Agony

Vappuaatto 2013

Jooh, täällä vietetään vappuaattoa todella rauhallisesti, lähinnä sohvanpohjalla, yrittäen selvitä fyysisesti ja henkisesti eilisestä koettelemuksesta. Sairaalassa toimenpide ei mennyt kovin hyvin ja nyt olen kahden antibiootin kuurilla, koska minulla on nyt pieni tulehdusriski. Kroppa ja mieli ovat aika murjotut ja tästä tuntuu vaikealta nousta... Salille tekisi mieli niin kovasti, mutta keho tarvitsee nyt aikaa parantua. Ehkä viikonloppuna jotain pientä..?  Hieman helpotan salituskaa lukemalla uusinta FitBody-lehteä. Vai onko se vaan nyt huono juttu kun tekisi itsekin mieli rautaa nostamaan. Liika etukäteissuunnittelu on nyt pannassa, mutta miun luonteella sen välttäminen on aika vaikeaa.

Psyykkisesti olen aika lopussa eikä tulevaisuuden ajattelu nyt onnistu. Pitää mennä päivä kerrallaan...

Weak Week

Heipähei pitkästä aikaa!

 

Täällä on treenit olleet jäissä jo yli viikon verran. Ensin iski flunssa ja sitten muista syistä. Huomenna olisi sairaalassa edessä toimenpide, jonka jälkeen lepäily jatkuu. Tämä viikko on ollut rankka ja vointini on vaihdellut kohtalaisesta heikkoon. Henkisesti on ollut raskasta sekin, kun on niin tehnyt mieli salille, mutta se on ollut kiellettyä. Olen sitten harmikseni sortunut vanhaan syntiini, eli herkutteluun, jolla oon siis ilmeisesti korvannut sitä liikunnan tuomaa hyvänolontunnetta (lohtusyöppö ei pääse tavoistaan?). Toisaalta lääkäri perjantaina sanoi, että nyt saa syödä suklaata niin paljon kun vaan maistuu, pääasia on, että saisin levättyä ja rentouduttua. Stressaaminenkin kiellettiin!

Oon kirjoitellut tuntemuksistani toiseen blogiini, josta asiasta voi lukea enemmän. En ole halunnut lukea muidenkaan treeniblogeja nyt, kun siinä vaan vääntyy puukko haavassa kun ite ei pääse! Anteeksi siis kommentoimattomuuteni kaikille blogiystäville <3  Nyt on kuitenkin ollut täysin prioriteettina oma henkinen ja fyysinen paras mahdollinen vointi tässä tilanteessa. Tiedän, ettei tuleva viikkokaan tule olemaan helppo, mutta kyllä mie täällä pärjään. Mie en ole luovuttaja, vaan täältä vielä tullaan. Sen mie lupaan! :)

Mukavaa alkavaa treeniviikkoa teille muille ja punttailkaa miunkin puolesta!

Sick Days With Books

Mie olen kaatunut sohvanpohjalle elokuvien ja kirjojen maailmaan. Jo torstai-iltana kurkku kipeytyi (huipun treenin jälkeen) ja perjantaina oli jo karmea olo. Menin kuitenkin töihin ja siellä piti sitten soittaa hoitavalle poliklinikalle, että mitäs nyt kun iski flunssa, että jatketaanko lääkityksiä ja edetäänkö normaalisti. Sieltä tuli tiukka liikuntakielto ja lepokäsky. Lisäksi täytyy kiinnittää erityistä huomiota nesteen- ja energiansaantiin. Nyt ei saa yhtään nipistää syömisistä, vaan kerätä tarpeeksi energiaa, vaikka en liikkuisikaan. Täällä sitä on sitten makoiltu viikonloppu, ja syöty ja juotu vettä litrakaupalla. Meneillään oleva kortisonilääkitys (muiden lisäksi) kyllä pakottaa jo sinällään juomaan paljon, kun se aiheuttaa jatkuvaa janontunnetta. Itse flunssaa ei saisi nyt lääkitä muulla kuin Panadolilla. Onneksi miulla on nenäkannu, jolla saan huuhdeltua tukkoisia nenäonteloita!

Pipinä

Nyt on siis treenitaukoa edessä määrittelemättömäksi ajaksi riippuen siitä, miten asiat etenevät. Töihin olen huomenna menossa. On enää kaksi päivä jäljellä ennen reilun kuukauden taukoa. Tiistaina on taas käynti sairaalassa ja se jännittää. Miulla ei siis ole nyt eikä varmasti ihan kohtakaan oikein mitään treenijuttuja jaettavaksi. Blogi on varmaankin sitten hiljaisempi ja saatan kirjotella vähän muistakin jutuista. Ja käydä purkamassa treenittömän elämän surkeutta! ;D

Nyt ajattelin jakaa ajatuksiani kahdesta tänä viikonloppuna lukemastani kirjasta, jotka aiheeltaan liippaavat läheltä toisiaan, mutta ovat kuitenkin ihan eri maailmasta. Toinen kertoo nykyajan vaarallisesta vitsauksesta nimeltään anoreksia, ja toinen taas entisajan suuresta vitsauksesta nimeltään nälänhätä. Tai no, kuuluuhan tuo viimeksimainittu valitettavasti nykymaailmaankin, mutta näillä kahdella kirjalla on yhteistä se, että ne sijoittuvat ihan tänne koti-Suomeen.

Vanhala & Hälvä: Syö tai itke ja syö (2012)

Sinä aamuna, jona sisätautiosaston lääkäri oli sanonut laittavansa minulle nenämahaletkun, ellei painoni olisi noususuuntainen, sain tiedon että minulle on vapautunut paikka nuorisopsykiatrian osastolta. Se oli seuraava kerta, kun koin huojennusta hoitoon pääsyn suhteen ... Tilanteen vakavuus näkyi jonkin aikaa muun muassa siinä, että liikkumistani rajoitettiin, fyysistä vointiani seurattiin niin punnituksin, verikokein kuin verenpaineenmittauksin ja ruokailujani tuettiin. (s. 61)

Syö tai itke ja syö - kokemus syömishäiriöstä on kirjoitettu kolmesta näkökulmasta: Sannan (anoreksian sairastanut), Erjan (nuorisopsykiatrinen sairaanhoitaja) ja Sannan perheen. Anoreksia on vakava sairaus, ja hoitamattomana se johtaa kuolemaan. On helppoa vaan todeta sairaalle, että "senkun vaan syöt". Mutta ei se mene niin. Se on sama kuin masentuneelle sanoo "senkun vaan otat ittees niskasta kiinni". Ei sekään mene niin. Ja kyllä tähän samaan menee myös lihavalle ihmiselle sanottu "senkun vaan nostat ahterisi sieltä sohvalta ja lähdet liikkeelle". Ei kuulkaas sekään ole noin vain helposti tehty! Niin, miten paljon samaa näissä kaikissa onkaan! Edellä mainittuja olettamuksia kuulee vain sellaisten suusta, jotka eivät ole itse joutuneet koskaan näiden asioiden kanssa kamppailemaan. Sivusta on niin helppo huudella.

Anoreksia on sekä mielen että kehon sairaus. Ensin sairastuu mieli ja sen seurauksena myös keho. Löysin kirjan Sannasta paljon samanlaisia luonteenpiirteitä mitä itsessänikin on. Aiemminkin keskustellessani syömishäiriöstä parantuneiden kanssa olen huomannut, miten samantyyppisiä asioita olemme käyneet ja käymme läpi, vaikka lähtökohtamme ovat täysin päinvastaiset.  Yksi iso yhdistävä tekijä on suorittajaluonne ja tunnollinen kiltti tyttö -lapsuus. Molemmissa ääripäissä perimmäinen syy on siis henkisellä puolella ja jotta keho voi parantua, täytyy mielenkin pysyä perässä. Ja sehän näissä prosesseissa kaikkein vaikeinta onkin, kuten Sannakin kirjassa toteaa. Tätä on monen ulkopuolisen usein vaikea ymmärtää. Voin suositella kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa. Ja etenkin niille, joilla on vääriä käsityksiä syömishäiriöistä sekä heille, joita aihe koskettaa henkilökohtaisesti tai lähipiirissä. Vertaistukilukemistoksi tätä voin ehdottomasti suositella!

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi (2013)

Marja ei näe miehen kasvoja, tuntuu kuin eloton susiturkki puhuisi hänelle. Marja ei saa selville, onko ääni ystävällinen vai tyly. Hän yrittää ynähtää jotain vastaukseksi, jotta mies jatkaisi puhumista. Toisen ihmisen puhe tuntuu hyvältä. Kun pitää pinnistellä ja keskittyä kuuntelemaan, unohtuvat hetkeksi nälkä ja kylmä. Ihan sama mitä toinen sanoo, kunhan vain osoittaa sanansa juuri hänelle. Silloin muistaa maailmassa olevan toisia ihmisiä, ja että ihmiset vielä puhuvat toisilleen. Ja jonakin päivänä ehkä puhuttaisiin taas jostain muustakin kuin leivästä, sen puutteesta, nälästä ja taudeista. (s. 78)

Nälkävuosi oli yksi viime vuoden Finlandia-ehdokkaista, eikä se ole mikään ihme. Romaanin kieli on eläväistä, mutta selkeää ja korutonta, eikä lukijalle jää epäselväksi se hätä ja epätoivo, mikä ihmisiä on kohdannut noina katastrofaalisina aikoina 1860-luvulla. Tästä on historian romantisointi kaukana. Yltäkylläisyyden keskellä eläessä on vaikea asettua näiden ihmisten asemaan. Nälkä voi ajaa ihmisen mitä karmeimpiin tekoihin, kun kyse on silkasta eloonjäämisestä. Myös ihmisyys kaikessa hyvyydessään ja pahuudessaan paljastuu kun hätä on suurin. Toinen jakaa vähästäänkin muillekin tarvitsijoille kun taas toinen vie leivän pikkulapsenkin suusta. Kirja on todella vaikuttava, ja sen lyhyys (140 sivua) tekee siitä jopa vaikuttavamman. Ei tällaisia asioita kuvatessa tarvitse käyttää kiemuraisia ilmaisuja tai näennäisiä maisemakuvauksia, kun kurjuus on niin kaikenkattavaa. Tällaisena lukija saa siihen jopa turhankin todentuntuisen kosketuksen, melkein kuin olisi itse siellä lumihankien keskellä rääsyissä hoipertelemassa. Suosittelen ihan kaikille. Hieman perspektiiviä nykypäivän ongelmiin siitä, valitsenko tänään lautaselleni kanaa vai sittenkin paistijauhelihaa?

Näiden kahden kirjan näkökulmat nälkään ovat päinvastaiset. Meille on itsestäänselvää, että kun ruoka on loppu, sitä saa kaupasta lisää. Nälkää ei juuri kenenkään suomalaisen tarvitse nähdä ainakaan siksi, ettei ruokaa olisi saatavilla. Toisin on ollut suurina nälkävuosina, eikä siitä ole vielä montaakaan vuosikymmentä, kun köyhimmät suomalaiset olivat vielä todella aliravittuja. Nyt me näemme tällaisia ihmisiä uutiskuvissa kaukana Afrikassa. Herääkin kysymys, miksi joku vapaaehtoisesti haluaa riuduttaa itsensä nälkään? Kun joku oikeasti nälkäinen tekisi mitä tahansa saadakseen ruokaa? Tämä onkin se dilemma, joka herättää monesti närää heissä, jotka eivät osaa tai halua nähdä anoreksiaa todellisena sairautena. Sairauden laukaisee aina joku trauma, stressi, paine... mikä se syy ikinä onkaan, eikä kukaan itseään tietoisesti ja tahallaan varmasti halua näännyttää ja aiheuttaa läheisilleen tuskaa. Siinä mielessä se ei ole vapaaehtoista. Paraneminen kuitenkin on. Jotta paraneminen voi lähteä alkuun, se tie on jokaisen sairastuneen itse valittava. Se vaatii tahdonvoimaa ja takapakkeja, mutta valinnan paranemisesta voi jokainen tehdä vain itse ja vain omalla kohdallaan. Sitä ei voi tehdä kukaan muu toisen puolesta.

...and that's who I am

Mie oon sellainen, että innostun kauheen helposti ja kun innostun jostain kovasti, miun on saatava heti jakaa se jonkun kanssa! Tällainen tilanne tuli eilen, kun nostin SJMV:ssa 60 kg! Hitsit, että olin niin onnessani, että oli pakko heti treenin jälkeen tekstata tuo "ilouutinen" Pialle :D No, mie arvelin että Pia ymmärtää ja ymmärsihän se <3. Olin alle tehnyt kaksi 8 toiston sarjaa 50 kilolla ja tuo 60 kg nousi viidesti. Mutta vetoremmien kanssa! Tosin miulla meinasi mennä hermot niiden kanssa, kun en vielä oikein kunnolla niitä osaa kiristää / käyttää muutenkaan. Tuossa viimeisessä sarjassa ne ei olleetkaan tarpeeks kireällä, oisin ehkä saanut vielä pari lisää, mutta käsistä loppui puhti. Uskalsin laittaa hackiinkin nyt lisäpainoa, vaikka oli se kauheeta. En oikein oo sinut tuon hackin kanssa, mutta siks sitä pitääkin treenata! Tämmöinen setti oli eilen, laitan nyt noita painojakin tänne (suluissa toistot):

1. Jalkaprässi 80 kg (12), 100 kg (12), 120 kg (12), 130kg (8)

2. Hack-kyykky - (10), 20 kg (10) x2

3. SJMV 50 kg (8) x2, 60 kg (5)

4. Pakarapotku 15 kg (15), 20 kg (12) x2 / jalka

5. Reiden ojennus laitteessa 47 kg (12), 53 kg (12) x2

6. Sumokyykky steppilaudoilla seisten 20 kg kuulan kanssa 3x12

7. Pohjeprässi 25 kg 2x12, 1x10

Tänään tuntuu! Jospa illalla combat vähän pistäisi liikettä lihaksiin. Muuten nyt mielessä ovat tärkeämpänä vähän muut asiat kuin treenit. Olon mukaan mennään, ja tänään kävin sairaalassa lääkärillä. Sain luvan treenata tällä viikolla vielä ihan normaalisti, mutta ensi viikolla pitää sitten katsoa päivä kerrallaan, miltä tuntuu. Ja sitä oloa on kuunneltava. Tiistaina on seuraava tsekkaus  edessä ja sitten kuullaan, joko pitää rajoittaa. Vaikka on tämä miulle sen verran tuttua hommaa, että osaan jo aika hyvin tunnistaa ihan itsekin, milloin on levon aika...

Monessa blogissa kiersi jokin aika sitten tämä ...and that's who I am -juttu ja ajattelin nyt itsekin jotain tänne koota. Osa on varmaan sellaisia, jotka kaikki jo tietää, mutta ehkä jotain uuttakin..?

Kiinnitän ihmisissä huomiota ensimmäiseksi silmiin. Nehän ovat sielun peili, ja katseesta voi päätellä paljon. Erityisesti rakastan kauniita silmiä ja kaunista silmämeikkiä. Myös erilaiset ja erikoisetkin silmämeikit ovat mieleeni :)

                                                     And that's a fact. Big time!

Mie tarviisin oman kirjastohuoneen kotiin. Ihan oikeasti. Haaveilen sellaisesta, mutta talossamme ei ole tarpeeksi tilaa moiseen. Jo nyt kirjoja on liikaa, eivätkä ne oikein mahdu mihinkään... Plus kirjastonkirjat!

                                  Eihän miulla ole edes ajokorttia! Aivan, luitte ihan oikein.

Miussa on edelleen sellaista tietynlaista lapsenomaisuutta, että hämmästelen kaikenlaisia asioita ja ihmettelen miksi mitäkin tapahtuu. Mies monesti joutuu vaan huokailemaan, että "kaikkee siekin mietit!" :D Oon myös utelias ja miulla on vilkas mielikuvitus (ja unimaailma!)

Tätä blogia en kirjoita mitenkään oikea kielioppi mielessä ja murrettakin tämä on täynnä, mutta oikeasti olen ihan hyvä kirjoittaja. Kai? Oon ainakin varsinainen kielipoliisi ja miun sisaruksetkin joskus tarkistuttavat juttujaan miulla ;D Yhdyssanavirheet ovat miulle pahin kammotus!

Työni asiakaspalveluosuudessa tätä tulee luonnollisesti tehtyä päivittäin. Hymyilytti tai ei. :)

                      Joskus se vaan on niiiiin vaikeaa! Kunnes tulee tulipalokiire tai uni.

                                                           Beware!

            Voisin yrittää säästää enemmän. Ehkä kulutan vähän liikaa (treeni)vaatteisiin.

                                                             NEVER!

Week 15 / Great Weekend

Tämä viikko oli treenien suhteen hiljaisempi kuin viime viikko, mutta on kyllä virtakin ollut vähän vähissä... Osansa tässä on lääkityksellä, joka oli päällä. Se loppui eilen, mutta ensi viikolla pitäisikin sitten alkaa uudet, joten olo ei ainakaan tule helpottumaan. Mutta se on vasta sitten se. Liikuntaviikko meni näin:

Ma: Salilla olkapäät-selkä-maha 1h 14min.

Ti: -

Ke: -

To: Salilla jalat-pakarat 1h 26min + venyttely 50 min.

Pe: Salilla rinta-haba-oikkarit-keskikroppa 1h 39min.

La: Salilla olkapäät-selkä-maha 1h 26min.

Su: -

Yht: 6,6 h

Yhtään aerobista ei siis tähän viikkoon mahtunut, kun se combatkin peruuntui. Siihen olen tyytyväinen, että salitreenikertoja tuli taas neljä, miusta tuntuu että tämä on aika ihanteellinen määrä miun kropalle kehittymisen kannalta. Kolme lepopäivää viikkoon on kyllä paljon, mutta olkoon.

Eilen kokeilin ekaa kertaa miun uusia BB:n vetoremmejä kulmasoudussa. Aikansa siinä ähelsin ennen kuin sain ne kierrettyä tangon ympärille, mutta ehkä ne meni edes sinnepäin, kun sain selkeesti lisätä painavampia kiekkoja tankoon kuin aiemmin. Täytyy niiden käyttöä vielä harjoitella. Onko kellään lukijalla noita samoja remmejä? Oisko vinkkejä niiden käytöstä? Lisäsin painoa myös smithiin, jolla tein pystypunnerruksia niskan takaa. Toistoja tuli sitten vähemmän, mutta kiva kun se tanko kuitenkin muutamia kertoja nousi niillä 2,5 kilon kiekoillakin. :)

Eilen kävin myös uudemman kerran sokeroinnissa EcoBeautyssä eikä se tälläkään kerralla tuntunut pahalta. Seuraava kerta on taas varattu. :) Nyt vaan oli jonkin verran ihon sisään kasvaneita karvoja, joita sitten joutui yksitellen pinseteillä lopuksi nyppimään. Se tietysti kirpaisi jonkin verran. Sisäänkasvu johtuu siitä, kun karva on hentoisempaa kuin aiemmin ja jaloissa aika paljon kuivaa kuollutta ihosolukkoa, niin ne karvat eivät pääse tunkemaan siitä läpi. Sain ohjeeksi kuivaharjata jalkojen ihoa säännöllisesti karhealla froteepyyhkeellä, jolloin tämä ongelma vältetään tulevaisuudessa.

Illaksi lähdettiin miun miehen ja veljen kanssa Kolille. Vanhemmillani on huomenna 35-vuotishääpäivä ja he olivat sitä viettämässä viikonlopun ajan Kolilla. Äidille yllätykseksi me sitten liityimme illalla seuraan. Äidin ilme oli todellakin näkemisen arvoinen, kun me saavuttiin illallispöydän ääreen ravintolassa <3 Mahtava yllätys! Syötiin ja juotiin hyvin ja tänään on olokin ollut senmukainen... Käytiinpä vielä kotimatkalla Mäkkäristä ateriat hakemassa, jota ei ole tapahtunut aikapäiviin! Huhhuh mikä turvonnut valas -olo nyt on. Onneksi huomenna on taas uusi päivä ja uusi viikko. :) Ilta oli kuitenkin oikein mukava ja teki meille kaikille hyvää. Tässä muutama kuva vielä eiliseltä:

Hotellihuoneessa kaakaota nauttimassa ja iltaan valmistautumassa

 

Ready to go!

Alkuruoka: Grillattua halloumijuustoa, helmicouscousia, punajuuripestoa ja pähkinarouhetta:

 Pääruuasta ei ollut kuin rippeet jäljellä ennen kuin muistin ottaa kuvan. Black Angus marmoroitua ulkofileetä makurasvalla, timjami-valkosipuliperunat, portviinikastiketta ja kasvistabbouleh:

Jälkiruoka: Valkosuklaamoussea, jäätelöä ja marjoja:

En kyllä muista milloin olisin viimeksi syönyt noin hyvää ruokaa! Pihvi oli aivan mielettömän hyvää ja muhevaa ja tuo jälkkäri vei kielen mennessään. Ja voin kertoa, että tuon satsin jälkeen ei ollut nälkä! :D

Bad And Better

Eilinen jalka-pyllytreeni ei menny niinku Strömsössä... Ei ainakaan aluksi. Naurattaa ja nolottaa miun prässisekoilut! :D Pian kanssa oltiin kimppatreenit tekemässä, tosin nyt tehtiin niin eri juttuja, että harvakseltaan nähtiin ja Pialla oli kiire spinningiinkin. Siis se prässisekoilu. Olin tehnyt lämmittelysarjan, kun sen päätteksi en saanutkaan sitä prässiä lukkoasentoon, vaikka kuinka veivasin sitä vipua. Siinä alkoi iskeä paniikki kun pikkuisen alkoi jo jalat vapista kun en saanut sitä kelkkaa siis paikalleen. Pakko oli sitten vinkaista vieressä penkkaavalle nuorelle miehelle, että voisitko tulla apuun. No hän ystävällisesti tuli ja kertoi, että voin laskea sen kelkan rauhallisesti alas, pääsen sieltä kyllä pois musertumatta. Selitti aika rauhallisella äänellä, taisi huomata miun paniikin ;D Ihmeteltiin sitten kimpassa sitä prässiä ja lopulta selvisi, että se kelkka oli vaan väärässä asennossa, eli kelkka liian ylhäällä mulle. Jalkojen pituus ei siis riittänyt työntää sitä kelkkaa lukkoasentoon. Ja mie olin jo käynyt kutsumassa huoltomiehen paikalle. Nolotti kyllä... Loppuprässäilyt menivätkin sitten vähän paremmin ja sain viimeiseen sarjaankin 130kg kyytiin, eli enkat!

Muuten ei eilisestä treenistä juuri jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Paitsi että miun pakarat oli pumpissa ekaa kertaa! Tai ainakin luulen, että ne oli. Jännä tunne. Tämä tapahtui sumokyykkyjen jälkeen. Otin isomman kuulan ja hirveetähän se oli. Mutta oli kyllä sen jälkeen pumppumppumppitunne bärseessä ja kävely tuntui hyvin hassulta. Pukkarissakin Minniltä menin kysymään "voiko perse olla pumpissa?". Hah kuulosti varmaan tosi tyhmältä, koska tokihan se voi, mutta olin niin ihmeissäni uudesta tuntemuksesta tuolla alueella. :D Treenin jälkeen kävin vielä venyttelytunnilla ja aaaaah, kun se teki taas hyvää.

Tänään treeni tuntui kulkevan kokonaisuudessaan paremmin. Oli siis rinta-hauis-ojentaja-keskikroppapäivä.

Töistä lähdössä salille. Pipo kertoo minne! :)

Tein saman treenin kuin sunnuntaina, ja nyt rintatreenikin maistui! Penkkiin sain kahteen viimeiseen sarjaan 27,5 kg. Jokohan kohta testais sillä kolmellakympillä? Kivasti maistui taas tämä treeni, on selkeesti miun lemppari kyllä! :)

Just Did It! :)

Onkos teillä millaisia viikonloppusuunnitelmia? Mie menen aamulla salille ja sitten on vuorossa toinen kerta jalkojen sokerointia. Illalla suunnataankin Kolille, luvassa hyvää ruokaa perheen kanssa ja yökin vietetään siellä sitten hotellissa.

Shopping. Again.

Tänään tulikin tekstari salilta, että illan combat on peruttu ohjaajien sairastumisen takia... :( Ensin mietin, että voihan kökötys sentään, oli niin odottanut seuraavaa kertaa. Ajattelin sitten, että jospa menen salille illalla. Kuitenkin tänään oloni on ollut vähän väliä huonovointinen enkä ole oikein kunnolla saanut syödyksikään. Päätinkin sitten pitää vielä toisen lepopäivän putkeen, vaikka pikkuisen päätös kirpaisikin. Kotona sitten mieli kirkastui, kun mies tuli kahden pahvilaatikon kanssa. Joulu? Melkein! Nimittäin tilauksemme Fitnesstukusta! Olipahan taas ylinopea toimitus, kun viikonloppuna tehtiin tilaus ja tänään paketit olivat jo perillä!

Siinä on siis heraa, maltoa, kreatiinia (bonustuote miehelle), rannetuet (miehelle) BCAA:ta, vetoremmit, kalaöljykapseleita (bonustuote), protskupatukoita ja Niken tank-toppi. Kuvasta puuttuu Fitnesstukun naisten T-paita (bonustuote miulle) ja Better Bodiesin housut, jotka miulla oli kuvaushetkellä päällä.

Better Bodies Soft Cargo Pants

Nuo housut on kyllä ihan älyttömän hyväntuntuiset jalassa! Vähän vaan mietin, että ei ehkä ihan sovelias miulle se iso Better Bodies -teksti just takamuksen yläpuolella, kun siinä takamuksessa just on niin paljon treenattavaa! :D No, jospa se siellä sitten motivoisi ja antaisi potkua tehdä tästä kropasta oikeesti parempi. Vetoremmeissä riittää kyllä ihmettelemistä. Miehellä on kuulemma erilaiset, joten ei oikein osannut sanoa, miten noita pitäis käyttää. Pitää googlailla vähän. Siskolla on nuo samat, mutta en tiedä milloin taas päästään yhdessä treeneille, kun se asuu toisella puolella Suomea. Muuten nuo Goodlifen patukat mitä tilattiin, on tosi hyviä! Syötiin miehen kanssa yksi puoliksi maistiaisiksi. Makuna on Chocolate Fantasy ja todellakin maukas!

Huomenna taas töiden jälkeen toivottavasti salille. Ja venyttelyyn. Toivottavasti olo ois parempi jo huomenna ja muutenkin energiat paremmalla tasolla. Omaa treenikuumetta nostamaan tähän vielä pari kuvaa maanantain olka-selkäaamulta:

Viparit tehty. Väsy paistaa naamalta.

Oijjoi, kyllähän noista kuvista näkee, että jo maanantaina on oikeesti ollut veto pois... Siis muutenkin kuin treenien jäljiltä.

Hairy Thing ;)

Nyt ajattelin kirjoittaa yhdestä miulle tärkeästä ulkonäköön liittyvästä asiasta. Tämä ei tällä kertaa liity mitenkään treeneihin, eikä edes kroppaan, vaan... hiuksiin! Nimittäin hiukset on olleet miulle aina tärkeät. Painosta ja elämäntilanteesta riippumatta oon aina halunnut panostaa miun hiuksiin, ja niissä onkin ollut melkoista vaihtelua vuosikymmenten (apua, mie oon tosiaan niin vanha, että voin kirjoittaa noin... ;D) kuluessa.

Tämä postausajatus tuli mieleen tänään, kun olin aamulla luottokampaajani Heinin käsittelyssä parturi-kampaamo Helinässä. Meillä on ollut tässä viime kuukausien aikana käynnissä projekti liukuvärjäys. Miulla on ollut musta tukka nyt useamman vuoden, ja se vaatii useamman vaalennuskerran ennen kuin väri alkaa kunnolla erottua latvassa. Tähän asti oon ollut sitä mieltä, että haluan violetin latvan. Mutta kuinkas kävikään! Tänään kun vaalennus oli ensin tehty, molemmat ajateltiin, että näyttääpäs muuten aika hyvältä ihan noinkin! Meillä on niin yhteneväinen maku näissä miun hiusasioissa, että tosiaan molemmat ajateltiin niin, mutta Heini sanoi sen ensin ääneen. Tältä näytti latvan vaalennuksen jälkeen ("kiva" tyvikasvu vielä näkyvissä):

Hih, näytän ihan papilta tuossa kauluksineni :D

Onneksi miulla on niin huippu kampaaja, joka oikeesti uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen ja antaa ideoita mitä kannattaa tehdä. Viisaasti Heini sanoikin, ettei kannata lopullista päätöstä väristä edes tehdä ennen kuin nähdään, miltä vaalennuksen jälkeen näyttää. Tiiän Heini, että luet tätä, joten iso kiitos siulle vielä, oot ihana <3 Latvaa ei kuitenkaan voinut jättää tuolleen, vaan siihen laitettiin (muistaakseni) kevytväri, joka oli lähellä tuota väriä. Tältä sitten näytti lopputulos (myös kulmat saaneet väriä):

I like it a LOT!

Mitäs tykkäätte? Miusta on kiva keväänkin kunniaksi pikkuisen piristää tuota mustaa. Päätettiinkin jo, että seuraavalla kerralla nostetaan tuota vaalennusrajaa reippaasti ylemmäs ja katellaan sit taas uusiksi mitä värejä otetaan käyttöön. Hiiiih, tuskin maltan odottaa, mitä me Heinin kanssa taas keksitään. Mitä mieltä te lukijat olette? Onko teille tärkeää, että kampaaja on tuttu ja luotettavaksi todettu vai vaihdatteko kampaajaa usein esimerkiksi tarjousten perässä? Itelleni hiukset on tosiaan niin tärkeä asia, että ei tulisi mieleenkään vaihtaa kampaajaa. Heinillä oon käynyt kohta 5 vuotta ja takuuvarman hyvän lopputuloksen lisäksi meillä on aina melkoiset rupattelut käynnissä ja sehän on mukavaa!

Sitten mie haluun näyttää vielä uudet housut, jotka ostin tänään. Mie en oo vieläkään tottunut siihen, että voin ostaa tällaisia kivoja vaatteita ja se on vaan niin ihanaa! Eikä olleet hinnalla pilatut, Cubuksessa vain 14,90 €.

Vähän erilainen kuvakulma!

Mitä ajattelette, jos kirjoittelen jatkossakin jonkin verran myös näistä muista ulkonäköasioista kuin niistä, mitkä liittyvät pelkästään treenaamiseen? Kuuluuko ne jutut treeniblogiin ollenkaan?

Nyt treffeille Nukku-Matin kanssa, aamulla taas aikainen herätys!

Week 14 / Doing It Right?

Tämä on ollut aivan mahtava treeniviikko! Intoa on riittänyt eikä viikkoon ole mahtunut yhtään huonoa treenipäivää. Yleensä siellä joukossa on ainakin yksi ei-niin-kivasti-mennyt. Mie oon vaan nyt niin onnellinen, että treeni kulkee ja on vaan niin hyvä mieli, kun kehitystäkin taitaa tapahtua :) Lepopäiviä ei kyllä tullut kuin yksi, kun niitä pitäisi siis miulla nyt olla vähintään kaksi. Mutta en mie nyt jaksa antaa sen häiritä, tuskinpa sillä nyt niin isoa vaikutusta on mihinkään... (ei kerrota sitä lääkärille ;D)

Reippaana reenille! :D

Tässä siis tämän viikon saldo:

Ma: Salilla rinta-hauikset-ojentajat 1h 18min
Ti: Crossarilla 30 min. + BodyPump 1h
Ke: BodyCombat 1h
To: Salilla olkapäät-selkä-massua 1h 25min. + venyttely 50min.
Pe: Salilla jalat-pakarat 1h 32min.
La:-
Su: Salilla rinta-hauikset-ojentajat-keskikroppa 1h 37min.
Yht. 9,2h

Tällä viikolla toteutui vihdoin se ajatus tuossa 3-jakoisessa ohjelmassa, että salipäiviä tuli viikkoon neljä kappaletta. Se oiskin miun tavoite, mutta kun viikossa ei vaan ole tarpeeksi päiviä! Jos siis pitäisi olla se kaksi vapaata, kun haluun sitten lisäksi käydä myös combatissa ja pumpissa. Ja kun se miun juoksukausikin alkaa varmaan ihan kohta. Päivät ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä.

Toinen tärkeä asia, mistä nyt halusin kirjoittaa on se oivallus, että ehkä mie nyt teen jotain oikein? Siis miehän oon käynyt salilla vuodesta 2007 lähtien suhteellisen säännöllisesti. Ero nykytilanteeseen on se, etten vain käy salilla, vaan treenaan siellä. Aiemmin ehkä luulin treenaavani, mutta sehän oli vaan sitä mukavuusalueella heiluttelua verrattuna nykyiseen irvistelyyn. Toki silloin kun ylipainoa oli paljon, tavoitteetkin olivat erilaisia. Ja oon tyytyväinen, että painonpudotus eteni hiljattain, sillä niin siitä on tullut pysyvää. Silti olisin kyllä voinut aloittaa kunnollisen treenaamisen jo parisen vuotta sitten, jos olisin vaan tajunnut, miten mahtavaa tämä on! Aiemmin ajattelin, etten edes halua lihaksikasta vartaloa. Halusin vain läskin pois, mutta mitään laihuuttakaan en silti ole koskaan ihannoinut. Lihaksikkuus ei silti mielestäni aiemmin ollut naisellista. Ja nyt on kyllä kelkka kääntynyt niin täysin kuin vaan voi! :D Ja nälkähän kasvaa syödessä... Nyt haluan ne lihakset! Toki rajansa silläkin, en minä kehonrakentajan vartaloa itselleni halua, vaikka ihailenkin niiden naisten kovaa työtä, jotka tuohon uskomattoman rankkaan lajiin ovat lähteneet. Näkyvyyttä lihaksiini siis haen, ja sitä fläsää pois. Valitettava totuus on, että joudun todennäköisesti joskus tulevaisuudessa ihonpoistoleikkaukseen, kun sitä roikkuvaa nahkaa on laihtumisen jäljiltä. Ja siitä on haittaa ihan oikeasti, koska se hankaa ja punoittaa ja kutisee (puhumattakaan visuaalisesta haitasta...). Luulen, että miulla ois ihan hyvät kriteerit päästä leikkaukseen julkiselle puolelle. Noniin, nyt tämä ajatus lähti taas sivuraiteille. Tarkoitus oli lähinnä kertoa teille, että oon huomannut, että nyt ja tässä elämänvaiheessa olen onnellisimmillani silloin, kun ei ole esteitä käydä treenaamassa. Se on vaan miun juttu ja oon niin onnellinen, että oon löytänyt sen, vaikkakin näin myöhäisemmällä iällä.

Onko tää vyö teistä ihan dorkan näköinen..?

Huuh, tänään oli vaan niin mahtava käsitreeni! Mie kärvistelin rinnan ensin alta pois. Uskalsin jopa yksin mennä tekemään penkkiä vapaalla tangolla! Lämmittelysarja pelkällä tangolla (20 kg). Sitten loput kolme sarjaa 25 kilolla (siis tanko + 2 x 2,5kg kiekot). Meni ihan kivasti nuo 10 toistolla/sarja. Meinasin viimeiseen sarjaan uskaltaa laittaa vielä pikkukiekot, jotta ois ollut 27,5kg, mutta meni sisu kaulaan... En yksin uskaltanutkaan! Hauiksessa testasin Annan kehumaa hauiskääntöä Scott-penkissä. Eli tein sen ohjeen mukaan hammer-otteella, puolivälissä käänten käsien asennon vastaotteeksi. Voin kertoa, että tuntuiiiii! Ekaksi tein 12 toistoa, sitten tulin uhmakkaaksi ja vaihdoin painavampiin puntteihin. Se olikin vähän liikaa ja sain vaivoin 8 toistoa tehtyä ja vasen nousi viimeisessä toistossa vasta kun avustin sitä oikealla kädellä. :D Viimeinen sarja meni sitten 10 toistolla, mutta tein ne ilman tuota kiertoa, siis pelkällä vasaraotteella. Suosittelen!!!

Treeni:
1. Penkki 1x12, 2x10, 1x12
2. Vinopenkki, kp:t 3x10
3. Ristiinveto taljassa 1x15, 1x12, 1x15
4. Hauiskääntö Scotissa, kp:t hammer kiertäen 1x12, 1x8, 1x10 (< pelkkä hammer)
5. "Vankilahaukka" 1x10, 1x8, 1x10
6. Hauiskääntö maaten taljassa, naru 3x12
7. Ranskalainen punnerrus, mutkatanko 4x10
8. Pull down, naru 3x12
9. Päänyliveto, naru 3x12
10. Vatsat taljassa, naru 3x15
11. Kylkitaivutus, kp:t 3x12

Ja nyt, like it or not, muutama pullistelukuva :D

Right after workout.

Etupuolta. Roikkuallit yäääähh!!

Selekää. Tuossa riittää vielä duunia!

Semmosta. Tulipas kilometripostaus, ei tätä varmaan kukaan jasa lukea loppuun asti. Oli vaan nyt laitettava vähän ajatuksia "paperille".

Viikko siis paketissa, eikun vaan kohti uutta! Treenien osalta tulee varmasti kevyempi kuin tämä mennyt. Mutta haitanneeko tuo! ;D

Lonsdale Stuff

Jee! Mie oon vihdoin opetellut siirtämään kännystä kuvia koneelle. Se olikin yllättävän helppoa. Siis kun miun kamera on rikki, niin en ole ite saanut kuvia tänne otettua. Treenikuvat on Pian kännyllä otettu, mutta tästä lähtien saan sitten ihan itse omalla kännylläkin tänne kuvaa :) Joo, mie en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi :D

Mutta siis, aattelin teille tässä näyttää miun ostokset Sportsdirectiltä!

Ihana Lonsdalen sporttiliivi, tosi pehmeäntuntuinen ja antaa tarvittavan tuen salitreeniin varmasti. Mutta esim. combatiin tarviin kyllä paremman tuen. Hah, piti vähän leikkiä puhelimen kuvanmuokkausominaisuuksilla ;D

Lonsdalen huppari <3 Ihana muuten, mutta oisin voinut tilata pienemmän koon. Tämä on 12 (eli M/38), olis kyllä kymppi istunut paremmin. Mutta kyllä tämäkin menee, onpahan tilaa siinä olla!

Ja yllättäen Lonsdalen treenitoppi! Tämä on miusta tosi ihana ja hyväntuntuinen päällä. Tämäkin on kokoa 12, ihan ok, mutta ehkä tässäkin se 10 olisi myös mennyt. Lonsdalella tuntuu olevan suurehko mitoitus. Sitten tuossa on Karrimorin audiovyö juoksulenkeille ja salille. Mulla on sellainen armband ollut, mutta miusta se on salilla hankala. Tämä on varmasti paljon kätevämpi. 

Lisäksi tilasin muutaman sukkaparin, joista tuskin tarvii kuvia näyttää. Ainut hukkaostos oli Poshin toppi, joka oli liian pieni. Muuten sopiva, mutta siihen meneminen ja siitä poistuminen oli liian hankalaa (meinasin jäädä kiinni siihen kun työpaikan vessassa ruokiksella kokeilin ;D). On liikaa leveyttä hartioissa. Mutta sen hinta ei ollut kuin 3 €, ja annoinkin sen työkaverilleni, jolle se sopikin aivan täydellisesti :)Yhteensä näille tuli hintaa 30 €:n hujakoilla, joten ei todellakaan paha!

Tänään pääseekin ihan oikeaan testiin sekä sporttiliivi että treenitoppi, ja otan tuon vyönkin kokeiluun. Ensi viikolla lisää uutuuksia tiedossa, kun laitettiin miehen kanssa tilaus Fitnesstukkuun menemään. Lisäravinteiden lisäksi tilattiin miulle vetoremmit ja pari vaatettakin ois tulossa... Niistä sitten myöhemmin!

Mukavaa sunnuntaita kaikille, mie alan valmistautua salille! <3

Eating-working-training-sleeping...

Heippa! Mihin tämä aika kuluu? Miun päivät on kirjaimellisesti olleet tyyliä eat-work-train-sleep-repeat. Iltaisin oon ollut niin väsyksissä etten ole jaksanut edes bloggailla. Tällä viikolla aamutkin on olleet tosi vaikeita, silmät ei millään jaksais herätä :D Se on tuota kellonsiirtoa... Mutta treeneistä ei ole luistettu ja se on pääasia. Mulla on taas alkamassa sellainen rankempi elämänvaihe niin kuin aiemminkin keväällä ja tänään alkoi eka lääkitys. Vielä tässä silti pitäis olla ainakin pari viikkoa hyvää treeniaikaa ja sen aion käyttää kyllä hyödyksi!

Tänään päästiin taas Pian kanssa reenailemaan, joten muutamia kuviakin on tiedossa. Kiitos Pialle taasen! Miulla oli olkapää-selkä -päivä ja Pialla rinta-kädet. Ja voi että mie oon niin ylpee Piasta, kun hän teki enkat penkissä! Wau, mikä tahdonvoima! Ja ihana virne saavutuksen jälkeen <3 Miekin haluan päästä kokeilemaan maksimia! Paljonkohan siihen tankoon uskaltais laittaa niin, että sen yhden jaksais nostaa..?

Kattokaa nyt tuota ihanaa hymyä Pialla! Job well done.

Tässä näitä otoksia miun treenistä:

Kulmasoutua

Viparit taakse

Viparit sivuille. AUUUHHH!

Pystypunnerrus smithissä. Ihanankarmeanpolttavaa!

Kokonaisuudessaan treeni meni näin:

1. Alatalja lapiokahvalla 3x12

2. Kulmasoutu tangolla 1x10, 1x6, 1x8

3. Viparit taakse, kp:t 3x12

4. Viparit sivuille, kp:t 2x12, 1x10

5. Pystypunnerrus smithissä 1x12, 1x10, 1x8

6. Pull over 3x12 (S)

7. Face pull 3x12 (S)

8.  Selkäpenkki 3x15 (S)

9. Latsiveto laitteessa 1x15, 1x12, 1x10 (S)

10. Vatsat laudalla maaten, jalkojen heilautukset 3x12

Palkkarit nautittuamme suunnattiin vielä hyvin ansaitulle venyttelytunnille ja treenipäivä olikin paketissa.

Mulla on nyt alkanut vähän tulosta näkyä ja tuntua hartioissa ja olkapäissä, nice! Kun oon alkanut syödä enemmän, on lihaskehityskin alkanut ottaa harppauksia. Heh, miun habasta mies sanoi viikonloppuna, kun hänelle pullistelin, että ei enää tarvitsisi välttämättä kasvattaa enempää ;) Eiiiii tää vielä vaan mulle riitä! Epäkkäät on myös alkaneet vähän pullistella, ihan hyvä niin.

Salilta lähtiessä Pian kanssa ihasteltiin sitä, miten valoisaa vielä on! Ihanaa, ihanaa! Kyllä se kevät ja sen myötä kesäkin sieltä tulee. :)

Week 13 / Sister Power!

Vähän purkua viime viikosta.Jos tähän ensimmäiseksi sitten treenit:

Ma: -

Ti: Salilla rinta-hauikset-ojentajat-keskikroppaa 1h 40min

Ke: BodyCombat 1h

To: Salilla jalat-pakarat 1h 15 min. + Crosstrainer 25 min. + Venyttely 50 min.

Pe: Salilla olkapäät-selkä 1h 31min

La: -

Su: Juoksumatto 34 min. (5 km), Crosstrainer 30min. (intervalli)

 

Keskiviikkona oli meidän salilla ekaa kertaa uusi combat-ohjelma. Mullehan tuo oli vasta kolmas kerta lajiaan, joten hyvä oli mennä ensimmäiselle kerralle mukaan kun liikkeet käytiin läpi tarkemmin. Ja ai että mie tykkäsin! Eihän se tekniikka vielä hallussa ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Siellä saa kyllä niin hyvin purettua stressiä ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet, ja hiki lentää ja syke nousee. Ja mikä vielä on positiivista, siinä tekee samalla hyvän aerobisen treenin.

 

Torstaina olin tekemässä jalkatreeniä pitkästä aikaa yksin. En sitten uskaltautunut hackiin, kun en ihan varma ollut, saanko sitä lopussa laitettua oikeaan asentoon. Mutta eipä siinä mitään, teinkin sitten smith-kyykyissä enkat! Ja muuten prässissäkin, nyt oli viimeisessä sarjassa kiekkoja 120 kilon edestä. SJMV jäi sitten 5 kg kevyemmäksi kuin edellisellä kerralla, kun alkoi jaloissa tuntua. Ja enempi niissä käsissä...

 

Tästä päästäänkin sitten perjantaihin ja siihen, että kokeilin ekaa kertaa vetoremmejä. Tai siis yhtä, koska kokeilin sitä yhden käden kulmasoudussa käsipainolla. Siskon kanssa oli kimppatreenit, kun sisko on nyt pääsiäispyhiä kotikaupungissa viettämässä. Hän neuvoikin mulle noita vetoremmien käyttöä ja nyt ne pitää kyllä itselle tilata, kun tehdään Fitnesstukkuun seuraavan kerran tilaus. Aiemmin oon tehnyt yhden käden soudut 12,5 kilon puntilla, mutta pitkään on jo tuntunut, että jaksaisin isommallakin, mutta puristusvoima ei riitä. Remmin kanssa tein sitten 15 kilon puntilla ja ihan hyvin jaksoin tehdä. Siskon kanssa oli muutenkin huipputreeni, kun se uskaltaa sanoa suoraan  eikä pääästä vähällä :D Smithissä kun tein punnerruksia, pyysin häntä viimeisiin toistoihin avuksi. No, hänpä sitten tulikin "avuksi" painamalla sitä tankoa alaspäin! Kyllä siinä pääsi aikamoiset irvistykset, ähinät ja puhinat. Lopuksi toki sitten auttoi, että sain viimeisetkin toistot ylös. Vipareita tehtiin yhdessä ja uskalsin ottaa siinäkin nyt isommat käsipainot ja ihan hyvinhän noillakin (7 kg) jaksoin, vaikka viimeiset pari toistoa jäi ehkä pikkuisen liian alas.

Viikonlopun aikana on tullut kyllä herkuteltua pääsiäisherkkuja. Lauantai-iltana käytiin Fransmannissa syömässä ihan pitkän kaavan mukaan miehen siskon ja hänen miehensä kanssa. Superähkyhän siitä seurasi, ja sitä kävin sitten eilen sulattelemassa juoksumatolla ja crossarilla. Yllättävän kevyesti jaksoin, vaikka oletus oli, että se ois kauheen rankkaa. Ehkä sitä energiaa sitten oli ainakin tarpeeksi pohjalla! ;D

 

Sitten hyppäys jo tämän viikon puolelle ja tämänpäiväiseen treeniin. Ja niin, nythän onkin jo huhtikuu! Mutta siis, tänään vielä päästiin siskon kanssa yhdessä salille, vuorossa rinta ja kädet. Nyt halusin kokeilla vapaalla tangolla penkkiä. Surkeat painothan mulla oli, jaksoin tehdä ite puhtaasti 10 toistoa 25 kilolla ja siskon avustuksella 30 kilolla. Tasapaino ei oikein pitänyt ja tässä oli ongelmana vasemman puolen heikkous. Tätä siis vaan treenaamaan, aluksi tuota tekniikkaa ja pienemmällä painolla ja vastineeksi vaikka sitten enemmän toistoja. Vaikka kuinka nolottais vaan ne pikkupainot...Oli kyllä taas huipputreeni ja tuntuma oli sellainen "yhhyh" :D Takkikin puristi käsivarsista treenin jälkeen!

 

Oonkin nyt aatellut, että voisin vähän kattoo uusiks noita treeniohjelmia. Ainakin tästä käsipäivästä vähennän liikkeitä ja yritän kasvattaa painoja. Tämä nykyinen on vähän liian pitkä treeni kun ajattelee, että on rinta ja oikkarit samassa. Nyt vaan ajatus entistä enemmän sinne lihaskasvun suuntaan eikä enää mitään tekosyitä miksei voisi kokeilla isompaa painoa. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa ja voi palata pienempään painoon. Mutta mitään et saavuta jos et edes yritä! Kyllä miun itsetunnon se vaan pitää kestää!

So true!