Mitä kuuluu? Mikä kunto?

Ihan ensin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni <3 Ihan oikeasti sen jälkeen tuntui, kuin olisi kivi pudonnut sydämeltä. Helpotti suoltaa tuo kaikki ulos yhdessä postauksessa. Sain itekin vähän taas perspektiiviä siihen, että mitä hittoo oikeesti on tapahtunut tässä viime vuosien aikana. Kyynelsilmin luin ihania, kannustavia kommenttejanne ja miulle tuli niistä niin hyvä mieli. KIITOS! :)

Vielä en kirjoita sitä toista osiota, vaan nyt haluan purkaa tämän hetken treenikuntoa, ja kuntoa muutenkin. Mitenhän monta asioiden purkauspostausta miulla onkaan vielä tulossa! :D

Tämän päivän "kunto"

Kuten kuvakin kertoo, ja vielä enemmän muutama tämän viikon maanantaina otettu treenikuva, joita seuraa alempana, kunto ei ole todellakaan mikään hyvä. Miun paino pomppasi tässä viimeisen puolen vuoden aikana sellaiset 10 kiloa ylöspäin. Ja ei, se ei todellakaan ole lihasta, vaan sitä ihteään. L-ä-s-k-i-ä. Ja kuten tuosta kuvasta myös näkyy, oikea yläraaja ei edelleenkään voi hyvin. Niin. Kun se käsi alkoi syksyllä oireilla, on treenit ja syömiset menneet vähän niin ja näin. Tykkäsin ihan hirveästi tehdä Bunkkeritreeniä, mutta ei tuolla kipuilevalla kädellä sitä voinut enää jatkaa. Pitkään olin hukassa. En tiennyt, mitä nyt voin tehdä ja mitä en. Kevyt treenaus ei vaan innosta. Sitten se salillemeno jäi usein tekemättä kokonaan. Makea maistui. Lohtusyömistä pahimmillaan. Vaatteet alkoi kiristää. Peilistä katsoi, ja katsoo edelleen, henkilö joka ei miellytä silmääni.

Tiistai-aamuna töissä peilistä katsoi läpimärkä
työmatkapyöräilijä

Olen kuitenkin nyt aloittanut muutaman viikon ajan käydä kolme kertaa salilla sellaisella ohjelmalla, joka ei kauheasti aiheuta kipuja. Selkä-olkapääpäivä on haastavin. Samoin rinta. Oon aloittanut myös työmatkapyöräilyn, ja kun kuljen sen 6 km/suunta tällä hetkellä 17-18 minuutissa, niin se ei ole todellakaan mitään sunnuntaipyöräilyä. Ihan tietoisesti pyrin maksimoimaan senkin liikunnan hyödyn kalorinkulutukselle suotuisaksi. Ulkolenkit voin taas ottaa ohjelmaan, kun miun pahin siitepölyaika alkaa olla lopuillaan eivätkä kadutkaan enää pölise. Combattiin menen kun pääsen. Nyt on ensisijainen tavoite rasvanpoltossa, ja siksi pidän tällä hetkellä n. 400 kcalin vajetta viikolla. Viikonloppuna sallin yhden päivän, jolloin saa mennä yli. Nimittäin miulla on melkein koko ajan nälkä ja miusta siis yksi "tankkauspäivä" on siksikin paikallaan. Kadonneet lihaksethan minnuu myös harmittaa niin vietävästi!

Nuo kaksi rintaliikettä on tällä hetkellä ainoat, mitä voin kivun rajoissa tehdä. Kaikki työntävät on poissa pelistä. Kipu tuntuu hauiksen yläosassa, mutta mikä mielenkiintoista, hauisliikkeissä sitä ei juurikaan tunnu.

Ja mie oon nyt niin turhautunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen, että soitin viime viikolla yksityiselle fysioterapiaklinikalle ja varasin ajan OMT-fysioterapeutilta. OMT on lyhenne sanoista ortopedinen manuaalinen terapia. Kävin keskiviikkona ensimmäisen kerran siellä ja tutkimusten jälkeen sain kuulla, että miulla on yläkropan lihaskalvot kireällä (tai jotenkin niin se meni). Oikea olkapää on myös liikaa eteenpäin suuntautunut, mikä ei miulle sinänsä mikään uusi tieto ollut. Kyllä se lihaskalvojen käsittely teki kipeää, vaikken mie tainnut siellä pahemmin ulistakaan. Miulla on korkea kipukynnys ja aika paljon saa sattua, että älähdän. Lopuksi fysioterapeutti teippasi miun hartian asentoa korjaavasti, ja tänään kävin siellä vaihdattamassa uuden teippauksen. Lisäksi sain pari harjoitetta, mitä pitää tehdä. Seuraava fysioterapia onkin sitten jo ensi keskiviikkona, eli ainakin kerran vielä sinne menen. Fyssari kyllä oli luottavainen sen suhteen, että tää miun käsi pitäis saada kuntoon. Ja pakko sanoa, että heti ekan kerran jälkeen lihasjännitys väheni huomattavasti ja hartia rentoutui.

Torstai-aamu muutaman tunnin yöunen
ja jalkareenin jälkeen. Tämmönen teippaus.

Sain luvan tänään mennä treenaamaan selkää ja olkapäitä, mutta ohje oli, että kevyesti. No mie menin, kevyesti. Ja tulin vaan vihaisena kotiin. Ei se oo vaan niin helppoo heilutella semmosia painoja, joilla ei tule tuntumaa. Kun treenatessa ei tule edes hiki. Samalla kuitenkin tein huomioita tämän käden tuntemuksista ja kirjoitin ne treenivihkoonkin ylös. Ajattelin ottaa sen mukaan keskiviikkona, jos niistä olis jotain hyötyä hoidon kannalta. Mie nimittäin huomasin, että oikea olkavarsi ei edes ota vastaan sitä treeniä oikeastaan ollenkaan. Ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Paitsi väsymys. Siinä missä vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa kuitenkin edes jotain tuntuu sillä pienelläkin puntilla, niin oikeassa ei juuri mitään. Vain voimattomuutta. Ja sitten siinä hauiksen yläpäässä sitä kipua välillä. Isommilla painoilla juntatessa en oikeastaan tätä huomiota edes tehnyt. Nyt oikein kunnolla kuuntelin ja tarkkailin, mitä siellä lihaksissa tapahtuu ja tulos oli, että oikea oli ihan saamaton. Se hyöty tästä kevyestä treenistä tietysti oli, vaikka päällimmäiseksi jäi ärsytys ja turhautuminen.

Mutta nyt loppuu tämänkertainen purkaus, pitänee yrittää mennä nukkumaan, jotta  jaksaa huomenaamulla nousta lenkille ennen töihinmenoa. Viikonloppuja!