34

Otsikko viittaa numeroon, joka värittää miun tätä päivää. Siinä on miun ikänumerot nyt taas vuodeksi eteenpäin... Hurjaa... Niin se aika vaan kuluu eikä sille mitään mahda. Ikä alkaa näkyä miulla varsinkin naamassa. Silmien ympärillä rypyt lisääntyvät ja syvenevät, silmäpussit ovat nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Otsassa uurteet syvenevät, samoin nenänpielissä. Miun mies sanoikin joku aika sitten, että oon vanhentunut viimeisen parin vuoden aikana naamasta aika selkeesti. Ja siis tuo ei ollut mikään loukkaus, vaan rehellinen fakta eikä todellakaan pahalla sanottu. Syitä siihen on: isot murheet viime vuosina, mieli ja kroppa on ollu kovilla. Lisäksi tottakai rasvan väheneminenkin vanhentaa, varsinkin just naamasta. Silti oon paljon vahvempi ja hyväkuntoisempi kuin koskaan ennen elämässäni ja tästä on hyvä jatkaa! :)

Freya 34 vee 28.08.2013

Miun päivä menee tänään silti ihan niin kuin muutkin päivät. Aamulla kävin jo salilla ja kohta pitää alkaa valmistautua iltavuoroon. Illalla meinataan miehen kanssa herkutella jollain leivoksilla tms. synttäreiden kunniaksi, mutta siinäpä se. Kyllä meille sitten sunnuntaina on miun ja miehen vanhemmat sekä miun veli tulossa synttärikahveille, jonne aion kyllä jottain ihania leipomuksia väsätä. Mie niin tykkään leipoa, ja aina kun siihen tulee mahdollisuus (= tulee vieraita ja on aikaa leipoa), se pitää käyttää hyödyksi! :D

Miulla oli tämän päivän treeneissä ekaa kertaa rannetuet/siteet käytössä. Ostin ne eilen salilta, Fastin. Vähän säätöä vielä noiden kanssa, että miten kireellä niitä pidän missäkin liikkeessä. Nyt rinta-olka-ojentajapäivänä pidin niitä penkissä, vinopenkissä, pustypunnerruksessa ja Arnold pressissä. Penkatessa miulla meni painot alaspäin... Oon viimeks yrittäny muutama viikko sitten jatkaa sitä 5x5 35 kilolla, mutta nyt en saanu ekassa sarjassa kuin 4 nousua ja tokassa vajaa 3. Vähensin sit painoja 32,5 kiloon ja tein niillä sarjat loppuun. En tiiä sit tekikö nuo rannetuet osansa siinä, vai eikö vaan puhti riittänyt. Vinopenassa sen sijaan sain painoja nostettua! Oon tehny aika pitkään nyt 10 kilon käsipainoilla 3x10 sarjaa, nyt tein ekan sarjan jälkeen päätöksen, että NYT kokeilen niitä 12,5 kilon painoja! Ja sain niillä vielä kaksi sarjaa 8 toistolla! Aiemmin on ollu siinä se ongelma, että on ollu vaikeuksia siinä ekaks nostaa ne painot ylös. Nyt ei ollu sitä ongelmaa ollenkaan. :) Olkapääpunnerruksissakin tuntui olevan hyötyä noista tuista molemmissa liikkeissä. Ojentajissa tein ranskalaisen punnerruksen kahvakuulalla pään taakse, joten siinä en pitänyt tukia. Sit kun teen seuraavan kerran tangolla, niin pitää kokeilla noilla. Eli tämän päivän treeni oli vähän ups and downs -treeni, mutta ihan hyvä maku jäi. Päälle vielä sitten poljin crossarilla 30 minuuttia intervalleja.

Reeni.

Eilen vielä illalla jännäilin, että tuleeko tämän päivän treenistä mitään. Olin nimittäin ensimmäistä kertaa siellä NHS-nyrkkeilyssä! Ja se oli aivan mahtavaa, vaikka olikin hurjan rankkaa ja olin ihan rikkipoikki siinä lopussa. Mutta niin kai se on tarkoituskin :) Aluksi oli lämmittelynä juoksua ympäri salia, jossa oli kaikenlaisia pikku tehtäviä välissä. Sitten harjoiteltiin peilin edessä lyöntitekniikat suoriin, yläkoukkuihin ja alakoukkuihin. Sitten otettiin parit, toiselle nyrkkeilyhanskat ja toiselle pistehanskat. Harjoiteltiin sitten sarjoina 8x suorat, 8x yläkoukut + 8x alakoukut, jonka päätteeksi juoksu salin poikki steppilaudalle, jossa nopea askellus 10 kertaa ja juoksu takas parin luo. Tänä aikana pari, jolla oli pistarit, hyppi haaraperusta. En tiiä, monta sarjaa tehtiin, mutta loputtomalta se tuntui ja hiki lensi! Sitten jossain välissä vaihdettiin parin kanssa toisinpäin. Seuraavassa harjoituksessa asetuttiin rinkiin parit vastakkain nyrkkeilijät sisärinkiin ja pistarityypit ulkorinkiin. Pistarit sai ohjaajalta ohjeet lyöntisarjaan, joka tuli aina kertoa kohdalle tulevalle nyrkkeilijälle. Sitten käytiin koko rinki läpi, siinä sitten tuli paljon erilaisia lyöntisarjoja ja piiitkältä tuntui! Lopussa en enää meinannu jaksaa enää käsiä nostaa ylös ollenkaan. Sit taas vaihdettiin vuoroja. Nyt oli kyllä pistarihommassakin tekemistä, kun joku oli koko ajan paukuttamassa niihin! Lopussa oli olkapäät jo ihan tulessa :) Lopuksi tehtiin vielä vatsoja, siinäkin oli pari ja nyrkkeily- ja pistehanskat apuna. Mieletön treeni, mieletön väsymys, mieletön voittajafiilis ja mieletön tsemppiporukka. Tuonne ehdottomasti uusiksi ensi tiistaina!! <3

Suruja, iloja ja treenejä = Elämä

Jahans ja jeppistä jee, se on taas viikko hurahtanut kuin ihan huomaamatta ohi ja blogi loistaa jälleen hiljaisuudellaan. Mikähän nyt on, kun jotenkin tökkii tää bloggaus? Ei nyt oo jotenkin jaksanut panostaa ollenkaan ja sillon kun ei huvita, on turha alkaa vitsiä tyhjästä vääntämään.

Tällä viikolla on ollut suruakin, kun meidän kissavanhus Donna vietiin lopetettavaksi... Miun vanhemmillahan se siis eleli, mutta meidän kissoista mie puhun edelleen, kun oon kuitenkin niitä ominanikin pitänyt ja molempien kissojen syntymissäkin mukana ollut. Meille jäi sinne siis vielä Donnan pikkusisko Tara, 16 v. Äiti-kissa Minttu lähti autuaammille hiirenmetsästysmaille 3 vuotta sítten. Nyt Donna lepää äitinsä vieressä samassa haudassa, ja myös meidän perheemme koira Bella, jonka kuolemasta on nyt jo 11 vuotta, on haudattu viereiseen hautaan. Perheenjäseniä ja rakkaita ne kaikki on olleet <3

Tässä mie hyvästelemässä Donnaa viikko sitten:

Donna 23.9.1996 - 23.8.2013

Mutta kuuluu tähän viikkoon jotain hyvääkin. Viimeistään nyt on jo varmaa, että miun työt jatkuu! :) Viikon päästä miulla tulee semmoinen 1,5 viikon tauko, mutta sitten taas jatkuu ja ihan kokopäiväisenä tuonne reilusti tammikuun puolelle asti. Ei edes haittaa tuo 1,5 viikon tauko, ihan kiva vähän "lomaakin" pitää, kun koko kesä on kulunut töissä. Työnkuvaani tulee taas vähän uusia haasteitakin, ja jännityksellä ja innolla odotan niitä. Mie vaan tunnen koko ajan enemmän, että oon just miulle oikeella alalla ja on mahtavaa, kun oon saanut ja tulen saamaan vaihtelevaa ja monipuolista työkokemusta. Sehän on vaan etu miulle, vaikka kaikki uusi aina vähän jännittääkin :)

Super! (Kuvalähde)

No entäs ne treenit? Tää viikko on menny pelkästään salin puolella. Mutta sain kuin sainkin vedettyä nyt 4-jakoisen ohjelmani kokonaan läpi tällä viikolla, plus puolen tunnin crossarit yläkroppapäivinä. Taisi olla vasta toinen kerta. Muuten tuntuu olevan hyvä treeni, mutta hauiksille pitää nyt kehittää jotain uutta. On ollu nimittäin takapakkia niissä, pitäny vähentää painoja ja toistoja. Miusta tuntuu, että ojentajissakin tullu vähän takapakkia. En sit tiiä, että vaikuttaako se kun teen ne nyt eri päivinä? Kun aiemmin 3-jakoisella tein kädet kokonaan samana päivänä, kehitys oli nousujohteista. Tietysti nyt uusi treenijakokin voi vaikuttaa tuohon käsilihasten jaksamiseen, kun ne tulee kuitenkin aina treenissä viimeiseksi. Noooo, kattellaan nyt vähän aikaa miten tää sujuu. Viikon kaksi vikaa treeniä meni siskon kanssa ja oli taas hyvä saada vähän vinkkejä. Esim. viparit taakse -liikkeen tajusin nyt vasta ihan oikein ja kyllä sain vähentää painoja, kun ennen heiluttelin vaan vähän sinnepäin ;D Koko kropan jumin oon kyllä saanut tällä viikolla aikaiseksi, kun oli 2 viikon totaalitauko liikunnasta sen flunssan takia. Nytkin toivon täällä sohvanpohjalla, että jalat ois huomenaamulla jo siinä kuosissa, että kärsii mennä tekemään jalkatreeniä.

Meidän salilla alkoi viime tiistaina uusi jumppa: NHS Nyrkkeily: Tehokkaan vauhdikas koko kehon jumppa. Hyvä niska-ja hartiaseudulle. Tunnilla tehdään nyrkkeilylyöntejä ja lihaskuntoliikkeitä. Välineinä mm. nyrkkeily- ja pistehansikkaat. Kesto 1h. Kuvaus Viilingin sivuilta. Tuota aattelin mennä kokeilemaan! En vielä tiedä, menenkö jo ylihuomenna vai vasta seuraavalla viikolla. Hitsi kun sit lisäksi haluun jatkaa combattiakin, joka on keskiviikkoisin (haha, tällä viikolla en kyennyt edes sinne kun oli lihakset niin kipeinä!). Ja ne salit neljä kertaa viikkoon. Too much? No, kun nyt ensin käyn testaa tuota nyrkkeilyä, että sopiiko se miulle.

Tämmöisin miettein näin sunnuntaina.

Meneekö teillä yleensä miten pitkään uuden treeniohjelman "sisäänajossa", että se alkaa tuntua omalta ja että jotain kehitystäkin tapahtuu?

Treeniviikon aloitelma

Jees, 2 viikon tauon jälkeen tänä aamuna pääsin vihdoin salille! Kyllä intoa riitti, olin jo henkisesti ollut ainakin viikon ajan valmis treeneihin, mutta halusin potea sen flunssan pois ihan kokonaan ensin.



Vihdoin salille, jee!

Aloitin treeniviikon jalka-vatsatreenillä. Nyt tein kakkosjalkatreenin, koska sitä en oo päässyt tekemään kuin vasta yhden kerran. Oon aina aloittanut 1. treenillä, ja sit kun en menneinä viikkoina ehtinyt sitä neljättä kertaa salille (tästä pääsee katsomaan miun treenijakoa, joka nyt toivottavasti vihdoin pääsee kunnolla vauhtiin), jäi tuo toka jalkapäivä aina tekemättä. Nyt siis vaihdoin toisin päin.



Tällä mentiin.

Ajattelin aloittaa vähän tunnustellen, ja siksi teinkin nyt niin, että jätin prässissä painot vähän vähemmälle ja tein pidempiä sarjoja. Se tuntuikin olevan ihan hyvä vaihtoehto nyt varsinkin, kun sain kaikki neljä sarjaa puhtaasti läpi 12 toistolla. Ehkä ensi viikolla sitten lisää painoa ja lyhyempää sarjaa taas.



Tuskahhh.

Nyt tein toista kertaa vasta tuota lantionnostoa tangolla. Te, jotka ootte tuota tehneet: mihin kohtaan te tuon tangon asetatte? Miusta kun tuntuu, että paras tuntuma sinne pakaraan tulis just lantion päältä, mutta ai että kun se painaa lonkkaluita niin kipeesti! Nytkin sain varmasti komeat mustelmat aikaiseksi niihin kohtiin... Vatsankaan päältä ei kyllä tuntunut oikein hyvälle, ja siitä tuo liike kävi miulla polvitaipeiden yläpuolelle takareisiin eikä enää pakaroihin oikeastaan ollenkaan... Pitää varmaan vielä hahmotella sitä oikeaa paikkaa pelkällä tangolla ensi kerralla ennen sarjojen aloitusta.

Lähentäjät ja loitontajat taljassa kyllä tekivät myös tehtävänsä. Ylipäänsä oli vähän sellainen fiilis, että lihakset oli melko tukossa. Ei ollu heleppo treeni ei, ja pelottaa miten jumiin nyt menee töppöset tästä.



Enää ei paljon naurata. Vielä sumokyykyt ja
vatsat edessä, ja tässä vaiheessa maha kurisi nälkää.

Treenijuoman jämät (FAST Intra Workout)

Huomenissa siten olis vuorossa rinta, olkapäät ja ojentajat. Innolla ja kauhulla odottaen! ;)

Reipasta reeniviikkoa itse kullekin! :)

Kaloreista ja niiden laskemisesta

Miulla ei ole edelleenkään mitään treenijuttuja kirjoitettavaksi. Sen verran limaa vielä tuntuu olevan hengitysteissä, ettei salille kannata mennä keuhkokuumetta hankkimaan. Josko jo ensi viikolla? Turhauttaa, kun kuitenkin on se kreatiini menossa. Jos oisin tiennyt, että näin pitkä treenitauko tulee, oisin kyllä sen keskeyttänyt. Mutta en sit tehnyt sitä, kun aattelin koko ajan, että pari päivä enää ja sit salille.

Kroppa tuntuu löysältä ja paino on karseat 69,7kg. Mie en ala, jos se kohta alkaa seiskalla, en halunnu sitä lukemaa enää vaa'alla nähdä. Varmasti nyt osansa tekee tuo kreatiini kun kerää nestettä lihaksiin, mut lihakset ei kuitenkaan tee työtä.

Ajattelinkin nyt kirjoitella mietteitäni kaloreista ja varsinkin niiden laskemisesta. Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että on jotenkin "väärin" tai epänormaalia punnita ruokansa ja laskea kaloreita. Että se ois liian pitkälle menevää kontrollointia. Että vain syömishäiriöiset tekevät niin. Ei se kuitenkaan ole ihan noin mustavalkoista. Mie punnitsen ruokani ja lasken kaloreita nykyään oikeastaan tottumuksesta. Kun oon tehnyt sitä jo yli viisi vuotta, siitä on tullut tapa. Se ei kuitenkaan miun kohdalla ole sillä tavalla orjuuttava, että en voisi pitää "kalorivapaita päiviä tai viikkoja", niin kuin mie kutsun aikoja, jolloin en merkkaa syömisiä ja kuluttamiani kaloreita Kalorilaskuriin. On miulla ollut joskus viikkojen ja pari muutaman kuukaudenkin taukoa. Nyt kesälläkin merkkailu oli sattumanvaraisempaa. Mutta. Ne seuraukset yleensä ovat sitten nähtävissä. Vaikka mie melko tarkkaan tiedän, paljon suunnilleen mikäkin ruoka sisältää kaloreita ja paljon mitäkin voin syödä, on niin paljon helpompaa fuskata, kun sitä ei merkkaa mihinkään ja näe sitä "mustaa valkoisella".

Miun lähtökohdat on tietenkin  siinä painonpudotuksessa. Aluksi olin ihan pihalla siitä, mitä ja minkä verran voin ja pitää syödä suhteessa liikuntaan, että paino putoaa, mutta kuitenkin maltillisesti. Moni on ihmetellyt miun itsekuria isossa painonpudotuksessani, niin se "salaisuus" oli juurikin tuossa kalorinkulutuksen ja -saamisen seuraamisessa ja merkkaamisesa. Kun koko ajan oli kartalla siitä, minkä verran syö ja kuluttaa, oli helpompaa pudottaa sitä painoakin. Ja kiusaukset pysyivät paremmin kurissa, kun ne kaikki oli merkattava sinne laskuriin. Tätä pohdiskellessa katselinkin vuoden 2008 juttuja Kalorilakurista. Se on siitäkin hyvä, kun tosiaan voi mennä takaisin ja katsella, mitä on aiemmin tehnyt ja millainen systeemi on toiminut.

Tässä miun faktoja ajalta 3.3.-3.4.2008:
Paino 3.3.2008: 99,1 kg
Paino 3.4.2008: 94,8 kg => -4,3 kg
Liikunnalla kulutetut kalorit tuona aikana olivat (peruskulutuksen vähennyksen jälkeen) keskimäärin -500 kcal -luokkaa/pvä. En siis liikkunut läheskään joka päivä, mutta liikuntapäivinä kalorinkulutus oli sen verran suurta, että keskiarvo on tuota luokkaa. Syömiseni menivät keskimäärin 1750-2000 kcal välillä/vrk. Kalorivaje kulutuksesta oli keskimäärin n. -700-800 kcal. Kun ravintojakauma katsoo, niin olen saanut proteiinia aivan liian vähän, samoin rasvaa, kun taas hiilareita on tullut liikaa. Mutta tuossa vaiheessa en tuijottanutkaan noita jakaumia, vaan kokonaiskulutus ratkaisi, ja se toimi miulla.

Vertailun vuoksi faktaa helmikuulta 2013:
Paino, keskiarvo 66,2 kg
Liikunnalla kulutetut kalorit (peruskulutuksen vähennyksen jälkeen) keskimäärin -350kcal/pvä. Liikuntapäiviä 5-6/vko. Syömiset helmikuussa keskiarvoltaan 1971 kcal/vrk, mikä vastasi kulutusta (vaje siis +-0). Tarkoituksena ei siis ollut pudottaa painoa, vaan alkaa kerätä sitä lihasta kroppaan. Ravintoainejakaumassa merkittävin ero 5 vuoden takaiseen on proteiinin merkittävä lisääminen ruokavalioon. Tämä selittyy osaksi ravintolisillä, mutta kyllä ruokavaliossakin on tuntuvasti enemmän proteiinia, ja myös jonkin verran enemmän rasvaakin kuin 5 vuotta sitten. Hiilarit taas ovat tulleet alaspäin.

Mitä tällä siis halusin kertoa? Miulle henk.koht. kalorien laskemisesta on siis hyötyä. Voin verrata menneitä vuosia ja katsoa mikä on ollut tilanne milloinkin. Ja kun kaipaan suunnannäyttäjää, niin kuin nyt, voin tsekkailla mitä milloinkin oon tehnyt ja mikä on toiminut. Nyt en tietenkään voi enää suoraan verrata tuota viiden vuoden takaista aikaa, jolloin oon painanut paljon enemmän kuin nyt. Silloin kulutin liikunnalla enemmän kaloreita, vaikka ajallisesti liikuin vähemmän kuin esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa. Tämän kevään 2013 aikana kuitenkin suorituskykyni salilla parani ja sain lihaksia kroppaan. Syyhän näkyy suoraan Kalorilaskurissa: söin tarpeeksi ja sain proteiinia paljon, ja lisäksi tietysti kävin siellä salilla monta kertaa viikossa. Nyt siis kallistuisin kuitenkin enemmän tuolle tämän vuoden systeemin kannalle. Haluan edelleen sitä lihaskasvua. Mutta samalla haluan kyllä polttaa tätä rasvaakin pois.

Vielä on mietittävä hiukan, miten sen teen. Kauheasti en voi tiputtaa kaloreita alas, jotta jaksan. Kyllä niiden pitää pyöriä tuolla 2000 kcalin pinnassa silloin, kun pääsen taas kunnon treenirytmiin. Kai se vaan on siis edelleen se aerobinen, mihin pitäis jaksaa salitreenin lisäksi panostaa. Eli aina yläkropan treenin jälkeen 30 min. crossaria + 1x combattia /vko. Oisko riittävä?

Tämän postauksen kirjoitin omia ajatuksiani selkiyttääkseni, mutta myös avuksi painonhallinnan kanssa kamppaileville. Laitoin ihan konkreettisen esimerkin mikä miulla on toiminut. Tapojahan on monia, ja tuossa näkyy numeroina esimerkki miun painonpudotuksesta yhden kuukauden aikana, kun sitä painoa vielä oli 30 kiloa enemmän kuin nyt. Kyllä sen painon saa nopeamminkin putoamaan, mutta se on sitten jokaisen omalla kohdallaan mietittävä, onko se järkevää ja kannattavaa.

Mitäs ajatuksia lukijoilla herää ruokien punnitsemisesta ja kalorien laskemisesta?

Metsän tyttö tahdon olla...

Silmissä pyörii pieniä sinisiä palloja. Joo, just lopetin eilen kerättyjen mustikoiden siivouksen ja pakastamisen (n. 8 litraa), ja siihen sain kulumaan reilut 5 tuntia. Huhhuh. Mutta onpahan nyt tehty ja pakkasessa nyt about 13 litraa tuota meidän ikiomien metsien tarjoamaa terveysherkkua. Lisäksi mansikkaa siellä on 10 kg ja vattua enää valitettavasti vain muutama litra jäljellä. Mutta kyllä noilla jo ainakin ens vuoden puolelle pärjätään ;) Ja jos hyvin käy ja aikataulut saadaan sopimaan, niin tarkoitus olisi vielä syksymmällä lähteä karpalosoille!

Tässä teille sitä POSETUSTA! ;D

Kyllä eilen tuolla metsässä kyykkiessä huomas selkeesti, että ei oo täti vielä ihan kunnossa. Kyllä tää flunssa vielä vähän päällä on, mutta hinku saada sitä mustikkaa lisää pakkaseen voitti ja niin me sitten miun miehen ja veljen kanssa ajeltiin syvälle pohjoiskarjalaiseen korpimaisemaan ämpäreinemme ja poimureinemme. Mie kyllä niin rakastan suomalaista metsää! Se rauha ja hiljaisuus, ja ikiaikaiset käkkyräiset, paksurunkoiset männyt... Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet. Harmi kun Suomessakin alkaa tuollaiset aidot vanhat aarniometsät olla harvinaisuuksia ja nuoret talousmetsät valtaavat alaa. No, se on raha mikä puhuu, valitettavasti se on niin.

Huomenna sitten taas töihin. Tämän päivän oon lepäillyt tuon mustikansiivousurakan lisäksi, ja kyllä mie jo työkunnossa oon. Treenikunnossa en kyllä valitettavasti oo vieläkään. En uskalla kyllä ottaa mitään jälkitautiriskiä, vaan aion mennä salille vasta, kun tämä räkäisyys on kokonaan ohi. Kun nyt vaan loppuis nopeesti, miulla on kieltämättä jo aika kova hinku päästä normaaleihin treenirutiineihin kiinni. Ja kun on nyt useempi viikko takana tällaista epäsäännöllistä treeniä, niin se ottaa taas oman aikansa, että pääsee sisälle siihen normirytmiin. No, kesä on aina vähän tällaista aikaa, että elämä on epäsäännöllisempää.

Loppuun vielä metsän emännälle Mielikille osoitettu vanha "rukous", jotta metsä olisi myötämielinen marjastajallekin antimissaan:

Siniviitta, viidan eukko,

mieluinen metsän emäntä!

Anna tie, avaa portti

minun metsällä käydessäni.

(Wikipedia)

Miksi treenaan?

Treeniblogeissa on viime päivinä pohdittu "posekuvia" ja kuvaamista salilla ylipäänsä. Omat näkökulmansa ovat tuoneet esille ainakin Hanna, Pia ja Petra. Ite oon tästä sitä mieltä, että jokainen julkaiskoon blogissaan millaisia kuvia haluaa, se ei oo miulta pois. Ei miun ole mikään pakko seurata blogia, jos sen kuvat ärsyttää. Yleensä mie tykkään blogeista, joissa on kuvia. Miusta on kiva nähdä, minkä näköisiä ihmisiä blogitekstien taakse kätkeytyy, ja kyllä se bloggaajan persoonakin välittyy paremmin, jos vähän on hajua bloggaajan ulkoisesta olemuksesta. Ja treeniblogeihin kuuluu miusta ne hikiset irvistyskuvat, ja kyllä, myös ne posekuvat! Joskus voi tietty hehkuttaa uusia treenivaatteita vähemmän hikisellä ilmeellä :D. Treeniblogissa miun mielestä "saa" olla silti muitakin kuin treenikuvia, jos bloggaaja kirjoittaa muustakin. Eihän meidän elämät ole pelkkää treeniä ja on mukava nähdä myös muita elämänmakuisia kuvia. Rehellisesti sanottuna blogi ilman mitään kuvia on miusta vähän tylsää luettavaa. Kuvat tukevat ja katkaisevat tekstiä miusta kivasti.

Vähemmän onnistunut posetus :D :D

Mutta lähinnä mie nyt aattelin kirjoittaa kuitenkin siitä, mikä on miun visio ja varsinkin missio tällä hetkellä. Miksi mie treenaan, mitä haluan, mitä tavoitteita miulla on? Suvi julkaisi eilen tosi hyvän tekstin siitä, miten aina joku toinen tekee paremmin ja kuinka kaikilla muka-pitäisi olla sama tavoite:

Blogeissa tuntuu olevan päällä käsitys, että kaikki meistä tähtää siihen supertimmiin kroppaan ja että salaisesti meistä jokainen haluaa rasvaprosentin 16 ja six-packin. -Suvi

Vanessa Tib

Joo, olisi miustakin kiva saada tuollainen kroppa kuin Vanessa Tibillä. Mutta, rehellisyyden nimissä, ei se ole todellakaan miun tavoite. Oon realisti: ei näillä geeneillä eikä näillä tottumuksilla. Mie oon kyllä melkoisen armoton ja perfektionisti itteeni kohtaan, mutta tuollaisen kropan saavuttaminen on jo utopiaa, not gonna happen! Ja miksi pitäisikään? En mie oo koskaan hinkunut miksikään malliksi tai puhumattakaan jostain kisalavoista? Nuo naiset on noissa kuvaustilanteissa kireimmillään dieettien päätteeksi, ei nekään näytä tuolta 365 päivänä vuodesta. Toiseksi: tuskin kovin moni liikkuu moisissa pikkupikkuvaatteissa ympäriinsä lihaksiaan esitellen varsinkaan näillä leveyasteilla kuin korkeintaan kesäkuumalla uimarannoilla. Kuka tuota kroppaa näkee talvipakkasella paksujen villapaitojen ja toppahousujen alta? Okei, pointtihan on se, että tätä tehdään itselle, ei muille. Siinäpä se raja sitten ehkä meneekin sen suhteen, mitä tavoitteita kullakin on. Koska jos tavoittelet kisalavoja, siun on pakko ajatella myös sitä paljon, että miltä näytät muiden silmissä. Jos teet vain omaksi iloksesi, ei tätä ole pakko ottaa huomioon ja voit tehdä vain(?) sen, mikä itseäsi miellyttää.



Loving THIS!

Miksi mie siis treenaan? Mikä on miun tavoite?

Ylläoleva kuva kiteyttää melko hyvin ainakin tuon treenauspuolen. Oon vaan oppinu rakastamaan sitä tunnetta salilla, kun lihakset tekee sitä työtä ja pystyn voittamaan itseni. Miun lähtökohdat on kuitenkin laihduttamisessa ja sieltä on jäänyt kieltämättä sitä asennetta, että sen painon pitäisi edelleen pudota. Vaikka eihän se niin mene, jos haluaa lihasten kasvavan.

Treeni ja tämä nykyinen elämäntapani muutenkin on myös tapa hallita. Miun elämässä vallitsee sellaisia isoja asioita, joiden muuttamiseksi mie ite en voi juurikaan tehdä. Joiden eteen kuitenkin on tehtävä isoja päätöksiä ilman, että lopputuloksesta on mitään varmuutta. Asioita, jotka ovat useimmille melkeinpä itsestäänselvyyksiä, että ne tapahtuvat sitten kun on oikea aika. Kun en itse pysty hallitsemaan yhtä tärkeimmistä asioista elämässäni, oon kohdistanut tuota kontrollointia sitten tähän kehonmuokkaukseen. Tämä on sentään asia, johon vain mie ite voin vaikuttaa. Joo, eli jos langat ei oo miun käsissä, mie hermostun.

 

Tärkein syy treenaamiselleni on kuitenkin se, mitä siitä on seurannut. Terveempi ja aktiivisempi kroppa, parempi mieli. Ykkösenä tulee siis terveysaspekti. Kakkosena silti se ulkonäkö. Kun oot ikäsi kuullut olevasi lihava (vaikken oikeesti ees lapsena ollut, silti kiusattiin koulussa siitä), niin se jättää jälkensä. Ja ulkonäkö on itelle tosi herkkä asia. Hirmu vaikea on itseänsä nähdä kauniina tai ok-kroppaisena. Silti yritän antaa itelleni armoa ja kehua, jos joskus peilistä ei tuijotakaan se lihava valas, vaan ihan kivannäköinen 3-kymppinen nainen. Hirmu vaikea on myös ottaa vastaan kohteliaisuuksia toisilta. Tärkeimmät tavoitteeni ovat siis terveyden ja ulkonäön paraneminen ja ylläpito. Sekä itseni voittaminen!

Tiiän, että ite sorrun liikaa vertaamaan itteeni muihin. Toisilla on aina timmimpi kroppa, ne jaksaa käydä enemmän lenkillä tai jumpassa ja nostavat enemmän penkistä kuin mie. Tää ajattelutapa pitäis todellakin lopettaa kokonaan ja tehdä oman kehityksen ja jaksamisen mukaan. On sitä paitsi ihan hullua verrata itseään 10 vuotta nuorempiin, joilla monella on lapsuudesta asti jotain liikuntataustaa. Niin kuin nyt monella treenibloggarilla on. Mie oon kuitenkin pian 34-vuotias ja oon löytänyt liikunnan elämääni vasta muutama vuosi sitten. Ja ei, nää ei oo tekosyitä velttoilulle, vaan ihan totista faktaa, että ei se kroppa samalla tavalla jaksa ja palaudu kuitenkaan kuin 24-vuotiaan kroppa. Vaikka ite oonkin nyt sata kertaa paremmassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Ja sepä onkin se miun oma historia, johon miun elämä suhteutuu eikä niihin, jotka nyt kaksikymppisinä ovat elämänsä kunnossa.

Samaan syssyyn on todettava kuitenkin myös se, että miun kroppa ei todellakaan anna enää anteeksi samalla tavalla jotain löysäilykausia kuin nuoremmilla. Moni hehkuttaa blogissaan, kuinka löysäily ei näy eikä tunnu missään (ja vilpittömästi: onnea teille!), mutta miullapa näkyy ja tuntuu! SILTI:

Kyllähän se aina ärsyttää, mutta niin kuin Piakin on monesti todennut, jos syöt karkkipussin tai sipsejä, tottakai siitä on seurauksensa. Turha valittaa. Silti mie valitan, se on vähän sitä ittensä ruoskimista. Enemmän oon kuitenkin siirtymässä siihen ajatteluun, että kun mie oikeasti nautin hyvästä ruuasta, suklaasta, viinistä ja oluestakin, niin miksen mie voi tehdä niin aina välillä? Jos kuitenkin perusasiat syömisessä on kunnossa, niin antaa mennä vaan sillon kun sitä herkkua on tarjolla! Pitää osata nauttia hyvistä hetkistä, ja myös herkutteluhetket kuuluvat niihin.

No, tästä nyt tuli ihan kamalan pitkä ja sekava postaus. En tiiä, tajuaako kukaan pointtia tästä. Eli mie olen nyt ite yrittämässä enemmän siirtyä siihen suuntaan, että en vertaisi itteeni muihin, vaan teen treenit sen mukaan mikä miulle on parasta. Edelleen tavoittelen lihaskasvua ja kiinteyttä, se on selvä. Mutta teen sen omilla ehdoillani, tärkeimpänä oman kehon ja mielen hyvinvointi. Voin saada muilta (treenijutuista JA niistä kuvista!!) inspiraatiota ja tsemppiä, mutta pyrin olemaan vertaamatta itseäni muihin liikaa. Me ollaan kaikki yksilöitä. Ja jokainen tehköön niin, minkä itselleen kokee parhaimmaksi, olipa tavoitteena sitten kisalavat tai omaksi iloksi treenaaminen.

P.S. Ja muuten, miun blogin nimessä tuo sana "fit" ei muuten viittaa siihen, että Freyasta tulis fittimimmi just niin kuin esim. tuo Vanessa Tib, vaan se on suora käännös sanasta "hyväkuntoinen".

Sairastuvalta päivää!

Se siitä suunnitelmasta, että tällä viikolla onnistuisi vihdoinkin paluu treenirytmiin. Täällä sitä lepäillään kotisohvalla.

Tällä kertaa peukku alas :(

Maanantaiaamuna jo kurkku oli kipeä, mutta menin silti salille toivoen, että se nyt menis nopeesti ohi ja ois lähinnä allergista (pujo!). Tiistaina alkoi sitten kunnon räkätauti ja eilen aamulla oli jo töihin soitettava, että tämä likka jää nyt kotiin lepäämään. Eilen illalla sitten alkoi rintaa painaa ja yön aikana se vaan pahentui. Tänään on ääni ollu käheenä ja yskittää jatkuvasti ja paineentunne keuhkoissa jatkuu. Ei tarvii olla lääkäri huomatakseen, että on tainnut mennä keuhkoputkentulehdukseksi. Ja se tietää, että tää pitää levätä kunnolla pois ennen kuin lähtee seuraavan kerran urheilemaan. Voi hemmetin hemmetti kun voi olla turhauttavaa!! :(

Salilla maanantaina

Liekö nyt mitään hyötyä edes tuota kreatiinia ottaa, kun en oo salillekaan siis päässyt. Kuitenkin kun viime viikon käytin siihen lataukseen, niin tuntuis toisaalta tyhmältä nyt lopettaa sen käyttö. Voi kunpa jo ens viikoksi paranisin niin, että pääsisin salille. Pahimmillaan tää voi kestää parikin viikkoa, toivottavasti nyt miun kohdalla ei käy niin. Oon kyllä nyt eilisen ja tämän päivän levännyt kunnolla, kattonut Suurinta pudottajaa boksilta ja lukenut. Nyt on Suurimmat pudottajat katottu (miulla oli jemmassa vissiin jotain 8 jaksoa!!), seuraavaks voisi siirtyä Tudorsiin, joita on kertynyt 4 jaksoa boksille. Se hyöty tästä siis on, että ehtii kerrankin katsoa noita kertyneitä tallennettuja ohjelmia! :D

En mie tiiä, ei nyt oo oikeestaan muuta kirjoitettavaakaan. Lauantaina ois tarkoitus kyllä lähteä vielä mustikkaan, toivottavasti sinne edes sitten pääsen. Ei nää tähän mennessä kerätyt vielä riitä mihinkään....

Yleisfiilis: :(

Häähumua ja muita kuulumisia

Ja kesä jatkuu! Mie en oo koskaan tajunnut niitä, jotka alkaa heti heinäkuun lopulla marista, että kesä on ohi ja syksy alkaa. Mitä vielä! Elokuuhan on vielä ihan täydellisesti kesäkuukausi. Vai onko muka nytkään kovin syksyiset fiilikset? Ei!

Noniin. Jospa kuitenkin tässä pikkuhiljaa yrittäisi paluuta blogistaniaan. Heinäkuussa miulta tuli näköjään hurjat kaksi postausta... Ja oon pihalla kuin lumiukko myös seuraamieni bloggareiden vaiheista, ei oo paljon tullu blogeissa pyörittyä. Ehkäpä tää tästä taas.

Kaksi viikkoa sitten me treffattiin Coffee Housessa Annan, Pian ja Mariliin kanssa. Siellä toki kuulumisia vaihdettua ja voinpa sanoa, että tuskin jää viimeiseksi kerraksi, kun tuolla porukalla turistaan. On se vaan niin hienoa, kun oon saanut tutustua viime aikoina ihaniin uusiin ihmisiin. Tuntuu, että muuten näkee ystäviä koko ajan vähemmän ja vähemmän, kun on niin erilaisia elämäntilateita ja vaiheita... Ja on ihanaa, kun on ystäviä joiden kanssa voi höpöttää treenijutuista ilman, että toinen kyllästyy!

Marilii, Pia, mie ja Anna. Kuva Annan blogista.

Pakko jakaa teille myös erittäin hemaiseva kuva miusta mustikkametsässä kaksi viikkoa sitten:



Peräkylän emäntä :D

Viime viikko menikin sitten häähumussa, kun miun pikkusiskon häät oli viime viikon lauantaina. Ihanat juhlat oli, ja kyllä jäi todella upeat muistot! <3 Tämmöinen kampaus miulla oli:

Liukuvärjäyksen teki miun oma kampaaja Heini ja kampauksen hääaamuna teki Heli parturi-kampaamo Teamissä. Olin kyllä supertyytyväinen tuohon kampaukseeni. Juhlalookini kokonaisuudessaan näytti tältä:

Kuva: Risto Takala

Voitteko uskoa, miten iso ja merkittävä asia miulle oli, että mie voin juhlissa pitää hihatonta mekkoa! Ensimmäinen kerta ikinä! Saattaa olla, ettei tuo kauheen imarteleva näky ole vieläkään ja allitkin varmasti lepattivat tanssilattialla, mutta mie en jaksanut siitä välittää. Kerrankin miusta tuntui, että näytän ihan hyvältä enkä tuntenut juhlissa oloani epävarmaksi ja rumaksi. Ihana tunne!

Okei, oon mie parin viime viikon aikana sentään treenannutkin, mutta aika vähiin se on jäänyt. Tällä viikolla en oo käynyt salilla kuin kahdesti ja combatissa kerran. Kreatiinitankkauksen aloitin kuitenkin jo maanantaina ja tarkoitus olis päästä kunnon treenirytmiin ensi viikolla. Mie en oo valitettavasti niitä onnekkaita, jotka vois löysien viikkojen jälkeen onnitella itseään, että enhän mie oo päässyt lösähtämään, vaan kyllä se löysäily näkyy ja tuntuu. Miun pitää vaan muistaa, että kyse on myös iästä. En mie pysy samanlaisessa kunnossa kuin 10 vuotta nuoremmat. Kroppa kun vanhenee, se vaatii enemmän ja enemmän töitä pysyäkseen kunnossa. Ja toisaalta sitten taas kremppoja tulee helpommin ja ite oon huomannut, että tosiaan niitä taukojakin tarvii, kun keho ei muuten ehdi palautua tarpeeksi. Joopajoo, miulle tulee kuitenkin jo 34 vuotta mittariin tämän kuun lopulla, en oo mikään nuori flikka enää...

Eilen jalkatreenin jälkeen

Tuosta kuvasta kyllä huomaa, miten plösössä kunnossa nyt oon. Okei, kreatiinilla on taas osansa tuohon mahan turvotukseen, mutta ei se oo pelkästään sitä. Mutta en mie nyt jaksa ees oikein vaalittaa ja välittää tästä, pääasia, että oon saanut kesästä nauttia ja elää niinkuin oon ite halunnut, Syksyllä voi taas vähän enempi kiristellä! Sitä paitsi ehkä on kuitenkin sitä energiaa nyt sit kehossa, kun eilen tein prässienkat! Kyykkysarjan jälkeen tein siis prässissä 80kg*10, 100kg*10, 120kg*8, 140kg*4. Eli se sataneljäkymppiäkin nousi, vaikkakin vain neljästi ja viimeisessä toistossa piti jo käsillä auttaa. Mutta ei huono! Eilen olikin tosi hyvä treeni ja tänään oon menny ankkakävelyä...

Nyt ollaan vielä kohta lähdössä Jokiasemalle ystävien kanssa jätskille.
Rattoisaa sunnuntai-iltaa!