keskiviikko 5. helmikuuta 2014

(Epä)tasapainossa?

Hähä, sain kuin sainkin treenattua rintaa ja selkää maanantaina. Lauantaina treenibloggaritreffeillä nimittäin, olikohan se Henna-Riikka joka ehdotti, että voisin kokeilla rintaa ja yläselkää peck deckillä. Jännää, ettei se ollut miulle itelle tullut mieleen. Niinpä tein maanantaina alkajaisiksi 5 sarjaa 12 toistolla ensin rinnalle ja sitten yläselälle, ja kyllähän tuolla kunnon tuntuman sain aikaiseksi. Tosin kyllä se vähän siinä kädessä tuntui, kun meidän peck deckissä ei ole mitään "tukia" kyynärvarsille, vaan pelkät kahvat. Selkätreeniä jatkoin vielä tekemällä selkäpenkkiä ja sitten kohdistin lopputreenin vinoille vatsoille. Lopuksi tein keppijumppaa ja voin kertoa, että silläkin tuntuman saa. Miulla oli eilen habat jopa vähän kipeät! No joo, ei ne lihakset kasva pelkkää keppiä heiluttelemalla, mutta sentään joku tuntuma lihaksessa säilyy, ettei pääse ihan kokonaan veltostumaan.

Reeni tehty puolikätisenäkin
Seuraavan kerran menen salille vasta perjantaiaamuna. Eilen nimittäin menin töiden jälkeen miun vanhempien luo ja olin siellä yötä. Miulla on tänään ja huomenna vapaata töistä. Illalla katsottiin äidin kanssa Julie & Julia, ja se oli kyllä tosi kiva leffa! Sitä ei vaan kannata katsoa nälkäisenä, mieluiten kannattaa varata herkkuja ihan suosiolla mukaan.

Kuva: IMDb

Ja meillähän oli herkkuja! Oli karkkia ja sipsejä. Tällä kertaa miulla oli ihan oma lupa siihen ja eipähän tuosta sen kummempia syyllisyyksiäkään sitten tarvinnut tuntea. Jotkut kieltäytyy herkuista kokonaan, mutta mie en edes halua. Tänään äiti teki Runebergin päivän kunniaksi tietysti Runebergin torttuja ja olipa kerrassaan maukkaita!


Miulle on ihan sama, mitä joku ajattelee siitä, että on tullut herkkuja vedettyä (viitaten edellisen postauksen anonyymikommentoijaan). Kun mie ite tiedän, että viime ajat oon mennyt niin kuin on pitänyt, ja jopa liiankin tiukilla, niin se riittää miulle. Ei minnuu kiinnosta, jos joku toinen on huolestunut siitä, meneekö tuo torttu miun vyötärölle. Oon kiinnostunut vain siitä, että ite tiedän totuuden omista syömisistä ja oon tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni.

Tänään nukuinkin aamulla aika pitkään ja oon ottanut päiväunetkin. Kun on ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään, oon tajunnut, miten väsynyt mie oikeasti oon. Äidillekin sanoin, että tuntuu etten oikein pysy hereillä jos istun paikalleni. Äitistä oli vaan hyvä, että heillä ollessa sitten maltoin nukkua päikkärit ja levätä.

Välillä on hyvä ottaa vaikka päivänokoset. Tara <3

Oliko ihan pakko tulla herättämään?!?
Oon tässä pohdiskellut vähän omia tavoitteitani ja elämääni. Miulla tämä treenaaminen ja onnistumisenhalu liittyy aika paljon myös asiaan, joka on hallinnut elämääni viimeiset vuodet. Vaikeaan ja tuskalliseen asiaan, jonka eteen on kyllä tehty enemmän kuin tarpeeksi. Se asia vaan on niin tärkeä, ettei sitä oikein voi selittää. Eikä sitä oikein ulkopuolinen voi ymmärtääkään. Siksi miulle myös laihtumisesta ja sittemmin lihaksikkaasta vartalosta on alkanut tulla vähän liikaakin melkeinpä pakkomielteinen tavoite. Haluan onnistua edes jossain tärkeässä asiassa. Haluan että jossain, jonkun asian tavoittelemisessa miulla edes olisi langat omissa käsissäni. Koska siinä toisessa, isommassa asiassa, ei ole.

Siksi miulle on niin hirveää, jos paino nousee. Siksi repsahdukset on miulle niin suuria epäonnistumisia. Esimerkiksi se taannoinen hiilarihimorepsahdus. Silloin vaan koen itseni niin epäonnistuneeksi, ettei langat sittenkään pysyneet omissa käsissäni. Eli miulle ei tuossakaan repsahduksessa pahinta ollut se, minkä verran söin vaan se, että ylipäänsä repsahdin. Sama se on treenaamisenkin kanssa. Koen itseni nyt epäonnistuneeksi, kun en voi treenata niin kuin haluaisin. Samalla tiedostan, että tämä käsi voisi olla jo kunnossa, jos olisin silloin syksyllä alun alkaen malttanut pitää tälle kunnon lepotauon. Mutta kun ei. Sittenhän se kostautuu ja seurauksena voi olla pidempikin tauko tai pahempi vamma. Mutta kun me ihmiset ei olla mitään koneita, jotka toimitaan nappia painamalla. Eikä ne koneetkaan toimi pidemmän päälle ilman hoivaa ja huoltoa. Tähän loppuun vielä mielestäni erittäin osuva lainaus Kristian Ekströmin (Tammi 2014) kirjasta Simply Well - neljä askelta terveyteen:

Epätasapainotilaa voisi kuvata miehekkäällä autoiluesimerkillä. Ajettuasi autolla liian kovaa (liiallinen stressi) osuu yksi renkaista katukivetykseen ja puhkeaa. Auto (kehosi) kulkee vielä tämänkin jälkeen, mutta ei yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Päätät kuitenkin jatkaa matkaa ja ennen pitkää seuraava rengas puhkeaa. Jatkat sitkeästi matkaa vanteet kipinöiden. Lopulta kaikki renkaat ovat puhki, vanteet ovat kuluneet loppuun ja autosi makaa pohjasta kiinni kadussa. Moottori käy vielä, mutta et pääse eteenpäin vaikka kuinka painaisit kaasua. Ennen pitkää sinulta loppuu bensa ja autosi hyytyy totaalisesti. Ensimmäinen rengasrikko ei vielä muuttanut radikaalisti auton kulkua, mutta kun rasituksia alkoi kasaantua enemmän, olivat seuraukset kohtalokkaat. Jos olet kaukana tasapainotilasta, saattavat stressitekijät lisätä esimerkiksi kipuhermojen aktivoitumista, tulehdusta sekä vähentää paranemista edistävän kasvuhormonin määrää. Tällöin kärsit kivusta enemmän ja pidempään kuin normaalitilassa, eikä hoito tai lääke anna samaa tulosta kuin se vähemmän stressaantuneessa tilassa antaisi.

Siinäpä pohdittavaa. Nyt mie menen huoltamaan omaa "koneistoani" nukkumalla ja aamulla painelen ensitöikseni ISLOlle hierontaan. Pikkuisen jännittää! :)

5 kommenttia:

  1. Mä ainakin uskon, että oot sen verran rehellinen itsellesi että et tosissasi voi ajatella "syön herkkuja, mikä kun ei paino laske" vaan siihen liittyy ihan oikeasti muita asioita.

    Hyvin sanottu tuo "koneiston huoltaminen" autometaforan kautta, sain ehkä jopa taottua miehellekin sen asian että olisi tosi tärkeää pitää itsensä kunnossa! Se kun neuroottisesti hoitaa sekä henkkoht autoaan sekä työautoaan, jopa vapaa-ajalla, ja työt hoitaa viimesen päälle. Hintana siitä on sitten ollut pariinkin kertaan hajallinen selkä, ja mietin vain että milloin se tulee se viimeinen pisara. Selän kanssa kun ei ole leikkimistä. Hyvä että tekee työnsä hyvin ja tunnollisesti, mutta terveyden uhalla, miten kauan ajattelit olla työelämässä? Onko sitten kiva muistella niitä uutteria hetkiä selkä paskana kun on parhaassa tapauksessa alle nelikymppisenä sairaseläkkeellä, henkilö joka ei osaa olla tekemättä mitään ja oma vakaa talous ja itsenäisyys on tärkeää. Tyyppi on kuitenkin vasta 23v.

    Huollahan sinäkin kunnolla itseäsi kuntoon, niin saavutat ne haluamasi asiat, paremmin kuin puolikuntoisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, miustakin tuo autonhuolto-esimerkki oli loistava! Ja niin osuva... Kun en ole saanut pidettyä nyt levossa tätä kättä täysin, niin on alkanut kyynärpääkin oireilla :( noidankehä!

      Poista
  2. Et oo todellakaan epäonnistuja <3 Mutta siis todellakin täällä päässäkin tiedetään, että se sun painonnousu ei oo mistään sun syöpöttelystä kiinni vaan lääkityksestä. Ja oikeasti välillä on hyvä antaa itselleen armoa, oot ollut tosi tiukka tuon ruokavalios kanssa niin hyvä on välillä herkutella :)

    Itse aattelin nyt höllätä loppu viikoksi tätä nuhaa parannellessa. Jotenkin ei motivaatiota riitä ruokien tarkkailuun ja herkuttomuuteen ku en pääse salille. Eli toisaalta nyt sen ymmärtää et miten joillakin se ruokavalion tarkkailu tai laihduttaminen menee pieleen jos ei pysty liikkumaan, kun on olo ettei se mitään hyödytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vaan tuntuu siltä, että kun ei mee asiat oikein putkeen taaskaan :(

      Joo mie oon kyllä just samanlainen. Kun ei pysty treeniohjelmaa toteuttaa, niin ei oikein oo intoa syömisienkään tarkkailuun samalla tavalla... Ja kun olin niiiiin täynnä treeni-intoa, niin nyt on taas kaikki motivaatio poissa. Ei paljoo huvita lähteä salille tekee mitään kun ei voi tehdä täysipainoisesti.Ei huvita taas yhtään mikään.

      Poista
  3. Kyllä olet hienon työn tehnyt, nyt vaan rauhassa nautiskellen eteenpäin :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...