kuiskuttava piru” harteilta, joka sanoi ettet pysty etkä jaksa kun olet niin lihava eikö kukaan voi tykätä sinusta oikeasti. Näytin myös mielessäni pitkää nenää kiusaajilleni, jotka kouluaikana vuosien ajan piinasivat pyöreydestäni. Se on ollut oikeastaan suurin läpimurto koko prosessissa, että olen tajunnut, että en ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan ja että olen oikeasti tehnyt ihan valtavan työn ja sen tunteen avulla jaksan puskea läpi monen muunkin vaikeuden. Olen jankuttanut sitä, että painonpudotus on paljon päänsisäinen juttu, ja minulle se on todella ollut sitä. Se on vaikuttanut niin paljon ihan koko elämääni.

Mitkä olivat eniten käyttämäsi ruoka-aineet painonpudotuksen aikana?

Minulla ei ollut mitään tiettyä ruokavaliota, vaan laskin kaloreita. Sanoisinkin vinkiksi suuren painonpudotuksen aloittajille, ettei aluksi kannata kiinnittää liikaa huomiota siihen mitä syö, vaan miten paljon. Tai tämä toimi ainakin minulla. Kalorilaskuri oli siis apuna, jonka avulla sain päivittäin pidettyä haluamani kalorivajeen. Isolla painolla sai silti syödä aika paljon, vaikka vaje olisi ollut 500-700 kcaliakin. Nyt ei enää moinen onnistuisi... Mikään ruoka ei ollut kiellettyjen listalla. Aiemmin kun olin kokeillut laihduttamista totaalikieltäytymisellä herkuista, ne tyssäsivät ihan joka kerta. Kohtuudella kaikkea. Vasta viime vuonna, kun painoa oli pudonnut reilut 30 kg ja halusin alkaa panostaa lihaksenkasvatuspuoleen, aloin kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi proteiininsaantiin jne. Tottakai alussakin sitä piti katsoa vähän mitä söi eikä elellä suklaalevyillä, mutta ei kannata lähteä liikkeelle välttämättä sieltä vaikeimman kautta, vaan pikkuhiljaa totutellen. Toisille tietysti sopii paremmin toisenlainen tyyli.

Miten ohitat makeanhimon?

Mikään ei ole kiellettyä, kuten kirjoitinkin. Jos syön suklaapatukan (tai levyn...) se on sitten jostain muusta pois. Tai pitää kuluttaa liikunnalla. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus pitää olla myös päiviä, jolloin kaloreita ei lasketa ja saa syödä vapaasti. Näin mulla. Makeanhimo taittuu myös jollain hyvällä protskupatukalla tai vaikka proteiinipuddingilla.

Kävikö sinulle muuten usein niin, että sellaiset ihmiset, joita et jatkuvasti tapaa, eivät tunnistaneet?

Kävi, ja käy edelleen. Viime aikoina on ollut paljon sellaistakin ilmiötä, että kun olen kertonut laihtumisestani ihmisille, joihin olen tutustunut vasta hiljattain, he eivät ole uskoa minua. Moni on sanonut, ettei osaa kuvitella minua 40+ kg painavampana. Hehe, rakastan sitä fiilistä, kun kerron tästä, kuinka ihmisten leuat loksahtavat :D Ja niin, en ihmettele yhtään. Kun itse katson niitä vanhoja kuvia, en oikein itsekään enää tunnista itseäni niistä. Mutta en unohda koskaan, en koskaan, miltä se tuntui.

Mikä olossasi nyt on parasta?

Lisääntynyt energisyys, aktiivisuus ja jaksaminen. Helpompi olo. Parempi itsetunto. Oloni on varmasti ihan jokaiselta näkökulmalta katsoen parempi kuin painon ollessa kolminumeroinen. En kaipaa siitä ajasta mitään.

What's Up Folks?

Kuvalähde

Kun salimme uusi ryhmäliikuntaohjelma tuli julki, en meinannut ensin uskoa silmiäni, kun keskiviikon kohdalla luki Rivitanssi. Siis täh?? Ensin mietin, että mitähän ne on ajatelleet. Sitten ajattelin, että no nyt mulla on mahdollisuus lähteä sitä kokeilemaan ihan oikeasti! En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta pitkään mulla on ollut mielessä, että tuo on sellainen tanssilaji, jota ois kiva kokeilla. En ole koskaan oikeastaan mistään tanssista välittänyt, zumbakaan ei oikein pidemmän päälle iskenyt. Saa nähdä, tykkäänkö sitten tuostakaan, jos en pysy koreografiassa mukana, mutta saahan sitä kokeilla! Jalat siinä ainakin pääsevät vissiin ihan kivasti hommiin. Tässä vielä fiilistelyn vuoksi muutama kuva vapulta 2009 USA:n Georgiasta, syvän etelän kauniista kaupungista nimeltä Savannah:

Southern style at River Street

Savannah River & Talmadge Memorial Bridge

Savannah History Museum

Freya was here!

Yksi Savannahin upean kauniista puistoista

River Queen

Noniin, se siitä tällä kertaa. Kirjoittelenpa sitten kokemuksia, kunhan olen tuolle tunnille päässyt.

Eilen oli siis meidän salilla ekaa kertaa balancessa ohjelma 59. Ja ihastuin! Oisin voinut jatkaa vielä pidempäänkin sitä. Jotenkin siinä oli nyt sellaisia sulavampia liikkeitä kuin viimeksi ja musiikistakin tykkäsin kovasti. Tosi hyvin sopii miun rintaranka-ongelmalle, kun yläkropan kiertoja ja suuria käsien kaaria oli paljon. Jalkaosiosta pidin myös paljon. Core-osuus oli aika vaativa, ne hooverit. Mie tein ne ihan suosiolla polvet maassa. Nyrkkijutut onnistuivat näin ihan hyvin, mutta niihin "hyppyihin" ei kyllä puhti riittänyt. Varasin jo paikan ensi maanantainkin tunnille, että varmasti mahdun mukaan. Voin vaan kuvitella, miten huippu tuo ohjelma tulee olemaan siinä vaiheessa, kun on paremmin päässyt sisään liikkeisiin ja voi vaan nauttia tekemisestä ja venymisestä kun ei tarvitse enää keskittyä niin tekniikan hallitsemiseen. Venyttelyliikkeitä tuossa muuten oli mielestäni myös enemmän kuin viime ohjelmassa, varsinkin jaloille. Ja se on hyvä!